mun avomieheni sai lapsen toisen naisen kanssa.tää lapsi oli alkunsa saanu ennen meijän suhdetta.mieheni ei sitä olis edes halunnu koska se oli tulosta yhdestä kännisestä yöstä.minkäs sitte teit ku nainen ilmotti pitävänsä sen.mieheni mielipide oli et ei halua osallistua lapsen elämään kun ehkä satunnaisesti.nainen ilmotti et ei mitään vaadi.molempien mielet tais muuttua vauvan syntymän jälkeen.tiesin kyllä tulevasta vauvasta ennen meijän seurustelun alkua ja hyväksyin sen että sellanen sieltä tulee.nyt kuitenkin mieheni käy monta kertaa viikossa vauvaa katsomassa ja nainen lähettelee koko ajan tekstiviestejä että koska tulee vauvaa katsomaan ja kertoilee millon kakannu ja syöny jne.että mitäänkö ei vaaditakkaan... olen sen vauvan hyväksyny että se on nyt syntynyt ja on olemassa.ja tietysti sitä ihminen vasta lapsen syntymän jälkeen ymmärtää mitä se oikeasti merkitsee, siis vanhempana.mutta mun jaksaminen tähän tilanteeseen on lopussa.mulle ei kerrota pahemmin mitä sen vauvan kanssa tapahtuu ja kertaakaan en ole sitä vielä elävältä nähny.ja mielessä pyörii että mitä jos mun miehen ja lapsen äidin välit "lämpenee"?on ollu kamalia riitojakin johtuen epätietoisuudesta että missä mennään ja mitä tulee tapahtumaan.ja kun mun mieheni ei ole edes se ainut isävaihtoehto mutta ei itse sitä halua tajuta/sisäistää,sokeasti vaan uskoo...pitkään olen miettinyt ja pähkäillyt mitä tulisi tehdä,luovuttaakkaan ei haluaisi kun toista niin kovin rakastaa.onneksi on hyviä ystäviä joiden kanssa puhua.ajattelin että löytyiskö täältä jotain rohkaisevaa ja rakentavaa kommenttia tai onko jollekkin muulle käynyt samoin.ehkä ei.
pitäiskö jaksaa?
tyttö
131039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kurja tilanne.
Ei tuohon voi mitään neuvoja antaa, jos sellaista kaipaat.
Lapsi kyllä mullistaa maailman, vaikka sanot sen ymmärtäväsi, niin ei sitä voi mitenkään kokonaisuudessaan sisäistää, ennen kuin oma lapsi tulee maailmaan. Tajuan siis lapsen äitiä ja avomiestäsi. Kuulostaa kyllä siltä, valitettavasti sinun kannaltasi, että jos luovuttaisit, miehesi yrittäisi ainankin elää perheenä lapsen ja tämän äidin kanssa.
Toivottavasti asiat selkenevät, eikä kukaan saa liian kovin siipeensä.
...tosiaan mullistaa maailman, kuten edellä jo todettiin.
Uskon, että miehesi oli alunperin sinulle rehellinen sanoessaan, ettei hän tätä lasta halunnut eikä halua, mutta tilanne muuttuu niin helposti, kun pienokainen onkin siinä - ihan oikea vauva. En halua arvostella myöskään lapsen äitiä - hänellä on oikeus jakaa vauvaintoaan. Tietenkään se ei saisi häiritä sinun ja miehesi elämää.
Joka tapauksessa miehelläsi ja tällä toisella naisella on nyt eräs yhteinen asia, jota ei voi pyyhkäistä pois.
Miehestäsi pitäisi nyt löytyä voimia ja tahtoa selvittämään tilanteensa suhteessa sinuun, lapseen ja tämän äitiin. Ja sinulla on oikeus vaatia häneltä tätä selvitystä.
Epätietoisuus on todella kaikista pahinta ja se on tavattoman epäreilua sinua kohtaan.
Ihanne olisi, jos te kaikki kolme voisitte istua saman pöydän ääreen ja etsiä ratkaisua yhdessä. Mutta ei se varmaan niin vain onnistu.
Ehdottaisin, että jaksaisit vielä jonkin aikaa. Tilanne selkiytyy ajan kanssa - suuntaan tai toiseen.
kunnan, seurakunnan tai yksityisen puolen, ovat tänä päivänä kova sana.
Ovat ulkopuolisia ja pitävät tälläiset neuvottelutilanteet aisoissa ettei kukaan pääse kenenkään raveliin kiinni.
Ja tilaisuus jokaisella osapuolella puhua omista ajatuksistaan neutraalilla maaperällä.
Ja sopimuksiakin voidaan tehdä ja jatkoa suunnitella
yksin, yhdessä tai kaikki erikseen,
mitä kukakin teistä ajattelee tilanteestanne.
miksi roikut miehessäsi jos hänellä on jotain suurempaa muualla:). Nosta kissa pöydälle, anna ukon mennä, sillä maailma on miehiä täynnä. Jos haluat elää hänen kanssaan, niin joudut pakostakin "ristiriitatilanteisiin" itsesi kanssa, sillä kun hän kiintyy lapseensa siinä ei enää auta sinun sanomiset yhtään ja suhde äitiin, mikä se on sehän voi lämmetä kun tutustutaan paremmin, joten kannattaa nyt harkita tarkoin mihin hukkaat loppueleämäsi.
palatakseni asiaan ja hieman aihetta vielä selventääkseni,vaikka kaikkia yksityiskohtia en haluakaan kertoa...mieheni on tooosi lapsirakas. ja on sanonut että on lapsesta onnellinen ja että se on terve mutta sai sen väärän naisen kanssa.eli että mun kanssa perheen haluais.
ja eihän se lapsen vika ole jos äiti on tahallaan itsensä raskaaks saattanu,ei siitä lasta pidä rangaista.lapsen äiti kun on halunnut mieheni itselleen useamman vuoden ajan (olivat siis entuudestaan tuttuja).nyt on ainakin sitten jossain määrin onnistunut.
Jos mies sua rakastaa oikeesti,niin ei hän sua hylkää ja ota sitä lapsen äitiä muijakseen,vaikka lapsi tuon naisen kanssa onkin.On hyvä että mies kantaa vastuun lapsesta ja sinä voit olla siinä hänen tukenaan jos kypsästi ajattelet asiaa.
Sinun on vain luotettava siihen, että miehesi välittää sinusta ja on kiinnostunut vain lapsesta, eikä lapsen äidistä. Jos jatkuvasti murehdit sitä, että he lämpeävät toisilleen, saatat vahingossa toteuttaa pahimman pelkosi ja suorastaan työntää miehen toisen naisen syliin, ei välttämättä kyllä tämän lapsen äidin.
Miehesi on lapsirakas ja hänellä on nyt lapsi. Asia on sillä selvä. Yritä ajatella lapsen äitiä ja lasta täysin erillisinä olentoina, joita he ovatkin. Kiinnostaisiko sinua joskus tavata tämä lapsi? Olla osa hänen elämäänsä? Asia nyt kuitenkin on niin, että jos aiot avomiehesi kanssa jatkaa suhdetta, sinusta tulee tämän lapsen äitipuoli. Sinäkin olet osa miehesi "perhettä". Olisiko aivan mahdoton ajatus, että miehesi ottaisi sinut mukaan tapaamaan vauvaa? Tai että vauva tulisi joskus teille hoitoon? Vaikka sitten vähän isompana jos ei nyt.
Vielä lohdutuksen sanaksi. Oma mieheni on saanut poikani hieman samanlaisessa tilanteessa, eli isäehdokkaita oli useampi (ei tehty dna-testiä) ja suhde äidin kanssa oli ohi. Kun tilanteessa ei ollut uutta tyttöystävää, siis minua, vielä silloin, mieheni teki päätöksen siitä, että yritti vielä kerran yhteiselämää lapsen äidin kanssa. Sitä kesti vuoden ja kertaakaan sinä vuoden aikana he eivät harrastaneet seksiä.
Eli jos miehesi ei aiemmin ole halunnut suhdetta lapsen äidin kanssa ja jos sinä jaksat pysyä kuvioissa ja olla miehelle se kaikkein tärkein nainen, ei hän ihan tosta noin vaan hyppää lapsen äidin syliin.
Piti siis sanoa että mieheni on saanut POIKANSA vähän samanlaisessa tilanteessa, ei minun poikaani.
>>ja eihän se lapsen vika ole jos äiti on tahallaan itsensä raskaaks saattanu,ei siitä lasta pidä rangaista.>>
Kuulostat kyllä muutenkin aika nuorelta ja tunteet varmasti myllertävät, mutta rahtunen puolueettomuutta voisi olla paikallaan tässä tilanteessa. Oli lähtöasetelma mikä tahansa, niin aivan vapaaehtoisesti miehesi on siittimensä lapsensa äitiin tökännyt. Hämmästyttävää kuulla vielä tänä päivänä NAISEN suusta, että ehkäisy on vain ja ainoastaan NAISEN velvollisuus. Ja jottei tulisi väärinkäsityksiä, niin olen itse mies. Jos ei lapsia halua on paras huolehtia ehkäisystä ja varmin menetelmä on sterilisaation ohella kondomi (jonka käyttö on järkevää jo terveydellisistäkin syistä) eli terveisinä nämä miehellesikin.
Kyllä nykypäivänä pitäisi kondomin olla ihan tuttu kaikille..
Alkuperäinen kirjoitti että nainen on yrittänyt saada miestään itselleen,
ovatkohan he seurustelleet?
vai onko ollut hetken huumaa?
Varsinkin hetken huumassa luulisi jo järjenkin sanovan, että kondomi olisi oikein hyvä juttu, jo mahdollisten tautien kannalta, sekä tietenkin raskauden takia.
Vaikka, "syyttely" ei enää auta.
alkuperäisen tapauksessa,
aika näyttää miten miehesi ja lapsen äidin suhde kehittyy, tosiasia on, että heillä nyt lapsen myötä näyttää ainakin jonkinmoinen tiivis suhde tulevan.
mielipiteeni ei ole että vaan naisen tulisi huolehtia ehkäisystä,ei todellakaan.miestäni en tässä asiassa nyt sen kummemmin puolustele muuta kuin että tuskimpa kondomit on ensimmäisenä mielessä kun olet niin jurrissa että et koko illasta muista yhtään mitään.että kyllä se on molempien asia huolehtia ehkäisystä.
enkä nyt koe olevani niin kauhean nuori enää, reippaasti yli kymmenen vuotta on tullut elettyä elämää peruskoulun jälkeen ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta myös koettu (jos nyt näin voi sanoa)...
kun tämä asia ei nyt ole niin yksiselitteinen minkä kuvan tästä ehkä saa, mutta kun en kaikkia kiemuroita viitsi paljastaa ettei nyt joku sattuis tunnistamaan tapausta....
ja vastausta siihen että yhdessä lasta katsomaan...mieheni pyysi kerran että mennäänkö katsomaan.lapsen äiti vähän vastusteli mun sinne tuloa ja ajattelin että en itteäni sinne väkisinkään voi tunkea.Ja mieheni sukukin (lähinnä äiti) painaa päälle omilla teoillaan ja sanomisillaan,että mua ei oikein tässä "perhe"-asiassa oteta ollenkaan huomioon.ja eipä mua sitä muksua nyt ole sitte viety katsomaan kun mua ei kuulemma kiinnosta.vaikka aina hänen vierailujensa jälkeen kyselen vauvan JA äidin kuulumisia.
lasta katsomaan, näytät lapsen äidille, että SINÄ seurustelet miehen kanssa ja te yhdessä osallistutte lapsen hoitoon. Itsevarmuutta vain,sanotaanhan sitä, että se mitä eniten pelkää, myös tapahtuu. Älä anna periksi, etenkään epäilyksille!
Epävarmuus ei nyt auta. Ei auta, että surkuttelet, että sinua ei oikein oteta mukaan, kun ajatellaan, että sinua ei kiinnosta. Sanot miehellesi selvin sanoin, että sinä haluat myös tutustua tähän lapseen, olethan osa miehesi elämää. Sanot ihan suoraan, että ensi kerralla haluat tulla mukaan. Ja niin kuin edellinen sanoi, siinä samalla teet lapsen äidille selväksi, että sinä seurustelet miehen kanssa etkä ole katoamassa minnekään.
Ja kun sanot miehellesi, että haluat mukaan lasta katsomaan, sano se selvästi ja suorin sanoin. Älä vihjaile, miehet eivät ymmärrä vihjailua.