Kokemuksia doppereista ja lapsista?

Dopperi suhtautuu lapsiin hyvin. Kuten mikä tahansa rotu...
2-vuotias lapsi ymmärtää jo hyvi , ettei koiraa saa (eikä pidä antaa mahdollisuutta) repiä hännästä !!
Mistä tahansa koirasta saa arvaamattoman ja vihaisen ...jos herää epäilys ettei lapsi sopeudu koiraan-ei kannata koiraa ottaa.

opettaa tavoille, kun on vain johdonmukainen, rakastava ja tarpeeksi vaativa. Samat säännöt kun koskevat myös lasta, niin tuloksena on erittäin onnellinen perhe.

Kääntäen: lapsen tuleekin oppia, ettei mitään elävää saa kohdella mielivaltaisesti. "Terveesti eläimelliset" perheet kasvattavat empaattisempia lapsia. Koirahan sopeutuu kyllä, ja hyväksyy sen osan, joka hänelle suodaan. Noin nyrkkisääntönä siis.

Lapsi on se, jolta tulee vaatia ihmiselle sopivaa ymmärrystä ja käytöstä: ei hänestä muuten Homo Sapiensia = viisasta ihmistä kasvakaan.

Itsellänikin on parivuotias lapsenlapsi, ja hän ainakin kyllä on tähän ikäänsä oppinut jo kaikki erilaiset maansiirtokoneet, niitä valmistavat merkit ja niiden toiminnot. Eivät senikäiset ole kyvyttömiä omaksumaan oppia, päinvastoin! Samoin hän on täysin sisäistänyt ne käyttäytymissäännöt, joilla täällä mimmulassa (=mummilassa) eläinten kanssa pelataan.

Olen ihan varma, että teidän tytär ei ole yhtään vähemmän älyllinen, kunhan hänelle vain tehdään selväksi, että koiran repiminen korvista on ihan yhtä paha kuin äipän repiminen korvakoruista. (Vaan jos teillä sallitaan sellainen korvakoruista repiminen ihmisen kyseessä ollessa, niin sitten kyllä olemme kasvatuksessa ihan eri linjoilla tykkänään :-))

Aina parempi, mitä nuorempana saa oikeuden oppia ja saada kokemuksia. Eläimet opettavat tosi paljon: enemmän kuin täysin steriili ja muusta (kuin ihmisen omasta)elämästä niukkavirikkeinen ympäristö.

Sitäpaitsi: dobberin kaverina kasvaminen on jotakin niin upeata, että siitä todennäköisesti poikii hyvä harrastus ja elämäntapa lapselle lopuksi iäkseen.

Onnea hyvälle rotuvalinnalle! Vaan ottakaa narttu ensimmäiseksi koiraksi. Ainakin jos siis yhtään epäilyttää oma koirankasvatustaito. Narttu on kuitenkin yleensä "helpompi". Ei siis sitä ihmislasta ajatellen, vaan teitä koiranomistajina.

Juuri etsin samoja kokemuksia, meillä vaan pienempi muksu..:)
Tuolta löysin erilaisia kokemuksia, toivottavasti tämä linkki toimii, en osaa näitä oikein laittaa..:(

http://www.freeforum101.com/forum/viewtopic.php?t=22&highlight=muksu&mforum=dobermann

Ensimmäinen toope ehti olla meillä useammankin vuoden ennen lapsia, mutta rakastui ja hyväksyi lapset mukinoitta, tietysti vaati meiltä isteltämme hieman töitä, eli koiraa ei saanut "syrjiä" lapsen vuoksi. Ensimmäiselle lapset olivat lopulta ne tärkeimmät ja heitä kohteli lempeästi ja oli todella pitkä pinnainen, toki lapset opetettiin kohtelemaan koiraa oikein.

Tämä nykyinen taas tuli valmiiseen lapsiperheeseen pentuna ja taas on ottanut lapset "omikseen" täysin, ei ole mitään ongelmia ollut. Dobermanni on mitä lempein ja kiltein ja erittäin perhekeskeinen koira. Vaatii toki johdonmukaisen kasvatuksen, mutta ei missään nimessä sellaista, mitä jotkut tuntuvat pitävän oikeana koulutuksena, kun rotu on niin kovaluonteinen. Eli toope pilataan helposti kovalla kädellä. Meillä molemmat koirat ovat omaa omistajaansa kohtaan jopa pehmeitä, eli jos koira tekee jotain väärää, niin pelkkä kovempi komento riittää, ei missään nimessä mitään reuhtomista tai lyöntejä, niillä vain menettää koiransa luottamuksen.

Eksyinpä sitten hieman aiheesta. No, mutta sopii mitä mainioimmin lapsiperheeseen :)

oikein hyvin tulee toimeen,meillä 7vuotias dobberi uros ja 1wee6kk tytär(:

Meillä 2-vuotias dobberipoika,2-vuotiaan ja 4kk:n lapsien seurana.
Lisäksi vielä kissoja kuuluu laumaan.
Toope on meillä se joka antaa tietä. Lapsille on kyllä ihan alkuhetkestä asti tehty selväksi että elukoita ei kiusata,häiritä tai piinata turhaan.
Meillä kun elukat saa olla esim. sohvalla niin viereen saa mennä mutta on turha alkaa tönimään eläintä pois.
Kuitenkin joskus sattuu niin että tyttö alkaa koiran kans tahimaan niin ei vielä ole sattunut sellaista tilannetta että koira ois edes meinannut ottaa pultteja. Koittaa lähteä pois tilanteesta tai odottaa kunnes joku tulee avuksi. Pinnaa riittää ihan uskomattoman pitkään mitä tulee lapsiin. Vauvan tullessa taloon ensin pelkäsi nyyttiä ihan valtavasti,luikki heti itkun tullen pitemmälle ja sieltä katseli alta kulmain. Mutta kun tottui (viikossa) vauvaan niin heti jos lapsi inahtaakin isommasti,koira menee katsomaan mikä hätänä. Ja lenkillä kurkkaa noin 20 kertaa vaunuihin.

Tilanteet miksi dobberi ei sopisi lapsiperheeseen on meillä ainakin olleet niitä kun koira on ottanut liikaa vauhtia ja ei katso mitä touhuaa. Tönäisee helposti pientä kulkijaa seinää päin kun toheltaa tai istuu päälle.
ulkona kirmaa helposti juuri ohi hipoen ja kaataa lapsen.
Eli nämä on sellasia ison,villin koiran koko ongelmia.
Meidän koiralla kun sattuu olemaan se pienen koiran mieli,luulee olevansa pieni ja siro ja tahtoo sylitellä..siinä jää helposti tuollainen alle 20-kilonen lapsi vähän ahtaalle alle.

Mutta hyvin mennyt muuten..