Muistan, kuinka vuosia sitten
istuimme ongella,
tämän saman joen rannalla.
Pidit toisella kädellä minun ongestani,
se oli kuusivuotiaalle liian painava.
Kuuntelit minua, olit kanssani.
Kysyin, ethän koskaan lähde pois?
"En, en varmasti lähde",
vastasit kaapaten minut kainaloosi.
Vieläkin kun kerron huolistani,
istut viereeni, otat kainaloosi.
Huolten painon puolitat.
Kuuntelet minua, olet kanssani.
Jo kahdenkymmenen vuoden ajan
olet ollut paikalla,
tukenut ja ymmärtänyt.
Kiitos isä, että jaksat minua,
”pientä peikkotyttöäsi”.
istuimme ongella,
tämän saman joen rannalla.
Pidit toisella kädellä minun ongestani,
se oli kuusivuotiaalle liian painava.
Kuuntelit minua, olit kanssani.
Kysyin, ethän koskaan lähde pois?
"En, en varmasti lähde",
vastasit kaapaten minut kainaloosi.
Vieläkin kun kerron huolistani,
istut viereeni, otat kainaloosi.
Huolten painon puolitat.
Kuuntelet minua, olet kanssani.
Jo kahdenkymmenen vuoden ajan
olet ollut paikalla,
tukenut ja ymmärtänyt.
Kiitos isä, että jaksat minua,
”pientä peikkotyttöäsi”.
Vastaukset 3
Vanhimmat
onks tää sitten totta?
On totta...tuo "runo" tuli mieleeni, kun katselin vanhoja valokuvia, jossa olemme isäni kanssa kalassa... =)
Suloinen runo=)