Porukasta henkireikä?
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajattelin nimittäin vähän omaa äitiäni, joka on eron jälkeen juuttunut kotiin pienempien sisarusten kanssa ja mä en enää jaksa kuunnella sen murheita. Ei sinänsä ettei kiinnostaisi, mutta itselläkin on rankkaa ja jos siihen tulee vielä äitin murheet päälle niin jossain vaiheessa mun kupla puhkea...Olis tosi kiva jos äiti pääsis taas jaloille, alkais käymään muuallakin kun töissä ja kaupassa. Tapais uusia ystäviä joille vois purkaa murheita.
Moi, kuulosti ihan kivalle ajatukselle, et ois enempi kavereita, joiden kanssa rupatella ja vaihtaa kuulumisia.
Moi, kuulosti ihan kivalle ajatukselle, et ois enempi kavereita, joiden kanssa rupatella ja vaihtaa kuulumisia.
vahvistaa säännön....tai jotenkin sinnepäin, mutta minä olen taas niitä eronneita naisia, jotka ei jaksa olla kiinnostunut mistään "marttaseurasta", varmaan monelle tulee tarpeeseen, mutta minä tykkään juuri lähteä bailaamaan ja etsimään uusia miehiä yksin, koska sitten saa varmasti olla oma itsensä eikä tarttee kuunnella toisen muijan narinaa, että sun piti sitten taas ottaa se mies ja minä jäin baaritiskille yksin....no kuitenkin yksin kun on ei ole kuitenkaan yksin vaan yhtäkkiä mitä oudoimmissa tilanteissa huomaatkin juttelevan jonkun tuntemattoman ihanan ruskesilmäisen miehen kanssa.....eikä sen tarttee sen pidemmälle mennä. NO toivottavasti saat samansieluisia naisia yhteen, mutta muista ei kaikki naiset tarttee sillai naisporukkaa....mitenkäs se meni se yksi sananlasku...rohkea rokan syö....eli vaatii rohkeutta ottaa ja lähteä vaan baanalle!
Just niin, kyllä mäkin ennen ajattelin et joku kaveri kun olis niin ois kivampi mennä, mut nyt kun on ollu vaan rohkee, niin ihan hauskaa on ollut. Eli ei se aina vaadi mitään "marttakerhoa", eikä sitä ikinä tiedä missä "oksalla se piru istuu".............
heippa!
kavereita eron jälkeen tarvitsee, itsetun-
toahan sellainen tilanne väkisinkin koette-
lee.kirjoittele mun luukkuun vaikka,ni pääs-
tään alkuun.ihan jees idea.