Porukasta henkireikä?
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Löytyykö "Vaasan läänistä" aikuisia naisia, jotka ovat avioeron jälkeen jääneet ”kotivangiksi”, eli joiden elämää ex-puoliso täysin kontrolloi?
Omalla paikkakunnalla on mahdoton käydä iltaisin missään, ei pubeissa, saati sitten tanssiravintoloissa.
Ihmisten kanssa kommunikointiin ja seurusteluun on mahdollisuus vain päivällä töissä. Kuntosalilla ryhmissä on mukava olla, mutta sinne ei tuoda henkilökohtaisia asioita, eikä juuri tutustuta.
Tuttavapiiristä ei löydy kavereita lähtemään kauemmas muille paikkakunnille tai matkaseuraksi matkoille, eikä sellaista kukkarokaan kestäisi kovin usein.
Samat aiheet on perhetuttujen kanssa kaluttu läpi jo moneen kertaan, sinä väsyt ja pelkäät että tuttavatkin väsyy.
Leikin ajatuksella, että tällaisessa elämäntilanteessa täytyy monen tälläkin hetkellä elää toisistaan tietämättä. Entäpä jos saisimme netin välityksellä kerättyä vaikka pienenkin porukan, jolloin voisimme kirjoitella ja tutustua.
Voisimme aikaa myöten kokoontua sokkotreffeille johonkin kahvilaan, uimahallille tai mihin vain. Ehkä löytäisimme oman porukan, jonka kanssa ja jonka tukemana alkaisimme ottaa pikkuhiljaa askeleita uuteen elämään?
Kävisimme esim. iltaa istumassa muilla paikkakunnilla toistemme luona ym.
Kevät tulee kaikki herää henkiin.
Toivoisin kannanottoja, joiden mukaan laitetaan mietintämyssyä päähän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksei naimisissa olevilla naisilla ole omia ystäviä ja harrastuksia,eron jälkeen ollaan yhtäkkiä tyhjän päällä
Onko pakko olla eronnut?
Ajattelin että olisihan sitä mukava tutustua ihmisiin ja kokoontua joskus jossain vaikka itse naimisissa olenkin.
Kaikenlaista takkua sitä itsekullakin on ja saisi toimitella ja vaihtaa ajatuksia.