Tulin tänne palstalle etsimään vastauksia kysymyksiini, joita on ollut "ilmassa" jo kauan. En tunnu niitä löytävän oikein mistään. Haen jonkinlaista "kirkkoyhteyttä" itselleni, ortodoksinen kirkko tuntuu läheisemmältä kuin luterilainen, vaikka "kuulun" luterilaiseen. Olen tapakristitystä kodista ja tämä oman uskon selvittäminen onkin ollut vaikeampaa kuin kuvittelin... Jo kieli on niin omituista ja erilaista. Täälläkin vilahtelee lyhenteitä "PH" jne. ja raamatun jakeita, ei mulla ole edes raamattua.
Voiko tälläinen tavallinen tallaaja ikinä löytää itselleen toimivaa uutta yhteyttä vai onko ainoa keino jatkaa "jouluisin kirkkoon" -perinnettä - ei sillä, on sekin mulle ihan OK. Olen käynyt muutaman kaverin muutamassa heränneiden kokouksissa (hellarit jne.), mutta siellä se meno vasta toiselta planeetalta onkin.
No, jatkan etsintää - halusin vain kirjoittaa jotain, jättää merkin tänne. Nyt kun luen tekstini, niin liekkö mitään mieltä edes lähettää viestiä:)
Liittyminen kirkkoon vai uskominen yksin
46
4342
Vastaukset
- VeliJohannes
Hyvä Liinamaria
Olet etsijän tiellä. Sinulla on ainutlaatuinen mahdollisuus kulkea kaikessa rauhassa. Jos ortodoksisuus tuntuu sinusta läheiseltä, voit käydä kirkossa (jos kotipaikkakunnallasi sellainen on). Voit olla varma, ettei kukaan sinua ortodoksisuuteen käännytä, vaan teet itse päätöksesi ja miettimisesi voi kestää vuosiakin.
Lue myös kirjoja ja etsi tietoa niistä asioista, joita et ymmärrä. Ja muista, etteivät ihmiset ympärilläsi ole täydellisiä, vaikka uskovatkin ihanteisiinsa. Tietoa voit saada toki täältäkin, muistaen olla lukemasi suhteen kriittinen. Jos jossain vaiheessa päätät liittyä ortodoksiseen kirkkoon, sinun on hyvä mahdollisimman tarkkaan tietää, minne olet liittymässä. Tunnet itsessäsi, onko ratkaisusi oikea.
Ortodoksisen opetuksen mukaan ihminen ei pelastu
yksin vaan yhteisön jäsenenä. Siksi ovat olemassa jumalanpalvelukset ja sakramentit. Toisaalta ihmisellä on myös vapaa tahto, jonka avulla voi tehdä päätöksiä ja kantaa niistä vastuuta.
Jos sinulla on nyt konkreettisia kysymyksiä, voit kysyä täällä tai myös allekirjoittaneelle yksityisesti osoitteeseen [email protected]
t. Veli Johannes- Miksi?
viestini hävisi. Se missä oli raamattu netissä luettavana. Mitä väärää siinä on jos laitan osoitteen missä pääsee lukemaan raamattua?
Kiitos jo etukäteen vastauksesta! - VeliJohannes
Miksi? kirjoitti:
viestini hävisi. Se missä oli raamattu netissä luettavana. Mitä väärää siinä on jos laitan osoitteen missä pääsee lukemaan raamattua?
Kiitos jo etukäteen vastauksesta!Raamattu on kirja, joka on Suomen oloissa varsin helppo hankkia kirjallisessakin muodossa. Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi.
- Matti
VeliJohannes kirjoitti:
Raamattu on kirja, joka on Suomen oloissa varsin helppo hankkia kirjallisessakin muodossa. Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi.
Oppejanne mutta toivon että teillä on sama raamattu. Eihän ortodoksisella kirkolla ole edes raamattua netissä. Sitä paitsi minulla on 3 raamattua mutta silti käytän tuota nettipalvelua. Se on nopeampi jonkun tietynkohdan etsinnässä ja siellä on monia raaamtun käännöksiä.
Ajatusmaailmasi on outo anteeksi vaan. Meinaan että jos ei ole raamattua kotona eikä ortodoksisella kirkolla ole sivua missä sitä lukea. Niin poistosi perusteella on ilmeisesti mielestäsi parempi tilanne se että ei lue ollenkaan raamattua kuin se että lukisi raamattua silläkin uhalla että sitä kirjaa ei nyt ole sattuneesta syystä kirkkonne skannannut nettiin.
Come on VeliJohannes..... - jooseppi
Matti kirjoitti:
Oppejanne mutta toivon että teillä on sama raamattu. Eihän ortodoksisella kirkolla ole edes raamattua netissä. Sitä paitsi minulla on 3 raamattua mutta silti käytän tuota nettipalvelua. Se on nopeampi jonkun tietynkohdan etsinnässä ja siellä on monia raaamtun käännöksiä.
Ajatusmaailmasi on outo anteeksi vaan. Meinaan että jos ei ole raamattua kotona eikä ortodoksisella kirkolla ole sivua missä sitä lukea. Niin poistosi perusteella on ilmeisesti mielestäsi parempi tilanne se että ei lue ollenkaan raamattua kuin se että lukisi raamattua silläkin uhalla että sitä kirjaa ei nyt ole sattuneesta syystä kirkkonne skannannut nettiin.
Come on VeliJohannes.....Nykyiseen Raamatunkäännökseen ovat tekijänoikeudet Kirkon keskusrahastolla
eli ei sitä niin vain skannallailla ja jaeta nettiin
ja netistä löytyy - VeliJohannes
Matti kirjoitti:
Oppejanne mutta toivon että teillä on sama raamattu. Eihän ortodoksisella kirkolla ole edes raamattua netissä. Sitä paitsi minulla on 3 raamattua mutta silti käytän tuota nettipalvelua. Se on nopeampi jonkun tietynkohdan etsinnässä ja siellä on monia raaamtun käännöksiä.
Ajatusmaailmasi on outo anteeksi vaan. Meinaan että jos ei ole raamattua kotona eikä ortodoksisella kirkolla ole sivua missä sitä lukea. Niin poistosi perusteella on ilmeisesti mielestäsi parempi tilanne se että ei lue ollenkaan raamattua kuin se että lukisi raamattua silläkin uhalla että sitä kirjaa ei nyt ole sattuneesta syystä kirkkonne skannannut nettiin.
Come on VeliJohannes.....Kirkon kanoninen Raamattu (kirjan nimi on tapana kirjoittaa isolla alkukirjaimella) on Aleksandrian kaanon, johon kuuluvat myös Vanhan testamentin kymmenen deuterokanonista kirjaa. Nehän puuttuvat nykyisin suomalaisesta Raamatusta, johon ne vielä sata vuotta sitten kuuluivat. Dogmaattisesti ottaen emme käytä samaa Raamattua kuin luterilainen kirkko. Käytännössä kuitenkin käytössämme on sama raamatunkäännös ja olemme olleet mukana sen käännöstyössä tarkkailijoina. Suomessa on niin vähän ortodokseja, että omaan raamatunkäännökseen ei olisi varoja eikä resursseja.
Joillekin sopinee, että Raamattu löytyy myös netistä. Kirjan hankkiminen on kuitenkin varsin helppoa ja niitähän jaetaan myös ilmaiseksi. Ortodoksina on hyvä tietää myös jotain niistä periaatteista, miten Raamattua tulkitaan ja luetaan. Muutoin pääsee hyvin helposti hakoteille, mistä ovat todisteena lukuisat raamatuntulkinnan perusteella alkunsa saaneet lahkot.
Jos ajatusmaailmani on outo, se johtuu vain siitä, että olen aikanani saanut yliannostuksen protestanttista evankeliointia ja hieman allerginen sille. Ja tämä on edelleen ortodoksinen keskustelupalsta ; ) - Jukka Mäntymäki
VeliJohannes kirjoitti:
Raamattu on kirja, joka on Suomen oloissa varsin helppo hankkia kirjallisessakin muodossa. Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi.
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto - Makarios
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopistoPuhut harvoin, mutta puhut asiaa. Samoin opiskelijakollegasi Lars. Teissä saamme teologit, jotka oppineisuutensa korostamisen sijasta elävät oppia todeksi.
Siunausta ja menestystä opintoihisi!
Makarios - VeliJohannes
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopistoLähdenpä oitis Joensuusta saamieni oppien mukaan slaavimaan naapuriini. Hän on Jehova...
(Juksu, laskeudut maan pinnalle sitten kun tuo korkeakirkollinen elämänvaiheesi muuttuu oikeaksi praxikseksi) - mie vuan
VeliJohannes kirjoitti:
Lähdenpä oitis Joensuusta saamieni oppien mukaan slaavimaan naapuriini. Hän on Jehova...
(Juksu, laskeudut maan pinnalle sitten kun tuo korkeakirkollinen elämänvaiheesi muuttuu oikeaksi praxikseksi)Viestisi olisi poistettava, täysin asiaton ja turha. Ei sovi seriffille, joka poistelee toisten viestejä miten sattuu. Mäntylän vastaus oli hyvä ja asiallinen, miksi siihen pitää vastata noin alentuvasti???
- VeliJohannes
mie vuan kirjoitti:
Viestisi olisi poistettava, täysin asiaton ja turha. Ei sovi seriffille, joka poistelee toisten viestejä miten sattuu. Mäntylän vastaus oli hyvä ja asiallinen, miksi siihen pitää vastata noin alentuvasti???
Kiitos kehuista : )
- Matti
VeliJohannes kirjoitti:
Lähdenpä oitis Joensuusta saamieni oppien mukaan slaavimaan naapuriini. Hän on Jehova...
(Juksu, laskeudut maan pinnalle sitten kun tuo korkeakirkollinen elämänvaiheesi muuttuu oikeaksi praxikseksi)Niinhän se on raamatussa annettu ohjeet, lähetyskäsky. Ei pitäsi kenelläkään olla nokan koputtamista. Huvittavaa sinänsä että ortodoksi kirkko ja lestadiolaiset ovat samalla linjalla evankeliomis asiassa. Molemmat kertovat että heillä on ainoa oikea kirkko ja sitten ei kumminkaan tehdä lähetystyötä sen eteen että voitaisiin kaikki maailman ihmiset kerätä siihen ainoaan oikeaan apostolien kirkkoon...
- Ksenija-Peterburzhskaja
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopistoEdelliseen ei voi sanoa kuin Amen! Olipa hienoa tekstiä, kiitos siitä! :)
- VeliJohannes
Matti kirjoitti:
Niinhän se on raamatussa annettu ohjeet, lähetyskäsky. Ei pitäsi kenelläkään olla nokan koputtamista. Huvittavaa sinänsä että ortodoksi kirkko ja lestadiolaiset ovat samalla linjalla evankeliomis asiassa. Molemmat kertovat että heillä on ainoa oikea kirkko ja sitten ei kumminkaan tehdä lähetystyötä sen eteen että voitaisiin kaikki maailman ihmiset kerätä siihen ainoaan oikeaan apostolien kirkkoon...
Raamattu kirjoitetaan edelleenkin isolla alkukirjaimella.
Lähetyskäskyn osalta on kyse sen TULKINNASTA, kuten niin monessa muussakin Raamatun kohdassa.
Ortodoksinen kirkko tekee LÄHETYSTYÖTÄ PAKANOIDEN keskuudessa, mutta ei KÄÄNNYTYSTYÖTÄ KRISTITTYJEN keskuudessa. Ei ole mitään järkeä mennä kertomaan Kristuksesta niille, jotka jo tietävät kuka Kristus on. Ja meidän tapamme kertoa kristinuskon sanomaa on elää kristittynä arjessa sekä varsinkin toimittaa jumalanpalveluksia. Ovelta ovelle kiertäminen ja kitaransoitto ostoskeskuksissa on meille outoa ja vierasta.
Lestadiolaisista en osaa sanoa. Hehän ovat luterilaisia ja opillisesti varsin kaukana meistä.
Miksi meidän muuten pitäisi kerätä kaikki ihmiset omaan kirkkoomme? Jos he katsovat ortodoksisen kirkon olevan oikeassa, he osaavat tulla luoksemme itsekin, ilman erityistä keräämistä. - VeliJohannes
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopistoTämä asia jäi vaivaamaan minua. Myönnän olleeni hiukan kipakka poistossa, mutta se johtuu ihan siitä, että tänne on aikojen varrella tullut varsin paljon niitä, jotka laittavat luettavaksi vapaiden suuntien linkkejä ja lähtevät siitä, että ortodoksisuus on väärää kristinuskon tulkintaa. Jokainen järjellään ajatteleva käsittää, ettei ortodoksisuus-keskustelupalsta voi olla tällaisen aktiviteetin paikka.
Sanan ´"evankeliointi" voi ymmärtää monella tavalla. Kirkon olemuksesta ja tehtävästä lähtien evankeliointi tietyllä tavoin on sisäänrakennettu kirkkoon ja siinä suhteessa Jukka on ihan oikeassa. Ortodoksisen kirkon historia on täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka ovat urheasti levittäneet evankeliumia. Haluan mainita heistä kuuluisimpia: kaikki apostolit ja heidän joukossaan erityisesti Pyhät Pietari ja Paavali, Pyhät Apostolienvertaiset Kyrillos ja Methodios, Kiovan ruhtinas Vladimir, Pyhä Sergei Radonesilainen...puhumattakaan 1800-luvun venäläisessä lähetystyössä kunnostautuneista piispa Innokentista, Nikolai Kasatkinista ja Herman Alaskalaisesta, joiden työn seurauksena ortodoksia levisi Alaskaan ja Japaniin saakka. Suomen historian kannalta merkittäviä ovat noin 40 Karjalan Pyhää Valistajaa. Esimerkkejä voisi luetella paljon lisää ja kirkkohan tekee edelleen lähetystyötä varsinkin Afrikassa.
Mutta pointti on siinä, että me teemme evankeliointia OMALLA TAVALLAMME. Emme painu kaduille ja toreille huutamaan Jeesusrokkia tai
levittämään traktaatteja tai kysymään ihmisiltä, ovatko he uskossa. Tällä lailla toimien Jeesus myydään polkuhintaan ja Hänesta tulee pilkanteon kohde. Meidän tapamme on tehdä LÄHETYSTYÖTÄ PAKANOIDEN keskuudessa. Kristittyjen joukossa kuten Suomessa, evankelioimme toimittamalla jumalanpalveluksia, järjestämällä ristisaattoja ja elämällä ortodoksiaa todeksi omassa elämässämme. Jos joku on meistä kiinnostunut, kerromme siitä, mutta emme saarnaa ovelta ovelle. Evankeliointi kun ei ole KÄÄNNYTTÄMISTÄ.
Olen kuullut kertomuksia ihmisistä, jotka ovat halunneet liittyä ortodoksiseen kirkkoon, mutta ovat sitten loukkaantuneet kun pappi onkin kehottanut heitä odottamaan, lukemaan kirjoja ja käymään palveluksissa. Uskon, että tämä odotus tekee erittäin hyvää heille. - ortodoksi
VeliJohannes kirjoitti:
Raamattu kirjoitetaan edelleenkin isolla alkukirjaimella.
Lähetyskäskyn osalta on kyse sen TULKINNASTA, kuten niin monessa muussakin Raamatun kohdassa.
Ortodoksinen kirkko tekee LÄHETYSTYÖTÄ PAKANOIDEN keskuudessa, mutta ei KÄÄNNYTYSTYÖTÄ KRISTITTYJEN keskuudessa. Ei ole mitään järkeä mennä kertomaan Kristuksesta niille, jotka jo tietävät kuka Kristus on. Ja meidän tapamme kertoa kristinuskon sanomaa on elää kristittynä arjessa sekä varsinkin toimittaa jumalanpalveluksia. Ovelta ovelle kiertäminen ja kitaransoitto ostoskeskuksissa on meille outoa ja vierasta.
Lestadiolaisista en osaa sanoa. Hehän ovat luterilaisia ja opillisesti varsin kaukana meistä.
Miksi meidän muuten pitäisi kerätä kaikki ihmiset omaan kirkkoomme? Jos he katsovat ortodoksisen kirkon olevan oikeassa, he osaavat tulla luoksemme itsekin, ilman erityistä keräämistä.koska missään mussa kirkossa ei ole pelastusta. Jos et ole ortodoksi joudut hornaan grillaantumaan ja huutamaan hirvittävästi. Ja vielä ikuisiksi ajoiksi joten miksi kannattaa liittyä ortodokseihin?
- Yx ortodoksi
VeliJohannes kirjoitti:
Kirkon kanoninen Raamattu (kirjan nimi on tapana kirjoittaa isolla alkukirjaimella) on Aleksandrian kaanon, johon kuuluvat myös Vanhan testamentin kymmenen deuterokanonista kirjaa. Nehän puuttuvat nykyisin suomalaisesta Raamatusta, johon ne vielä sata vuotta sitten kuuluivat. Dogmaattisesti ottaen emme käytä samaa Raamattua kuin luterilainen kirkko. Käytännössä kuitenkin käytössämme on sama raamatunkäännös ja olemme olleet mukana sen käännöstyössä tarkkailijoina. Suomessa on niin vähän ortodokseja, että omaan raamatunkäännökseen ei olisi varoja eikä resursseja.
Joillekin sopinee, että Raamattu löytyy myös netistä. Kirjan hankkiminen on kuitenkin varsin helppoa ja niitähän jaetaan myös ilmaiseksi. Ortodoksina on hyvä tietää myös jotain niistä periaatteista, miten Raamattua tulkitaan ja luetaan. Muutoin pääsee hyvin helposti hakoteille, mistä ovat todisteena lukuisat raamatuntulkinnan perusteella alkunsa saaneet lahkot.
Jos ajatusmaailmani on outo, se johtuu vain siitä, että olen aikanani saanut yliannostuksen protestanttista evankeliointia ja hieman allerginen sille. Ja tämä on edelleen ortodoksinen keskustelupalsta ; )ainakin ne Vanhan Testamentin kirjat, jotka puuttuvat nykyisistä suomalaisista Raamatuista. Ei edes ns Perheraamatusta löydy kaikkia Vanhan Testamentin kirjoja. Esim kolmatta Makkabilaiskirjaa ei löytyne suomennettuna mistään.
En kuitenkaan tiedä, kuinka moni näistä deuterokanoonisista kirjoista on liturginen kirja, mutta olen huomannut, että ainakin Viisauden kirjaa ja Siirakin kirjaa luetaan joskus jumalanpalveluksissamme.
Samoin kirkkokuntamme tekemä uusi Psalmien käännös pitäisi mielestäni julkaista netissä heti, kun se valmistuu. Täytyypä kirjoittaa ortodoksinettiin samasta asiasta. - XV yritys
VeliJohannes kirjoitti:
Lähdenpä oitis Joensuusta saamieni oppien mukaan slaavimaan naapuriini. Hän on Jehova...
(Juksu, laskeudut maan pinnalle sitten kun tuo korkeakirkollinen elämänvaiheesi muuttuu oikeaksi praxikseksi)Mielstäni tällainen ei ole sopivaa tyyliä kenellekkään eikä ainakaan sheriffin kirjoittamaksi. Moderointi on pielessä, jos kirjoittajille huomautellaan Raamatun kirjoittamisesta pienellä kirjaimella, mutta omalla kirjoittamisella ei ole mitään väliä.
"Hän on Jehova..."
Tarkoitatko, että pidit häntä Jumalana vai että hän piti itseään Jumalana? - Pitkässäniemessä oli jatkosodan aikana seitsemän Jeesusta samalla osastolla :-) - Olli
XV yritys kirjoitti:
Mielstäni tällainen ei ole sopivaa tyyliä kenellekkään eikä ainakaan sheriffin kirjoittamaksi. Moderointi on pielessä, jos kirjoittajille huomautellaan Raamatun kirjoittamisesta pienellä kirjaimella, mutta omalla kirjoittamisella ei ole mitään väliä.
"Hän on Jehova..."
Tarkoitatko, että pidit häntä Jumalana vai että hän piti itseään Jumalana? - Pitkässäniemessä oli jatkosodan aikana seitsemän Jeesusta samalla osastolla :-)Psykologit kutsuvat muistaakseni projektioksi sitä, että ihminen näkee hyvin herkästi toisessa ihmisessä niitä piirteitä, joita ei suostu näkemään itsessään.
Ei ole peilin vika jos naama on vino. - Mevlana
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
Veli Johannes: "Keskustelemme tällä palstalla ortodoksisuudesta, mutta emme pääsääntöisesti tarvitse ei-ortodoksisia linkkejä emmekä ns. evankeliointia, jonka jätämme mielellämme kokonaan muiden vaivaksi."
***Tämä viittaus siihen että "emme tarvitse ns. evankeliointia" - toteamus on surullisen totta ortodoksisessa kirkossamme. Surullisen väitteestä tekee se, että väite ja käsitys on väärä. Me nimenomaan tarvitsemme evankeliointia! Sehän kuuluu Kirkkomme ytimeen mutta se on pahasti laiminlyöty. Koko Kirkon alku perustui evankelioimiselle. Katsokaa kuin apostolit toimivat: "he vaelsivat paikasta toiseen ja julistivat evankeliumin sanaa." Nykyaikaan sovellettuna samasta asiasta me puhumme hienosti sanottuna "liturgiasta liturgian jälkeen." Se sisältää Kristuksen soihtuna ja valona olemisen sanoissa ja teoissa. Vladimirin ortodoksisen seminaarin vanhan testametin professori Paul Tarazi käydessään viime vuonna Suomessa sanoi, että eukaristia on "kutsu lähteä maailmaan ja todistaa Kristuksesta tarvittaessa marttyriuteen asti." Hän vielä tarkensi: "eukaristia on itseasiassa kutsu marttyriuteen, todistamiseen." Lueskelin hiljattain kirjaa Karjalan kilvoittelijoista. He olivat suuria evankelistoja!! Pyhittäjä Trifon Petsamolaisesta mm.kerrotaan että hän kuuli äänen sanovan: "mene kilvoittelemaan seudulle, missä ei vielä ole saarnattu Jumalan sanaa." Niinpä hän alkuvaiheessaan toimi Petsamojoen suussa "opetellen heidän kieltään ja tapojaan sekä samalla saarnaten heille Kristuksesta." Samanlaisia evakelistoja olivat myös monet muut Karjalan pyhittäjät. Evankeloiminen kuuluu ortodoksisen kirkon olemukseen ehdottomasti!! Miksi me olemme sulkeneet silmämme tältä todellisuudelta?? Jos olemme ryhdistäytyneet tsasounien rakentamisessa ja liturgisessa kauneudessa, niin Kristuksen meille uskoman evakelioimisen velvoituksen leiviskän olemme hoidelleet heikosti. Jos protestanttiset ryhmät hoitavat evankelioimista ahkeruudella ja innolla mutta me taas emme - niin se on katumuksen säkkiin ja tuhkaan menemisen paikka. Evankelioiminen ei ole pelkästään telttakokouksia, traktaattien jakamista, evankelioimiskokousten järjestelyä yms. Jos meillä on pelkästään näin kapea kuva evankelioimisesta - niin olemme pahasti eksyksissä. Evankelioimisella on ulkoisilta puitteiltaan paljon laajemmat ulottuvuudet. Siitä ovat todisteena sadat kirkkomme kunnioittamat isät ja heidän tapansa toimia. En käsitä ortodoksien "vihaa" evankelioimista kohtaan. Itse en voi millään istua tälläiseen "vihaajien leiriin" sillä se on samaa kuin vihata Kristusta ja hänen antamaansa tehtävää "menkää ja tehkää..opetuslapsikseni...opettamalla pitämään kaikki mitä minä olen käskenyt teidän pitää."
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopistoTuossa sheriffi veikkaili sinun laskeutuvan maanpinnalle opintojesi jälkeen. Minä taas toivon, että pysyt siellä missä nyt olet myös valmistumisesi jälkeen. Virkamiesten sijaan ortodoksinenkin kirkko tarvitsee uskovia pappeja, joille lähetyskäsky on täyttä totta. Kiitos erittäin hyvästä kirjoituksesta (taas kerran).
Ihmetyttää se ajatus, että virkamiesmäinen "oikein tekeminen" eli rituaalien ja liturgioiden suorittaminen vaikka tyhjille seinille ja opillinen oikeaopisuus riittäisi. Ei riitä, vaikka onkin edellytys. Kirkon TÄYTYY toteuttaa lähetyskäskyä myös kotimaassa. TÄYTYY tavoittaa maallistuneita suomalaisia takaisin kirkkoon. Ja TÄYTYY kyetä osoittamaan empatiaa ja ymmärtämystä ihmisten oikeille ongelmille oppihokemisen sijaan.
En ymmärrä mistä tulevat ortodoksit tulevat, jos kukaan ei käänny ja seka-avioliittojen lapsista tulee usein luterilaisia. Hiukan voisi kirkko ylimielisen "löytäkää meidät" -asenteen sijasta yrittää ihmisten tavoittamista. Eikös tämä ole juuri se lähetyskäskyn "menkää..." -sanan sisältö? Muuten se kai kuuluisi "Pysykää kirkoissanne ja kastakaa ne, jotka vahingossa ovesta sisälle eksyvät".
Ylimielisellä virkamiesenteella saavutetaan vain se, että vuonna 2020 islam on Europpan suurin uskonto. - Makarios
VeliJohannes kirjoitti:
Raamattu kirjoitetaan edelleenkin isolla alkukirjaimella.
Lähetyskäskyn osalta on kyse sen TULKINNASTA, kuten niin monessa muussakin Raamatun kohdassa.
Ortodoksinen kirkko tekee LÄHETYSTYÖTÄ PAKANOIDEN keskuudessa, mutta ei KÄÄNNYTYSTYÖTÄ KRISTITTYJEN keskuudessa. Ei ole mitään järkeä mennä kertomaan Kristuksesta niille, jotka jo tietävät kuka Kristus on. Ja meidän tapamme kertoa kristinuskon sanomaa on elää kristittynä arjessa sekä varsinkin toimittaa jumalanpalveluksia. Ovelta ovelle kiertäminen ja kitaransoitto ostoskeskuksissa on meille outoa ja vierasta.
Lestadiolaisista en osaa sanoa. Hehän ovat luterilaisia ja opillisesti varsin kaukana meistä.
Miksi meidän muuten pitäisi kerätä kaikki ihmiset omaan kirkkoomme? Jos he katsovat ortodoksisen kirkon olevan oikeassa, he osaavat tulla luoksemme itsekin, ilman erityistä keräämistä.Älä hyvä veli VeliJohannes aina läksytä. Nyt kun olet "uudestisyntynyt" rekisteröitymällä, voisit jättää vanhan Johnneksen kopean tyylin sikseen. Ohjeiden mukaan Raamattu voidaan kirjoittaa sekä isolla että pienellä alkukirjaimella. Tässä yhteydessä voinee mainita senkin, että kirkko kirjoitetaan pienellä - myös silloin, kun on kyse ortodoksisesta kirkosta.
Makarios - Yx ortodoksi
Makarios kirjoitti:
Älä hyvä veli VeliJohannes aina läksytä. Nyt kun olet "uudestisyntynyt" rekisteröitymällä, voisit jättää vanhan Johnneksen kopean tyylin sikseen. Ohjeiden mukaan Raamattu voidaan kirjoittaa sekä isolla että pienellä alkukirjaimella. Tässä yhteydessä voinee mainita senkin, että kirkko kirjoitetaan pienellä - myös silloin, kun on kyse ortodoksisesta kirkosta.
Makariospyhien kirjojen kokoelmasta, niin sana raamattu kirjoitetaan isolla. Jos taas raamatulla tarkoitetaan kirjaa yleensä niin kuin esim vanhassa sanonnassa "Hän on väkevä raamatuissa", niin silloin sana raamattu kirjoitetaan pienellä. Kirjaahan raamattu-sana vain tarkoittaa alunperin, ja eestinkielessä vieläkin raamat = kirja.
Kirkko taas kirjoitetaan isolla silloin, kun on kysymys Kirkosta uskon kohteena. Jos taas on kysymys jostain nykyisestä kirkosta (kirkkokunnasta) esim ortodoksisesta tai luterilaisesta, niin silloin kirkko kirjoitetaan pienellä kirjaimella. - Makarios
Yx ortodoksi kirjoitti:
pyhien kirjojen kokoelmasta, niin sana raamattu kirjoitetaan isolla. Jos taas raamatulla tarkoitetaan kirjaa yleensä niin kuin esim vanhassa sanonnassa "Hän on väkevä raamatuissa", niin silloin sana raamattu kirjoitetaan pienellä. Kirjaahan raamattu-sana vain tarkoittaa alunperin, ja eestinkielessä vieläkin raamat = kirja.
Kirkko taas kirjoitetaan isolla silloin, kun on kysymys Kirkosta uskon kohteena. Jos taas on kysymys jostain nykyisestä kirkosta (kirkkokunnasta) esim ortodoksisesta tai luterilaisesta, niin silloin kirkko kirjoitetaan pienellä kirjaimella.Mitä kirjaa raamattu-sanalla nykysuomessa mahdetaankaan tarkoittaa? Raamattu kirjoitetaan isolla, kun halutaan korostaa sen pyhyyttä ja sitä, että kyseessä on kirjan (raamat, biblio jne.) nimi. Pienellä kirjoittaminen ei nykyohjeiden (olkoot ne sitten vaikka "maallistuneita") mukaan ole kuitenkaan koskaan virhe. Kakkosohjeesi on valitettavasti täysin väärä. Suomessa isolla alkukirjaimella kirjoitetaan (etupäässä) nimet. "Kirkko" ei ole minkään kirkon nimi.
No juu, itse kirjoitan Raamatun isolla ja myös Kirkon, kun se tarkoittaa ortodoksista kirkkoa. Tarkoitukseni olikin lähinnä toivoa, ettei peräti seriffin toimesta lyötäisi päähän viisastelevalla oikeakielisyydellä (varsinkaan, kun mitään kardinaalivirhettä ei ole tehty) ja kohdeltaisi muita kirjoittajia alentuvasti.
Makarios - Jukka Mäntymäki
VeliJohannes kirjoitti:
Tämä asia jäi vaivaamaan minua. Myönnän olleeni hiukan kipakka poistossa, mutta se johtuu ihan siitä, että tänne on aikojen varrella tullut varsin paljon niitä, jotka laittavat luettavaksi vapaiden suuntien linkkejä ja lähtevät siitä, että ortodoksisuus on väärää kristinuskon tulkintaa. Jokainen järjellään ajatteleva käsittää, ettei ortodoksisuus-keskustelupalsta voi olla tällaisen aktiviteetin paikka.
Sanan ´"evankeliointi" voi ymmärtää monella tavalla. Kirkon olemuksesta ja tehtävästä lähtien evankeliointi tietyllä tavoin on sisäänrakennettu kirkkoon ja siinä suhteessa Jukka on ihan oikeassa. Ortodoksisen kirkon historia on täynnä kertomuksia ihmisistä, jotka ovat urheasti levittäneet evankeliumia. Haluan mainita heistä kuuluisimpia: kaikki apostolit ja heidän joukossaan erityisesti Pyhät Pietari ja Paavali, Pyhät Apostolienvertaiset Kyrillos ja Methodios, Kiovan ruhtinas Vladimir, Pyhä Sergei Radonesilainen...puhumattakaan 1800-luvun venäläisessä lähetystyössä kunnostautuneista piispa Innokentista, Nikolai Kasatkinista ja Herman Alaskalaisesta, joiden työn seurauksena ortodoksia levisi Alaskaan ja Japaniin saakka. Suomen historian kannalta merkittäviä ovat noin 40 Karjalan Pyhää Valistajaa. Esimerkkejä voisi luetella paljon lisää ja kirkkohan tekee edelleen lähetystyötä varsinkin Afrikassa.
Mutta pointti on siinä, että me teemme evankeliointia OMALLA TAVALLAMME. Emme painu kaduille ja toreille huutamaan Jeesusrokkia tai
levittämään traktaatteja tai kysymään ihmisiltä, ovatko he uskossa. Tällä lailla toimien Jeesus myydään polkuhintaan ja Hänesta tulee pilkanteon kohde. Meidän tapamme on tehdä LÄHETYSTYÖTÄ PAKANOIDEN keskuudessa. Kristittyjen joukossa kuten Suomessa, evankelioimme toimittamalla jumalanpalveluksia, järjestämällä ristisaattoja ja elämällä ortodoksiaa todeksi omassa elämässämme. Jos joku on meistä kiinnostunut, kerromme siitä, mutta emme saarnaa ovelta ovelle. Evankeliointi kun ei ole KÄÄNNYTTÄMISTÄ.
Olen kuullut kertomuksia ihmisistä, jotka ovat halunneet liittyä ortodoksiseen kirkkoon, mutta ovat sitten loukkaantuneet kun pappi onkin kehottanut heitä odottamaan, lukemaan kirjoja ja käymään palveluksissa. Uskon, että tämä odotus tekee erittäin hyvää heille.VeliJohannes: "Jos joku on meistä kiinnostunut, kerromme siitä, mutta emme saarnaa ovelta ovelle. Evankeliointi kun ei ole KÄÄNNYTTÄMISTÄ."
***Olisi mielenkiintoista kuulla määritelmiä (niin VeliJohannekselta kuin muiltakin) mitä ortodoksinen evankeliointi on? Mihin se mielestänne tähtää?
Jukka Mäntymäki
Ort.teol.yo
Joensuun yliopisto - kääntynyt
Matti kirjoitti:
Niinhän se on raamatussa annettu ohjeet, lähetyskäsky. Ei pitäsi kenelläkään olla nokan koputtamista. Huvittavaa sinänsä että ortodoksi kirkko ja lestadiolaiset ovat samalla linjalla evankeliomis asiassa. Molemmat kertovat että heillä on ainoa oikea kirkko ja sitten ei kumminkaan tehdä lähetystyötä sen eteen että voitaisiin kaikki maailman ihmiset kerätä siihen ainoaan oikeaan apostolien kirkkoon...
Liityin Kirkkoon noin kolme vuotta sitten. Tilaisuuksien tultua en ole malttanut pitää suutani kiinni, vaan olen kertonut ihmisille olevani ortodoksi. Olen vastannut Raamattua, Kristusta, Kirkkoa, pelastusta jne. koskeviin kysymyksiin ja kertonut ortodoksisesta uskostani tutuille ja tuntemattomille, puistossa, kadulla, erilaisissa tilaisuuksissa, hengellisissä kokouksissa, kodeissa.
Kerrottuani todistamisestani toisille ortodokseille, he nuhtelivat minua ja kielsivät kertomasta Jeesuksesta muille ihmisille. Minulle sanottiin, että evankeliointi ja todistaminen on pappien tehtävä ja kielletty maallikoilta. Parin tuollaisen "löylytyksen" jälkeenkin olen vain jatkanut todistamista Kristuksesta.
Useiden ortodoksien mielestä toimintani on synnillistä. Mitenkä on? Vaikka todistaminen on jatkunut jo vuosien ajan, en ole ripissä tunnustanut sitä, koska en ole pitänyt todistamista syntinä. Olenko ollut väärässä? - syrena
Jukka Mäntymäki kirjoitti:
VeliJohannes: "Jos joku on meistä kiinnostunut, kerromme siitä, mutta emme saarnaa ovelta ovelle. Evankeliointi kun ei ole KÄÄNNYTTÄMISTÄ."
***Olisi mielenkiintoista kuulla määritelmiä (niin VeliJohannekselta kuin muiltakin) mitä ortodoksinen evankeliointi on? Mihin se mielestänne tähtää?
Jukka Mäntymäki
Ort.teol.yo
Joensuun yliopistoOn omalla kohdallani hyvin - minimalistista. Koen, että evankeliointini rajoittuu hyvin pitkälti siihen, että kannan ristiä kaulassa.
Mutta mitä kaikkea tällä ristillä olen saanut aikaan. Hyvin moni ei-ortodoksi kysyy, että "onko tuo ortodoksinen risti" ja siitä se juttu sitten alkaa. Kerron, jos kysytään (ja usein kysytään), että mitä tarkoittaa vino poikkipuu ort.ristissä, miksi pääsiäisenä kierretään kirkkoa, montako kummia pitää ort.kirkossa kastettavalla lapsella olla jne. Yleensä aloitetaan ns. yleisistä kysymyksistä ja siirrytään kohti henkilökohtaisempia. Näihin henkilökohtaisiinkin kysymyksiin vastaan, jos osaan tuntemukseni/ tekoni sanoiksi pukea.
Ehkä se, että on valmis vastaamaan, jos joku kysyy kirkosta tai uskosta, on sitä evankelioimista. Usein ei ole väliä sillä, että onko vastaus täysin teologisesti oikein - monesti kiinnostuksen kohteena on ortodoksin arki, se kuinka juuri minä koen tai tulkitsen omalta kohdaltani asioita.
Ei silti, olen minä ihan "julkisesti" ortodoksi, esim. ainakin yritän noudattaa paastosääntöjä jne., vaikka se ei ehkä ihan muun lähiympäristön elintapoihin kuulukaan. Mutta ehkä juuri se on sitä evankelioimista - uskaltaa olla omanlainen, erilainen. - kaapo
Makarios kirjoitti:
Mitä kirjaa raamattu-sanalla nykysuomessa mahdetaankaan tarkoittaa? Raamattu kirjoitetaan isolla, kun halutaan korostaa sen pyhyyttä ja sitä, että kyseessä on kirjan (raamat, biblio jne.) nimi. Pienellä kirjoittaminen ei nykyohjeiden (olkoot ne sitten vaikka "maallistuneita") mukaan ole kuitenkaan koskaan virhe. Kakkosohjeesi on valitettavasti täysin väärä. Suomessa isolla alkukirjaimella kirjoitetaan (etupäässä) nimet. "Kirkko" ei ole minkään kirkon nimi.
No juu, itse kirjoitan Raamatun isolla ja myös Kirkon, kun se tarkoittaa ortodoksista kirkkoa. Tarkoitukseni olikin lähinnä toivoa, ettei peräti seriffin toimesta lyötäisi päähän viisastelevalla oikeakielisyydellä (varsinkaan, kun mitään kardinaalivirhettä ei ole tehty) ja kohdeltaisi muita kirjoittajia alentuvasti.
Makarios"Pienellä kirjoittaminen ei nykyohjeiden (olkoot ne sitten vaikka "maallistuneita") mukaan ole kuitenkaan koskaan virhe."
KENELTÄ NYT SITTEN KUKAKIN KRISTITTY OIKEINKIRJOITUSOHJEISTONSA VASTAANOTTAA - USKOVAISILTA VAI JOILTAKIN MUILTA. - vastata ihmisille on
mie vuan kirjoitti:
Viestisi olisi poistettava, täysin asiaton ja turha. Ei sovi seriffille, joka poistelee toisten viestejä miten sattuu. Mäntylän vastaus oli hyvä ja asiallinen, miksi siihen pitää vastata noin alentuvasti???
nokitteleva, jopa salailkeilevä. Ei sovi seriffille!
Ja miksi pitää huomauttaa peräti kaksi kertaa, että Raamattu kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.
Eivät kaikki ihmiset ole kuluttaneet vuosia korkeakouluopinnoissa. Ajatus on tärkein, ei sen ilmiasussa esiintyvät kirjoitusvirheet. - Sarsun
kääntynyt kirjoitti:
Liityin Kirkkoon noin kolme vuotta sitten. Tilaisuuksien tultua en ole malttanut pitää suutani kiinni, vaan olen kertonut ihmisille olevani ortodoksi. Olen vastannut Raamattua, Kristusta, Kirkkoa, pelastusta jne. koskeviin kysymyksiin ja kertonut ortodoksisesta uskostani tutuille ja tuntemattomille, puistossa, kadulla, erilaisissa tilaisuuksissa, hengellisissä kokouksissa, kodeissa.
Kerrottuani todistamisestani toisille ortodokseille, he nuhtelivat minua ja kielsivät kertomasta Jeesuksesta muille ihmisille. Minulle sanottiin, että evankeliointi ja todistaminen on pappien tehtävä ja kielletty maallikoilta. Parin tuollaisen "löylytyksen" jälkeenkin olen vain jatkanut todistamista Kristuksesta.
Useiden ortodoksien mielestä toimintani on synnillistä. Mitenkä on? Vaikka todistaminen on jatkunut jo vuosien ajan, en ole ripissä tunnustanut sitä, koska en ole pitänyt todistamista syntinä. Olenko ollut väärässä?En oikein osaa kuvitella, että kirkkoon liittymisen kertominen tai raamatusta tms. puhuminen voisi olla synti. Kyllä ihmisellä on oikeus kertoa, miten hänellä menee ja mitä mieltä hän on eri asioista. Ja myös näyttää onnellisuutensa uskon löytämisestä.
Itse olen liittynyt kirkoon yli seitsemän vuotta sitten, enkä ole saanut nuhteita keneltäkään ortodoksilta puhumisestani.
En ole mainostanut kirkkoa, muuta kuin kertomalla oman kokemukseni ja kehoittamalla ihmisiä tutustumaan kirkkoon tulemalla palveluksiin tai ottamalla yhteyttä diakonian työntekijöihin tai pappiin.
Mielestäni palveluksiin osallistumalla pääsee parhaiten tutustumaan ortodoksiseen uskontoon. Vetovoima syntyy sitten "itsestään" , siinä ei erityistä evankelioimista tarvita.
Toisinaan minulle esitetään ksymys. "oletko uskossa?" En pidä tästä kysymyksestä ja siihen jätän vastaamatta. Ensin kysyjän täytyisi määritellä mitä on olla uskossa. Eri ihmisille se tarkoittaa eri asiaa.
Itse en ole kokenut tekeväni syntiä, jos vastaan ihmisten kysymyksiin uskonnosta. En usko, että sinäkään olet tehnyt. On hyvä kuitenkin mainita, että kysymyksessä on oma mielipide tai tulkinta. Sillä sen joka tuntee Jumalan täysin, täytyy olla vähintään yhtä mahtava kuin Jumala. Tämä on oma mielipiteeni.
- Neonilla-Neonilla
Onneksi Kirkko ei ole mikään ylioppilaskirjoitus, jossa pitäisi osata tietyt lyhenteet päästäkseen "läpi"! (Se PH-lyhennys täällä oli muuten minun syyni, tarkoitin Pyhä Henki. Kun tarpeeksi kirjoittelee näitä juttuja alkaa tulla laiskaksi. UT on Uusi testamentti ja VT vanha...)
Raamattu on tietty mukava ja hyvä omistaa, mutta esim meidän ort. kirkossa raamatunpaikkoja tulee papin, diakonin, lukijan, kanttorin ja kuoron suusta valtava määrä joka palveluksessa. Niistä jo saa aika hyvän rautaisannoksen ihan kuulohavaintona. (Eihän kaikki ihmiset Suomessa ole osanneet lukeakaan kuin jotain 100 vuotta, sitä ennen selvittiin kirkossa kuullulla.)
Olet kyllä ihan samalla viivalla, missä kaikki muutkin. Ort. palvelus vaatii jonkun aikaa tutustumista, että pääsee kärryille (minä olen aika ahkera kirkossa kävijä, mutta edelleen 12 vuoden jälkeen kurkin syrjäsilmällä vanhempia ihmisiä, milloin he vaikkapa kumartavat maahan asti yms. TOSIN: Ei kukaan ihmettele, jollen aina tee samoin kuin muut, ja itseasiassa variaatiot ovat rikkaat seurakuntalaisten toimimisessa monessa asiassa.)
Minä ohjaisin sinut sellaiseen paikkaan kuin www.ortodoksi.net Sielläkin voi rekisteröityä ja kysellä. Täällä on joskus vähän villi meininki, näet. Vastaaja voi täällä olla ihan kuka vain. Siellä on vähän kontrolloidumpi systeemi :)
Itse löysin ort. kirkkoon kirjojen kautta. Luin aika paljon ort. kirjoja ja huomasin, että nyt osuin joukkoon, joka puhuu minun kieltäni. Se on useimmin ihan suomea, vaikka ortodoksit rakastavatkin suoltaa kaikkia kivoja kirkkoon ja kirkkoelämään liittyviä sanoja, kuten kliirossi, ponomari, prokimeni ja ipodiakoni :D- K 750 cc
ainakin 200 vuotta sitten, toiset oppi ja toiset ei.
Pieni katkelma Aleksis Kiven teoksesta Seitsämän veljestä.
"Kaksi päivää on mennyt. Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat veljet, jämäten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin hänen pieni kahdeksanvuotias tyttärensä. Niin he, aapiskirjat avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla. Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä.
Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enemmän heidän haluansa ja mieltänsä. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero, joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkelästi."
(Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä)
- Mannaleena
Hei Liinamaria! Hienoa että olet etsijän tiellä. Sanoisin näin posotukseni alkuun, että parhaat tavat etsiä uskoa ja uskon yhteyttä ovat vanhat perinteiset (ja ehkä epämuodikkaatkin) raamatunluku ja rukous. Toisaalta sen varmaan jo tiesitkin etkä "saarnaa" kaivannutkaan, vaan olet nimenomaan etsimässä seurakuntaa/kirkkoa/uskonnollista yhteisöä..? Niiden kautta kuitenkin varmasti ennemmin tai myöhemmin löydät tiesi myös sinulle sopivaan seurakuntaan ja kirkkoon, oli se sitten ortodoksinen, luterilainen tms. jokin muu. Järkiperustein kun moisia ratkaisuja ei ainakaan minun mielestäni kannata tehdä.
Kirkkoon ja ortodoksiseen uskonelämään tutustuminen käy parhaiten käymällä kirkossa, kuten jo tuolta ylempää olet lukenutkin. Tällä palstalla keskusteluja seuratessa ortodoksisesta elämänmenosta kun saa kovin epärealistisen kuvan..! ;)- kielletty
ortodoksien parissa, ainakin näin väitti eräs viittä vaille loppututkintoa vailla ollut vakiokirjoittaja.
- Yx ortodoksi
kielletty kirjoitti:
ortodoksien parissa, ainakin näin väitti eräs viittä vaille loppututkintoa vailla ollut vakiokirjoittaja.
vaan suositeltavaa. Ortodoksisessa kalenterissa on mainittu lukukappaleet, jotka tulisi päivittäin lukea. Kirkko suosittelee Raamatun lukemista sen äidillisessä ohjauksessa, ei ominpäin, mutta itsekseen kotona.
- Lars
kielletty kirjoitti:
ortodoksien parissa, ainakin näin väitti eräs viittä vaille loppututkintoa vailla ollut vakiokirjoittaja.
Väite, että Raamattua ei saisi lukea itsekseen oli mielestäni hieman liian yksipuolinen. Diokleian piispa Kallistos Ware (1934-) on oivallisesti kirjoittanut, että: "Kun me luemme Raamattua emme sano 'minä', vaan 'me'." Ajatus on tällöin se, että luemme toki itse Raamattua, mutta yhdessä/yhteydessä Kirkon kanssa.
Piispa Kallistos korostaa yhdessä kirjoituksessaan, kuinka Raamatun lukeminen kristitylle sisältää neljä ulottuvuutta, tai mielessä pidettävää asiaa. Ne ovat seuraavat: kuuliaisuus, kirkollisuus, Kristus-keskeisyys, ja henkilökohtaisuus. Nämä ulottuvuudet ovat syvällisiä ja niiden pohtiminen vaatisi laajemman käsittelyn.
Lyhyesti sanottuna kuuliaisuuden ulottuvuus lukemisessa liittyy asennoitumiseen - meidän kuuluisi pyrkiä hiljentymään ja ns. kuulla Jumalan äänen Raamatun välityksellä. Kirkollisuuden ulottuvuus tuo lukemiseemme Kirkon mielen ja kokemuksen, eli saamme arvovaltaista opastusta ymmärtää ja soveltaa lukemamme. Henkilökohtainen, tai ns. persoonallinen, ulottuvuus liittyy siihen kuinka lukemamme koskee nimenomaan meitä itseämme, eikä muita - Jumala puhuu meille. Piispa Kallistos soveltaa tätä ajatusta mm. seuraavalla tavalla: "Jumala puhuu minulle, kun Hän kysyy Aadamilta: 'Missä sinä olet?' (1. Moos. 3:) Kysymme usein: 'Missä Jumala on?' Oikea kysymys on se, jonka Jumala kysyy Aadamilta meissä kaikissa: 'Missä sinä olet?'" Piispa Kallistoksen lyhyt englanninkielinen kirjoitus - "Miten lukea Raamattua" - löytyy Venäjän ortodoksisen kirkon EU-edustuston verkkosivuilta: http://orthodoxeurope.org/page/11/1/4.aspx
Tietenkin Raamattua voi omassa elämässään lähestyä monelta suunnalta. Yksi hyvin luonnollinen on seurata Kirkon kalenterin tarjoamaa lukujärjestystä. Ns. itsekseen luettaessa ei ehkä ole parasta aloittaa lukemalla apostoli Johannes Teologin tekstiä Ilmestyskirja, vaan vaikka aloittaa lukemalla apostoli Markuksen teksti Evankeliumi Markuksen mukaan. Tällä evankeliumilla - se oli evankeliumeista lyhin - esim. metropoliitta Antoni Bloom (1914-2003), ollessaan ei-uskovainen, aloitti henkilökohtaisen tutustumisensa kristinuskoon. Evankeliumit ja esim. apostoli Johannes Teologin kirjeet on mielestäni hyvä alku. Myös Psalttari on oivallista lukemista, tai paremmin sanoen rukoilemista...
Kirkon kokemuksen mukaan Raamattu on Jumalan innoittama kirja ja siksi rukouksen mieltä on hyvää omata lukiessaan, tai kuunnellessaan, Raamattua. Pyhä Gregorios Teologi (300-luku) on kirjoittanut rukouksen ennen Raamatun lukua - se on luonteeltaan ns. epikleesi - Pyhän Hengen, Innoittajan, avuksihuuto...
Minä menen nyt nukkumaan...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto) - Lars
Lars kirjoitti:
Väite, että Raamattua ei saisi lukea itsekseen oli mielestäni hieman liian yksipuolinen. Diokleian piispa Kallistos Ware (1934-) on oivallisesti kirjoittanut, että: "Kun me luemme Raamattua emme sano 'minä', vaan 'me'." Ajatus on tällöin se, että luemme toki itse Raamattua, mutta yhdessä/yhteydessä Kirkon kanssa.
Piispa Kallistos korostaa yhdessä kirjoituksessaan, kuinka Raamatun lukeminen kristitylle sisältää neljä ulottuvuutta, tai mielessä pidettävää asiaa. Ne ovat seuraavat: kuuliaisuus, kirkollisuus, Kristus-keskeisyys, ja henkilökohtaisuus. Nämä ulottuvuudet ovat syvällisiä ja niiden pohtiminen vaatisi laajemman käsittelyn.
Lyhyesti sanottuna kuuliaisuuden ulottuvuus lukemisessa liittyy asennoitumiseen - meidän kuuluisi pyrkiä hiljentymään ja ns. kuulla Jumalan äänen Raamatun välityksellä. Kirkollisuuden ulottuvuus tuo lukemiseemme Kirkon mielen ja kokemuksen, eli saamme arvovaltaista opastusta ymmärtää ja soveltaa lukemamme. Henkilökohtainen, tai ns. persoonallinen, ulottuvuus liittyy siihen kuinka lukemamme koskee nimenomaan meitä itseämme, eikä muita - Jumala puhuu meille. Piispa Kallistos soveltaa tätä ajatusta mm. seuraavalla tavalla: "Jumala puhuu minulle, kun Hän kysyy Aadamilta: 'Missä sinä olet?' (1. Moos. 3:) Kysymme usein: 'Missä Jumala on?' Oikea kysymys on se, jonka Jumala kysyy Aadamilta meissä kaikissa: 'Missä sinä olet?'" Piispa Kallistoksen lyhyt englanninkielinen kirjoitus - "Miten lukea Raamattua" - löytyy Venäjän ortodoksisen kirkon EU-edustuston verkkosivuilta: http://orthodoxeurope.org/page/11/1/4.aspx
Tietenkin Raamattua voi omassa elämässään lähestyä monelta suunnalta. Yksi hyvin luonnollinen on seurata Kirkon kalenterin tarjoamaa lukujärjestystä. Ns. itsekseen luettaessa ei ehkä ole parasta aloittaa lukemalla apostoli Johannes Teologin tekstiä Ilmestyskirja, vaan vaikka aloittaa lukemalla apostoli Markuksen teksti Evankeliumi Markuksen mukaan. Tällä evankeliumilla - se oli evankeliumeista lyhin - esim. metropoliitta Antoni Bloom (1914-2003), ollessaan ei-uskovainen, aloitti henkilökohtaisen tutustumisensa kristinuskoon. Evankeliumit ja esim. apostoli Johannes Teologin kirjeet on mielestäni hyvä alku. Myös Psalttari on oivallista lukemista, tai paremmin sanoen rukoilemista...
Kirkon kokemuksen mukaan Raamattu on Jumalan innoittama kirja ja siksi rukouksen mieltä on hyvää omata lukiessaan, tai kuunnellessaan, Raamattua. Pyhä Gregorios Teologi (300-luku) on kirjoittanut rukouksen ennen Raamatun lukua - se on luonteeltaan ns. epikleesi - Pyhän Hengen, Innoittajan, avuksihuuto...
Minä menen nyt nukkumaan...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)En yöllä, kirjoitessani edellistä viestiäni, saanut käsiini yhdysvaltalaisen papin Thomas Hopkon (1939-) oivallista teosta "Ohjeita Raamatun lukijalle" (OKJ 1979, 48 s.). Teos on hyvä...
Teos sisältää hyvinkin käytännöllisiä ohjeita ja neuvoja Raamatun lukemiseen. Teos on mielestäni kätevä ja kaiken lisäksi suomenkielinen. Teos on Suomen ortodoksisen kirkon piispankokouksen hyväksymä (12.9.1979).
Teoksessaan Hopko siteeraa pyhää Johannes Krysostomosta (347-407): "Kulkaa minun pyyntöäni: tarkatkoon kukin teistä kristillistä vaellustaan ja hankkikoon hyviä kirjoja sielunsa parannukseksi. Jos ette saa mitään muita kirjoja, niin hankkikaa Uusi testamentti - epistolat, apostolien teot ja evankeliumit - alinomaisiksi opettajiksenne ... älä ainoastaan syvenny pyhiin kirjoituksiin, vaan omaksu ne kokonaan, pidä ne aina mielessäsi, sillä Raamatun tuntemattomuus on kaiken pahan alku." (Puhe 9 Kolossalaiskirjeestä)
Hopko toteaa itsekriittisesti, ja ehkä hieman liian hyökkäävästi, seuraavaa Raamatun asemasta oman aikamme kristityn elämässä: "Tuntuu siltä, että monet nykyajan ortodoksit näyttävät suorastaan kainostelevan ja jopa hieman pelkäävän Raamattua ... Ei ole ehkä väärin sanoa, että monet tämän päivän ortodoksit aivan yleisesti käsittävät henkilökohtaisen Raamatun lukemisen ortodoksista uskoa vieroksuvien lahkolaisten yksinomaiseksi tehtäväksi. Nämä ortodoksit epäilemättä puolustaisivat näkemystään sanomalla: 'hyvän ortodoksin' ei tarvitse eikä pitäisi lukea Raamattua, sillä sitä lukeva saattaa vääristää ortodoksista uskoa ja siten langeta syntiin. Tästä voisimme päätellä, että yksityinen Raamatun lukeminen on epäortodoksista ja ettei sillä ole mitään sijaa ortodoksikristityn hengellisessä kehityksessä. Tämän kirjasen tarkoituksena on osoittaa, että ortodoksisen kirkon tradition valossa, edellä kuvattu näkemys on täysin väärä ja aidon ortodoksisen perinteen mukaan jopa häpeällinen ja synnillinen näkemys..." (s. 3)
Hyvää perjantai-iltaa...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto) - K 750 cc
Lars kirjoitti:
En yöllä, kirjoitessani edellistä viestiäni, saanut käsiini yhdysvaltalaisen papin Thomas Hopkon (1939-) oivallista teosta "Ohjeita Raamatun lukijalle" (OKJ 1979, 48 s.). Teos on hyvä...
Teos sisältää hyvinkin käytännöllisiä ohjeita ja neuvoja Raamatun lukemiseen. Teos on mielestäni kätevä ja kaiken lisäksi suomenkielinen. Teos on Suomen ortodoksisen kirkon piispankokouksen hyväksymä (12.9.1979).
Teoksessaan Hopko siteeraa pyhää Johannes Krysostomosta (347-407): "Kulkaa minun pyyntöäni: tarkatkoon kukin teistä kristillistä vaellustaan ja hankkikoon hyviä kirjoja sielunsa parannukseksi. Jos ette saa mitään muita kirjoja, niin hankkikaa Uusi testamentti - epistolat, apostolien teot ja evankeliumit - alinomaisiksi opettajiksenne ... älä ainoastaan syvenny pyhiin kirjoituksiin, vaan omaksu ne kokonaan, pidä ne aina mielessäsi, sillä Raamatun tuntemattomuus on kaiken pahan alku." (Puhe 9 Kolossalaiskirjeestä)
Hopko toteaa itsekriittisesti, ja ehkä hieman liian hyökkäävästi, seuraavaa Raamatun asemasta oman aikamme kristityn elämässä: "Tuntuu siltä, että monet nykyajan ortodoksit näyttävät suorastaan kainostelevan ja jopa hieman pelkäävän Raamattua ... Ei ole ehkä väärin sanoa, että monet tämän päivän ortodoksit aivan yleisesti käsittävät henkilökohtaisen Raamatun lukemisen ortodoksista uskoa vieroksuvien lahkolaisten yksinomaiseksi tehtäväksi. Nämä ortodoksit epäilemättä puolustaisivat näkemystään sanomalla: 'hyvän ortodoksin' ei tarvitse eikä pitäisi lukea Raamattua, sillä sitä lukeva saattaa vääristää ortodoksista uskoa ja siten langeta syntiin. Tästä voisimme päätellä, että yksityinen Raamatun lukeminen on epäortodoksista ja ettei sillä ole mitään sijaa ortodoksikristityn hengellisessä kehityksessä. Tämän kirjasen tarkoituksena on osoittaa, että ortodoksisen kirkon tradition valossa, edellä kuvattu näkemys on täysin väärä ja aidon ortodoksisen perinteen mukaan jopa häpeällinen ja synnillinen näkemys..." (s. 3)
Hyvää perjantai-iltaa...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)Sinulle ja Jukka Mäntylälle. Tälläinen etsijä, kuten minä ja uskon, että moni muukin, ketkä katselevat kirkkonne suuntaan, saivat positiivista uskoa siihen, että jospa se ortodoksisuus olisi kuitenkin se oikea henkinen koti.
Tällä palstalla tuntuu olevan monia tiedossa eläviä, mutta nämä todellisessa uskossa elävät taitavat olla
jonkinlaisessa vähemmistössä. - Lars
K 750 cc kirjoitti:
Sinulle ja Jukka Mäntylälle. Tälläinen etsijä, kuten minä ja uskon, että moni muukin, ketkä katselevat kirkkonne suuntaan, saivat positiivista uskoa siihen, että jospa se ortodoksisuus olisi kuitenkin se oikea henkinen koti.
Tällä palstalla tuntuu olevan monia tiedossa eläviä, mutta nämä todellisessa uskossa elävät taitavat olla
jonkinlaisessa vähemmistössä.Kiitos, tai tack, sanoistasi! Oli mukavaa lukea, että Jukan ja minun kirjoitukset puhuttelivat sinua (ja ehkä muitakin). Osallistun keskusteluun ajoittain/kausittain, mutta suurimman osan aikaa vain seuraan ns. yhdellä silmällä mistä täällä keskustellaan ... tai useimmiten riidellään. :)
Oma ns. punainen lankani kirjoituksissani on ollut pyrkimys huomioida Kirkon perinteen - elämän - leveyden ja syvyyden. Harvemmin kysymykset ovat ns. joko/tai luonteisia, vaan useammin sekä/että tyyppisiä. Tietenkin minulla on omat painoitukseni ja yksipuolisuuteni - esim. tietty valikoima ns. vakio-kirkkoisiä, suosikkeja, joihin viittaan.
Hyviä oman aikamme opettajia, erityisesti meille läntisessä maailmassa asuville, ovat esim. metropoliitta Antoni Bloom (1914-2004, esim. "Rukouskoulu"), piispa Kallistos Ware (1934-, esim. "Ortodoksinen tie"), ja rovasti Alexander Schmemann (1921-1983, esim. "Suuri Paasto"). Tietenkin on lukuisia muita hyviä ja tasapainoisia opettajia, mutta nämä tulivat nyt mieleen.
Toivotan mielenkiintoista tutustumista Kirkon elämään...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto) - Jukka Mäntymäki
Lars kirjoitti:
Kiitos, tai tack, sanoistasi! Oli mukavaa lukea, että Jukan ja minun kirjoitukset puhuttelivat sinua (ja ehkä muitakin). Osallistun keskusteluun ajoittain/kausittain, mutta suurimman osan aikaa vain seuraan ns. yhdellä silmällä mistä täällä keskustellaan ... tai useimmiten riidellään. :)
Oma ns. punainen lankani kirjoituksissani on ollut pyrkimys huomioida Kirkon perinteen - elämän - leveyden ja syvyyden. Harvemmin kysymykset ovat ns. joko/tai luonteisia, vaan useammin sekä/että tyyppisiä. Tietenkin minulla on omat painoitukseni ja yksipuolisuuteni - esim. tietty valikoima ns. vakio-kirkkoisiä, suosikkeja, joihin viittaan.
Hyviä oman aikamme opettajia, erityisesti meille läntisessä maailmassa asuville, ovat esim. metropoliitta Antoni Bloom (1914-2004, esim. "Rukouskoulu"), piispa Kallistos Ware (1934-, esim. "Ortodoksinen tie"), ja rovasti Alexander Schmemann (1921-1983, esim. "Suuri Paasto"). Tietenkin on lukuisia muita hyviä ja tasapainoisia opettajia, mutta nämä tulivat nyt mieleen.
Toivotan mielenkiintoista tutustumista Kirkon elämään...
Lars Ahlbäck
Ortodoksisen teologian opiskelija (Joensuun yliopisto)...kiitoksiin ja ajatuksiin yhtyy myöskin allekirjoittanut. Mukava jos jollekkin syntyy joskus meitin ajatuksen juoksuista oivalluksen hetkiä. ; ) Itsekukinhan tässä ollaan tällä palstalla, välillä saajan - välillä taas antajan paikalla.
Noni, etteenpäin sano mummo lumihangessa ; D
Jukka Mäntymäki
ort.teol.yo
Joensuun yliopisto
- Liinamaria
...eli yhteys on mahdollista muodostaa. Hyvä! Tahdon kiittää kaikkia jo vastanneita ja muutenkin keskusteluun osallistuneita. Lähden seuraavaksi vierailulle kirjastoon ja tuonne mainitsemaanne verkkopalveluun. Olen pohtinut syvemmin myös saamaani "kasvastusta" ja toisaalta omia ajatuksiani jo nyt. Rukous on kuulunut elämääni aina, tosin sekin tuntuu hiukan "tyhmältä" (en löydä tälle oikeaa sanaa), ainakin välillä. Tämä tunne johtuu tod.näk. siitä, etten ole oikein löytänyt omaa paikkaani kentässä, tai että haen sitä. Ajatuksena "kenelle puhun" rukouksessa jne. Vaikeaa.
Mutta tosiaan kiitokset, voikaa hyvin! - oppimassa
Vanha ketju,mutta pitkän välimatkan takia lähimpään kirkkoon,uskon yksin.
Alue jossa asun on todella henkinen "umpio". En edes yritä keskustella ortodoksisuudesta.
Ikoni nurkkaus löytyy (rakenteilla vielä), ja netin kautta opiskelen.
Ortodoksisuus puhuttelee minuakin kuten monta muutakin. - daniel8
Voihan sitä yksinkin uskoa, mikä ettei.
- Kuunnellut
Kaunein joulusaarna:
http://Jeesus-on-Herra.com/puhe-25-12-mika-on-jumalan-tahto/ - ikoninurkka
Ortodoksien tavat ovat niihin tottumattomalle sen verran vieraita että minä uskon yksin kaukanakin lähimmästä ort.kirkosta.
Muuten ortodoksisuus on nimenomaan sitä mitä olen etsinyt.- Anonyymi
Ylen sivuilla on Jumalanpalvelukset myös ortodoksiset kuultavina/katseltavina jos ei ole mahdollisuutta käydä kirkossa.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)664633Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142259- 251784
- 121518
- 281448
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 131146
- 231092
Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä
Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.2911014