Kerronpas oman kokemukseni kouluvuosiltani. Olin liikunnassa keskivero-oppilas. En hyvä mutten huonokaan. Liikamaikka oli aina itse harrastanut nimenomaan pituushyppyä ja satasta, niin sitäpä sitten harjoiteltiin mekin päivät pääksytysten.
Kerran sitten kokeiltiin muitakin lajeja ja keihäs lähti kädestäni kuin ohjus, pidemmälle kuin kenenkään muun. Opettaja katsoi minua ja totesi, no kyllähän sen noilla varannoilla luulisi lentävänkin ja siihen jäi se juttu.
Itkin ilta toisensa jälkeen ja päätin etten ikinä enää edes yritä mitään liikatunneilla.
Aika kului ja satuin vahingossa tuttuni seuralaisena urheiluleirille (jo aikuisena siis) ja heitin siellä ihan leikilläni keihästä. Paikalle tuli valmentaja, joka ihmetteli olinko vanha keihäänheittäjä. No enpä ollut, hänen mielestään olin poikkeuksellisen lahjakas ja sen olisi pitänyt kyllä näkyä jo koulun yleisurheilutunneilla......niinpä niin.
Vielä tänäkin päivänä olen katkera tälle opettajalle. Mutta vain tälle nimenomaiselle opettajalle. Hän ehtii vielä opettaa liikuntaa tyttärellenikin, ja täytyypä sanoa että olen varmasti tavallista herkempi huomioimaan hänen jokaikisen virheensä. Ja auta armias, jos tyttäreni joutuu itkemään yhden ainoankaan kyyneleen hänen takiaan...
Kerran sitten kokeiltiin muitakin lajeja ja keihäs lähti kädestäni kuin ohjus, pidemmälle kuin kenenkään muun. Opettaja katsoi minua ja totesi, no kyllähän sen noilla varannoilla luulisi lentävänkin ja siihen jäi se juttu.
Itkin ilta toisensa jälkeen ja päätin etten ikinä enää edes yritä mitään liikatunneilla.
Aika kului ja satuin vahingossa tuttuni seuralaisena urheiluleirille (jo aikuisena siis) ja heitin siellä ihan leikilläni keihästä. Paikalle tuli valmentaja, joka ihmetteli olinko vanha keihäänheittäjä. No enpä ollut, hänen mielestään olin poikkeuksellisen lahjakas ja sen olisi pitänyt kyllä näkyä jo koulun yleisurheilutunneilla......niinpä niin.
Vielä tänäkin päivänä olen katkera tälle opettajalle. Mutta vain tälle nimenomaiselle opettajalle. Hän ehtii vielä opettaa liikuntaa tyttärellenikin, ja täytyypä sanoa että olen varmasti tavallista herkempi huomioimaan hänen jokaikisen virheensä. Ja auta armias, jos tyttäreni joutuu itkemään yhden ainoankaan kyyneleen hänen takiaan...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokaisen opettajan tulisi ymmärtää, kuinka paljon hän voi sanoillaan saada aikaiseksi..... niin hyvää kuin pahaakin. Oli se sitten liikunnan opettaja tai jonkin muun aineen.
Kumpa vanhemmat ymmärtäisivät antaa arvoa, jos on lapselle saanut ammattitaitoisen ja pätevän opettajan.
Tämän huomaa vasta sitten,jos on huonosti sattunut.
Murheellista luettavaa.
Hän oli ollut toisia huomattavasti parempi kuulantyönnössä, työnsi melkein tuplasti sen mitä toiset, mutta sitä ei noteerattu urheilutunneilla mitenkään. Opettajalle oli tärkeää lähinnä vain jalkapallo ja hiihto, ja näissä lajeissa tämä roteva kaveri ei pärjännyt, joten se siitä sitten. Kunpa kaikkien lahjakkuudet huomattaisiin ja tunnustettaisiin, ja jokaisella olisi tilaisuus loistaa jossakin lajissa opettajan ja kavereiden silmissä. Mutta ehkä se sitten olisi jo taivas maan päällä...
kokemuksia.
Etenkin 60-luvulla voikkamaikoiks hakeutui onnettomia pervoja... pikkuhitlereitä ja runkkareita.