Niin koskettavaa on rakkaus
niin paljon
niin haurasta
Muistojen ajatuksissa sitä miettimään jäin
kun illan viime säteet maalasivat
punaisen viivan taivaanrantaan
Lie ilta värinsä saanut on
haavoista raadellun sydämein
herkistä kyynelistä sen
jotka rakkauden tulessa palaneet on
Illan tummuessa mustaksi yön suudelmaksi
kyynel kylmä poskelle vierähtää
Sinä yönä unessa näin
kuinka pieni viestini yksin
löytymättömänä hylättyyn rantaan
jäätynyt on
niin paljon
niin haurasta
Muistojen ajatuksissa sitä miettimään jäin
kun illan viime säteet maalasivat
punaisen viivan taivaanrantaan
Lie ilta värinsä saanut on
haavoista raadellun sydämein
herkistä kyynelistä sen
jotka rakkauden tulessa palaneet on
Illan tummuessa mustaksi yön suudelmaksi
kyynel kylmä poskelle vierähtää
Sinä yönä unessa näin
kuinka pieni viestini yksin
löytymättömänä hylättyyn rantaan
jäätynyt on
Vastaukset 12
Vanhimmat
Merciiii, kauniista niin herkästä runostasi :))
Sua ei olekaan näkynyt, ei kuulunut pitkään aikaan...
Rakkaus niin hauras
kuitenkin niin paljon.
Herkin sielun silmin
kun katselee
auringonlaskun punaista hehkuaan.
Yksinäisyys hiipii mieleen
ja kaipuu rakkaan ihmisen
kosketuksen, läheisyyden.
Yössä yksin, siellä saapuu
ne kuumat kyyneleet.
Ja toivoo vastauksen
rukouksiinsa, viesteihinsä.
Rakkauden siruja iltaasi, iloa, valoa ja enkeleitä :))
Sielun herkässä rukouksessa
liitää voi
siivin kultaisin
Eipä muuta voi sanoa:)
Korppi menneiden aikojen mystinen lintu
Hopean musta maaginen rakkauden taiga
kynsissä sen
... haikaus ei ota lähteäkseen
ja kun luin tämän surullisen ja kauniin
runosi niin ajattelin, että kai sitä voisi haikeudessakin käsi poskella tämän päivän viettää. Saattaisi olla terapeuttista.:)))
Hyvää alkavaa päivää sinulle.:)
Kun antautuu haikeudelle
on se poissa kuin itsestään
Pöytälaatikkoni kyynel_vihkossa
kun lähes kaikki kirjoitukseni ovat surullisia.
On siellä kuitenkin pari poikkeusta,
esim n.viikko sitten kirjoittamani.
Se on jonkinlainen kummajainen, niin kuin
kait minäkin.
Kirjoittelen sen tänne tuotapikaa.
Sinulle - saat minut aina itkemään näillä
koskettavilla runoillasi! :*(
Johan minäkin tulen aivan surulliseksi
ajatellessani kyyneleitäsi
Niin paljon kätkee kyynel
voi se vierähtää
silmästä hymyn
Sisältäen kuitenkin
herkän huudon äänettömän
sielun salaisimman kätkön
*pystykorvaisen ystäväni käpälän halaus
ja minun tietenkin*
iltaasi
Kyynel pieni sininen
vain sydän herkkä
kuulee kuiskauksen
sen
Todella kuvaava runo, josta voi löytää laajempia asiakokonaisuuksia niin halutessaan.
Kiitos!
Stimuloiva runo... Pahoittelen hehkutusherkkyyttäni - se vain tunnistaa kun jokin lähentelee täydellisyyttä...
:))
Herkkää asiaa, kaunista luettavaa!