Huuto
Kun vesipisarat hakkaavat ikkunaa, kun seinät ympärilläsi tuntuvat ahdistavilta. Kun päässäsi kaikuu satoja ääniä, joista et saa otetta.
Silloin juokset ulos ovesta, ohi portin, pensaiden ja autotien, ohi kaiken. Paitsi itsesi.
Välähdyksiä.
Kalpea nainen, mustat hiukset. Piikkiköynnökset repivät haavoja hänen käsiinsä, hänen jalkoihinsa. Selästänsä työntyy esiin jotain… jotain.
”Älä katso”, hokee kylmä, sihisevä ääni päässäsi, ”Älä katso!”
Palaat hätkähtäen todellisuuteen. Makaat kovalla sateesta kiiltävällä asfaltilla. Hiekan muruset hakeutuvat silmiisi saaden ne vuotamaan. Kuulet jonkun hyräilevän. Se on kaunista, rauhallista. Hyräily yltyy lauluksi, mieleesi palaavat muistot ennen huutoja, ennen tuskaa, ennen helvettiä. Ja poskellesi vierii kyynel. Pyyhit sen äkkiä pois. Ei. Et ole itkenyt neljään vuoteen, etkä itke nytkään.
Samassa laulu katkeaa, valuu sateen mukana kohti parempaa. Tilalle tulee kimeä, hysteerinen huuto. Nouset ja juokset ylös kohti kylmää, harmaata ja kaunista jyrkännettä. Kaadut polviesi varaan kivikkoon. Uudestaan, uudestaan. Ja yhä uudelleen kompuroit ylös ja jatkat juoksuasi. Mutta se ei auta, et pääse pakoon itseäsi.
Kunnes se yhtäkkiä lakkaa. Ympärilläsi on hiiren hiljaista. Oksat kahahtavat, kun musta korppi lennähtää taivaalle.
Kuva mustahiuksisesta naisesta palaa silmiesi eteen. Nainen huohottaa, haavat ovat syventyneet, mutta hän kävelee määrätietoisesti eteenpäin. Katseesi kiinnittyy taas naisen selkään. Sieltä pilkistää kaksi suurta ja kaunista, mutta kärsinyttä siipeä. Jäät tuijottamaan tyhjyyteen pystymättä sulattamaan kaikkea. Naisen käveltyä ohitsesi huomaat, että hän jätti jälkeensä kahdet jalanjäljet. Joku tosiaan puristi hänen kättään. Nuori tyttö, ei lapsi mutta ei vielä aikuinenkaan. Tyttö kääntyy katsomaan sinua.
”Älä katso silmiin”, sanot itsellesi. Mutta tyttö saa katseesi kiinni. Sinua katsoo silmiin… Katsot silmiin itseäsi.
Samassa ilman täyttää kirkaisu. Syvältä metsästä ilmestyy valtava kotka, pitkät kynnet suunnattuna kohti naista ja tyttöä. Kuulet taas korvissasi saman huudon, ja ainakin kaksi kertaa kovempana kuin aikaisemmin.
Palaat jälleen todellisuuteen ja lähdet juoksemaan jyrkännettä ylemmäs. Juokset ja juokset, kunnes rinne loppuu kesken.
”Siinä on reuna, se loppuu siihen. Kaikki loppuu”, sanoo hiipuva ääni päässäsi.
Vain muutama metri suoraa ja tyhjyys.
Katsot epätoivoisesti taaksesi. Haluat vain eroon mielipuolisesta kirkunasta. Otat varovaisen askeleen eteenpäin, koko ruumiisi täyttää viiltävä kipu. Lähdet juoksemaan, välittämättä tuskasta.
Yhtäkkiä huuto katkeaa. Ei ole enää mitään. Vain hiljaisuus.
Ja sadepisarat lävistävät kehosi kuin tuhat pientä veistä.
”When angels deserve to die.”
_____________
Vika kursivoitu lause System of a downin biisistä 'Chop Suey!'.
Jaja, olen 14, jos jotain kiinnostaa.
Kun vesipisarat hakkaavat ikkunaa, kun seinät ympärilläsi tuntuvat ahdistavilta. Kun päässäsi kaikuu satoja ääniä, joista et saa otetta.
Silloin juokset ulos ovesta, ohi portin, pensaiden ja autotien, ohi kaiken. Paitsi itsesi.
Välähdyksiä.
Kalpea nainen, mustat hiukset. Piikkiköynnökset repivät haavoja hänen käsiinsä, hänen jalkoihinsa. Selästänsä työntyy esiin jotain… jotain.
”Älä katso”, hokee kylmä, sihisevä ääni päässäsi, ”Älä katso!”
Palaat hätkähtäen todellisuuteen. Makaat kovalla sateesta kiiltävällä asfaltilla. Hiekan muruset hakeutuvat silmiisi saaden ne vuotamaan. Kuulet jonkun hyräilevän. Se on kaunista, rauhallista. Hyräily yltyy lauluksi, mieleesi palaavat muistot ennen huutoja, ennen tuskaa, ennen helvettiä. Ja poskellesi vierii kyynel. Pyyhit sen äkkiä pois. Ei. Et ole itkenyt neljään vuoteen, etkä itke nytkään.
Samassa laulu katkeaa, valuu sateen mukana kohti parempaa. Tilalle tulee kimeä, hysteerinen huuto. Nouset ja juokset ylös kohti kylmää, harmaata ja kaunista jyrkännettä. Kaadut polviesi varaan kivikkoon. Uudestaan, uudestaan. Ja yhä uudelleen kompuroit ylös ja jatkat juoksuasi. Mutta se ei auta, et pääse pakoon itseäsi.
Kunnes se yhtäkkiä lakkaa. Ympärilläsi on hiiren hiljaista. Oksat kahahtavat, kun musta korppi lennähtää taivaalle.
Kuva mustahiuksisesta naisesta palaa silmiesi eteen. Nainen huohottaa, haavat ovat syventyneet, mutta hän kävelee määrätietoisesti eteenpäin. Katseesi kiinnittyy taas naisen selkään. Sieltä pilkistää kaksi suurta ja kaunista, mutta kärsinyttä siipeä. Jäät tuijottamaan tyhjyyteen pystymättä sulattamaan kaikkea. Naisen käveltyä ohitsesi huomaat, että hän jätti jälkeensä kahdet jalanjäljet. Joku tosiaan puristi hänen kättään. Nuori tyttö, ei lapsi mutta ei vielä aikuinenkaan. Tyttö kääntyy katsomaan sinua.
”Älä katso silmiin”, sanot itsellesi. Mutta tyttö saa katseesi kiinni. Sinua katsoo silmiin… Katsot silmiin itseäsi.
Samassa ilman täyttää kirkaisu. Syvältä metsästä ilmestyy valtava kotka, pitkät kynnet suunnattuna kohti naista ja tyttöä. Kuulet taas korvissasi saman huudon, ja ainakin kaksi kertaa kovempana kuin aikaisemmin.
Palaat jälleen todellisuuteen ja lähdet juoksemaan jyrkännettä ylemmäs. Juokset ja juokset, kunnes rinne loppuu kesken.
”Siinä on reuna, se loppuu siihen. Kaikki loppuu”, sanoo hiipuva ääni päässäsi.
Vain muutama metri suoraa ja tyhjyys.
Katsot epätoivoisesti taaksesi. Haluat vain eroon mielipuolisesta kirkunasta. Otat varovaisen askeleen eteenpäin, koko ruumiisi täyttää viiltävä kipu. Lähdet juoksemaan, välittämättä tuskasta.
Yhtäkkiä huuto katkeaa. Ei ole enää mitään. Vain hiljaisuus.
Ja sadepisarat lävistävät kehosi kuin tuhat pientä veistä.
”When angels deserve to die.”
_____________
Vika kursivoitu lause System of a downin biisistä 'Chop Suey!'.
Jaja, olen 14, jos jotain kiinnostaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Älkää vaan.. :p
En jaksanut lukea tekstiä, mutta System of a Down is ace, man! I mean *awesome* dude!
(Ota sarkasmikuorrute pois, soad on oikeasti hyvä bändi).
korni.
Minusta vaikuttaa, että vahvuutesi on tietty intensiivinen visuaalisuus. Aloin nähdä tämän tunnelmallisen vision palasia sieluni silmin, mikä ei varmastikaan ole huono merkki.
En ole ihan varma tuosta lukijan sinuttelusta tehokeinona, mutta kaipa se tässä yhteydessä toimii ihan jees. Kehoittaisin kuitenkin varovaisuuteen sen kanssa.
Mikäli tässä pätkässä oli jokin muukin pointti kuin yleinen darkkius ja kliseiden kierrättäminen, niin en tavoittanut sitä. Mutta teksti on itsessään lupaavaa, minusta sinun kannattaa ehdottomasti jatkaa kirjoittamista.