miksi puusta tehty kestää lumet tuulet.ym.luonnon katasfoodit.on vanhoja asumattomia taloja ,latoja, ym. hirrestä tehtyä.siinä ne vain ylväänä seisoo vuosisatoja.ja nyt noi metalli hallit sortuu yksi toisensa jälkeen.ei kestä lunta ei tuulta vaikka maailman parhaat asiantuntijat niitä suunnittelee.mistä moinen johtuu.
puusta tehty kestää
miksi ei metallista
92339
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja pari vuottahan tästä on kun nimenomaan puurakenteisia halleja romahti useampiakin tässä maassa.
Puuta käytettäessä ratkaisee useimmiten taipuma eikä lujuus. Ei ole mukava katsella jotain useita senttejä roikkuvaa rakennetta. Lujuus tulee moninkertaiseksi murtumisen kannalta toisin sanoen.
Hallimurtumissa on käsittääkseni ylitetty leimapaine liimapalkeissa. Teräsrakenteissa ovat palkit kertakaikkisesti myötäneet. Kun teräs lähtee myötämään, se yleensä tulee alas. Puu vain taipuu paitsi noissa leimapainejutuissa rakenne murenee.
tarkoitatko että jos on pitkä hirsi em. se kestää paremmin kuin liimapalkkista vastaavasti tehty.olen ostamassa vanhaa hirsistä tehtyä taloa.onkohan se luja tulevaisuutta ajatellen.
Kerrataan. Jos puurakenne mitoitetaan, selvitetään tarpeellinen palkin korkeus. Tarkistetaan taipuma ja lisätään vahvuutta, jotta taipuma jää kohtuulliseksi.
Sahurituttavani kertoi kinastelleensa jostain raakapuukannattimen kestävyydestä rakennustarkastajan kanssa. Oli lopuksi vienyt johonkin 100-vuotiaaseen latoon, jossa kattoa kannatetaan pyöreillä riu'uilla. Tuossa on se viisaus, että käsittelemätön pyöreä puu on varsin kestävää verrattuna sahatavaraan. Kyllä kaikki vähänkään maaseutuympäristössä kasvaneet tietävät miten latojen kattorakenteet on tehty. Niissä on vallitsevana puutavarana kuorittua latvaa. Jotain 12...9-millistä.
Myös ovat muinaiset hirsikannattimet silloisten ymmärtäjien mitoittamia. Olen kyllä nähnyt roikkuviakin pirttien kattoja ja yläpulelta lisäkannattimiin pultattuja eli on virhemitoitusta tehty ennenkin. Mutta jos on nyt ryhdissään, niin ei tilanne muutu miksikään.
1876 rakennettu ja aina vaan kestää. Taipumia on ja niiden kanssa joutuu soveltamaan, kun tekee remonttia. Vanhan hirsitalon perusrakenne on kuitenkin sellainen, että se hakkaa nämä "nykyaikaiset" lyhyen kokemuksen oppimateriaalit mennen tullen.
"Mutta jos on nyt ryhdissään, niin ei tilanne muutu miksikään."
Täsmälleen. Huonosti perustetut tai muoviremonteilla pilatut vanhat hirsitalot ovat niin vituroita, että ei tuota mitään ongelmaa nähdä pilattu talo. Ryhdikäs rakennus on sitä ja sellaisena pysyy.
http://www.metsankylannavetta.fi/
Tuli vastaan, kun on tässä itselläkin menossa perinnerakennuksen en nyt sano, että entisöinti, mutta tietyn asteinen tyyliä kunnioittava kunnostus.
Tässä on tietysti vielä tämä pointti, jota on osittain sivuttukin noissa aiemmissa teksteissä.
Tottakai ne vanhat on kestäviä, kun niistä on tähän päivään asti säilyneet ainoastaan ne parhaat yksilöt. Ei niitä epäonnistuneita tupia ole kukaan näkemässä eikä muistelemassa. Vasta nyt tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että kaikenmaailman rakennusvirheiden kokoelmanäyttelyrakennuksia voidaan (ja jostain syystä myös halutaan) helvetin kalliilla remonteilla säilyttää jälkipolvienkin kauhisteltavaksi.
Hyvä huomio. Paskaa ei kannattaisi rahan ja tekniikan voimalla pitää pystyssä. Toinen juttu on sitten se, että henkilökohtaisesti antiikkifriikkinä pidän kammottavana haaskauksena sitäkin, että monasti hävitetään täysin käypä vanha rakennus uuden tieltä ihan vain siksi, että pitää saada "moternia". Ensin maksetaan purkaminen ja sitten uuden rakentaminen - idioottimaista tuhlausta.
Mitä tuhlaukseen tulee, niin heitänpä malliksi erään omakotitalon loppusumman: viimeisenä vuonna ennen euroja tein 86 neliön omakotitalon perinteiseen piiluhirsikuosiin nykyaikaisin mukavuuksin ja se maksoi 35000 mk avaimet käteen. Kelpaa siinä vanhempieni kellistellä eläkepäiviään :)
melkoisesti perinteisen hirsirakennuksen ja monitoimihallin välilä. Ei ehkä kannata vertailla kohteita joissa palkkien jännevälit on venytetty kymmeniin meterihin. Ennen vanhaan puunrunkojen pituus olisi aiheuttanut pilarien määrään kasvua siinä määrin, ettei edes tenniskentälle olisi jäänyt vapaata tilaa. Toisin sanoen palkkina tomivan rangan pituuden ja sen kuormitettavuuden suhde oli jossain määrin kohdallaan... toisin kuin nykytaidolla rakennetuissa ratkaisuissa: luontainen materiaalin olemukseen perustuva turvakerroin puuttuu.
jee