Katupyörällä hiekalle?

Aluksi vähän hitaammin, häijysti nuljahtelee. Mutta se on hyödyksi: kun sama joskus tapahtuu asfaltilla (vaikkapa sateella ajoratamerkinnän tai kaivonkannen päällä) oikeaa reaktiota ei ehdi miettimään. Mutta kun se on selkärangassa, et edes säikähdä.

"Jos ei pääse niin ei kannata harkita moottoripyöräilyä."
Tuossa HK olet täysin hakosalla. Sellaista tietä ei ole, jottei ENDUROMOOTTORIPYÖRÄLLÄ pääse.

Kyselijälle vastaukseni. Kannattaisko harkita matka-enduroa. Mainio pyörä kaikkeen ajoon asvaltilla ja helppo myös hiekka-/sorateillä :)

Enskamimmi kirjoitti:

"Jos ei pääse niin ei kannata harkita moottoripyöräilyä."
Tuossa HK olet täysin hakosalla. Sellaista tietä ei ole, jottei ENDUROMOOTTORIPYÖRÄLLÄ pääse.

Kyselijälle vastaukseni. Kannattaisko harkita matka-enduroa. Mainio pyörä kaikkeen ajoon asvaltilla ja helppo myös hiekka-/sorateillä :)

sehän se kannattaa ostaa,että pääsee kotiin soratietä 500-1000m,jätä mieluummin siinä vaiheessa mopo asfaltin reunaan ja aja taksilla loppumatka kotias,mut ei bensa kamelia ei.Paitsi jos on todellakin käyttöä sellaiselle.Ehkä ei sittenkään.On se sitten mainio kaikkeen ajoon,oletko kokeillut oikeaa katupyörää koskaan asfaltilla,ei takuulla kamelit pärjää ei ei.Kamelit toimii maastossa,voi ajaa maantillä,mut ei toimi kuten katu pyörän kuuluu toimia asfaltilla.Se ei ole sama asia kuten nyky trendin city maasturit.Lisäksi vielä hiton rumia nää kamelit.

hiekalle könöttäminen on kyllä pelkästään käyttäjävirhe. Pitää tuntea, milloin pyörät pyörivät samaa vauhtia kuin moottoripyörä liikkuu, ja milloin taas ei, ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Hartialukko ja paniikkijarrutus ovat harvoin oikeita toimenpiteitä, ja tärkeintä onkin opetella olemaan rentona myös hiekkatiellä ajaessaan, muuten tuo tuntuma kärsii kovasti.

Moni rakenteensa puolesta hyvin tasapainossa oleva katupyörä on erinomainen ajaa hyvällä hiekkatiellä. Tämän uskallan sanoa, vaikken tosiaankaan ole mikään endurokuski, kaikkea muuta.

Turo--Inkeri kirjoitti:

hiekalle könöttäminen on kyllä pelkästään käyttäjävirhe. Pitää tuntea, milloin pyörät pyörivät samaa vauhtia kuin moottoripyörä liikkuu, ja milloin taas ei, ja toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Hartialukko ja paniikkijarrutus ovat harvoin oikeita toimenpiteitä, ja tärkeintä onkin opetella olemaan rentona myös hiekkatiellä ajaessaan, muuten tuo tuntuma kärsii kovasti.

Moni rakenteensa puolesta hyvin tasapainossa oleva katupyörä on erinomainen ajaa hyvällä hiekkatiellä. Tämän uskallan sanoa, vaikken tosiaankaan ole mikään endurokuski, kaikkea muuta.

.... Vaihtelevalla hiekalla oppii pyörän käsittelyä paljon tehokkaammin kuin asvaltilla. Ja osaa jatkossa suhtautua myös oikein myös siihen asvaltilla olevaan hiekkaan mihin jokainen joskus joutuu tahtomattaankin.
Tuntuman renkaiden pitoon tai paremminkin suuriin eroihin pidon vaihdellessa jatkuvasti. Hiekalla pitää olla huomattavasti tarkempana ja myös oppii "lukemaan" tietä paremmin. Pitää vain hyväksyä se, että pyörä vaeltelee ja luistelee pito-olosuhteiden vaihdellessa koko ajan. Sopivan rento ote ajamiseen, niin pian hommasta alkaa nauttimaan isolla N:llä.

Hiekalla on myös tärkeää, että jarrutukset tehdään molempia jarruja käyttäen, mutta hyvin hyvin herkällä kädellä ja jalalla.
Jos jarruja ei ole kunnolla huollettu ja putsattu eli jäävät vähänkin "laahaamaan päälle" niin soralla se jo huonontaa ajotuntumaa huomattavasti.

Jos haluaa testata taitojaan, että onko soralla jarruttaminen hanskassa (siis katupyörällä), niin jos ns. täysjarrutus kesken sorakaarteen onnistuu ongelmitta. Niin silloin olet aika hyvä ja luultavasti myös nautit soralla ajosta muutenkin.

Kra kirjoitti:

.... Vaihtelevalla hiekalla oppii pyörän käsittelyä paljon tehokkaammin kuin asvaltilla. Ja osaa jatkossa suhtautua myös oikein myös siihen asvaltilla olevaan hiekkaan mihin jokainen joskus joutuu tahtomattaankin.
Tuntuman renkaiden pitoon tai paremminkin suuriin eroihin pidon vaihdellessa jatkuvasti. Hiekalla pitää olla huomattavasti tarkempana ja myös oppii "lukemaan" tietä paremmin. Pitää vain hyväksyä se, että pyörä vaeltelee ja luistelee pito-olosuhteiden vaihdellessa koko ajan. Sopivan rento ote ajamiseen, niin pian hommasta alkaa nauttimaan isolla N:llä.

Hiekalla on myös tärkeää, että jarrutukset tehdään molempia jarruja käyttäen, mutta hyvin hyvin herkällä kädellä ja jalalla.
Jos jarruja ei ole kunnolla huollettu ja putsattu eli jäävät vähänkin "laahaamaan päälle" niin soralla se jo huonontaa ajotuntumaa huomattavasti.

Jos haluaa testata taitojaan, että onko soralla jarruttaminen hanskassa (siis katupyörällä), niin jos ns. täysjarrutus kesken sorakaarteen onnistuu ongelmitta. Niin silloin olet aika hyvä ja luultavasti myös nautit soralla ajosta muutenkin.

Kra kirjoitti:
"Jos haluaa testata taitojaan, että onko soralla jarruttaminen hanskassa (siis katupyörällä), niin jos ns. täysjarrutus kesken sorakaarteen onnistuu ongelmitta. Niin silloin olet aika hyvä ja luultavasti myös nautit soralla ajosta muutenkin."

Älkää missään nimessä kokeilko tätä konstia, edes kevyellä katupyörällä. Täysin hullun neuvoja!!!

el_lupo kirjoitti:

Kra kirjoitti:
"Jos haluaa testata taitojaan, että onko soralla jarruttaminen hanskassa (siis katupyörällä), niin jos ns. täysjarrutus kesken sorakaarteen onnistuu ongelmitta. Niin silloin olet aika hyvä ja luultavasti myös nautit soralla ajosta muutenkin."

Älkää missään nimessä kokeilko tätä konstia, edes kevyellä katupyörällä. Täysin hullun neuvoja!!!

En tarkoittanutkaan, että tuota pitäis kenenkään mennä "kylmiltään" kokeilemaan vaan se oli nimenomaan toteamus! Tarvitaan ensin runsaasti soralla-ajon kokemusta ja tiivistä harjoitusta.

Ja jos tuokin em tilanne hoituu kaatumatta ja ongelmitta, niin olet varmasti samaa mieltä, että silloin on homma kohtuullisen hyvin hanskassa.

Hulluista en tiedä kun itselläni on "viisaan paperit"