Nirso neiti.... *huoh*

tärkeää on ruuan tuoksu. Mitä voimakkaammalle ruoka haisee, sen paremmalta se kissasta maistuu. Meillä nirsoilijoillekin kelpaa pakastettu mössö, jossa on erilaisia lihoja, sisäelimiä ja keltuaista. Sulatuksen jälkeen ruokaan lisätään lohiöljyä (esim Kennelrehun), joka haisee omaan nenään erittäin voimakkaalle. Lisäksi tietysti vitamiinit ja kalkki, jos kissa ei muuta syö.

Joskus purkkimömmön ja lihan nopea lämmitys auttaa, koska se alkaa silloin tuoksua voimakkaammalle. Kastiketta sisältävän ruuan voisi murskata haarukalla tasaiseksi mössöksi. Toisaalta kissan ei ole pakko syödä märkäruokia tai lihaa, jos se tuntuu olevan ylettömän vaikeaa. Hyvälaatuisilla raksuillakin tulee hyvin toimeen, kun huolehtii, että kissa juo riittävästi.

Nirsolla kissalla voi olla vikaa hajuaistissa. Esimerkiksi nenäpunkki tai pentuna sairastettu flunssa ovat voineet vaikuttaa hajuaistiin.

Meillä on yksi tällainen kissa, joka on todella "alikehittynyt", mieleltään ja käytökseltään kuin pikkupentu. Ell epäili, että hajuaistinkin kehitys on jäänyt kesken tai vauvakodissa on ollut jotain sairautta, joka on vaikuttanut asiaan. Tämä kissa syö vain Acanan raksuja, pienenpieneksi pilkottua sydäntä ja lihasekoituksia. Joskus hyvällä tuurilla käy näykkäämässä purkkiruokaa, jos sitä jostain syystä toisille tarjotaan.

Onko tyttö leikattu? Meillä nirsoiltiin todella paljon leikkaamattomana, mutta steriloinnin jälkeen alkoi ruoka maistaa. :)

Meilläkin on erittäin nirso kissaneiti, joka on löytökissa. Luulen että hajuaistissa jotain vikaa on, ainoa ruoka josta todella tykkää on bilanxin kanaraksut joissa aika vahva haju...

Meille tuli vasta birman pentu, joka on erittäin nirso. Syö vain yhdenlaisia raksuja ja nyt kun tarjosin whiskasin temptations makupaloja ruokana niitäkin meni vain muutama. Ei tykkää siis edes makupaloista, joita tavallinen kissa ahmii nautinnolla, jos yhdenkin saa omistajaltaan kerjätyksi! Lapsuudenkodin eläinsuojeluhyhdistykseltä otettu kisu oli kanssa nirso, mutta oli elänyt villinä ehkä koko elämänsä, joten sillä saattaa hyvinkin olla ollut esim punkkeja. Mutta tämä on suoraan kasvattajalta tullut ja kaikkien tautien varalta tarkastettu yksilö, joka ei ole koskaan käynyt ulkona tai ollut edes tekemisissä sellaisen kanssa, joka käy. KISSA NAUKUU RUOKAA JA SILLÄ ON NÄLKÄ, MUTTA EI SYÖ!!!!! OLEN HUOLESTUNUT!

Meillä on yksinkertaisesti "syö mitä tarjotaan tai ole nälässä"-menetelmä käytössä, pentu kun on niin nirso.

Raksukuppi on tietysti koko ajan täynnä, mutta märkäruokaa tarjotan sitä yhtä sorttia, jos ei kelpaa, niin jätän kuppiin, ja kun se menee pilalle laitan illalla uudelleen samaa pöperöä, jos ei vieläkään kelpaa, niin sama homma samalla ruualla seuraavana päivänä, tai sitten jätetään kuivamuonan varaan pariksi päiväksi. Tämä ei tapa kissaa, mutta kyllä alkaa kelvata ruoka kuin ruoka.
Tällä tavalla olen saanut syömään n. kolmea eri makua, kun ennen menetelmää kelpasi vain ja ainoastaa Whiskassin härkä..

Nyt nirsoilee raksujen kanssa, neiti noukkii vain ruskeat napit, ja jättää vihreät kuppiin, ratkaisu: En lisää napuja kuppiin, ennenkuin vihreätkin on syöty, ja pikkuhiljaa neiti näykkii jo niitäkin, tottakai annan ohessa märkäruokaa, ei ole hyvä mirriä nälässä pitää.

Mikä kissa se on tuommoinen, jolle ei kelpaa possun sydän eikä kalakaan, vain kuha savustettuna, ei keitettynä, ei paistettuna tai raakana, vain savustettuna.

Tämä saattaa kuulostaa raa'alta, mutta varmasti oppii syömään, ja turkki kiiltää.

Purkkiruuat, kuten kuivamuonatkin, ovat käytännössä lähinnä teurasjätettä, joka on murskattu ja jota on keitetty tuntikausia, ja josta rasva on puristettu erilleen. Siis äärimmäisen epäluonnollista tavaraa. Haju on kissalle tärkeä, ja kuivamuonaan on jälkikäteen lisätty yleensä jotain rasvaa, joka houkuttelee kissaa, mutta märkäruuassa samaa vaikutusta ei saada aikaan, vaan se ruoka tai "ruoka" pääsee haisemaan läpi, siksi syöminen tyssää siinä vaiheessa kun soossit on nuoltu.

Kokeilla kannattaa oikeaa lihaa sisältäviä kissanruokia, Almo Nature, Applaws, Feline Porta ja Cosma ovat ainakin tällaisia merkkejä. Niissä liha on kypsää, tuoksu on jo ihmisen nenään raikas (ja haistamalla/katsomalla erottaa, mitä purkissa on), kissat käyvät kiinni kuin sika limppuun. Näissä on usein rasvaa todella vähän, eli rasvainen kuivamuona lisänä on ihan hyvä yhdistelmä. Mutta kissa syö mielellään, kakkaa tulee paljon vähemmän kuin aiemmin eikä se haise yhtä pahalta. Jos noihin merkkeihin tykästyy, zooplussalta voi tilata laatikoittain, ja tulevat melko edullisiksi sillä tavalla.

Itsekkään en ymmärrä oman katin nirsoilua. Hän aloitti nirsoilun heti tullessaan uuteen kotiin, mukaan saamistaan naksuista pentukodista. En tiedä sitä mitä naksuja se sisälsi, mutta pahanhajuisia ne olivat.

Sen jälkeen meillä neiti on nirsoillut kaikesta märkä- (kastike myöskin vain kelpuutetaan ruasta) tai raakaruuasta. Kana on ehdottomasti meillä hylkylistalla (vaikka kokeiltu myöskin parempia merkkejä, mitä omistajanakin voisin kuvitella maistella). Ainoa mikä saa pieniin töppösiin vauhtia on kissan tonnikalat ja merenherkut. Tätä neiti varmaan tilaisuuden tullen söisi aamusta iltaa. Samoin kuivaraksuja syötäisiin niin paljon, kuin olisi mahdollista.

Ei kannata pakottaakaan kissaa syömään sellaista, mutä se karsastaa, voi olla ettei sovi kissalle, tulee esim vatsanpuruja tai ruokamerkki on huonolaatuista. Reilua kokeilla muutamia erilaisia ja merkkisiä.

Kissat toki myös kyllästyy,mutta muutamaa eri merkkiä vaihtemalla saa vaihtelevuutta. Kuivamuonaa annan itse kahta eri lihapitoista ja laadukasta, toinen kalapohjainen, niistä saa kaiken tarvitsemansa.Märkäruuilla voi pelata.