Aamu vielä nukkuu,
tumma peitto yllään.
Keitän itselle,
ison mukin kahvia.
Vielä käperryn lämpimän
peiton alle.
Vieressäni,vain tuo,
pikkuinen teddinalle.
Sieluni maisemissa,
joki virtaa.
Virta tulee kohti,
otteeseensa minut otti.
Kuin tulvavesi voimallaan,
avas itkulle,
ikkunat ja ovet.
Mikä suunnaton meri,
sisälläni asuu?
Sen aallot,
käy ylitseni.
Ei vuodet oo voineet,
huuhtoa pois.
Toisen ihmisen ikävää.
Rakkautta huudan ,
sinuun heräävä aamu!
Eikö meri anna,
sinua ,jota sydän pyytää?
Aamu,sinä vielä nukut,
ylläsi yhä tuo tumma peitto.
Itkuki laantui,
ikävä sielun merellä,
odottaa sinua.
Sinut ilmielävänä,
tahtoisin nähdä.
Löytämisen ,
suurta iloa kanssasi kokea.
tumma peitto yllään.
Keitän itselle,
ison mukin kahvia.
Vielä käperryn lämpimän
peiton alle.
Vieressäni,vain tuo,
pikkuinen teddinalle.
Sieluni maisemissa,
joki virtaa.
Virta tulee kohti,
otteeseensa minut otti.
Kuin tulvavesi voimallaan,
avas itkulle,
ikkunat ja ovet.
Mikä suunnaton meri,
sisälläni asuu?
Sen aallot,
käy ylitseni.
Ei vuodet oo voineet,
huuhtoa pois.
Toisen ihmisen ikävää.
Rakkautta huudan ,
sinuun heräävä aamu!
Eikö meri anna,
sinua ,jota sydän pyytää?
Aamu,sinä vielä nukut,
ylläsi yhä tuo tumma peitto.
Itkuki laantui,
ikävä sielun merellä,
odottaa sinua.
Sinut ilmielävänä,
tahtoisin nähdä.
Löytämisen ,
suurta iloa kanssasi kokea.
Vastaukset 10
Vanhimmat
... taas minuakin itkettää, kun joka solullani luulen tuntevani sen saman ikävän kuin sinäkin.
Ei olis paljosta puute kuin yhdestä lämpimästä halauksesta tai oikeastaan olen ahne. Haluaisin kunnon tulivuoria vavisuttavan suudelman. No kyllähän se halauskin riittäisi.
Minäkin tässä hörpin kahvia jo ainakin kolmatta mukillista. Kylpytakin hihaan pyyhin kaikki minun ja sinun kyyneleet. Unisen ja käpertyneen hahmosi halaan syliini ja huomaat miten silmäkulmissani vilkuttaa hymy sinulle.
Aurinkoa ja talven kirkkautta näihin jo onneksi piteneviin päiviisi Liisa.
Terveisin Helmi.
Aamupeitto on jo vaalentunnu,sataa lunta.
Onneks en oo ainut ,joka kokee samoja tuntoja?
Yksin Luoja tietää,minkälaisia tuntoja kannamme?
Onneks on virta joka juoksee,on elämää virrassa.
Niimpä se suo uskoa,elää .
Kasvukipua on muuallaki ,kuin kintuissa.
Mitähän meistä vielä tuleekaa?
Hymyki tässä jo on heränny.
Ollaan elämälle kiitollisia,löytyyhän aihetta.
Kyyneleetki on jo kuivunu ja hymy elää.
Voimia ystävä päivääs,rakkaudella .Liisa
" Anova saa!
Kolkuttavalle avataan"!
Odota, vaikka aikasi käy väliin pitkäksi!
Odota! Ystävä hienoa!
Ystävä, Margitta ollaan odottamassa.
Sille paikalle ollaan tultu.
Sen elämä on sanellu.
Niimpä nöyrin mielin elämän edessä,rukoillaan.
Lumihiutaleita alas leijailee,uusi päivä on heränny. Lämpimin ajatuksin.Liisa
on arvoituksellinen, antaa ja ottaa, kyyneleesi anna meren huuhtoa pois
Meri vielä takaisin rakkaaasi tuo sydämeesi valon luo elämääsi
Hienoa runoutta, rakkautta, kaipuuta, odotusta!
Kiitos kauniista runostasi!
Ystävä,me koemme,niin monenlaisia.
Elämä suunnaton meri,joka on arvoituksellinen?
On hetkittäin levollinen ja niin kaunis.
Hyväilee,suo hetkiä,onnen.
Se raivoavaki puoli,joka kuohuttaa pohjamutaa.
Saa kuumat kyyneleet silmiä polttaan.
Ehkä ollaan jotaki jo koettu?
Siksi suurella kunnioituksella,elämä sinun edessä.
"Emme voi ottaa mitää,ellei anneta"
Mielemme taipukoon ,aallot jos tuo sen rakkauden?
Voimia sinulle,kevättä kohti ollaan menossa.
Rakkaudella.Liisa
Ja runosuoni sykkii sinulla
noin omeasti :)
Mukava kun olet taas täällä :)
Oii ,kiitos että otatte minut lämmöllä vastaan.
Ilo on minunki puolella,olemmehan täälä saaneet löytää hienoja hetkiä.
Olin mielestäni suuresssa maailamssa,taas ihmettelemässä?
Siinä menee aikaa ,käsitellessä ,moni asia kosketti niin.
Runosuonesta ,seki ihmeellinen asia,jos se pulppuaa?
Olemme niin ihmeellisesti tehtyjä,meissä uskomattomia alueita?
Itse olen ihmetelly,mikä meri asuu,mitä kaikkea se pitää sisällään?
Sinulle voimia ja hyvää hämärtyvää iltaa.
Rakkaudella Liisa
Kiitos koskettavasta runostasi Liisa.
Voi Liisa, voin vain aavistaa, sitä tunteiden ja
kosketuksen ikävää, kun paljon otetaan ja vähän jää.
Sinua Ajatellen.
T. PeterPan.fly
Aivan,lahjaki on lainaa,seki otetaan pois.
Yhdeksi kasvaneet,siinä lahjaa pois otetaan.
Saa kokea,on toinen puoli otettu pois.
Ihmeenä koen ,että toipuu ja vois vielä haluta uuden suhteen.
Eikö se oo rakkauden yks suuri ihme?
Niin se vain on ,"ihmisen ei oo hyvä olla yksin".
Kiitos PeterPan.fly.
Lämpimästä rinnalla kulkemisesta.Liisa