yhteisö

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

*******************

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

VEDAT - ELÄMÄ ILMAN KRIISEJÄ.


https://www.youtube.com/watch?v=l7gBm_ZIGEY

Vedat - Elämä ilman kriisejä


https://www.youtube.com/watch?v=T7G0H8DlwRs&t=1s

Seminaari ”Rauhallinen mieli levottomina aikoina” - Osa 1

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=OX3txicVDL0

Seminaari ”Kuusi sisäistä vihollista”

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=tCKqpDLmmWw


Seminaari ”Elämän dynamiikka – kolmen gunan dynamiikka” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)


https://www.youtube.com/watch?v=qw2YTBHvSME

Seminaari ”Karma ja reinkarnaatio” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)

https://www.youtube.com/watch?v=FpK8ie2TKIc

Seminaari ”5 tietoisuuden tasoa” (Tushkin, Yhdysvallat, Boston)

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

******************
Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa.


Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista.
Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

********************

Anonyymi00005 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

*******************

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

VEDAT - ELÄMÄ ILMAN KRIISEJÄ.


https://www.youtube.com/watch?v=l7gBm_ZIGEY

Vedat - Elämä ilman kriisejä


https://www.youtube.com/watch?v=T7G0H8DlwRs&t=1s

Seminaari ”Rauhallinen mieli levottomina aikoina” - Osa 1

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=OX3txicVDL0

Seminaari ”Kuusi sisäistä vihollista”

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=tCKqpDLmmWw


Seminaari ”Elämän dynamiikka – kolmen gunan dynamiikka” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)


https://www.youtube.com/watch?v=qw2YTBHvSME

Seminaari ”Karma ja reinkarnaatio” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)

https://www.youtube.com/watch?v=FpK8ie2TKIc

Seminaari ”5 tietoisuuden tasoa” (Tushkin, Yhdysvallat, Boston)

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

******************
Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa.


Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista.
Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

********************

Lue lisää

Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?



Vedic-kalenterin mukaan elämme nyt Kali-yuga-aikakautta, hengellisen rappion aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana hengellisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi,
kansalliseksi perinteeksi.

Vedic-kalenterin mukaan nyt on Kali-yuga – henkisen rappion aikakausi. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana henkisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi, kansalliseksi perinteeksi. Suurin osa ihmisistä on lakannut pitämästä uskontoa hyödyllisenä. Se hyväksytään vain menneisyyden jäänteenä tai ihmisten sentimentaalisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?

Tämä johtuu siitä, että suurin osa papistosta on menettänyt hengellisen tietonsa, ja perinteiset uskonnolliset instituutiot ovat muuttuneet materialistisiksi, muistuttaen enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita. Tätä taustaa vasten kukoistavat kaikenlaiset pseudohengelliset opetukset.


Jokainen järkevä ihminen on varmasti kysynyt itseltään: ”Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?” Eikö olekin outoa, että Jumala sallii tällaisen moninaisuuden, joka usein aiheuttaa vihamielisyyttä ihmisten välillä?

Elämmehan maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fysiikan lait. Olisi loogista päätellä, että myös henkisellä alueella pitäisi olla yhtenäiset lait. Miksi sitten hengellisissä perinteissä on niin paljon eroja ja ristiriitoja? Tähän on ulkoisia ja sisäisiä syitä. Ulkoisiin syihin kuuluvat erot etnisissä, kulttuurisissa, maantieteellisissä ja kielellisissä olosuhteissa, joissa maailman pääuskonnot ovat kehittyneet. Aivan kuten valkoisen valon säde hajoaa prisman läpi kulkiessaan spektriksi, myös yhtenäinen uskonto saa erilaisia muotoja taittuen tämän maailman erilaisissa olosuhteissa. Siksi on täysin luonnollista, että eri hengellisten perinteiden edustajat käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavalla, suorittavat rituaaleja jne. Lisäksi toimii luotettavasti ”viestin vääristymisen” periaate, kun viesti vääristyy sukupolvesta toiseen. Ja mitä kauemmas mennään, sitä enemmän muutoksia tapahtuu, jotka sitten ilmenevät ulkoisessa muodossa.

Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan myötä hajaantumista, ja uusia suuntauksia syntyy. Tämä johtuu sisäisistä syistä. Niitä ovat esimerkiksi erilainen kulttuurinen taso ja erilaiset motiivit, joiden perusteella ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Saman perinteen sisällä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä saa heidät tekemään muutoksia filosofiaan ja käytäntöihin, ja myöhemmin tämä kehittyy erilaisiksi itsenäisiksi suuntauksiksi. Tämä prosessi on väistämätön.

Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammed kääntyivät eri aikoina ja eri paikoissa eri ihmisten puoleen, joilla oli erilainen koulutustaso. On täysin luonnollista, että heidän piti mukauttaa samat totuudet paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi, jos kodinkoneesi toimii 110 voltilla ja kytket sen 220 voltin pistorasiaan ilman alennustransformaattoria, se ei yksinkertaisesti kestä jännitettä ja palaa. Aurinkokaan ei nouse hetkessä zenitiin, vaan nousee vähitellen horisontin takaa.


Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?



Vedic-kalenterin mukaan elämme nyt Kali-yuga-aikakautta, hengellisen rappion aikakautta. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana hengellisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi,
kansalliseksi perinteeksi.

Vedic-kalenterin mukaan nyt on Kali-yuga – henkisen rappion aikakausi. Tänä aikana uskonto menettää käytännössä olemuksensa, lakkaa toimimasta soveltavana henkisenä tekniikkana. Useimmissa tapauksissa se muuttuu sentimentaaliseksi uskomukseksi, tunnustukseksi, rituaaliksi, kansalliseksi perinteeksi. Suurin osa ihmisistä on lakannut pitämästä uskontoa hyödyllisenä. Se hyväksytään vain menneisyyden jäänteenä tai ihmisten sentimentaalisuutena. Joskus uskonto jopa aiheuttaa konflikteja. Miksi se, minkä pitäisi osoittaa ihmisille yhteinen Isä ja olla keino ratkaista monia ongelmia, on itse muuttunut ongelmaksi?

Tämä johtuu siitä, että suurin osa papistosta on menettänyt hengellisen tietonsa, ja perinteiset uskonnolliset instituutiot ovat muuttuneet materialistisiksi, muistuttaen enemmän yhteiskunnallisia ja poliittisia organisaatioita. Tätä taustaa vasten kukoistavat kaikenlaiset pseudohengelliset opetukset.


Jokainen järkevä ihminen on varmasti kysynyt itseltään: ”Miksi on vain yksi Jumala, mutta monia uskontoja?” Eikö olekin outoa, että Jumala sallii tällaisen moninaisuuden, joka usein aiheuttaa vihamielisyyttä ihmisten välillä?

Elämmehan maailmassa, jossa vallitsevat yhtenäiset fysiikan lait. Olisi loogista päätellä, että myös henkisellä alueella pitäisi olla yhtenäiset lait. Miksi sitten hengellisissä perinteissä on niin paljon eroja ja ristiriitoja? Tähän on ulkoisia ja sisäisiä syitä. Ulkoisiin syihin kuuluvat erot etnisissä, kulttuurisissa, maantieteellisissä ja kielellisissä olosuhteissa, joissa maailman pääuskonnot ovat kehittyneet. Aivan kuten valkoisen valon säde hajoaa prisman läpi kulkiessaan spektriksi, myös yhtenäinen uskonto saa erilaisia muotoja taittuen tämän maailman erilaisissa olosuhteissa. Siksi on täysin luonnollista, että eri hengellisten perinteiden edustajat käyttävät erilaisia termejä, pukeutuvat eri tavalla, suorittavat rituaaleja jne. Lisäksi toimii luotettavasti ”viestin vääristymisen” periaate, kun viesti vääristyy sukupolvesta toiseen. Ja mitä kauemmas mennään, sitä enemmän muutoksia tapahtuu, jotka sitten ilmenevät ulkoisessa muodossa.

Jopa suurten uskontojen sisällä tapahtuu ajan myötä hajaantumista, ja uusia suuntauksia syntyy. Tämä johtuu sisäisistä syistä. Niitä ovat esimerkiksi erilainen kulttuurinen taso ja erilaiset motiivit, joiden perusteella ihmiset kääntyvät Jumalan puoleen. Saman perinteen sisällä eri ihmisillä voi olla erilaisia motiiveja, mikä saa heidät tekemään muutoksia filosofiaan ja käytäntöihin, ja myöhemmin tämä kehittyy erilaisiksi itsenäisiksi suuntauksiksi. Tämä prosessi on väistämätön.

Krishna, Mooses, Buddha, Kristus ja Muhammed kääntyivät eri aikoina ja eri paikoissa eri ihmisten puoleen, joilla oli erilainen koulutustaso. On täysin luonnollista, että heidän piti mukauttaa samat totuudet paikan, ajan ja olosuhteiden mukaan. Esimerkiksi, jos kodinkoneesi toimii 110 voltilla ja kytket sen 220 voltin pistorasiaan ilman alennustransformaattoria, se ei yksinkertaisesti kestä jännitettä ja palaa. Aurinkokaan ei nouse hetkessä zenitiin, vaan nousee vähitellen horisontin takaa.


Koulutusjärjestelmässä samaa periaatetta noudattaen ensimmäisen luokan oppilaille annetaan kaikkein perustavinta tietoa, kun taas vanhemmille oppilaille opetetaan jo hienovaraisempia ja monimutkaisempia asioita. Eri luokkien oppikirjat eivät kuitenkaan ole periaatteessa erilaisia. Ne ovat saman koulutusjärjestelmän eri tasoja. Hengellisellä alueella sama periaate tiedon mukauttamisesta ihmisen tasoon sovelletaan, jotta vältytään ”ruoansulatushäiriöiltä”. Lisäksi jokaisella on erilaiset hengelliset tarpeet. Esimerkiksi yksi henkilö, joka opiskelee vierasta kieltä, pärjää hyvin pienellä keskustelukirjalla yksinkertaisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Toinen tarvitsee moniosaisen sanakirjan, joka mahdollistaa yksityiskohtien ymmärtämisen. Samoin jotkut uskonnot on tarkoitettu ”selittämään Jumalaa sormilla”, kun taas toiset on tarkoitettu pääsemään hengellisyyden salaisimpiin sfääreihin.

Lue lisää

Yritetään siis tarkastella uskonnon ilmiötä ulko- ja sisäpuolelta käyttäen seuraavan sivun taulukkoa. Taulukossa tarkastellaan uskonnon ilmiötä kolmessa päämuodossa: uskontokuntana, Jumalaan kääntymisenä ja sielun tarpeena. Nämä kolme uskonnon ulottuvuutta on esitetty taulukon kolmessa sarakkeessa.
Ensimmäisessä sarakkeessa tarkastellaan uskontoa uskonnollisena vakaumuksena, joka liittyy usein kansallisuuteen.

Koska eri kansat eroavat toisistaan ulkonäöltään huomattavasti, tällainen pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin.


Fanattiset kannattajat ovat tyytymättömiä siihen, että toisinuskoisten ulkonäkö on ”väärä”.


Seuraavassa on muutamia esimerkkejä konflikteista, jotka ovat aiheutuneet tällaisesta pinnallisesta suhtautumisesta uskontoon: Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvasti konfliktissa; Serbiassa ortodoksit ja muslimit; Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain eroja kampauksissa, vaatteissa, symboleissa, terminologiassa ja rituaaleissa.


Suhtautuminen uskontoon kansallisuuden perusteella synnyttää myös täysin odottamattomia ongelmia.



Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja.

...

Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.


Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.

Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.

Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.



Kolmas ryhmä koostuu ihmisistä, jotka eivät tavoittele aineellista (kuten ensimmäiset) eivätkä yritä hylätä sitä (kuten toiset), vaan pyrkivät käyttämään kaikkea Jumalan palvelemiseen, jotta he voisivat kehittää elävän suhteen Häneen.


Koska tällaiset ihmiset suhtautuvat kaikkeen Jumalan kautta, he ovat ystävällisiä kaikille, koska he pitävät heitä Jumalan luomuksina.

Rakastaessaan Jumalaa he rakastavat kaikkia. Tällaisia ihmisiä on erittäin harvassa.


Kuten koululainen siirtyy luokalta luokalle oppien yhä korkeampaa tietoa, niin myös minkä tahansa uskonnon kannattajan on tehtävä sisäistä edistystä muuttamalla palvonnan motivaatiota korkeammalle tasolle. Muuten hän pysyy ikuisena aloittelijana.

Motivaatio kääntyä Jumalan puoleen rakkauden kehittämiseksi sopii luonnollisesti taulukon kolmanteen sarakkeeseen – uskonto sielun tarpeena. Jokaisella on ehdottomasti tarve Jumalaan, koska me kaikki olemme Hänen osasiaan ja aina energeettisesti riippuvaisia Hänestä. Ero on siinä, että toiset ihmiset tuntevat riippuvuutensa korkeammasta voimasta epäsuorasti, riippuvuuden kautta aineesta, kun taas toiset ovat selvästi tietoisia siitä, että aineellisen luonnon takana on Jumala, ja siksi haluavat olla suoraan yhteydessä Häneen. Tällaiset ihmiset tuntevat tarpeen Jumalaan yhtä voimakkaasti kuin tavalliset ihmiset tuntevat tarpeen ruokaan, veteen ja ilmaan. Kuten Vedat sanovat, ”emme voi haluta sitä, mitä ei ole olemassa”. Esimerkiksi fyysinen ruumiimme voi tarvita vain niitä elementtejä, joita on luonnossa, koska ruumis itsessään koostuu tästä luonnosta. Samoin sielu, joka on osa Jumalaa, tarvitsee Häntä suoraan tai epäsuorasti.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Yritetään siis tarkastella uskonnon ilmiötä ulko- ja sisäpuolelta käyttäen seuraavan sivun taulukkoa. Taulukossa tarkastellaan uskonnon ilmiötä kolmessa päämuodossa: uskontokuntana, Jumalaan kääntymisenä ja sielun tarpeena. Nämä kolme uskonnon ulottuvuutta on esitetty taulukon kolmessa sarakkeessa.
Ensimmäisessä sarakkeessa tarkastellaan uskontoa uskonnollisena vakaumuksena, joka liittyy usein kansallisuuteen.

Koska eri kansat eroavat toisistaan ulkonäöltään huomattavasti, tällainen pinnallinen suhtautuminen uskontoon johtaa usein konflikteihin.


Fanattiset kannattajat ovat tyytymättömiä siihen, että toisinuskoisten ulkonäkö on ”väärä”.


Seuraavassa on muutamia esimerkkejä konflikteista, jotka ovat aiheutuneet tällaisesta pinnallisesta suhtautumisesta uskontoon: Pohjois-Irlannissa protestantit ja katolilaiset ovat jatkuvasti konfliktissa; Serbiassa ortodoksit ja muslimit; Pohjois-Intiassa muslimit ja hindut. Tällä tasolla ihmiset näkevät vain eroja kampauksissa, vaatteissa, symboleissa, terminologiassa ja rituaaleissa.


Suhtautuminen uskontoon kansallisuuden perusteella synnyttää myös täysin odottamattomia ongelmia.



Nähdessään tällaisia väärinkäsityksiä uskonnollisessa ympäristössä monet älykkäät ihmiset kääntyvät kokonaan pois uskonnosta tai yrittävät harjoittaa hengellistä elämää ilman ulkoisia muotoja.

...

Siirrytään nyt toiseen sarakkeeseen – uskontoon kääntymisenä Jumalan puoleen. Jos ensimmäinen sarake käsitteli enemmän ulkoisia merkkejä ja kansallista kuuluvuutta, toinen sarake käsittelee sisäistä maailmaa tai ihmisen hienovaraista olemusta. Esimerkiksi ensimmäisen sarakkeen mukaan olet kristitty. Toinen sarake paljastaa motiivisi – miksi olet kristitty? Vastaus voi olla monitulkintainen.


Yleisesti ottaen on olemassa kolme ryhmää motiiveja: 1) Toiset haluavat Jumalalta aineellisia hyviä (terveyttä, rikkautta, onnea jne.); 2) Toiset taas haluavat vapautua aineellisesta, pelastaa sielunsa; 3) Kolmannet haluavat henkilökohtaisen suhteen Jumalaan, korkeimman rakkauden muodon. Kaikki kolme motiivityyppiä voivat esiintyä missä tahansa uskonnossa.

Ensimmäisen ryhmän edustajille Jumala ei ole päämäärä, vaan keino saavuttaa aineelliset tavoitteensa. Tällä tasolla on suurin osa minkä tahansa uskonnon kannattajista. Juuri he ovat henkisen kypsymättömyytensä vuoksi eniten alttiita konflikteille muiden uskontojen kanssa. Heidän motivaationsa on alhaisin, mutta koska he kuitenkin kääntyvät Jumalan – puhtaimman – puoleen, he puhdistuvat vähitellen, ymmärtävät aineen katoavaisuuden ja voivat siirtyä korkeampaan luokkaan.

Toinen kategoria on ihmiset, jotka ovat kyllästyneet aineelliseen elämään. He haluavat ikuisuutta ja rauhaa. Heidän tavoitteensa on pelastus tai nirvana. Heitä houkuttelee yksinkertaisempi elämä, he rakastavat filosofiaa ja ovat taipuvaisia askeesiin. Nämä ihmiset ovat kypsempiä ja siksi suvaitsevaisempia muita kohtaan. Heillä ei ole mitään jaettavaa, koska tämä maailma ei enää kiinnosta heitä. Tällaisia ihmisiä on huomattavasti vähemmän. Ne, jotka pitävät uskontoa tienä Jumalaan, eivät ole ongelmissa muiden uskontokuntien kanssa. Siksi he näkevät enemmän monimuotoisuutta kuin eroja, mikä vähentää konfliktien riskiä.



Kolmas ryhmä koostuu ihmisistä, jotka eivät tavoittele aineellista (kuten ensimmäiset) eivätkä yritä hylätä sitä (kuten toiset), vaan pyrkivät käyttämään kaikkea Jumalan palvelemiseen, jotta he voisivat kehittää elävän suhteen Häneen.


Koska tällaiset ihmiset suhtautuvat kaikkeen Jumalan kautta, he ovat ystävällisiä kaikille, koska he pitävät heitä Jumalan luomuksina.

Rakastaessaan Jumalaa he rakastavat kaikkia. Tällaisia ihmisiä on erittäin harvassa.


Kuten koululainen siirtyy luokalta luokalle oppien yhä korkeampaa tietoa, niin myös minkä tahansa uskonnon kannattajan on tehtävä sisäistä edistystä muuttamalla palvonnan motivaatiota korkeammalle tasolle. Muuten hän pysyy ikuisena aloittelijana.

Motivaatio kääntyä Jumalan puoleen rakkauden kehittämiseksi sopii luonnollisesti taulukon kolmanteen sarakkeeseen – uskonto sielun tarpeena. Jokaisella on ehdottomasti tarve Jumalaan, koska me kaikki olemme Hänen osasiaan ja aina energeettisesti riippuvaisia Hänestä. Ero on siinä, että toiset ihmiset tuntevat riippuvuutensa korkeammasta voimasta epäsuorasti, riippuvuuden kautta aineesta, kun taas toiset ovat selvästi tietoisia siitä, että aineellisen luonnon takana on Jumala, ja siksi haluavat olla suoraan yhteydessä Häneen. Tällaiset ihmiset tuntevat tarpeen Jumalaan yhtä voimakkaasti kuin tavalliset ihmiset tuntevat tarpeen ruokaan, veteen ja ilmaan. Kuten Vedat sanovat, ”emme voi haluta sitä, mitä ei ole olemassa”. Esimerkiksi fyysinen ruumiimme voi tarvita vain niitä elementtejä, joita on luonnossa, koska ruumis itsessään koostuu tästä luonnosta. Samoin sielu, joka on osa Jumalaa, tarvitsee Häntä suoraan tai epäsuorasti.

Lue lisää

Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa. Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän. Tällä alalla on vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskonnoina, vaikka ne eivät olekaan sitä.



Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.

Lisäksi Vedat erottavat vielä muutaman syyn palvonnan muotojen eroille. Ensinnäkin ne ovat luonnon kolme gunaa. Gunan hyvyyden vaikutuksen alaisina ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan Korkeinta (riippumatta uskonnosta). Gunan intohimon vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat maallisia voimia, ja gunan tietämättömyyden vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat aaveita ja henkiä.

Toiseksi, Vedat väittävät, että Jumalalla on monia ilmentymiä, ja Hänen erilaisilla muodoillaan on erilaisia palvojia, mikä myös tuo monimuotoisuutta uskontojen ulkoisiin muotoihin.

Ei ole tarpeen yrittää yhdistää keinotekoisesti kaikkia uskontoja yhdeksi, koska ne ovat jo yhdistyneet yhteisen tavoitteen kautta ja ovat kuin eri portaat samassa portaikossa. Tarvitaan vain oppia erottamaan todellinen hengellinen viesti halvoista väärennöksistä tiedon ja terveen järjen perusteella. Ja mitä tulee monimuotoisuuteen, jos se on ominainen aineelliselle elämälle, miksi hengelliseltä elämältä pitäisi se puuttua?

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jos kaksi ensimmäistä saraketta osoittavat ihmisten tarpeen Jumalaan aineellisen suhteen (anna minulle aineellista tai vapauta minut aineellisesta), kolmas sarake heijastaa sielun tarvetta Jumalaan itseensä, ei Hänen energioihinsa. Nyt Jumala ei ole enää keino, vaan päämäärä. Ne, jotka käsittävät uskonnon tällä tasolla, riippumatta uskonnostaan, omaavat syvimmän ymmärryksen uskonnosta. He näkevät kaikkien perinteiden hengellisen ykseyden.

Nyt voimme yhdistää kaikki kolme saraketta toisiinsa, aloittaen lopusta. Tarve Jumalaan itsessään lähtee sielusta (sarake 3), saa tietyn värin mielessä (sarake 2) ja nousee pintaan tietyn uskonnon muodossa (sarake 1).

Tarkasteltuamme uskonnon ilmiötä taulukon avulla, olemme nähneet joitakin ulkoisia ja sisäisiä syitä hengellisten perinteiden eroille. Mutta tämä koskee vain todellisia uskontoja, jotka ovat peräisin Jumalasta ja johtavat Häneen. Valitettavasti uskonnollinen paletti ei rajoitu tähän. Tällä alalla on vielä koko joukko ihmisten luomuksia, joita myös pidetään usein uskonnoina, vaikka ne eivät olekaan sitä.



Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla. Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä. Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.

Monet kokemattomat ihmiset pitävät uskonnona erilaisia taikuuden muotoja, sisäisten kykyjen kehittämisen järjestelmiä, erilaisia eettisiä ja terveyttä edistäviä järjestelmiä, jotka eivät ole luonteeltaan hengellisiä polkuja. Jotta järjestelmää voitaisiin kutsua uskonnoksi, sen on sisällettävä selkeä käsitys Jumalasta, sielusta ja niiden suhteista. Muuten se on mitä tahansa, mutta ei uskontoa.

Lisäksi Vedat erottavat vielä muutaman syyn palvonnan muotojen eroille. Ensinnäkin ne ovat luonnon kolme gunaa. Gunan hyvyyden vaikutuksen alaisina ihmiset ovat taipuvaisia palvomaan Korkeinta (riippumatta uskonnosta). Gunan intohimon vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat maallisia voimia, ja gunan tietämättömyyden vaikutuksen alaisina ihmiset palvovat aaveita ja henkiä.

Toiseksi, Vedat väittävät, että Jumalalla on monia ilmentymiä, ja Hänen erilaisilla muodoillaan on erilaisia palvojia, mikä myös tuo monimuotoisuutta uskontojen ulkoisiin muotoihin.

Ei ole tarpeen yrittää yhdistää keinotekoisesti kaikkia uskontoja yhdeksi, koska ne ovat jo yhdistyneet yhteisen tavoitteen kautta ja ovat kuin eri portaat samassa portaikossa. Tarvitaan vain oppia erottamaan todellinen hengellinen viesti halvoista väärennöksistä tiedon ja terveen järjen perusteella. Ja mitä tulee monimuotoisuuteen, jos se on ominainen aineelliselle elämälle, miksi hengelliseltä elämältä pitäisi se puuttua?

Lue lisää

Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla.


Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä.


Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.


***********************


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti.

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Tässä yhteydessä Vedat erottavat viisi erilaista näennäistä uskontoa. Se on sama kuin kun laittomat yritykset väärentävät maailmankuuluja tuotemerkkejä ja myyvät niitä halvalla.


Kummallista kyllä, niillä on paljon ostajia. Loppujen lopuksi, missä on enemmän ihmisiä, merkkiliikkeissä vai kiinalaisilla markkinoilla? Samalla tavalla hengellisten palveluiden markkinoilla on nykyään paljon laimennettuja ja kastroituja opetuksia, jotka houkuttelevat joukkojaan halpojen tuotteiden perässä juoksevia ihmisiä.


Vaikka toisaalta tämä on huono asia, toisaalta se on luonnollinen erottelija, joka erottaa vilpittömät ihmiset, jotka ovat valmiita ”maksamaan täyden hinnan”, niistä, jotka haluavat saada saman ilmaiseksi, ymmärtämättä edes, että se on itsensä pettämistä.


***********************


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti.

Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

Lue lisää

Nykyaikana on syntynyt uusi, maailmanlaajuinen ilmiö. Kristilliset papit eri puolilta maailmaa – harvinaiset helmiä omassa yhteisössään – osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille muistikirjat ja kynät mukanaan. He kuuntelevat tarkkaavaisesti ja tekevät muistiinpanoja, jotta voisivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin, sillä Vedat tarjoavat vastauksia niihin kysymyksiin, joihin kristinusko ei yllä. Kun ymmärrät Vedat, ymmärrät myös muita uskontoja, sillä Vedojen viisaus on universaalia.

Tarkasteltaessa ilmiötä, jossa kristilliset papit osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille, voidaan todeta, että tällaiset papit ovat harvinaisia, ja tämä harvinaisuus liittyy useisiin tekijöihin, jotka voivat olla akateemisesti merkittäviä.


Kun kristilliset papit kuitenkin osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille, tämä on merkittävä poikkeus. Se voi johtua yksittäisten papistojen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja akateemisesta tarpeesta laajentaa hengellistä ja filosofista näkökulmaansa. Samalla se voi viitata laajempaan teologiseen ja filosofiseen pohdintaan siitä, kuinka eri uskonnolliset traditiot voivat kohdata toisensa ja syventää toistensa ymmärrystä. Tämäntyyppinen osallistuminen on harvinaista, koska se vaatii laajaa avarakatseisuutta ja valmiutta tutkia muiden kulttuurien ja uskontojen perinteitä syvällisesti.


Akateemisesti tarkasteltuna voidaan todeta, että kristillisten pappeuden harvinaisuus osallistua tällaisiin luentoihin liittyy myös teologiseen konservatismiin, joka voi vaikuttaa kristillisten yhteisöjen suhtautumiseen toisiin uskontoihin. Monet kristilliset yhteisöt saattavat pitää omia uskomuksiaan ja käytäntöjään ainoina oikeina, eikä heillä välttämättä ole suurta kiinnostusta tai halua tutkia muiden uskontojen filosofioita. Tämä tekee papiston osallistumisesta Vedojen viisaiden luennoille poikkeuksellista ja harvinaista.

Tätä ilmiötä voidaan siis tarkastella akateemisesti myös uskonnon moninaisuuden, ekumeenisen liikkeen ja interreligiöösin vuoropuhelun kontekstissa, joissa pyritään edistämään eri uskonnollisten ja filosofisten perinteiden välistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta. Harvinaisuus ei siis liity vain yksittäisten papistojen henkilökohtaisiin valintoihin, vaan myös yhteisön ja tradition laajempiin uskonnollisiin ja teologisiin perinteisiin.

Nykyisessä globaalissa akateemisessa kontekstissa on kuitenkin havaittavissa nouseva ilmiö, jossa yksittäiset kristilliset papit ja teologit — usein poikkeuksellisen kriittisesti orientoituneet ja monitieteisesti kouluttautuneet — hakeutuvat vedisten oppineiden luennoille ja opetustilaisuuksiin. He lähestyvät Vedojen opetuksia analyyttisen tutkimuksen kohteena, dokumentoiden käsitteitä ja argumentaatiorakenteita, jotka tarjoavat vastauksia sellaisiin ontologisiin ja epistemologisiin ongelmiin, joihin kristillinen teologia ei tarjoa riittävän eksplisiittisiä tai systemaattisia malleja.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Nykyaikana on syntynyt uusi, maailmanlaajuinen ilmiö. Kristilliset papit eri puolilta maailmaa – harvinaiset helmiä omassa yhteisössään – osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille muistikirjat ja kynät mukanaan. He kuuntelevat tarkkaavaisesti ja tekevät muistiinpanoja, jotta voisivat vastata seurakuntalaistensa kysymyksiin, sillä Vedat tarjoavat vastauksia niihin kysymyksiin, joihin kristinusko ei yllä. Kun ymmärrät Vedat, ymmärrät myös muita uskontoja, sillä Vedojen viisaus on universaalia.

Tarkasteltaessa ilmiötä, jossa kristilliset papit osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille, voidaan todeta, että tällaiset papit ovat harvinaisia, ja tämä harvinaisuus liittyy useisiin tekijöihin, jotka voivat olla akateemisesti merkittäviä.


Kun kristilliset papit kuitenkin osallistuvat Vedojen viisaiden luennoille, tämä on merkittävä poikkeus. Se voi johtua yksittäisten papistojen henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja akateemisesta tarpeesta laajentaa hengellistä ja filosofista näkökulmaansa. Samalla se voi viitata laajempaan teologiseen ja filosofiseen pohdintaan siitä, kuinka eri uskonnolliset traditiot voivat kohdata toisensa ja syventää toistensa ymmärrystä. Tämäntyyppinen osallistuminen on harvinaista, koska se vaatii laajaa avarakatseisuutta ja valmiutta tutkia muiden kulttuurien ja uskontojen perinteitä syvällisesti.


Akateemisesti tarkasteltuna voidaan todeta, että kristillisten pappeuden harvinaisuus osallistua tällaisiin luentoihin liittyy myös teologiseen konservatismiin, joka voi vaikuttaa kristillisten yhteisöjen suhtautumiseen toisiin uskontoihin. Monet kristilliset yhteisöt saattavat pitää omia uskomuksiaan ja käytäntöjään ainoina oikeina, eikä heillä välttämättä ole suurta kiinnostusta tai halua tutkia muiden uskontojen filosofioita. Tämä tekee papiston osallistumisesta Vedojen viisaiden luennoille poikkeuksellista ja harvinaista.

Tätä ilmiötä voidaan siis tarkastella akateemisesti myös uskonnon moninaisuuden, ekumeenisen liikkeen ja interreligiöösin vuoropuhelun kontekstissa, joissa pyritään edistämään eri uskonnollisten ja filosofisten perinteiden välistä ymmärrystä ja vuorovaikutusta. Harvinaisuus ei siis liity vain yksittäisten papistojen henkilökohtaisiin valintoihin, vaan myös yhteisön ja tradition laajempiin uskonnollisiin ja teologisiin perinteisiin.

Nykyisessä globaalissa akateemisessa kontekstissa on kuitenkin havaittavissa nouseva ilmiö, jossa yksittäiset kristilliset papit ja teologit — usein poikkeuksellisen kriittisesti orientoituneet ja monitieteisesti kouluttautuneet — hakeutuvat vedisten oppineiden luennoille ja opetustilaisuuksiin. He lähestyvät Vedojen opetuksia analyyttisen tutkimuksen kohteena, dokumentoiden käsitteitä ja argumentaatiorakenteita, jotka tarjoavat vastauksia sellaisiin ontologisiin ja epistemologisiin ongelmiin, joihin kristillinen teologia ei tarjoa riittävän eksplisiittisiä tai systemaattisia malleja.

Lue lisää

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.



Poistettu: Kuolema on paras demokraatti

Palautetaan:

Kuolema on paras demokraatti.
Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi. Stereotypiasi ja snobismiasi - Kuolema on paras demokraatti. Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi.

Kuolema tuo esiim tasa-arvoisuutemme –sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia.
Vaikka kuolema ei edes ole olemassa.


********************

Anonyymi00012 kirjoitti:

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.



Poistettu: Kuolema on paras demokraatti

Palautetaan:

Kuolema on paras demokraatti.
Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi. Stereotypiasi ja snobismiasi - Kuolema on paras demokraatti. Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi.

Kuolema tuo esiim tasa-arvoisuutemme –sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia.
Vaikka kuolema ei edes ole olemassa.


********************

Lue lisää

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.



Poistettu: Kuolema on paras demokraatti

Palautetaan:

Kuolema on paras demokraatti.
Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi. Stereotypiasi ja snobismiasi - Kuolema on paras demokraatti. Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi.

Kuolema tuo esiim tasa-arvoisuutemme –sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia.
Vaikka kuolema ei edes ole olemassa.


********************


Raamattua tuhansia vuosia vanhemmissa teksteissä on monia kuolleista herättämisiä. Niitä tarinoita ei ole ainoastaan Raamatussa.

Se on ollut tiedossa jo luomakunnan alusta lähtien.

Laitanpa tähänkin sitten sen tarinan.

Seuraava tarina löytyy muinaisista teksteistä. Tarina on hyvin pitkä, mutta lyhyesti sillä tavalla:

Lyhyesti sanottuna kuningas Citraketu oli lapseton ja yritti pitkään saada lapsia. Lopulta hän sai pojan.
Poika kuoli , murhattiin. Tämä on pitkä tarina.

Viisaat miehet, tietäjät, tulivat kuninkaan luokseen ja onnistuivat palauttamaan lapsen sielun takaisin lapsen kehoon (herättivät kuolleista).

Ja mystisen voiman avulla lapsi herätettiin henkiin.
Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).
Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:

"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."

Ja tämän jiva-saarnan kautta Krishna-tietoisuus heräsi kuninkaassa.


Kuvakin tästä.
https://back2godhead.com/wp-content/uploads/2012/12/119_1976_11-12-35-crop-1024x804.jpg

Anonyymi00013 kirjoitti:

Poistettu:

Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi - - Suomi24 Keskustelut

Palautetaan.



Poistettu: Kuolema on paras demokraatti

Palautetaan:

Kuolema on paras demokraatti.
Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi. Stereotypiasi ja snobismiasi - Kuolema on paras demokraatti. Kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi.

Kuolema tuo esiim tasa-arvoisuutemme –sielun tasolla olemme kaikki tasa-arvoisia.
Vaikka kuolema ei edes ole olemassa.


********************


Raamattua tuhansia vuosia vanhemmissa teksteissä on monia kuolleista herättämisiä. Niitä tarinoita ei ole ainoastaan Raamatussa.

Se on ollut tiedossa jo luomakunnan alusta lähtien.

Laitanpa tähänkin sitten sen tarinan.

Seuraava tarina löytyy muinaisista teksteistä. Tarina on hyvin pitkä, mutta lyhyesti sillä tavalla:

Lyhyesti sanottuna kuningas Citraketu oli lapseton ja yritti pitkään saada lapsia. Lopulta hän sai pojan.
Poika kuoli , murhattiin. Tämä on pitkä tarina.

Viisaat miehet, tietäjät, tulivat kuninkaan luokseen ja onnistuivat palauttamaan lapsen sielun takaisin lapsen kehoon (herättivät kuolleista).

Ja mystisen voiman avulla lapsi herätettiin henkiin.
Silloin tietäjä sanoi: "Saarnaa tälle miehelle!". Ja silloin sielu alkoi saarnata, hän (lapsen muodossa).
Ja lapsi alkoi puhua kuin aikuinen, lyhennettynä, tiivistettynä näin:

"Miksi ihmeessä kutsut itseäsi isäkseni? Ja miksi hän kutsuu itseään äidikseni? Miksi luulet, että olen sinun poikasi? Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Kuinka monta poikaa sinulla oli, kun siirryit kehosta toiseen tässä maailmassa?
Minulla itselläni on ollut lukemattomia äitejä ja isiä. Mutta nämä suhteet ovat vain mayaa.

Pidätte minua kehona, mutta minulla ei ole mitään yhteistä tämän kehon kanssa. Olen ikuinen sielu."

Ja tämän jiva-saarnan kautta Krishna-tietoisuus heräsi kuninkaassa.


Kuvakin tästä.
https://back2godhead.com/wp-content/uploads/2012/12/119_1976_11-12-35-crop-1024x804.jpg

Lue lisää

Puhumme väärästä egosta.

***********************



Maharaja Rahugana ja Jada Bharata

Anonyymi00014 kirjoitti:

Puhumme väärästä egosta.

***********************



Maharaja Rahugana ja Jada Bharata

Maharaja Rahugana ja Jada Bharata


Lyhyesti heidän vuoropuhelunsa:

Rahugana: Suuttuu ja moittii Jada Bharataa laiskuudesta ja huonosta kantamisesta.
Jada Bharata: Vastaa rauhallisesti ja selittää, että hän ei ole keho eikä kantaja – todellinen minä on sielu.
Rahugana: Ymmärtää virheensä, nöyrtyy ja pyytää anteeksi, tunnistaen Jada Bharatan valaistuneeksi viisaaksi.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Maharaja Rahugana ja Jada Bharata


Lyhyesti heidän vuoropuhelunsa:

Rahugana: Suuttuu ja moittii Jada Bharataa laiskuudesta ja huonosta kantamisesta.
Jada Bharata: Vastaa rauhallisesti ja selittää, että hän ei ole keho eikä kantaja – todellinen minä on sielu.
Rahugana: Ymmärtää virheensä, nöyrtyy ja pyytää anteeksi, tunnistaen Jada Bharatan valaistuneeksi viisaaksi.

Lue lisää

Śrīmad-Bhāgavatam 5.11.3:

Anonyymi00016 kirjoitti:

Śrīmad-Bhāgavatam 5.11.3:

Alla pidempi, filosofinen selitys heidän vuoropuhelustaan:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Alla pidempi, filosofinen selitys heidän vuoropuhelustaan:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Lue lisää

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Anonyymi00018 kirjoitti:

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Lue lisää

https://vedabase.io/en/library/sb/5/11/3/

ŚB 5.11.3

Library » Śrīmad-Bhāgavatam » Canto 5: The Creative Impetus » CHAPTER ELEVEN: Jaḍa Bharata Instructs King Rahūgaṇa

Anonyymi00019 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/5/11/3/

ŚB 5.11.3

Library » Śrīmad-Bhāgavatam » Canto 5: The Creative Impetus » CHAPTER ELEVEN: Jaḍa Bharata Instructs King Rahūgaṇa

Lue lisää

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Anonyymi00020 kirjoitti:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Lue lisää

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että kärsimys syntyy samastumisesta kehoon ja asemaan, ja vapaus syntyy itsetiedosta, jossa ei ole kantajaa eikä kannettavaa – vain tietoisuus.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että kärsimys syntyy samastumisesta kehoon ja asemaan, ja vapaus syntyy itsetiedosta, jossa ei ole kantajaa eikä kannettavaa – vain tietoisuus.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ymmärretään bhaktin ja egon murtumisen opetuksena, ei puhtaasti impersonalistisena advaita-selityksenä.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ymmärretään bhaktin ja egon murtumisen opetuksena, ei puhtaasti impersonalistisena advaita-selityksenä.

Lue lisää

1. Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

1. Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.

Lue lisää

2. Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

Anonyymi00024 kirjoitti:

2. Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

Lue lisää

3. Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.

Anonyymi00025 kirjoitti:

3. Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.

Lue lisää

4. Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.

Anonyymi00026 kirjoitti:

4. Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.

Lue lisää

5. Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Anonyymi00027 kirjoitti:

5. Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Lue lisää

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Lue lisää

King Rahugana Recognizes the Greatness of Jada Bharata
https://gallery.krishna.com/sites/gallery.krishna.com/files/TA1010.jpg

Anonyymi00029 kirjoitti:

King Rahugana Recognizes the Greatness of Jada Bharata
https://gallery.krishna.com/sites/gallery.krishna.com/files/TA1010.jpg

Lue lisää

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.

Lue lisää

Citraketun tarina Śrīmad Bhāgavatamissa (6. kirja)

Kuningas Citraketu hallitsi suurta valtakuntaa, mutta hänen elämänsä oli täynnä sisäistä kärsimystä, koska hänellä ei ollut lasta. Hänellä oli monta vaimoa, rikkautta ja valtaa, mutta silti hän koki elämänsä tyhjäksi. Tämä osoittaa jo alussa Bhāgavatamin perusajatuksen: ulkoinen menestys ei poista eksistentiaalista puutetta.

Viisas Aṅgirā Muni saapui hänen luokseen ja näki kuninkaan kärsimyksen. Hän antoi Citraketulle mahdollisuuden saada poika, mutta varoitti samalla, että liiallinen kiintymys tuo kärsimystä. Citraketu hyväksyi siunauksen.

Poika syntyi yhdelle kuningattarista, ja Citraketu kiintyi lapseen äärimmäisesti. Muut vaimot tulivat mustasukkaisiksi ja myrkyttivät lapsen. Kun lapsi kuoli, kuningas romahti täysin: hän menetti järkensä, tahtonsa ja elämänhalunsa.

Silloin viisaat Nārada ja Aṅgirā saapuivat paikalle. He eivät tulleet vain lohduttamaan, vaan herättämään ymmärryksen. Mystisen joogisen voiman avulla he kutsuivat lapsen sielun hetkeksi takaisin ruumiiseen ja pyysivät häntä puhumaan vanhemmilleen.

Sielu puhui lapsen muodossa, mutta täysin tietoisena:

“Kuka teistä on äitini ja kuka isäni?
Olen vaeltanut lukemattomissa kehoissa.
Minulla on ollut monia isiä ja äitejä.
Nämä suhteet syntyvät kehosta ja katoavat kehon mukana.
Ne ovat mayaa.”

Tämän jälkeen sielu poistui jälleen ruumiista. Kuningas Citraketu koki syvän sisäisen heräämisen. Hänen surunsa haihtui, ja hän ymmärsi, että hän oli rakastanut kehoa ja roolia, ei sielua. Hän luopui maallisesta kiintymyksestä ja omistautui hengelliselle polulle.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Citraketun tarina Śrīmad Bhāgavatamissa (6. kirja)

Kuningas Citraketu hallitsi suurta valtakuntaa, mutta hänen elämänsä oli täynnä sisäistä kärsimystä, koska hänellä ei ollut lasta. Hänellä oli monta vaimoa, rikkautta ja valtaa, mutta silti hän koki elämänsä tyhjäksi. Tämä osoittaa jo alussa Bhāgavatamin perusajatuksen: ulkoinen menestys ei poista eksistentiaalista puutetta.

Viisas Aṅgirā Muni saapui hänen luokseen ja näki kuninkaan kärsimyksen. Hän antoi Citraketulle mahdollisuuden saada poika, mutta varoitti samalla, että liiallinen kiintymys tuo kärsimystä. Citraketu hyväksyi siunauksen.

Poika syntyi yhdelle kuningattarista, ja Citraketu kiintyi lapseen äärimmäisesti. Muut vaimot tulivat mustasukkaisiksi ja myrkyttivät lapsen. Kun lapsi kuoli, kuningas romahti täysin: hän menetti järkensä, tahtonsa ja elämänhalunsa.

Silloin viisaat Nārada ja Aṅgirā saapuivat paikalle. He eivät tulleet vain lohduttamaan, vaan herättämään ymmärryksen. Mystisen joogisen voiman avulla he kutsuivat lapsen sielun hetkeksi takaisin ruumiiseen ja pyysivät häntä puhumaan vanhemmilleen.

Sielu puhui lapsen muodossa, mutta täysin tietoisena:

“Kuka teistä on äitini ja kuka isäni?
Olen vaeltanut lukemattomissa kehoissa.
Minulla on ollut monia isiä ja äitejä.
Nämä suhteet syntyvät kehosta ja katoavat kehon mukana.
Ne ovat mayaa.”

Tämän jälkeen sielu poistui jälleen ruumiista. Kuningas Citraketu koki syvän sisäisen heräämisen. Hänen surunsa haihtui, ja hän ymmärsi, että hän oli rakastanut kehoa ja roolia, ei sielua. Hän luopui maallisesta kiintymyksestä ja omistautui hengelliselle polulle.

Lue lisää

Filosofinen selitys
1. Sielu ja keho

Bhāgavatamin perusopetus on, että:

ātman (sielu) on ikuinen

deha (keho) on väliaikainen

Suhteet kuten isä, äiti ja lapsi kuuluvat kehoon, eivät sieluun. Kun sielu vaihtaa kehoa, myös roolit vaihtuvat.

2. Kiintymys (moha) ja kärsimys

Citraketun kärsimys ei syntynyt lapsen kuolemasta sinänsä, vaan:

hänen kiintymyksestään omistamiseen

hänen harhastaan, että lapsi “kuului” hänelle

Bhāgavatamin mukaan kärsimys syntyy, kun ihminen rakentaa identiteettinsä katoavan varaan.

3. Maya – suhteellinen todellisuus

Maya ei tarkoita, että maailma olisi olematon, vaan että:

se on väliaikainen

se näyttää pysyvältä, vaikka ei ole

Perhesuhteet ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullinen totuus sielusta.

4. Myötätunto ilman kiintymystä

Tarinan syvin opetus ei ole kylmyys, vaan:

Rakkaus ilman omistamista vapauttaa.

Bhakti-polulla ihminen oppii näkemään kaikki olennot Jumalan sieluina, ei “minun” ja “minun menetettynä”.

5. Miksi lapsi puhuu?

Symbolisesti totuus tulee:

egon ulkopuolelta

viattomasta muodosta

suoraan sielun tasolta

Ego ei kykene itse murtamaan omaa harhaansa.
Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa, että suru syntyy kiintymyksestä kehoon ja rooleihin, mutta vapaus syntyy, kun ihminen tunnistaa itsensä ja toiset ikuisina sieluina.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Filosofinen selitys
1. Sielu ja keho

Bhāgavatamin perusopetus on, että:

ātman (sielu) on ikuinen

deha (keho) on väliaikainen

Suhteet kuten isä, äiti ja lapsi kuuluvat kehoon, eivät sieluun. Kun sielu vaihtaa kehoa, myös roolit vaihtuvat.

2. Kiintymys (moha) ja kärsimys

Citraketun kärsimys ei syntynyt lapsen kuolemasta sinänsä, vaan:

hänen kiintymyksestään omistamiseen

hänen harhastaan, että lapsi “kuului” hänelle

Bhāgavatamin mukaan kärsimys syntyy, kun ihminen rakentaa identiteettinsä katoavan varaan.

3. Maya – suhteellinen todellisuus

Maya ei tarkoita, että maailma olisi olematon, vaan että:

se on väliaikainen

se näyttää pysyvältä, vaikka ei ole

Perhesuhteet ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullinen totuus sielusta.

4. Myötätunto ilman kiintymystä

Tarinan syvin opetus ei ole kylmyys, vaan:

Rakkaus ilman omistamista vapauttaa.

Bhakti-polulla ihminen oppii näkemään kaikki olennot Jumalan sieluina, ei “minun” ja “minun menetettynä”.

5. Miksi lapsi puhuu?

Symbolisesti totuus tulee:

egon ulkopuolelta

viattomasta muodosta

suoraan sielun tasolta

Ego ei kykene itse murtamaan omaa harhaansa.
Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa, että suru syntyy kiintymyksestä kehoon ja rooleihin, mutta vapaus syntyy, kun ihminen tunnistaa itsensä ja toiset ikuisina sieluina.

Lue lisää

Alla vertaan Citraketun tarinan filosofiaa länsimaiseen ajatteluun ja sen jälkeen selitän miten sitä voi soveltaa arjessa. Pidän kielen selkeänä ja maanläheisenä.

1. Vertailu länsimaiseen filosofiaan
🔹 Plato

Platon erotti muuttuvan aistimaailman ja pysyvän todellisuuden (ideoiden maailma).

Bhāgavatam:
Keho ja roolit = maya (muuttuva)
Sielu = ikuinen

Platon:
Keho ja aistit = varjot luolassa
Totuus = näkymätön ja pysyvä

👉 Citraketun pojan puhe vastaa Platonin luolavertausta: isä näkee varjon (”minun lapseni”), mutta totuus on syvemmällä.

🔹 Stoalaiset (Epiktetos, Marcus Aurelius)

Stoalaiset opettivat, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnymme asioihin, joita emme voi hallita.

Lapsen elämä ja kuolema → ei kuninkaan vallassa

Kärsimys syntyy uskomuksesta: “Tämän ei olisi pitänyt tapahtua”

Marcus Aurelius kirjoitti:

“Olet menettänyt vain sen, mikä ei koskaan ollut sinun.”
Tämä on lähes suora vastine Bhāgavatamin ajatukselle: mikään keho ei ole omistettavissa.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Alla vertaan Citraketun tarinan filosofiaa länsimaiseen ajatteluun ja sen jälkeen selitän miten sitä voi soveltaa arjessa. Pidän kielen selkeänä ja maanläheisenä.

1. Vertailu länsimaiseen filosofiaan
🔹 Plato

Platon erotti muuttuvan aistimaailman ja pysyvän todellisuuden (ideoiden maailma).

Bhāgavatam:
Keho ja roolit = maya (muuttuva)
Sielu = ikuinen

Platon:
Keho ja aistit = varjot luolassa
Totuus = näkymätön ja pysyvä

👉 Citraketun pojan puhe vastaa Platonin luolavertausta: isä näkee varjon (”minun lapseni”), mutta totuus on syvemmällä.

🔹 Stoalaiset (Epiktetos, Marcus Aurelius)

Stoalaiset opettivat, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnymme asioihin, joita emme voi hallita.

Lapsen elämä ja kuolema → ei kuninkaan vallassa

Kärsimys syntyy uskomuksesta: “Tämän ei olisi pitänyt tapahtua”

Marcus Aurelius kirjoitti:

“Olet menettänyt vain sen, mikä ei koskaan ollut sinun.”
Tämä on lähes suora vastine Bhāgavatamin ajatukselle: mikään keho ei ole omistettavissa.

Lue lisää

Spinoza

Spinozan mukaan todellinen vapaus syntyy, kun ihminen ymmärtää asioiden välttämättömyyden osana kokonaisuutta.

Bhāgavatam: samsara ja karma

Spinoza: syy–seurausketju, jossa mikään ei tapahdu sattumalta

Citraketun vapautuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärtämisestä.

Existentialismi (Heidegger)

Heidegger korosti, että ihminen elää epäaidosti, kun hän unohtaa kuolevaisuutensa.

Citraketu unohti kuoleman ja rakensi elämänsä lapsen varaan

Lapsen puhe pakotti hänet kohtaamaan olemassaolon todellisuuden

Totuus syntyy usein kriisin kautta.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Spinoza

Spinozan mukaan todellinen vapaus syntyy, kun ihminen ymmärtää asioiden välttämättömyyden osana kokonaisuutta.

Bhāgavatam: samsara ja karma

Spinoza: syy–seurausketju, jossa mikään ei tapahdu sattumalta

Citraketun vapautuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärtämisestä.

Existentialismi (Heidegger)

Heidegger korosti, että ihminen elää epäaidosti, kun hän unohtaa kuolevaisuutensa.

Citraketu unohti kuoleman ja rakensi elämänsä lapsen varaan

Lapsen puhe pakotti hänet kohtaamaan olemassaolon todellisuuden

Totuus syntyy usein kriisin kautta.

Lue lisää

2. Miten tätä voi soveltaa arjessa

Rakkaus ilman omistamista

Bhāgavatam ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan:

rakasta täysin

mutta tiedosta: ihmiset eivät ole sinun

Käytännössä:
Lapsesi, puolisosi tai vanhempasi eivät ole identiteettisi jatkeita, vaan itsenäisiä sieluja/ihmisiä.

Surun käsittely

Tämä filosofia ei kiellä surua, mutta antaa sille mittasuhteet.

Kysymys arjessa:

Kärsinkö siksi, että rakastan – vai siksi, että vaadin pysyvyyttä?

Surusta tulee kevyempää, kun siihen ei lisää ajatusta “tätä ei olisi saanut tapahtua”.

Anonyymi00035 kirjoitti:

2. Miten tätä voi soveltaa arjessa

Rakkaus ilman omistamista

Bhāgavatam ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan:

rakasta täysin

mutta tiedosta: ihmiset eivät ole sinun

Käytännössä:
Lapsesi, puolisosi tai vanhempasi eivät ole identiteettisi jatkeita, vaan itsenäisiä sieluja/ihmisiä.

Surun käsittely

Tämä filosofia ei kiellä surua, mutta antaa sille mittasuhteet.

Kysymys arjessa:

Kärsinkö siksi, että rakastan – vai siksi, että vaadin pysyvyyttä?

Surusta tulee kevyempää, kun siihen ei lisää ajatusta “tätä ei olisi saanut tapahtua”.

Lue lisää

Identiteetin keventäminen

Citraketu kärsi, koska hän oli ennen kaikkea isä.
Kun rooli murtui, myös minäkuva romahti.

Harjoitus:
Kysy itseltäsi:

Kuka olen ilman ammattia?

Kuka olen ilman ihmissuhteita?

Kuka olen ilman menestystä tai epäonnistumista?

Tämä ei vie merkitystä, vaan vapauttaa.

Läsnäolo ja kiitollisuus

Kun tiedät kaiken olevan väliaikaista:

et pidä mitään itsestäänselvyytenä

olet enemmän läsnä

Anonyymi00036 kirjoitti:

Identiteetin keventäminen

Citraketu kärsi, koska hän oli ennen kaikkea isä.
Kun rooli murtui, myös minäkuva romahti.

Harjoitus:
Kysy itseltäsi:

Kuka olen ilman ammattia?

Kuka olen ilman ihmissuhteita?

Kuka olen ilman menestystä tai epäonnistumista?

Tämä ei vie merkitystä, vaan vapauttaa.

Läsnäolo ja kiitollisuus

Kun tiedät kaiken olevan väliaikaista:

et pidä mitään itsestäänselvyytenä

olet enemmän läsnä

Lue lisää

Myötätunto laajenee

Kun et näe ihmisiä “minun ihmisinäni”, vaan:

saman olemassaolon osina

saman haurauden jakajina

myötätunto ei rajoitu perheeseen tai ryhmään.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Myötätunto laajenee

Kun et näe ihmisiä “minun ihmisinäni”, vaan:

saman olemassaolon osina

saman haurauden jakajina

myötätunto ei rajoitu perheeseen tai ryhmään.

Lue lisää

Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa saman kuin parhaat länsimaiset filosofit: kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole hallittavissa, ja vapaus syntyy ymmärryksestä, ei tunteiden tukahduttamisesta.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa saman kuin parhaat länsimaiset filosofit: kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole hallittavissa, ja vapaus syntyy ymmärryksestä, ei tunteiden tukahduttamisesta.

Lue lisää

Tässä vertailu Citraketun tarinan ja Bhagavad-gītān keskeisten jakeiden välillä – selkeästi ja filosofisesti.

Citraketu & Bhagavad-gītā
1. Sielu ei synny eikä kuole

Bhagavad-gītā 2.20

“Sielu ei synny eikä kuole koskaan… Se on ikuinen, pysyvä ja muinainen.”

Citraketun tarina:
Lapsen sielu palaa hetkeksi kehoon ja puhuu tietoisuudesta käsin. Kuolema ei koske sielua, vain kehoa.

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Tässä vertailu Citraketun tarinan ja Bhagavad-gītān keskeisten jakeiden välillä – selkeästi ja filosofisesti.

Citraketu & Bhagavad-gītā
1. Sielu ei synny eikä kuole

Bhagavad-gītā 2.20

“Sielu ei synny eikä kuole koskaan… Se on ikuinen, pysyvä ja muinainen.”

Citraketun tarina:
Lapsen sielu palaa hetkeksi kehoon ja puhuu tietoisuudesta käsin. Kuolema ei koske sielua, vain kehoa.

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

Lue lisää

2. Keho vaihtuu, sielu jatkaa

Bhagavad-gītā 2.13

“Kuten sielu siirtyy lapsuudesta nuoruuteen ja vanhuuteen, samoin se siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon.”

Citraketun tarina:
Lapsi sanoo:

“Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä.”

Isä–poika-suhde on väliaikainen rooli, ei ikuinen identiteetti.

Anonyymi00040 kirjoitti:

2. Keho vaihtuu, sielu jatkaa

Bhagavad-gītā 2.13

“Kuten sielu siirtyy lapsuudesta nuoruuteen ja vanhuuteen, samoin se siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon.”

Citraketun tarina:
Lapsi sanoo:

“Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä.”

Isä–poika-suhde on väliaikainen rooli, ei ikuinen identiteetti.

Lue lisää

3. Kiintymys synnyttää surun

Bhagavad-gītā 2.62–63

“Kiintymyksestä syntyy halu, halusta viha, vihasta harha ja harhasta muistin menetys.”

Citraketu:
Hän rakastaa lasta niin, että koko minuutensa rakentuu sen varaan. Kun lapsi kuolee, mieli romahtaa.
Gītā ja Bhāgavatam ovat yksimielisiä:
kiintymys ilman viisautta johtaa kärsimykseen.

Anonyymi00041 kirjoitti:

3. Kiintymys synnyttää surun

Bhagavad-gītā 2.62–63

“Kiintymyksestä syntyy halu, halusta viha, vihasta harha ja harhasta muistin menetys.”

Citraketu:
Hän rakastaa lasta niin, että koko minuutensa rakentuu sen varaan. Kun lapsi kuolee, mieli romahtaa.
Gītā ja Bhāgavatam ovat yksimielisiä:
kiintymys ilman viisautta johtaa kärsimykseen.

Lue lisää

4. Viisas ei sure kuollutta

Bhagavad-gītā 2.11

“Viisaat eivät sure eläviä eivätkä kuolleita.”

Tämä ei tarkoita kylmyyttä, vaan:

ei harhaa

ei omistamista

ei identiteetin romahtamista

Citraketun oivallus:
Surun haihtuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärryksestä.

5. Maya – roolit ja harha

Bhagavad-gītā 7.14

“Tämä jumalallinen maya on vaikea ylittää.”

Citraketun lapsi:

“Nämä suhteet ovat mayaa.”

Maya = se, että luulemme:

kehoa minuudeksi

roolia todelliseksi olemukseksi

suhdetta pysyväksi

Yhteenveto

Bhagavad-gītā antaa teorian, Bhāgavatam näyttää sen tarinana.

Gītā sanoo: “Sielu on ikuinen.”

Bhāgavatam näyttää isän, joka kokee sen totena kivun kautta.

Citraketun tarina on Gītān filosofia elävänä esimerkkinä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

4. Viisas ei sure kuollutta

Bhagavad-gītā 2.11

“Viisaat eivät sure eläviä eivätkä kuolleita.”

Tämä ei tarkoita kylmyyttä, vaan:

ei harhaa

ei omistamista

ei identiteetin romahtamista

Citraketun oivallus:
Surun haihtuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärryksestä.

5. Maya – roolit ja harha

Bhagavad-gītā 7.14

“Tämä jumalallinen maya on vaikea ylittää.”

Citraketun lapsi:

“Nämä suhteet ovat mayaa.”

Maya = se, että luulemme:

kehoa minuudeksi

roolia todelliseksi olemukseksi

suhdetta pysyväksi

Yhteenveto

Bhagavad-gītā antaa teorian, Bhāgavatam näyttää sen tarinana.

Gītā sanoo: “Sielu on ikuinen.”

Bhāgavatam näyttää isän, joka kokee sen totena kivun kautta.

Citraketun tarina on Gītān filosofia elävänä esimerkkinä.

Lue lisää

OM TAT SAT

Kuolema on paras demokraatti – kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi” osuu yllättävän lähelle tradition ydinfysiologiaa ja -metafysiikkaa.

1. Sielun (jīva/ātma) perimmäinen tasa-arvo

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti samaa olemusta kuin Jumala (Krishna), mutta määrällisesti äärettömän pieni.

“jīvera svarūpa haya — kṛṣṇera ‘nitya-dāsa’”
– Sielun todellinen luonto on olla Krishnan ikuinen palvelija.

Tämä tarkoittaa:

ei ole “ylempiä” tai “alempia” sieluja

ei ole rodullista, sosiaalista, älyllistä tai taloudellista hierarkiaa sielun tasolla

kaikki erot kuuluvat kehoon ja mieleen, eivät sieluun

2. Keho = väliaikainen rooli, kuolema = roolin purkautuminen

Gaudiya-filosofiassa kehoa verrataan vaatteeseen:

“Vanhat vaatteet hylätään ja uudet puetaan ylle.” (Bhagavad-gītā 2.22)

Kuolema ei siis:

tapa sielua

rankaise tai palkitse ketään suoraan

Vaan:

riisuu kaikki ulkoiset identiteetit:
rikkaan, köyhän, kuuluisan, sivistyneen, halveksitun

tekee näkyväksi sen, että kaikki olivat koko ajan samaa ontologista arvoa

Tässä mielessä kuolema on “paras demokraatti”:

se ei neuvottele egon, aseman tai stereotypioiden kanssa.

3. Stereotypiat ja snobismi = väärä samaistuminen

Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että:

snobismi syntyy väärästä samaistumisesta kehoon

stereotypiat syntyvät mielen luomista kategorioista

Kun ihminen ajattelee:

“Minä olen tämä kansallisuus”

“Minä olen tämä luokka”

“Minä olen tätä parempi tai huonompi”

hän elää avidyāssa (tietämättömyydessä).

Kuolema romahduttaa tämän harhan hetkessä.

4. Karma ei kumoa tasa-arvoa

Vaikka karma vaikuttaa siihen:

millainen keho saadaan

millaiset olosuhteet koetaan

karma ei tee sieluista eriarvoisia.
Se on seuraus, ei identiteetti.

Kaksi sielua:

voivat olla karmisesti eri tilanteissa

mutta ovat silti täysin tasa-arvoisia olemuksensa puolesta

5. Bhakti: tietoisuuden todellinen tasa-arvo

Gaudiya-vaišnavismin vallankumouksellinen ydin on tämä:

Krishna ei katso:

syntyperää

koulutusta

sukupuolta

yhteiskuntaluokkaa

Hän katsoo vain bhaktia (rakkaudellista antaumusta).

Siksi Caitanya Mahāprabhu opetti, että:

jokainen voi saavuttaa korkeimman päämäärän

jokainen sielu on potentiaalisesti yhtä lähellä Jumalaa

6. Yhteenveto

Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Kuolema paljastaa sen, mikä oli aina totta

Sielun tasolla olemme aina olleet tasa-arvoisia

Kuolema ei luo tasa-arvoa – se riisuu harhan, joka peitti sen

Todellinen demokratia ei ala kuolemasta,
vaan tietoisuudesta:
“Minä en ole keho – minä olen sielu.”

Anonyymi00043 kirjoitti:

OM TAT SAT

Kuolema on paras demokraatti – kuolema tekee kaikki tasa-arvoisiksi” osuu yllättävän lähelle tradition ydinfysiologiaa ja -metafysiikkaa.

1. Sielun (jīva/ātma) perimmäinen tasa-arvo

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti samaa olemusta kuin Jumala (Krishna), mutta määrällisesti äärettömän pieni.

“jīvera svarūpa haya — kṛṣṇera ‘nitya-dāsa’”
– Sielun todellinen luonto on olla Krishnan ikuinen palvelija.

Tämä tarkoittaa:

ei ole “ylempiä” tai “alempia” sieluja

ei ole rodullista, sosiaalista, älyllistä tai taloudellista hierarkiaa sielun tasolla

kaikki erot kuuluvat kehoon ja mieleen, eivät sieluun

2. Keho = väliaikainen rooli, kuolema = roolin purkautuminen

Gaudiya-filosofiassa kehoa verrataan vaatteeseen:

“Vanhat vaatteet hylätään ja uudet puetaan ylle.” (Bhagavad-gītā 2.22)

Kuolema ei siis:

tapa sielua

rankaise tai palkitse ketään suoraan

Vaan:

riisuu kaikki ulkoiset identiteetit:
rikkaan, köyhän, kuuluisan, sivistyneen, halveksitun

tekee näkyväksi sen, että kaikki olivat koko ajan samaa ontologista arvoa

Tässä mielessä kuolema on “paras demokraatti”:

se ei neuvottele egon, aseman tai stereotypioiden kanssa.

3. Stereotypiat ja snobismi = väärä samaistuminen

Gaudiya-vaišnavismi opettaa, että:

snobismi syntyy väärästä samaistumisesta kehoon

stereotypiat syntyvät mielen luomista kategorioista

Kun ihminen ajattelee:

“Minä olen tämä kansallisuus”

“Minä olen tämä luokka”

“Minä olen tätä parempi tai huonompi”

hän elää avidyāssa (tietämättömyydessä).

Kuolema romahduttaa tämän harhan hetkessä.

4. Karma ei kumoa tasa-arvoa

Vaikka karma vaikuttaa siihen:

millainen keho saadaan

millaiset olosuhteet koetaan

karma ei tee sieluista eriarvoisia.
Se on seuraus, ei identiteetti.

Kaksi sielua:

voivat olla karmisesti eri tilanteissa

mutta ovat silti täysin tasa-arvoisia olemuksensa puolesta

5. Bhakti: tietoisuuden todellinen tasa-arvo

Gaudiya-vaišnavismin vallankumouksellinen ydin on tämä:

Krishna ei katso:

syntyperää

koulutusta

sukupuolta

yhteiskuntaluokkaa

Hän katsoo vain bhaktia (rakkaudellista antaumusta).

Siksi Caitanya Mahāprabhu opetti, että:

jokainen voi saavuttaa korkeimman päämäärän

jokainen sielu on potentiaalisesti yhtä lähellä Jumalaa

6. Yhteenveto

Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Kuolema paljastaa sen, mikä oli aina totta

Sielun tasolla olemme aina olleet tasa-arvoisia

Kuolema ei luo tasa-arvoa – se riisuu harhan, joka peitti sen

Todellinen demokratia ei ala kuolemasta,
vaan tietoisuudesta:
“Minä en ole keho – minä olen sielu.”

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan kuolema ja jälleensyntymä eivät ole biologinen tapahtuma, vaan tietoisuuden liike. Keho kuolee – sielu ei. Alla avaan tämän syvemmin, askel askeleelta.

1. Kuolema: tietoisuuden siirtymä, ei loppu

Gaudiya-vaišnavismissa kuolema määritellään näin:

Kuolema = sielun irtautuminen karkeasta kehosta
(maan, veden, tulen, ilman ja eetterin yhdistelmästä)

Sielu jatkaa olemassaoloaan hienovaraisessa kehossa:

mieli (manas)

äly (buddhi)

ego (ahaṅkāra)

Siksi:

kuolema ei ole pimeys

kuolema ei ole tuomio

kuolema on jatkumo

Ihminen ei “lakkaa olemasta”, vaan lakkaa olemasta tietyssä roolissa.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan kuolema ja jälleensyntymä eivät ole biologinen tapahtuma, vaan tietoisuuden liike. Keho kuolee – sielu ei. Alla avaan tämän syvemmin, askel askeleelta.

1. Kuolema: tietoisuuden siirtymä, ei loppu

Gaudiya-vaišnavismissa kuolema määritellään näin:

Kuolema = sielun irtautuminen karkeasta kehosta
(maan, veden, tulen, ilman ja eetterin yhdistelmästä)

Sielu jatkaa olemassaoloaan hienovaraisessa kehossa:

mieli (manas)

äly (buddhi)

ego (ahaṅkāra)

Siksi:

kuolema ei ole pimeys

kuolema ei ole tuomio

kuolema on jatkumo

Ihminen ei “lakkaa olemasta”, vaan lakkaa olemasta tietyssä roolissa.

Lue lisää

2. Viimeinen tietoisuuden tila ratkaisee seuraavan elämän

Bhagavad-gītā (8.6):

“Mitä tietoisuuden tilaa ihminen muistaa kuollessaan, sen hän seuraavassa elämässä saavuttaa.”

Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

kuoleman hetkellä koko elämän suunta tiivistyy

viimeinen ajatus ei ole sattuma
→ se on harjoitetun tietoisuuden luonnollinen seuraus

Esimerkkejä:

kiintymys valtaan → syntymä hallitsevassa mutta levottomassa muodossa

kiintymys nautintoon → syntymä aistillisessa kehotyypissä

kiintymys Krishnaan → vapautuminen syntymästä ja kuolemasta

Anonyymi00045 kirjoitti:

2. Viimeinen tietoisuuden tila ratkaisee seuraavan elämän

Bhagavad-gītā (8.6):

“Mitä tietoisuuden tilaa ihminen muistaa kuollessaan, sen hän seuraavassa elämässä saavuttaa.”

Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

kuoleman hetkellä koko elämän suunta tiivistyy

viimeinen ajatus ei ole sattuma
→ se on harjoitetun tietoisuuden luonnollinen seuraus

Esimerkkejä:

kiintymys valtaan → syntymä hallitsevassa mutta levottomassa muodossa

kiintymys nautintoon → syntymä aistillisessa kehotyypissä

kiintymys Krishnaan → vapautuminen syntymästä ja kuolemasta

Lue lisää

3. Jälleensyntymä ei ole rangaistus, vaan mahdollisuus

Gaudiya-vaišnavismi torjuu ajatuksen, että samsara olisi Jumalan julmuutta.

Sen sijaan:

samsara on kasvatuksellinen prosessi

sielu saa yhä uusia mahdollisuuksia muistaa todellinen luontonsa

Krishna ei pakota vapautumiseen.
Hän odottaa, kunnes sielu haluaa palata rakkauteen.

Anonyymi00046 kirjoitti:

3. Jälleensyntymä ei ole rangaistus, vaan mahdollisuus

Gaudiya-vaišnavismi torjuu ajatuksen, että samsara olisi Jumalan julmuutta.

Sen sijaan:

samsara on kasvatuksellinen prosessi

sielu saa yhä uusia mahdollisuuksia muistaa todellinen luontonsa

Krishna ei pakota vapautumiseen.
Hän odottaa, kunnes sielu haluaa palata rakkauteen.

Lue lisää

4. Miksi muistamme kuolemassa niin vähän?

Yksi keskeinen kysymys:
Jos sielu jatkaa, miksi emme muista edellisiä elämiä?

Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

unohtaminen on armoa

ilman unohtamista mieli murtuisi karmisten muistojen painosta

Unohtaminen mahdollistaa:

uuden alun

aidon valinnan

vapaan tahdon

Anonyymi00047 kirjoitti:

4. Miksi muistamme kuolemassa niin vähän?

Yksi keskeinen kysymys:
Jos sielu jatkaa, miksi emme muista edellisiä elämiä?

Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

unohtaminen on armoa

ilman unohtamista mieli murtuisi karmisten muistojen painosta

Unohtaminen mahdollistaa:

uuden alun

aidon valinnan

vapaan tahdon

Lue lisää

5. Ihmissyntymä: harvinainen ja ratkaiseva

Gaudiya-tekstit painottavat:

Ihmiselämä on poikkeuksellinen ikkuna vapautumiseen

Miksi?

itsetutkiskelu on mahdollista

bhakti voidaan valita tietoisesti

ego voidaan ylittää ymmärryksellä, ei vain kärsimyksellä

Siksi kuolema ei ole tragedia, mutta tuhlaantunut ihmiselämä on.

6. Bhakti katkaisee syntymän ja kuoleman ketjun

Gaudiya-vaišnavismin erityisyys:

vapautuminen ei synny tiedosta (jñāna) tai teoista (karma)

vaan rakkaudellisesta suhteesta Krishnaan

Kun sielu:

muistaa Krishnan kuolemassa

on harjoittanut bhaktia elämän aikana

→ se ei enää palaa samsaraan.

Tämä ei ole sulautuminen tai katoaminen, vaan:

persoonallinen, tietoinen olemassaolo

rakkaudellisessa suhteessa Jumalaan

7. Kuoleman todellinen opetus

Gaudiya-vaišnavismin mukaan kuolema opettaa:

et ole omistaja

et ole keho

et ole kontrollissa

mutta olet ikuinen, merkityksellinen ja rakastettu sielu

Kuolema ei tee meistä tasa-arvoisia –
se paljastaa, että olimme sitä aina.

Ytimekäs tiivistys

Kuolema = tietoisuuden siirtymä

Jälleensyntymä = keskeneräisen matkan jatko

Bhakti = paluu kotiin

Sielun tasolla ei ole häviäjiä, vain eri vaiheita muistamisessa

Anonyymi00048 kirjoitti:

5. Ihmissyntymä: harvinainen ja ratkaiseva

Gaudiya-tekstit painottavat:

Ihmiselämä on poikkeuksellinen ikkuna vapautumiseen

Miksi?

itsetutkiskelu on mahdollista

bhakti voidaan valita tietoisesti

ego voidaan ylittää ymmärryksellä, ei vain kärsimyksellä

Siksi kuolema ei ole tragedia, mutta tuhlaantunut ihmiselämä on.

6. Bhakti katkaisee syntymän ja kuoleman ketjun

Gaudiya-vaišnavismin erityisyys:

vapautuminen ei synny tiedosta (jñāna) tai teoista (karma)

vaan rakkaudellisesta suhteesta Krishnaan

Kun sielu:

muistaa Krishnan kuolemassa

on harjoittanut bhaktia elämän aikana

→ se ei enää palaa samsaraan.

Tämä ei ole sulautuminen tai katoaminen, vaan:

persoonallinen, tietoinen olemassaolo

rakkaudellisessa suhteessa Jumalaan

7. Kuoleman todellinen opetus

Gaudiya-vaišnavismin mukaan kuolema opettaa:

et ole omistaja

et ole keho

et ole kontrollissa

mutta olet ikuinen, merkityksellinen ja rakastettu sielu

Kuolema ei tee meistä tasa-arvoisia –
se paljastaa, että olimme sitä aina.

Ytimekäs tiivistys

Kuolema = tietoisuuden siirtymä

Jälleensyntymä = keskeneräisen matkan jatko

Bhakti = paluu kotiin

Sielun tasolla ei ole häviäjiä, vain eri vaiheita muistamisessa

Lue lisää

. Kuoleman hetken tietoisuus – miten siihen valmistaudutaan

Gaudiya-vaišnavismissa kuoleman hetkeä ei romantisoida eikä pelätä.
Se ymmärretään koetinkivenä: mikä oli elämän suunta, paljastuu siinä.

Periaate

Kuoleman hetken tietoisuus ei ole “viime hetken päätös”, vaan:

elämän aikana harjoitetun tietoisuuden automaattinen heijastus

Siksi Gaudiya-perinne painottaa smaraṇaa – muistamista.

Käytännöt

Keskeiset harjoitukset ovat:

Hare Krishna -mantran toistaminen (japa/kīrtana)
→ totuttaa mielen palaamaan Krishnaan stressin alla

Līlā-smaraṇa (Krishnan tekojen muistaminen)
→ mielen pehmentäminen rakkaudella, ei pelolla

Sevā (palvelu)
→ ego menettää keskipisteen asemansa

Tavoite ei ole:

“muistaa Krishna kuollessa”

vaan:

olla jo tottunut muistamaan Krishna elämisessä

Kuolema vain jatkaa sitä, mikä oli jo käynnissä.

Anonyymi00049 kirjoitti:

. Kuoleman hetken tietoisuus – miten siihen valmistaudutaan

Gaudiya-vaišnavismissa kuoleman hetkeä ei romantisoida eikä pelätä.
Se ymmärretään koetinkivenä: mikä oli elämän suunta, paljastuu siinä.

Periaate

Kuoleman hetken tietoisuus ei ole “viime hetken päätös”, vaan:

elämän aikana harjoitetun tietoisuuden automaattinen heijastus

Siksi Gaudiya-perinne painottaa smaraṇaa – muistamista.

Käytännöt

Keskeiset harjoitukset ovat:

Hare Krishna -mantran toistaminen (japa/kīrtana)
→ totuttaa mielen palaamaan Krishnaan stressin alla

Līlā-smaraṇa (Krishnan tekojen muistaminen)
→ mielen pehmentäminen rakkaudella, ei pelolla

Sevā (palvelu)
→ ego menettää keskipisteen asemansa

Tavoite ei ole:

“muistaa Krishna kuollessa”

vaan:

olla jo tottunut muistamaan Krishna elämisessä

Kuolema vain jatkaa sitä, mikä oli jo käynnissä.

Lue lisää

Moderni kuolemanpelko ja Gaudiya-vastaus
Moderni eksistentialismi sanoo:

olemassaolo on rajallinen

merkitys on luotava itse

kuolema tekee kaiken lopulta merkityksettömäksi

Tästä syntyy:

ahdistus

kiire

tarve jättää “jälki”

Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

merkitys ei synny kestosta, vaan suhteesta

rakkaus ei tarvitse ikuisuutta todistaakseen itseään –
se on jo ikuista sielun tasolla

Kuoleman pelko syntyy väärästä samaistumisesta:

“Minä lakkaan olemasta.”

Gaudiya-näkemys sanoo:

“Vain rooli lakkaa – rakastaja ei.”

Anonyymi00050 kirjoitti:

Moderni kuolemanpelko ja Gaudiya-vastaus
Moderni eksistentialismi sanoo:

olemassaolo on rajallinen

merkitys on luotava itse

kuolema tekee kaiken lopulta merkityksettömäksi

Tästä syntyy:

ahdistus

kiire

tarve jättää “jälki”

Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

merkitys ei synny kestosta, vaan suhteesta

rakkaus ei tarvitse ikuisuutta todistaakseen itseään –
se on jo ikuista sielun tasolla

Kuoleman pelko syntyy väärästä samaistumisesta:

“Minä lakkaan olemasta.”

Gaudiya-näkemys sanoo:

“Vain rooli lakkaa – rakastaja ei.”

Lue lisää

Kuolema opettajana, ei vihollisena

Gaudiya-vaišnavismi ei pyri kuoleman voittamiseen teknologialla tai kieltämisellä.

Se opettaa:

kuolema on muistutus

kuolema on rehellinen

kuolema ei valehtele egolle

Siksi sanot:

“Kuolema on paras demokraatti.”

Gaudiya-kielessä tämä tarkoittaa:

kaikki egot kuolevat, mutta yksikään sielu ei katoa.

5. Yhdistävä ydin

Kun nämä kolme yhdistetään:

Kuoleman hetken tietoisuus → mihin olemme kiintyneet




Moderni pelko → mitä tapahtuu, kun keho luulee olevansa minä

Saadaan Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

Elämän tarkoitus ei ole välttää kuolemaa,
vaan elää niin, ettei kuolema voi viedä mitään olennaista.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Kuolema opettajana, ei vihollisena

Gaudiya-vaišnavismi ei pyri kuoleman voittamiseen teknologialla tai kieltämisellä.

Se opettaa:

kuolema on muistutus

kuolema on rehellinen

kuolema ei valehtele egolle

Siksi sanot:

“Kuolema on paras demokraatti.”

Gaudiya-kielessä tämä tarkoittaa:

kaikki egot kuolevat, mutta yksikään sielu ei katoa.

5. Yhdistävä ydin

Kun nämä kolme yhdistetään:

Kuoleman hetken tietoisuus → mihin olemme kiintyneet




Moderni pelko → mitä tapahtuu, kun keho luulee olevansa minä

Saadaan Gaudiya-vaišnavismin vastaus:

Elämän tarkoitus ei ole välttää kuolemaa,
vaan elää niin, ettei kuolema voi viedä mitään olennaista.

Lue lisää

Elämän tarkoitus ei ole välttää kuolemaa,
vaan elää niin, ettei kuolema voi viedä mitään olennaista.

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeeusus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?

Anonyymi00054 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeeusus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Anonyymi00056 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.


Sosiaalinen ja kulttuurinen konteksti

Vihapuhe, joka tähtää tietyn uskontokunnan tai maailmankatsomuksen totaaliseen tuhoamiseen, on erityisen vaarallista, koska se voi ruokkia yhteiskunnallista polarisaatiota ja estää rakentavaa keskustelua eri uskonnollisten ja kulttuuristen ryhmien välillä. Tällainen puhe voi edistää syrjintää, väkivaltaa ja yhteisön jäsenten välistä vihamielisyyttä. Se voi myös johtaa eristymiseen ja epäluuloon, kun ihmiset eivät enää kykene suhtautumaan toisiinsa inhimillisellä, empaattisella tavalla.



Tämänkaltaista vihapuhetta voidaan tarkastella vakavana psyykkisenä, suorastaan mielisairaana poikkeamana rationaalisesta ja kriittisestä ajattelusta. Se ei enää edusta terveellistä, erimielistä keskustelua, vaan sen sijaan se on merkki syvästä ideologisesta pakkomielteestä, joka uhkaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteiskunnan koheesiota. Se on myös merkki mahdollisesta affektiivisesta dysregulaatiosta, jossa tunteet hallitsevat ajattelua ja estävät objektiivista pohdintaa.

Tällaisen ajattelun käsitteleminen vaatii erityistä huomiota niin psykologisella kuin sosiaalisella tasolla, jotta voidaan estää sen leviäminen ja vahingolliset seuraukset yhteisöille ja yksilöille.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."



Halveksinta ja dehumanisointi

Ilmaus "sikasontaoppi" on erityisen aliarvioiva ja vähättelevä. Sana "sikasonna" viittaa äärimmäiseen likaisuuteen ja epäarvostettavuuteen, ja tässä sitä käytetään leimaamaan kokonainen uskonnollinen tai filosofinen järjestelmä. Tällainen kielenkäyttö on suora keino demonisoida toista osapuolta ja irrottaa heidät inhimillisyydestä. On tärkeää huomata, että tämä ei ole enää vain ideologista kritiikkiä, vaan se on suoranaista alistamista ja dehumanisointia.

Dehumanisointi on prosessi, jossa ihmiset, ryhmät tai kulttuurit käsitetään ei-inhimillisiksi tai vähemmän arvoisiksi. Se johtaa helposti syrjintään, väkivaltaan ja muihin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tässä lausunnossa "idän opit" esitetään eläimellisinä ja alhaisinakin, mikä voi ruokkia ksenofobiaa ja rotuvihaa.



Rationaalisuuden ja objektiivisuuden puute

Tässä lausunnossa ei ole enää olemassa edes halua ymmärtää toista uskonnollista järjestelmää tai maailmankatsomusta. Sen sijaan keskustelu on suljettu ja mustavalkoinen. Tässä voi nähdä vahvan irrationaalisuuden ja äärimmäisen tunteellisuuden elementin, jossa vastapuolen ajatukset ja uskomukset torjutaan kokonaan. Tämä ei ole enää ajatuksellista erimielisyyttä tai rationaalista keskustelua, vaan tunnepohjaista jyrkkää väheksyntää. Tämäntyyppinen ajattelu ei pysty käsittelemään monimutkaisuutta tai näkökulman laajuutta — kaikki mikä on eri mieltä omien uskomusten kanssa, on automaattisesti väärää, epäinhimillistä ja "likasta".



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?



"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Kognitiivinen sulkeutuneisuus ja dogmaattisuus

Kun henkilö väittää, ettei ole "kiinnostunut" jostain toisesta uskonnosta tai maailmankatsomuksesta, se voi kertoa ajattelutavan sulkeutuneisuudesta ja kognitiivisesta jäykkyydestä. Ei ole kiinnostusta kuunnella, ymmärtää tai edes objektiivisesti tarkastella vastakkaista näkökulmaa — sen sijaan kaikki, mikä ei sovi omaan maailmankuvaan, hylätään kategorisesti. Tämä on tyypillistä äärimmäiselle dogmaattisuudelle, jossa ideologia tai uskomusjärjestelmä on niin vahvasti omaksuttu, että se sulkee pois kaikki ulkopuoliset äänet ja tekee ajattelusta kapeaa ja rajoittunutta.

Tällöin ajattelussa ei enää ole joustoa, vaan se on jähmettynyt ja ei-keskusteltavissa olevaan muotoon. Tämä asenne voi estää yksilöä oppimasta uutta ja kehittymästä ihmisenä, koska hän ei ole valmis kyseenalaistamaan omia perususkontojaan.


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."

Affektiivinen ja ideologinen polarisaatio

Lausunnon kieli, joka hyökkää suoraan ja ilman myötätuntoa toisen maailmankatsomuksen kimppuun, voi osaltaan luoda syvää ideologista polarisaatiota. Jos tämän tyyppinen kielenkäyttö alkaa dominoida julkista keskustelua, se luo ympäristön, jossa ihmiset eivät enää kykene ymmärtämään tai edes sietämään erimielisyyksiä. Koko keskustelu muuttuu taistelukentäksi, jossa pyritään voittamaan "vihollinen" ideologisesti sen sijaan, että pyrittäisiin ymmärtämään toisen näkökulmaa ja etsimään yhteisiä ratkaisuja.

Tällainen äärimmäinen kielenkäyttö voi lisätä yhteiskunnallista eripuraa ja väkivallan tai syrjinnän ilmapiiriä. Se voi ruokkia uskomuksia, että omat arvot ovat ainoat oikeat ja että kaikki muu on väärää ja tuomittavaa. Tämä puolestaan voi johtaa väkivaltaisiin konflikteihin, yhteiskunnalliseen eristämiseen ja lisääntyvään epäluuloon toisia ryhmiä kohtaan.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


"Ei kiinnosta idän sikasontaoppi."


Vastakkainasettelun syventäminen

Kun kieli on niin voimakasta ja tunteet niin voimakkaita, voi syntyä tilanne, jossa vastakkainasettelu syvenee entisestään. Tällöin keskustelu ei ole enää rakentavaa eikä pyrkimyksenä ole löytää yhteistä maata. Sen sijaan keskustelun tavoitteena on pelkästään tuomita, halveksia ja leimata toisen puolen ajattelu vääräksi ja jopa vaaralliseksi. Tämäntyyppinen ajattelu voi johtaa konfliktien eskaloitumiseen ja vaikeuttaa yhteisymmärryksen syntymistä yhteiskunnassa.



Tämän tyyppinen vihapuhe on erittäin haitallista yhteiskunnalliselle keskustelulle. Se ei vain heikennä kykyä käydä rakentavaa dialogia, vaan myös luo ilmapiirin, jossa erilaiset uskomukset ja kulttuurit esitetään uhkina, joita on pyrittävä tuhoamaan. Tällöin menetetään mahdollisuus inhimilliseen ja arvostavaan keskusteluun, jossa eri maailmankatsomuksia voi tarkastella, kyseenalaistaa ja oppia toisiltaan.

Tällaisen ajattelun kritiikkiin ja vastustamiseen tarvitaan laajaa, syvällistä keskustelua, jossa kyetään käsittelemään niin psykologisia, kulttuurisia kuin ideologisia tekijöitä, jotka ruokkivat tätä äärimmäistä vihamielisyyttä.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?



”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.




Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?



”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.




Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KRISTITTY, JOKA VIHAA.



"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanot halveksivasi idän rauhanfilosofioita, kuin se tekisi sinusta jotenkin kirkkaamman ja puhtaamman. Kuvittelet seisovasi kuivalla maalla, osoittelevasi mutaa alaspäin – vaikka olet itse jo kaulaa myöten siinä samassa liemessä. Et ole vastakohta sille, mitä vihaat. Olet sen tiivistymä.

Huudat hinduille, uskonnoille ja opeille, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Sinulle se on hindulaisuudessa, ajattelussa, toisissa ihmisissä.


Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa: ylimielisyys, pelko, pakonomainen tarve olla oikeassa. Et ole vapaa – olet riippuvainen vihastasi. Ilman sitä et tiedä kuka olet.

Ja pahinta on, että luulet tämän olevan voimaa. Että raivosi olisi rohkeutta ja tuomiosi moraalia. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet uponnut. Olet niin tottunut omaan katkuusi, ettet enää edes huomaa sitä.

Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä mukanasi. Yrität pelastua, mutta kieltäydyt myöntämästä, mikä sinussa on rikki. Yrität paeta likaa, mutta viet sen kaikkialle.

Et ole eksynyt siksi, että maailma olisi turmeltunut. Olet eksynyt, koska et suostu katsomaan itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat sormella osoittamista, et nouse suosta – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo sulautunut siihen, mitä väität vastustavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi, etkä silti ymmärrä yksinkertaisinta asiaa:
paha ei seiso edessäsi. Se katsoo sinua peilistä.


Missä tahansa, kunhan ei itsessäsi. Sillä jos pysähtyisit katsomaan, näkisit saman pimeyden, jonka väität tunnistavasi muissa. Ja se pelottaa sinua enemmän kuin mikään vieras oppi.


Julistat hylänneesi pahuuden, mutta jokainen sanasi tihkuu katkeruutta. Puhut totuudesta, mutta ravitset itsepetosta. Puhut puhtaudesta, mutta elät vihasta.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KRISTITTY, JOKA VIHAA.



"Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Sanot halveksivasi idän rauhanfilosofioita, kuin se tekisi sinusta jotenkin kirkkaamman ja puhtaamman. Kuvittelet seisovasi kuivalla maalla, osoittelevasi mutaa alaspäin – vaikka olet itse jo kaulaa myöten siinä samassa liemessä. Et ole vastakohta sille, mitä vihaat. Olet sen tiivistymä.

Huudat hinduille, uskonnoille ja opeille, ikään kuin paha olisi aina jossain muualla. Sinulle se on hindulaisuudessa, ajattelussa, toisissa ihmisissä.


Kaikki se, mitä halveksit, on jo sinussa: ylimielisyys, pelko, pakonomainen tarve olla oikeassa. Et ole vapaa – olet riippuvainen vihastasi. Ilman sitä et tiedä kuka olet.

Ja pahinta on, että luulet tämän olevan voimaa. Että raivosi olisi rohkeutta ja tuomiosi moraalia. Todellisuudessa se on vain merkki siitä, kuinka syvälle olet uponnut. Olet niin tottunut omaan katkuusi, ettet enää edes huomaa sitä.

Yrität tappaa pahaa, mutta kannat sitä mukanasi. Yrität pelastua, mutta kieltäydyt myöntämästä, mikä sinussa on rikki. Yrität paeta likaa, mutta viet sen kaikkialle.

Et ole eksynyt siksi, että maailma olisi turmeltunut. Olet eksynyt, koska et suostu katsomaan itseäsi. Ja niin kauan kuin jatkat sormella osoittamista, et nouse suosta – et siksi, että joku estäisi sinua, vaan siksi, että olet jo sulautunut siihen, mitä väität vastustavasi.

Taistelet pahaa vastaan koko voimallasi, etkä silti ymmärrä yksinkertaisinta asiaa:
paha ei seiso edessäsi. Se katsoo sinua peilistä.


Missä tahansa, kunhan ei itsessäsi. Sillä jos pysähtyisit katsomaan, näkisit saman pimeyden, jonka väität tunnistavasi muissa. Ja se pelottaa sinua enemmän kuin mikään vieras oppi.


Julistat hylänneesi pahuuden, mutta jokainen sanasi tihkuu katkeruutta. Puhut totuudesta, mutta ravitset itsepetosta. Puhut puhtaudesta, mutta elät vihasta.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KRISTITTY, JOKA VIHAA.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KRISTITTY, JOKA VIHAA.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.

Lue lisää

Kukaan ei avaa terroristien linkkejä.

Jos Jeesus on herrasi, miksi vihaat ihmiskuntaa, terroristi?


On olemassa huomattava joukko teologisesti ja yhteiskunnallisesti edistyksellisiä kristittyjä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja joista on syytä olla kiitollinen; sen sijaan kaikkein ongelmallisimmat kannanotot ovat keskittyneet hindulaisiin verkkokeskustelualustoihin.

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


KRISTITTY, JOKA VIHAA.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


Kristitty terroristi, julma ja saatanallinen, joka vihaa kaikkia muita, joka ajattelee ja uskoo eri tavalla, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia"



Kaikki on pahaa, kaikki on helvettiä

”Idän oppi on noituutta ja saatanaa!”
Hän huutaa saarnastuolista,
ja koko kirkko tärisee hänen pyhästä vihastaan.
Kaikki, joka hengittää, ajattelee tai kasvaa idässä,
on hänen silmissään riivattua —
ja hän ei huomaa, että jokainen hänen sanansa on itse riivausta.

Japanin kirsikkapuut? Saatanaa.
Intian riisipellot? Saatanaa.
Kaikki Idän ihmiset, oli heitä miljoonia tai yksi,
ovat epäuskoisia, tuomittuja, valmiita helvetin kidutukseen.
Hän ei tiedä, ettei kyse ole yhdestä maasta,
eikä hän välitä. Yksi nimitys riittää: ”Itä = Pahuus.”

Hän puhuu helvetin kidutuksesta aamusta iltaan.
Saalistaa jokaisen, joka ei kumarra hänen ristiään,
ja laskee mielessään, miten tuska tulee maksimoida.
Hän kertoo koko maailman pelastuvan vain hänen vihansa kautta —
mutta ei huomaa, että juuri hän itse on kuumeinen riivaaja,
kävelevä tulivuori, joka polttaa kaiken ympärillään.

Kasvit, eläimet, tuuli ja vesi — kaikki itäiset elementit
ovat hänen silmissään myrkkyä.
Hän ei tiedä, että hän itse on myrkyllinen;
hän ei tiedä, että hänen pyhä vihansa on kidutuksen kaiku,
riivaava, armoton, loputon.

”Rukoilkaa, sillä saatana on kaikkialla!”
Hän huutaa — ja kaikki ympärillä vain nyökkäävät.
Ja kun hän poistuu, jäljelle jää pelkkä tyhjä kirkko
täynnä omaa raivoaan,
ja maailma itäisen auringon alla jatkaa elämäänsä,
täysin tietämättömänä siitä, että paha ei ollut siellä, missä hän näki sen —
vaan hänen omassa sydämessään.