Kertokaa kokemuksianne rippileireistä? Meillä nuori on ollut tosi harvoin pois kotoa, sillä sopivia leirejä ei ole sattunut kohdalle (ei ole päässyt niihin harvoihin, mitkä olisivat käyneet), kaksi pitkäaikaissairautta rajoittavat. Isovanhemmista toinen sakki on ollut alkoholisteja ja toisella puolella elossa vain liian sairas ukki, eikä muitakaan sellaisia sukulaisia joiden luona olisi voinut viettää lomia. Ei ole edes niin hyviä kavereita, että olisi voinut yökyläillä.
Rippileiri on siis ensimmäinen pitempiaikainen poissaolo. Kertokaa kokemuksianne, sekä vanhemmat että nuoret. Erityisesti mietityttää, että miten nuori muistaa lääkityksensä hoidettua ja miten rippikoulukaverit siihen suhtautuvat (fyysinen sairaus).
Rippileiri on siis ensimmäinen pitempiaikainen poissaolo. Kertokaa kokemuksianne, sekä vanhemmat että nuoret. Erityisesti mietityttää, että miten nuori muistaa lääkityksensä hoidettua ja miten rippikoulukaverit siihen suhtautuvat (fyysinen sairaus).
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Itse kävin päivärippikoulun eli siis "leiri" missä käytiin olemassa aina päivisin ja tultiin sitten illaksi ja yöksi kotiin.
Ei vastaa tietysti oikeata leiriä, jos sellaiselle haluaa (olisin itsekkin halunnut), mutta meillä oli kyllä tosi mukavaa eikä päivät ollut pelkkää "opiskelua" vaan tehtiin kaikkea muutakin. Meillä oli esim. retkiä, ryhmäpelejä, erilaisia rastitehtäviä ym.
SaRan vinkki ns. päiväriparista on ihan hyvä, ne ovat nykyään ihan mukavia juttuja, tehdään retkiä yms. Mutta ei nuoresi lähteminen leirillekään ole mikään ratkaisematon ongelma.
Ota yhteyttä nuoresi ryhmän työntekijöihin, pappiin tai nuorisotyönohjaajaan. Kerro nuorellesi, että teet näin ja että tämä on hänen hyvinvointinsa takia tärkeää. Kerro työntekijöille nuoresi sairauksista, hoidosta, lääkityksestä, niiden vaikutuksista arkiseen olemiseen. Kerro peloistasi ja toiveistasi. Yhdessä voitte miettiä, minkä kertominen koko ryhmälle on tarpeellista, mikä taas saa jäädä vain työntekijöiden tietoon.
Pohdi nuoresi kanssa sitä, miltä se leirillä oleminen saattaa tuntua. Miltä tuntuu, jos iskee ikävä ja miten siinä tilanteessa voisi toimia ja ajatella. Luo nuoreesi uskoa siihen, että hän pärjää.
Itselläni on kokemuksia monenlaisista nuorista rippikouluryhmissämme. Asperger, reuma, masennus, dysfasia, kehitysvammaisuus, lukihäiriöt, adhd, kuulovamma on tullut koettua, ja pärjätty on, vaikka välillä onkin ollut rankkaa. On myös ollut arkoja nuoria, joita yöpyminen on jännittänyt ja koti-ikävä on iskenyt. Hyvä yhteistyö kodin kanssa auttaa meitä työntekijöitä selviytymään näistä tilanteista. Joskus ainoa vaihtoehto on, että nuori on yöt kotona (jos leirikeskus on lähellä) tai että osa rippikoulusta käydään tehtäviä tehden ja työntekijää tavaten, kotoa käsin. Mutta se on tähtäin, että nuori konfirmoidaan yhdessä oman ryhmän kanssa, vaikka olisi ollut erityisjärjestelyjä.
Oikein hyvää rippikouluaikaa nuorellesi ja perheellesi!
Rivien välistä paistaa selvästi, että lapsesi (nuori ) haluaa itse leirille ja on siitä innoissaan. Hyvä juttu! Rippileirillä usein tulee ihan erilaisia ystävyyssuhteita kuin koulussa. Leirillä ollaan yhdessä 24/7 ja siellä nekin tyypit, jotka eivät tule esimerkiksi koulumaailmassa toimeen, voivat olla hyviäkin kavereita.
Leireillä tuppaa syntymään niin mainio yhteishenki, että ketään ei takuulla jätetä porukasta ulkopuolelle.
Edellisen kirjoittajan vinkki on mainio. Leirin ohjaajiin kannattaa olla etukäteen yhteydessä, he ovat alan ammattilaisia ja osaavat varmasti antaa ohjeita ja kannustaa.
Mukavaa rippikouluilua äidillekin!
Kannattaa miettiä miksi. Uskovaiset saavat paljon pahaa aikaan.
ehkä, mutta nykyään kuitenkin enimmäkseen hyvää. Usko pois.