mutta minulle tulee oman sakemannin kamuksi 1.v uros seisoja.Koiralla ei käytös tapoja ja kait lauma järjestyskin sekaisin.Kotona kun on irti päivät yksin,purkaa,repii ja tekee tuhojaan.Miten te aloittaisitte koulutuksen ? Kaikki vinki tervetulleita =) Olen kuulut et seisoja olisivat melko kovia päästään ? pitääkö paikkaansa ? No sehän on ihan jo selvä et meillä ei koirat hillu ja ovat laumassa alimpana ja pahat tavat kitketään väkisinkin pois.Koira on tosi energinen ja leikkisä. ja kauhean perso ruualle ja olen ajatellut et aloitan kouluksen ja palkkaan ruualla oikean tekemisen
Ei kokemusta
saksanseisojasta
5497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
lähes pentu ja sitä ei ole koulutettu ..eli aloittaisin kärsivällisesti alusta ja sitten etenisin koiran tahdissa miten se kehittyy vaikka ruualla motivoiden..onko sillä ollut eroahdistusta?
on ainakin tosi luupää(niinkuin muutki saksanseisojamme olleet)mutta miellyttämishalua riittää joten koulutus helppoa JOS koirasi jaksaa keskittyä koulutukseen,kärsivällisyyttä siinä paljon kaivataan!(itselläni ongelmana kontaktin saaminen ulkona koiraan)virtaa riittää enemmän kuin monilla muilla roduilla ja jos metäsviettiä löytyy on lenkitykset mitä luultavammin "metsästystä"(meijän narttu ei ota yhtään relax) mut ihania ihania koiria ovat,en halua pelotella vaan että varaudut tähän kaikkeen..ja onhan se aina yksilöstä kiinni,kait niitä vähän pehmeepäisempiäkin saksanseisojia on..
Siis ihan oikeasti! Ihailtavaa, että joku edes viitsii yrittää..
Täytyy todeta, että ei se helppoa varmastikaan tule olemaan. Seisojat yleensä ovat kovapäisiä, viisaita ja varsin aktiivisia koiria.
"Kerran pilattu" voi varmasti olla vaikea saada koiran paikalle elämään.
Kyseisen tuhoamisvimman voin kuvitella johtuvan tekemisen puutteesta, eroahdistustakin voi olla.
Jos koira on päässyt herraksi, on hetimiten tehtävä selväksi se, että sitä et minun kanssani ole. Yleensä osaavat erottaa ihmiset, ne joita voi pompotta, varmasti pompottavat. Mikä sen ihanempaa..
Eivät ole mitenkään aggressiivisia, näitäkin yksilöitä toki on, mutta ei pitäisi olla..
Meillä on tällainen ikiliikkuja ja itselläni oli tietty mielikuva rodusta, eikä se mitenkään hyvä ollut, olen vain tavannut väärien omistajien koiria. Kun oma sitten pitkin hampain saapui, kuva rodusta on muuttunut täysin..
Maailman paras "perhekoira", vaatii aikaa, hermoja ja osaamista kouluttamiseen, mutta itselleni se ei ollut ongelma, kun oman oppini olen saanut PK-puolelta. Pitää näyttää paikkansa, erittäin perso, viisas ja aktiivinen. Loppujen lopuksi on hyvinkin miellyttämisenhaluinen, kun vain tietää oman osansa..
Metsästyspuoli tulee omaa tahtiansa, mutta tämä tapakoulutus on välttämätön, se onnistuu suorasukaisuudella, ruualla, periksiantamattomuudella ja sillä, että koira tietää paikkansa.
kiitos !!! Mietin juuri itse tota ero ahditusta...Taisipa näin olla.Nyt taas tilanne muuttunut,että perhe pitääkin koiran itsellä ja aikovat itse ruveta koulutus juttuihin ja paneen niin sanottuun "ruotuun" koiran.Ihana koira ja niin hellyyttävän näköinen turpa karvoneen että voisko enempää pyyttää.=) Pitää koitaa nyt olla perheen tukena ja lupauduin auttaa,missä suinkin vain voin ja kykenen,kun tiedän kuinka rakas koira on perheelle kuten meille jokaiselle omat koiramme,että onnistuisivat vaativassa ja pitkä jänteisessä tehtävässä ja elmämä tulisi olemaan helpmpaa koiran kanssa ja tietysti mukavaa. Kiitos teille kaikille ja paljon terkkuja teidän karva kuonoille =)
Ensimmäiseksi huomioon et koiralla on se vaikee ikä meneillään, eli niinsanottu murrosikä, rauhalliseti vaan pääset parempaan tulokseen. Luonnettä ei kannata kitkeä pois, koiran kuuluu tietty ymmärtää paikkansa perheessä.