Olen 18, käyn lukiota, ja vapaa-aikani kuluu ratsastaen ja hevosien kanssa pyörien. Toki kavereita nään, baarissa käyn ja pojat kiinnostaa, mutta vähemmän kun kehittyminen ratsastajana. Mulla on kirjekavereita pari, se on rentouttavaa saada purkaa ajatuksiaan paperille, ja tietä, että joku ne joskus tulee lukemaan. Olen hillitön Rasmus-fani, moni varmaan peittelee faniuttaan, koska Rasmus ei suomessa ole niin in ikäisteni keskuudessa. Mua ei kiinnosta, käyn keikoilla aina kun mahdollista, puhun ja pälätän bändistä, niin että muilta tulee korvista mun jutut ulos. Mutta tuntuu, että monikaan tämän ikäinen ei kirjoittele kirjeitä, tai tunnusta olevansa Rasmus-fani... Ratsastamisen moni myöntää, eikä siinä pahaa olekkaan. Itse olen saanut "ponitytön" leiman, mua ei oikein kukaan halua seurustelumielessä, ja usein tutut puhuu, että se seurustelee niitten hevosten kanssa... Jotain kummallista? Miksi ruikuttaa jonkun perään,kun on paljon kehittävämpääkin tekemistä. oon ajatellut, että mitä jos kukaan ei mua huoli ikinä... En itseni, enkä ystävieni mielestä ole syntisen ruma, mulla on tämmönen ratsastajan normi kroppa... Jos joku ei huoli, onpahan aikaa sitten isona hankkia vaikka oma hevonen ja kunnon työura ilman hidasteita. Ihastun aina vääriin poikiin. En ole koskaan elämässäni saanut keneltäkään pojalta vastarakkautta, yksipuolinen rakastuminen on ihan yhtä turhan kanssa! Oon miettiny monta kertaa, mitä teen väärin, mutten vieläkään tiedä, ehkä mussa vaan ei ole kenenkään mielestä sitä jotain. Olisi mukava saada köllötellä oman kullan kainalossa, mutta hevosten kanssa pystyn rentoutumaan ja unohtamaan paskat asiat täysin. Ja pollet näyttävät jos välittävät. Tunnepitoisimmat hetken olenkin näiden rakkaiden elukoiden kanssa kokenut. Tiedän että itsessäni on vikaa, mutta hakemalle ei kumppania saa, se tulee kun on tullakseen. en halua sääliä. Tämmöistä tämä vaan joskus on...
elämäni
Jenmppa
7420
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä oon 16, ja en ole ikinä pussanut ketään! Se masentaa, kun tietää muiden pussaavan jo 11 weenä, ja seurustelevan!
On mulla ollut juttua poikien kanssa, mutta mä jotenkin kai pelkään menettäväni yksityisyyteni... Ja sitten itken kun ei ole ketään.. Ironista xD
Mutta hei, Jos kerta käyt baareissa, ja hengailet kavereittes kanssa, niin miksi et tapaa jotain, joka ei ekaksi tiedä että ratsastat? Sitten kun olet varma, että hän on edes ystäväsi, voisit sanoa että harrastuksestasi! Jos hän katsoo kireoon, sano" No ainakin sä silloin pidit mua ihan ihmisenä, kun et tiennyt! Mikä sen nyt muka muuttaisi? Sama ihminenhän mä olen nytkin!" ^__^
Mut juups, kiva että kirjoitit tänne, koska epäilin jo, että ei ole muita, jotka eivät ole pussanneet yms. ennen 16 vuotta.... Tai enhän mä tiedä oletko, mutta oletan..... ^^`
Minä olin 15, eli siis just päässy yläasteelta kun ekan pusuni sain, ja se sattui ihan hyvään kohtaan, meitä on moneks, luojan kiitos!
Ketä uskot viestisi kiinnostavan? Mikä on pointtisi? Miksi jotakuta kiinnostaisi sinun turha elämäsi? Voisitko selventää.
Ainakin mua kiinnosti, on mukavaa kun joku ihminen vaivautuu kirjottamaan noin ison stoorin ja sä tuuut tänne ja haukut.
Kumminkin itsekkin luit sen kertomuksen.
Joten turpakiinni turha tulla haukkuuuu!
Purin asioita sisältäni, joskus ne on helpompaa kirjoittaa johonkin, kun kertoo edes parhaalle kaverille...
Oon 17, en oo koskaan pussannut, seurustellut enkä mitään sen tapaistakaan. Mulla oli yks ystävä netissä, joka oli tyttö, mutta ei ole enää, koska mä olen ilmeisesti jonkinsortin kusipää.
Sinulla ei sen takia ole poikaystävää, että pidät hevosia tärkeämpinä kuin mitään poikia. Joten jos sinulle sellainen poikaystävä tarjokas ilmaantuisikin pilaisit suhteesi niillä perhanan poneilla.
Täytyy myös muistaa että hevonen on parhaimmillaan leivän päällä.