Iltaitkut :(

Maitohappobakteereja kannattaisi antaa. Luontaistuotekaupasta saat kunnollisia ihmisen suoliston maitohappobakteereja eikä mitään meijerin sivutuotteita. Homeopatiasta on myös hyvä apu vauvan mahavaivoihin.

Ettei vain olisi koliikkia, se kun yleensä alkaa tuossa iässä. Oletteko kokeilleet viihtyykö poika iltaisin autossa ajelulla? Me luultiin että meidän tytöllä on koliikkia, kun itki samalla tavoin 3-6 viikon ikäisenä. Kun olimme reissussa tytön ollessa 4 viikkoa, jouduimme ajamaan autolla 3 tunnin matkan iltasella. Pelkäsin tätä etukäteen valtavasti, että miten se matka sujuu siinä huudossa. Yllätys, yllätys, tyttö nukkui koko matkan. Ei siis ollut koliikkia, vaikka kotona oli aina huutanut iltaisin. En nyt tarkoita sitä, että vauvaa pitäisi autossa nukuttaa, mutta näin voi ainakin testata onko koliikkia. Koliikki on todennäköinen, jos vauva huutaa autossakin.

Me annamme myös Rela-tippoja, ovat kalliita, mutta helpottaa mahavaivoja. Nyt ne ovat lopussa, joten katsomme miten tyttö pärjää ilman niitä, ikää nyt 2 kk.

Suurin osa vauvojen iltaitkuista on kuitenkin muuta kuin koliikkia. Mahavaivoja on varmaan jokaisella vauvalla. Meidän tyttö saattoi röyhtäistä vielä tunteja edellisen aterian jälkeen. Ei ole ihme, jos ei uni tule kupla mahassa.

Meillä alkoi tytöllä 2,5vk iltahuudot.Ne alkoi joka ilta samoihin aikoihin ja kesti 2-3h.Yritettiin myös keinuttelua,tissittelyä ym,joista ei merkittävää apua.Nukahti sitten jossain vaiheessa.Päivisin ei mitään vaivoja.Koitin myös d-tippojen pois jättämistä,mutta ei ollut apua.Neuvolassa sanoivat että vauvamme kärsii mitä ilmeisemmin koliikista.Me kokeiltiin Rela-maitohappobakteereja ja vyöhyketerapiaa,jossa kävimme 4kertaa.Meillä loppuivat iltaitkut siihen:).Tyttö nyt 5kk ja hyinvoiva.Toivottavasti löydätte avun!

Ei se itku/kitinä/levottomuus johdu aina kivuista tai jostakin elimellisestä vaivasta.
Vauvasi saattaa hyvinkin vain olla liian väsynyt.
Minä ja moni ystäväni olemme törmänneet samaan asiaan aina jossakin vaiheessa kun vauva on ollut noin pieni.
Nyt kun vauvasi alkaa olemaan enemmän hereillä ja seurustelee, tarkkailee ympäristöä ja ehkä likkuukin vähän, niin hän väsyy myös nopeasti ja voi hyvinkin helposti "ylivirittyä". Ja siihen ei sitten mikään muu auta kuin johdnmukainen rauhoittelu ja nukuttaminen. Lisäksi ne samat rutiinit (joista aina puhutaan) ovat erittäin tärkeä toistaa joka ilta samallalailla, vaikka vauva onkin vielä pieni. Ne rauhoittavat vauvaa, tuovat turvalisuutta siitä että hänkin oppii ymmärtämään että nyt ollaan menossa nukkumaan. Jä hän tietää mitä häneltä odotetaan.
Jos vauvallasi on vatsakipuja tai ilmavaivoja niin huomaat sen siitä että ilmaa tulee potkiessa myös ulos. Lisäksi vauva kiemurtelee ja piereskelee kyllä silloin muuloinkin kuin vain iltaisin. Ja koliikkivauvat huutavat suoraa korvia vihlovaa huutoa ja yleensä kauan ennenkuin rauhoittuvat.
Vauvat potkivat ja kiemurtelevat ja itkevät tosissaan muutakin kuin mahaansa.
Meillä tuon ikäisenä valvottiin maksimissaan aina noin kolme tuntia unien välissä.
Sinä opit kokoajan paremmin tuntemaan vauvasi ja hän oppii tuntemaan sinut paremmin niin asiat alkavat sujua aina vaan paremmin.
Oppia ikä kaikki, ja varsinkin babyna sitä oppimista on niiiiin paaaaljooooooon.
Jekovitin pitäisi olla paremmin "siedetty" kuin devitoli.

Minusta kovin paljon kuulostaa koliikilta, jos toistuu samaan aikaan vuorokaudesta ja kestää noinkin kauan. Oma vauvani ei tästä kärsinyt mutta sivusta olen seurannut ystävien lapsia. Jotkut hyötyy kantoliinassa kantamisesta tai sitten vauvan kantamisesta ns. lentokoneasennossa eli selkä kantajaan päin ja kantajan käsi masun alla. Koliikki alkaa usein siinä 2 viikon kohdalla ja monet äidit usein virheellisesti yhdistää sen D-vitamiinin aloitukseen.
Muista, että jos vauvan tarpeet on tyydytetty ja kyseessä ei ole mikään elimellinen kipuoire, jolle pitäisi tehdä jotain (korvakipu tms.) ei itku vauvaa vahingoita, vaikka äidistä tuntuukin aivan kamalalta!

Tsemppiä!

Meillä oli IHAN samanlaista tuossa iässä tyttömme kanssa. Annoimme hänelle myös Jekovit D-vitamiinia, mutta kun vaihdoimme sen Deetippa -nimisiin D-vitamiineihin - vatsa rauhoittui, samoin vauva ;) Meillä se ainakin tuntui olevan kiinni Jekovitista. Tsemppiä !

Meillä alkoi myös itkut vähän yli 2 viikkoisena. Mikään ei oikeastaan auttanut, vaikka koitettiin kaikki mahdolliset keinot, koska pikkuisen itkemistä oli todella vaikea kuunnella tekemättä mitään. Vyöhyketerapia auttoi hetkellisesti ja samoin d-tippojen vaihto. Itku johtui ehkä osaksi vatsavaivoista, mutta ei lapsi voi itkeä vatsavaivoja pelkästään iltaisin (kait)? Ainoa mikä rauhoitti pientä oli hiustenkuivaajan ääni, joka ilmeisesti kuullostaa samalta kuin ääneet kohdussa. Sama vaikutus oli pölynimurilla sekä veden juoksuttamisella hanasta. Yhdessä kirjassa kerrottiin ärtymysitkusta ja uskon että meillä itku johtui juuri tästä, koska kohdusta tuttu "humina" sai pikkuisen rauhoittumaan. Itkut menivät sitten kyllä 3 kk:n iässä ohitse ja nyt meillä ollaan erityisen iloisia ja hymyileviä... Jaksamista vauvan kanssa!

Eräs tuttuni lohdutti sanomalla että itkujen määrä elämässä on vakio... eipä tarvitse vanhempana sitten itkeä niin paljon :)

olisi kyseessä suihkutissit. Eli maitoa tulee liiankin hyvin ja suihkuaa niin hankalasti vauvan kurkkuun, että saa pienen hermostumaan. Nälkä ei kuitenkaan helpota ja pieni yrittää uudestaan, kunnes taas suihkuaminen lopettaa imemishalut.
Tällöin kannattaa imettää useampi kerta putkeen samasta rinnasta (esim 2-3 kertaa/rinta) ja mahdollisesti alussa "valuttaa" ensimmäiset ja siis koviten suihkuavat maidot harsoon ja vasta sitten antaa rinta lapselle.
Joskus liian hidas heruminenkin saattaa hermostuttaa vauvan, tähän auttaa lämpö(suiku,kaurapussi,sauna), juominen, hieronta.
Tässä pari esimerkkiä, jotka saattavat huudattaa pienokaista rinnalla.
Voimia sulle

Tulinpa kertomaan, että eilen illalla vältyttiin pahemmalta itkulta :) Syytä en oikein sitten tiedäkään. Pari asiaa tein toisin, eli en antanut eilen ollenkaan D-vitamiinia. Lisäksi rauhoittelin vauvan nukkumaan klo 20 aikaan. Vauva siis nukkui 20-22, heräsi syömään, söi (muutamaa pientä itkaisua lukuunottamatta) kiltisti vajaan tunnin ja jatkoi yöunille.

Ajattelin, että itkun syy voi hyvinkin olla jonkun mainitsema yliväsymys: poika on parin viikon iästä saakka valvonut joskus pitkiä pätkiä kerrallaan, erityisesti iltapäivästä iltaan. Ei olla jotenkin tajuttu häntä "väkisin" nukuttaa, kun on vaikuttanut, että pieni haluaa valvoa ja tutkia maailmaa. Vaan ehkäpä on tullut liikaa virikkeitä?

Katsellaanpa tämä ilta vielä, ettei vaan eilinen ollut onnellinen sattuma ja poikkeus :/ En olisi etukäteen uskonut, kuinka kamalan avuttomaksi ja ahdistuneeksi sitä tulee, kun oma vauva itkee, eikä osaa auttaa! Olo oli eilen 100% parempi, kun pieni ei itkenytkään...