Kertokaa mielipiteenne.
Itse olen 20 vuotias, mieheni 23. Olen halunnut lasta jo pitkään, avomieheni ei. Suurin ongelma on, että minulla todettiin puoli vuotta sitten endometrioosi, ja lääkärin mukaan mahdollisuuteni saada koskaan lapsia ovat pienet. Jos haluaisin lapsen, minun täytyisi yrittää tulla raskaaksi niin pian kuin mahdollista, eikä säästää sitä opintojeni loppuun (koulua jäljellä vielä 2,5 vuotta), sillä silloin on jo melko varmasti liian myöhäistä.
Olen yrittänyt keskustella tästä mieheni kanssa useampaan kertaan. Aina kuitenkin käy niin, että ainoa keskustelija olen minä, mieheni ei sano juuri muuta kuin että hän ei koe olevansa vielä valmis isäksi, sillä on kuulema vielä lapsi itsekin. Ikäisekseen hän kuitenkin on omasta mielestäni kypsä, ja näkisin hänet omien lasteni isänä. Suhteemme on muuten lähes täydellinen, rakastamme toisiamme yli kaiken.
Tunnen kuitenkin painostavani häntä liikaa. Tämä on iso päätös, enkä haluaisi olla tekemässä sitä yksin. Olen itse opiskelija ja mieheni vakituisessa työssä. Olemme tunteneet toisemme kaksi vuotta, asuneet yhdessä yli vuoden ja olleet kihloissa vajaan puoli vuotta. Mieheni mielestä kaikki on tapahtunut todella äkkiä, ja lapsihaaveeni ovat saaneet hänen päätään yhä enemmän sekaisin. Alunperin ajatuksenamme oli harkita lapsen saamista vasta, kun kouluni on ohi. Diagnoosi muutti kuitenkin tilanteen. Voisin tietysti odottaa vielä pari vuotta että olisimme molemmat henkisesti valmiita, mutta voi olla ettei se silloin enää ehkä onnistukaan.
Olen varma että olisin hyvä äiti ja mieheni olisi hyvä isä. Itse olen valmis saamaan lapsen vaikka heti jos se vain on mahdollista. Ehkä se on myöhäistä jo nyt. Mutta entä mieheni? En voi pakottaakaan häntä. Olen saanut kiskottua hänestä sen verran irti, että hän on suostunut yrittämään lasta kanssani. Tiedän kuitenkin, ettei hän halua sitä vielä. Tuntuu pahalle, en haluaisi painostaa.
Teenkö väärin jos yritän tulla raskaaksi vastoin puolisoni tahtoa? Mitään en tee hänen tietämättään, pillereiden poisjättämisestä sovimme yhdessä, tosin sekin minun aloitteestani...
Itse olen 20 vuotias, mieheni 23. Olen halunnut lasta jo pitkään, avomieheni ei. Suurin ongelma on, että minulla todettiin puoli vuotta sitten endometrioosi, ja lääkärin mukaan mahdollisuuteni saada koskaan lapsia ovat pienet. Jos haluaisin lapsen, minun täytyisi yrittää tulla raskaaksi niin pian kuin mahdollista, eikä säästää sitä opintojeni loppuun (koulua jäljellä vielä 2,5 vuotta), sillä silloin on jo melko varmasti liian myöhäistä.
Olen yrittänyt keskustella tästä mieheni kanssa useampaan kertaan. Aina kuitenkin käy niin, että ainoa keskustelija olen minä, mieheni ei sano juuri muuta kuin että hän ei koe olevansa vielä valmis isäksi, sillä on kuulema vielä lapsi itsekin. Ikäisekseen hän kuitenkin on omasta mielestäni kypsä, ja näkisin hänet omien lasteni isänä. Suhteemme on muuten lähes täydellinen, rakastamme toisiamme yli kaiken.
Tunnen kuitenkin painostavani häntä liikaa. Tämä on iso päätös, enkä haluaisi olla tekemässä sitä yksin. Olen itse opiskelija ja mieheni vakituisessa työssä. Olemme tunteneet toisemme kaksi vuotta, asuneet yhdessä yli vuoden ja olleet kihloissa vajaan puoli vuotta. Mieheni mielestä kaikki on tapahtunut todella äkkiä, ja lapsihaaveeni ovat saaneet hänen päätään yhä enemmän sekaisin. Alunperin ajatuksenamme oli harkita lapsen saamista vasta, kun kouluni on ohi. Diagnoosi muutti kuitenkin tilanteen. Voisin tietysti odottaa vielä pari vuotta että olisimme molemmat henkisesti valmiita, mutta voi olla ettei se silloin enää ehkä onnistukaan.
Olen varma että olisin hyvä äiti ja mieheni olisi hyvä isä. Itse olen valmis saamaan lapsen vaikka heti jos se vain on mahdollista. Ehkä se on myöhäistä jo nyt. Mutta entä mieheni? En voi pakottaakaan häntä. Olen saanut kiskottua hänestä sen verran irti, että hän on suostunut yrittämään lasta kanssani. Tiedän kuitenkin, ettei hän halua sitä vielä. Tuntuu pahalle, en haluaisi painostaa.
Teenkö väärin jos yritän tulla raskaaksi vastoin puolisoni tahtoa? Mitään en tee hänen tietämättään, pillereiden poisjättämisestä sovimme yhdessä, tosin sekin minun aloitteestani...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.