Terve. Teen juttua vanhempia valvottavista kullannupuista. Kertokaa tuntemuksia kun vauva valvottaa yöt läpeensä. Maistuuko aamulla työ? Väsymyksestä ja tunteista vauvaa kohtaan. Lisäksi haluan kuulla kaikista mitä erikoisimmista keinoista millä itkua yritetään saada aisoihin, yölliset autoilut ym. Kiitos, sana on teidän.
Kertokaa tuntemuksia kun vauva huutaa yöt läpeensä.
Toimittaja K.
5
1784
Vastaukset
- Sudentalja_
Noh, täällä tuore 6 viikkoisen pienen pojan äiti.
Omista tuntemuksistani:
Kaksi viikkoa pikkuvesseli huusi yömyöhäiselle.
Syytä en tiedä, enkä pysty jälkikäteen selvittämään mutta nyt alkanut mennä paremmin (vielä voi tulla takapakkia moneen kertaan, tiedän.. )
Voimia heille, jotka ihan TODELLA sen koliikin ja pitkien yöitkujen kanssa taistelevat!!!
Mies käy työssä; ei huvittanut varmasti aamuviideltä nousta ylös vaikka nukkuikin korvatulpat korvissa.
Oli väsynyt töistä tullessaan vaikka ei sen kummemmin tuntojaan ole purkanut. Jaksanut hyvin pojan kanssa upeasti touhuta ja kanniskella kitisevää nyyttiä vielä työpäivän jälkeenkin, vuoroteltiin näissä usein, että saatiin hieman aina henkirakoa. Mies petiin kymmeneltä ja minä kannoin lopun yötä.
Vauvani (esikoinen kyseessä) huutaessa vielä kolmen aikaan yöllä parhaimmillaan/pahimmillaan 6 tuntia putkeen, tunteet olivat usein hyvin ahdistuneet ja korvissa todellakin soi. Vauvaa kohtaa en ole tuntenut kiukkua tai vihaa, pelkkää suunnatonta ahdistusta vain koko tilanteen johdosta ja kun ei osannut auttaa. Päällimmäisenä kuitenkin suunnaton epämääräinen pelko, jota en ainakaan vielä osaa eritellä, miksi tai mitä pelkäsin. Pelko nostaa toisinaan vieläkin päätään, kun pieni mieheni aloittaa esim. nälkäkonsertin..
Kyse on varmasti epävarmuudesta tms. vastaavasta tuntemuksesta, esikoinenhan tämä minulle vielä on ja kaikki hyvinhyvin uutta ja ihmeellistä..
Väsymyksen myötä negatiiviset tunteet purkautuivat lähinnä mieheen eikä vauvaan mutta en ihmettele näitä "ravistelu- tapauksia" joissa lapsi huutanut 24h päivässä ja sen myötä vanhemmilta on pinna kiristynyt äärimmilleen. :(
Se on aivan varmasti jotain todella Helvetillistä...
Itkuun auttoi tutti, kanniskelu, ja lopulta hväksi keinoksi koin jalkojen "pumppaamisen" (ilmat liikkeelle)
Vaunuihin ja autoon nukahtaa lähes poikkeuksetta.
Näitä keinoja ei kuitenkaan öisin tarvinnut kokeilla mutta jos tilanne pitkään olisi jatkunut niin varmasti olisi kilometrejä alkanut palaa.. ;)
MEillä ei ollut edes paha tuo itkuisuus jakso mutta ikinä ei ole kokenut kurjempaa ja yhtä pitkää kahtaviikkoa elämässäni, kun toinen nukahti korkeintaan tunniksi ja alkoi sitten huutaa keskimäärin 4 tuntia. Todellakin nostan hattua niille, joiden kullannuput huutavat sen 24h vuorokaudessa.- äiti kohta kolmelle
Niin, no meillä oli 100% varma koliikki jonka takia poika (esikoinen) HUUSI suoraa huutoa klo. 17.-22.00. Ja aina tuo sama kelloaika ja joka ikinen päivä ne ensimmäiset 4kk.
Alkoi tasan 3viikkoisena.
Tästä on jo tosi kauan aikaa ettei enään niin tuoreessa muistissa ole, mutta kyllä kakkosen syntyessä nousi tukka päässä jos vähänkään pitempään kuin 2min. huusi, että ei kait vaan taas...
Tunteet samat kuin edellisellä kertojalla.
Se todellakin kirjaimellisesti tuo toivottoman olon vanhemmille.
Välillä saatoin itkeä yhdessä vauvan kanssa kantaen tätä Lambada-tanssi tyylillä.
Rattaat sai kyytiä, kun ei välillä jaksanut sylissä pitää.
Mummolassa välillä oltiin useita päiviä yökylässä, jolloin saatiin henkosia edes vähän, vaikkei vauvaa koskaan yksin heille jätetty vaan kannettiin vauvaa siellä sitten kimpassa ja korvissa soi tosiaan vielä yölläkin ja joskus tuntui, että huusikohan se oikeesti yöllä...
Mieheni kulki (kulkee edelleen) 5-vuorotyössä...
Itse en todellakaan olisi jaksanut.
Kyllä siinä kavereita ei jaksanut tapailla.
Eikä hekään vissiin uskaltanut tulla, kun tiesi millaista meillä oli tms.
Apu ei olisi ollut pahitteeksi, vai eivätkö kehdanneet, mutta en kyllä pyytänytkään.
Itse tyrkytin itseäni kavereille avuksi silloin, kun heidän lapsensa olivat vastasyntyneitä ja sanoin, että jos mieheni vain on kotona niin voin tulla vaikka yöllä avuksi.
Kaupassa käyntikin oli hirveetä jos siellä jonkun vieraan vauva alkoi huutamaan :(
Silloin ei edes neuvolassa puhuttu vyöhyketerapiasta, joten se jäi kokeilematta meillä.
Cuplatonia kokeiltiin ja lääkäri jotakin kirjoitti, mutta nämä pahensi vain mahavaivoja.
Loppui sitten kuin seinään eräänä kauniina päivänä jolloin poika oli kuta kuinkin sen 4kk ikäinen.
Sitä ei edes huomannut ennen kuin 2 iltaa oli mennyt ettei huutanut :)
Lasta ei koskaan tullut mieleenikään syyttää tai vihata.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan millaista elämä tuolloin oli.
Sen kansien väliin mahtuu niiiiiiiin paljon tuntemuksia ettei sitä usko muut kuin saman kokeneet.
Äideille se on tukahduttava tuntemus, en tiedä tarkalleen miesten/isien tuntemuksia...
Äideillä varmaan se side vauvan välillä vahvempi...Luulisin.
Itselläni oli tuon lisäksi maidontulo valtavaa joten lypsäilyä riitti ihan yöllekin.
Oli pakko tyhjentää hieman ennen imetystä, koska muuten maitoa lensi seinille.
Yöllä olin sängyssä polvillani kaksinkerroin nojaten kyynärpähin tyyny pään alla ja teekupit tissien alapuolella jonne maito pääsi vapaasti ruutaamaan ja koitin samaan aikaan torkkua :)))))
Ei silloin naurattanut, mutta nyt vuosien vuosien jälkeen kylläkin, vähän.
Vaikka helposti kyneleet tulee vieläkin, kun tunteitaan oikein muistelee.
En niiden usko koskaan edes katoavan kokonaan.
Ainiin...Meillä pojalla alkoi korvatulehduksien kierrekin 3kk ikäisenä! Että sekin vielä lisäksi! - edellinen...
äiti kohta kolmelle kirjoitti:
Niin, no meillä oli 100% varma koliikki jonka takia poika (esikoinen) HUUSI suoraa huutoa klo. 17.-22.00. Ja aina tuo sama kelloaika ja joka ikinen päivä ne ensimmäiset 4kk.
Alkoi tasan 3viikkoisena.
Tästä on jo tosi kauan aikaa ettei enään niin tuoreessa muistissa ole, mutta kyllä kakkosen syntyessä nousi tukka päässä jos vähänkään pitempään kuin 2min. huusi, että ei kait vaan taas...
Tunteet samat kuin edellisellä kertojalla.
Se todellakin kirjaimellisesti tuo toivottoman olon vanhemmille.
Välillä saatoin itkeä yhdessä vauvan kanssa kantaen tätä Lambada-tanssi tyylillä.
Rattaat sai kyytiä, kun ei välillä jaksanut sylissä pitää.
Mummolassa välillä oltiin useita päiviä yökylässä, jolloin saatiin henkosia edes vähän, vaikkei vauvaa koskaan yksin heille jätetty vaan kannettiin vauvaa siellä sitten kimpassa ja korvissa soi tosiaan vielä yölläkin ja joskus tuntui, että huusikohan se oikeesti yöllä...
Mieheni kulki (kulkee edelleen) 5-vuorotyössä...
Itse en todellakaan olisi jaksanut.
Kyllä siinä kavereita ei jaksanut tapailla.
Eikä hekään vissiin uskaltanut tulla, kun tiesi millaista meillä oli tms.
Apu ei olisi ollut pahitteeksi, vai eivätkö kehdanneet, mutta en kyllä pyytänytkään.
Itse tyrkytin itseäni kavereille avuksi silloin, kun heidän lapsensa olivat vastasyntyneitä ja sanoin, että jos mieheni vain on kotona niin voin tulla vaikka yöllä avuksi.
Kaupassa käyntikin oli hirveetä jos siellä jonkun vieraan vauva alkoi huutamaan :(
Silloin ei edes neuvolassa puhuttu vyöhyketerapiasta, joten se jäi kokeilematta meillä.
Cuplatonia kokeiltiin ja lääkäri jotakin kirjoitti, mutta nämä pahensi vain mahavaivoja.
Loppui sitten kuin seinään eräänä kauniina päivänä jolloin poika oli kuta kuinkin sen 4kk ikäinen.
Sitä ei edes huomannut ennen kuin 2 iltaa oli mennyt ettei huutanut :)
Lasta ei koskaan tullut mieleenikään syyttää tai vihata.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan millaista elämä tuolloin oli.
Sen kansien väliin mahtuu niiiiiiiin paljon tuntemuksia ettei sitä usko muut kuin saman kokeneet.
Äideille se on tukahduttava tuntemus, en tiedä tarkalleen miesten/isien tuntemuksia...
Äideillä varmaan se side vauvan välillä vahvempi...Luulisin.
Itselläni oli tuon lisäksi maidontulo valtavaa joten lypsäilyä riitti ihan yöllekin.
Oli pakko tyhjentää hieman ennen imetystä, koska muuten maitoa lensi seinille.
Yöllä olin sängyssä polvillani kaksinkerroin nojaten kyynärpähin tyyny pään alla ja teekupit tissien alapuolella jonne maito pääsi vapaasti ruutaamaan ja koitin samaan aikaan torkkua :)))))
Ei silloin naurattanut, mutta nyt vuosien vuosien jälkeen kylläkin, vähän.
Vaikka helposti kyneleet tulee vieläkin, kun tunteitaan oikein muistelee.
En niiden usko koskaan edes katoavan kokonaan.
Ainiin...Meillä pojalla alkoi korvatulehduksien kierrekin 3kk ikäisenä! Että sekin vielä lisäksi!Niin meillä ei siis huudettu yöllä, vaikka siltä tuntuikin.
Mutta niinkuin aiemmassa kerroin, niin enpä juuri yöllä nukkunut siltikään...
Kantelussa meni lopulta ranne johon vielä tänä päivänäklin saan joskus hakea kortisonipiikkejä :( - meillä
äiti kohta kolmelle kirjoitti:
Niin, no meillä oli 100% varma koliikki jonka takia poika (esikoinen) HUUSI suoraa huutoa klo. 17.-22.00. Ja aina tuo sama kelloaika ja joka ikinen päivä ne ensimmäiset 4kk.
Alkoi tasan 3viikkoisena.
Tästä on jo tosi kauan aikaa ettei enään niin tuoreessa muistissa ole, mutta kyllä kakkosen syntyessä nousi tukka päässä jos vähänkään pitempään kuin 2min. huusi, että ei kait vaan taas...
Tunteet samat kuin edellisellä kertojalla.
Se todellakin kirjaimellisesti tuo toivottoman olon vanhemmille.
Välillä saatoin itkeä yhdessä vauvan kanssa kantaen tätä Lambada-tanssi tyylillä.
Rattaat sai kyytiä, kun ei välillä jaksanut sylissä pitää.
Mummolassa välillä oltiin useita päiviä yökylässä, jolloin saatiin henkosia edes vähän, vaikkei vauvaa koskaan yksin heille jätetty vaan kannettiin vauvaa siellä sitten kimpassa ja korvissa soi tosiaan vielä yölläkin ja joskus tuntui, että huusikohan se oikeesti yöllä...
Mieheni kulki (kulkee edelleen) 5-vuorotyössä...
Itse en todellakaan olisi jaksanut.
Kyllä siinä kavereita ei jaksanut tapailla.
Eikä hekään vissiin uskaltanut tulla, kun tiesi millaista meillä oli tms.
Apu ei olisi ollut pahitteeksi, vai eivätkö kehdanneet, mutta en kyllä pyytänytkään.
Itse tyrkytin itseäni kavereille avuksi silloin, kun heidän lapsensa olivat vastasyntyneitä ja sanoin, että jos mieheni vain on kotona niin voin tulla vaikka yöllä avuksi.
Kaupassa käyntikin oli hirveetä jos siellä jonkun vieraan vauva alkoi huutamaan :(
Silloin ei edes neuvolassa puhuttu vyöhyketerapiasta, joten se jäi kokeilematta meillä.
Cuplatonia kokeiltiin ja lääkäri jotakin kirjoitti, mutta nämä pahensi vain mahavaivoja.
Loppui sitten kuin seinään eräänä kauniina päivänä jolloin poika oli kuta kuinkin sen 4kk ikäinen.
Sitä ei edes huomannut ennen kuin 2 iltaa oli mennyt ettei huutanut :)
Lasta ei koskaan tullut mieleenikään syyttää tai vihata.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan millaista elämä tuolloin oli.
Sen kansien väliin mahtuu niiiiiiiin paljon tuntemuksia ettei sitä usko muut kuin saman kokeneet.
Äideille se on tukahduttava tuntemus, en tiedä tarkalleen miesten/isien tuntemuksia...
Äideillä varmaan se side vauvan välillä vahvempi...Luulisin.
Itselläni oli tuon lisäksi maidontulo valtavaa joten lypsäilyä riitti ihan yöllekin.
Oli pakko tyhjentää hieman ennen imetystä, koska muuten maitoa lensi seinille.
Yöllä olin sängyssä polvillani kaksinkerroin nojaten kyynärpähin tyyny pään alla ja teekupit tissien alapuolella jonne maito pääsi vapaasti ruutaamaan ja koitin samaan aikaan torkkua :)))))
Ei silloin naurattanut, mutta nyt vuosien vuosien jälkeen kylläkin, vähän.
Vaikka helposti kyneleet tulee vieläkin, kun tunteitaan oikein muistelee.
En niiden usko koskaan edes katoavan kokonaan.
Ainiin...Meillä pojalla alkoi korvatulehduksien kierrekin 3kk ikäisenä! Että sekin vielä lisäksi!Tarinasi oli aivan kuin minun tarinani. Meillä oli esikoisen kanssa juuri samanlaista, paitsi itkut kestivät parikuukautta pidempään. Nyt sisaruksia on tullut vielä neljä lisää, joten ei kai siitä ajasta, kun esikoinen syntyi, jäänyt mitään traumoja..
- fanni
Meillä on vauvan itkun taltuttamiseksi kokeiltu `kaikki mahdollinen`.Mieheni kanssa yhdessä lähdemme yleensä autoajelulle,mikä yleensä toimii sataprosenttisesti.Yksin ollessani paras keino on laittaa autokaukaloon ja keinutella koppaa melko laajassa kaaressa edestakaisin.on auttanut joka kerta.
Oma äitini taas saa vauvelimme rauhoittumaan käärimällä hänet vilpoiseen lakanaan ja antamalla lakanan kulman vauvan hypisteltäväksi.Sitten vielä tasaista heijaamista edestakaisin tai mikä vielä parempi keino:vanhan narisevan pianotuolini reunalla keinuttelu.Tulee liike ja väsyttävä nariseva ääni yhdistettyä tehokkaasti...
Näillä konstein ollaan toistaiseksi pärjätty.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Trump muka öljyn takia Venezuelaan? Pelkää mustamaalausta
Kertokaapa mistä tuollainen uutisankka on saanut alkunsta? Näyttäkääpä ne alkuperäiset lähteet, minä en löytänyt mitään15213313Kun Arman Alizad puolusti hiihtäjä Vilma Nissilää sanomalla
"älä välitä sekopäistä Vilma", ja kun siitä kerrottiin täällä, niin sekopäinen mukasuvaitsevainen teki siitä valituksen883730Venezuela on hyvä esimerkki vasemmistolaisten pahuudesta
Jokainen tietää, että Venezuelassa on pitkään ollut Chavezin ja Maduron vasemmistohallinto. Maan talous on romuttunut,1363037Martinalta vahva viesti
"Suuret unelmat venyttävät sinua, pelottavat vähän ja vievät mukavuusalueen ulkopuolelle. Juuri siellä kasvu tapahtuu. J2711471Miksei Trump ole kiinnostunut Suomen valloittamisesta?
Täällähän on enemmän turvetta kuin Norjalla öljyä. Eikö Ttump ole turvenuija?461426Akateemikko Martti Koskenniemi vertaa Trumpia Putiniin
"-Suomalaisena on syytä olla huolissaan siitä, että Yhdysvallat näin vahvistaa 1800-luvun alkupuolella julistamansa etup1571385Jos mies olet oikeasti...?
Kiinnostunut... Pyydä mut kunnolla treffeille ja laita itsesi likoon. En voi antaa sydäntä jos sinä olet epävarma ja eh1151304Esko Eerikäinen paljastaa järkyttävän muiston lapsuudesta - Isä löytyi alastomana slummista
Esko Eerikäisen tausta on monikulttuurinen, hän muutti vain 10-vuotiaana yksin kotoaan Kolumbiasta isovanhempiensa luo S141264- 811091
Nautitko riidan haastamisesta?
Itse olen hyvin kärsivällinen ja sopuisa noin yleensä, mutta osaan tarvittaessa olla hankala. Niin metsä vastaa kuin sin2061010