Hei!
Olen aina ollut luonteeltani tällainen salainen rakastajatar ja koska olen tyhmä, ymmärsin vasta pari kuukautta sitten rakastavani erästä ihmistä. Olen tuntenut pojan jo kaksi vuotta, mutta olin aina vain ihastunut. Nyt ymmärrän, etten tunnekaan enää häntä kohtaan samoin kuin ennen.
Sydämeni päällä on nyt ikään kuin kivi koko ajan, koska minulla on sellainen tunne, että hän tietää, että pidän hänestä. Kiusallista, ymmärrätte kai?
Täällä palstalla aina kehotetaan kertomaan tunteista, mutta me olemme pojan kanssa kavereita, enkä haluaisi menettää häntä kaverina. (Uskokaa pois, mutta on kiusallista olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne samoin minua kohtaan, ja jolle olen kertonut tunteistani... Se vain on niin).
Poika on todella mukava, mutta se ei lohduta minua, että "hän kyllä ymmärtää". En tahdo kertoa tunteitani sitä varten, että MINUSTA tuntuisi paremmalta, vaan, että saisin selville, että mahtaako hän pitää minusta. Pelkään kyllä pahoin, ettei hän tunne minua kohtaan mitään :(
Ei kukaan ole koskaan minusta pitänyt oikeasti. Enkä muutenkaan ansaitse tätä henkilöä.
Eli siis: Onko mitään järkeä kertoa tunteistani tässä tilanteessa ja miten, jos kannattaa? POJAT, olisi kiva kuulla teiltäkin neuvoja.
Toivottavasti mahdollisimman moni vastaa. Tämä tilanne on hirveä ja ärsyttävä.
PS. TUNNEN tämän henkilön sitten oikeasti. Jos hän ei tiedä, että pidän hänestä, niin olisi varmaankin aika shokeeraavaa saada tietää, että tuo tyttö, jonka kanssa juttelin eilen "tavallisista asioista" sanoo nyt pitävänsä minusta. U know?
Ja SUURKIITOS kaikille, jotka jaksoivat lukea ja vastata! =)
Olen aina ollut luonteeltani tällainen salainen rakastajatar ja koska olen tyhmä, ymmärsin vasta pari kuukautta sitten rakastavani erästä ihmistä. Olen tuntenut pojan jo kaksi vuotta, mutta olin aina vain ihastunut. Nyt ymmärrän, etten tunnekaan enää häntä kohtaan samoin kuin ennen.
Sydämeni päällä on nyt ikään kuin kivi koko ajan, koska minulla on sellainen tunne, että hän tietää, että pidän hänestä. Kiusallista, ymmärrätte kai?
Täällä palstalla aina kehotetaan kertomaan tunteista, mutta me olemme pojan kanssa kavereita, enkä haluaisi menettää häntä kaverina. (Uskokaa pois, mutta on kiusallista olla sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tunne samoin minua kohtaan, ja jolle olen kertonut tunteistani... Se vain on niin).
Poika on todella mukava, mutta se ei lohduta minua, että "hän kyllä ymmärtää". En tahdo kertoa tunteitani sitä varten, että MINUSTA tuntuisi paremmalta, vaan, että saisin selville, että mahtaako hän pitää minusta. Pelkään kyllä pahoin, ettei hän tunne minua kohtaan mitään :(
Ei kukaan ole koskaan minusta pitänyt oikeasti. Enkä muutenkaan ansaitse tätä henkilöä.
Eli siis: Onko mitään järkeä kertoa tunteistani tässä tilanteessa ja miten, jos kannattaa? POJAT, olisi kiva kuulla teiltäkin neuvoja.
Toivottavasti mahdollisimman moni vastaa. Tämä tilanne on hirveä ja ärsyttävä.
PS. TUNNEN tämän henkilön sitten oikeasti. Jos hän ei tiedä, että pidän hänestä, niin olisi varmaankin aika shokeeraavaa saada tietää, että tuo tyttö, jonka kanssa juttelin eilen "tavallisista asioista" sanoo nyt pitävänsä minusta. U know?
Ja SUURKIITOS kaikille, jotka jaksoivat lukea ja vastata! =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
no en tiedä mut jos oikeesti tykkäät niin kannataa kertoo
Tiedän tunteen. Sanoisin että kannattaa kertoa. Sillä siitä pääsisi. Se tulee joko myöntävä tai kieltävä vastaus, sille ei voi mitään mikä tulee... Rohkaise itseäsi ja kerro hänelle.
Itselläni on hiukan sama tilanne etten pysty kertomaan. eräälle tytölle tunteistani. Olen pitänyt hänestä kohta puoli vuotta, mutta en pysty sanomaan hänelle mitään. Ongelmana on se, että hän on pari vuotta vanhempi kuin minä ja siksi en uskalla mennä puhumaan sille. En tajua kuinka on vaikea sanoa kolmea sanaa "minä tykkään sinusta"...
Toivoisin saavani itsekin vastauksen kysymykseen. Tuo minun antamani neuvo olisi yksi, mutta minusta ei ole siihen. En uskalla