Kaikki(yleisesti ottaen)pelkää ekaa suutelua, tai siis no jännittää. Eli kysymys kuuluu, että sen ekan suudelman jälkeen, onko kukaan mokannut?? Monet luulee mokaavansa...-Kiitos-
Suutelusta..
Kiss
121239
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä kun olin n. 13wee, luulin mokaavani, mutta kun se aika koitti, yllätyin miten helppoa se oli! Eli vastaus:en mokannut;)
se eka suudelma tuli niin yllätyksenä etten kerinny jännittää..uskosin etten mokannu..ainakin itelleni jäi todella hyvä fiilis..pussailtiin putkeen nimittäin aika kauan....
tämä oli jotenkin "aavemainen" kysymys, koska näin juuri tänään SEN ihmisen, kenen kanssa olin ensimmäistä kertaa suudellut. tyyppi oli silloin hyvin vastenmielinen, mutta ah mikä makupala hän nyt olikaan. en usko että muuten mokasin itse suudelmaa mitenkään, sen vain, että melkein heti jälkeenpäin jätin hänet kylmästi. se oli iso moka. tää suukko tuli silleen vähän yllättäin enkä kummemmin kerennyt miettimään että miten tässä nyt kielen pitäisi mennä jne. mutta hyväksi oli poika sanonu. =) nykyään olenkin aikamoinen pusutyttö.
Voi...eka suudelma, sitä ei unohda..
Olin 15-vuotias, juuri sanonut kyllä ensimmäiselle poikaystävälle kun hän pyysi minua alkamaan seurustella hänen kanssaan. Oli lauantai ilta, kävelimme pientä hiekkatietä kohti bussipysäkkiä.
Yhtäkkiä hän pysäytti minut, käänsi itseensä päin ja sanoi haluavansa suudella minua. Olin paniikissa. Olin silloin hyvin ujo. En ollut koskaan suudellut kunnolla ketään. Oli ollut vain pikku pusuja.
Sanoin, että pelkään, hän rohkaisi ja huulemme kohtasivat. Se olisi kai sujunut ihan hyvin, ellei hän olisi työntänyt heti kieltään suuhuni. Pelästyin ja säpsähdin kauemmaksi. Kokeilimme uudelleen. Varovaisemmin. Ja töks, hampaamme kolahtivat yhteen. *nauraa*
Pyytelin anteeksi ja hän vain naurahti ja sanoi: kukaan ei ole seppä syntyessään. Johon minä tuumasin, että pitää varmaankin harjoitella paljon ;)
Eli kysymykseesi vastaus: Mokasin. Tai mokasimme.
Mutta jälkeen päin koko tilanne on vain naurattanut. Silloin se oli noloa. Nolotti oma ujouteni, oma osaamattomuuteni ja ennen kaikkea se hampaiden kolilna :)
Onneksi monen vuoden harjoittelun jälkeen voin jo sanoa itseäni hyväksi suuteliaksi.. Tosin tämän pojan kanssa harjoittelua ei jatkunut kuin hyvin vähän aikaa.
tää ei mitenkää liity enää toho varsinaisee kysymyksee, mut mulle vaa pisti silmää tossa sun kirjotuksessas toi "olin tuolloin hyvin ujo"-kohta..ja olit sillon siis 15v..? meinaan, et minkä ikänen oot nyt? ite oon tällä hetkellä kauheen ujo ja kohta 16.. sain sellasen käsityksen et enää oo kovin ujo, jos näin on ni miten pääsit ujoudestas eroo..?
Nyt oon 21 ja en oikein tiiä miten tuosta ujoudesta pääsee eroon. Kai se oli iän tuoma kokemus ja itseluottamus. Tai siis silloin nuorena olin aika epävarma, ja jossain vaiheessa vaan se muuttui. Aloin ajatella ittestäni positiivisesti ja tajusin että mä olen mä. Vaikee selittää..
Jossain vaiheessa kai vähän kapinoin..tai siis aika paljonkin. :) Tuli vaan sellainen fiilis, että mitä väliä mitä muut ajattelee. Jos joku ajattelee musta pahaa tai haukkuu tai jotain, niin se on niiden ongelma. En vain välittänyt muiden ihmisten mielipiteestä.
Kaverit varmaan myös vaikutti suuresti asiaan. Kun oppii tuntemaan toiset ihmiset ja huomaa että he hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet, voit olla huoletta oma itsesi. Kaveriporukassa olen aina ollut oikea rämäpää. En tippaakaan ujo. Mutta esim. suuressa tuntemattomassa porukassa olen hieman ujo vieläkin.
Ja se on hassua, että olin aina poikien seurassa todella ujo. Siis sellaisten joista olin kiinnostunut. Vaikka minulla oli paljon poikia ystävinä, välillä paljon enemmän kuin tyttöjä. Tulin siis poikien kanssa erittäin hyvin toimeen. Paitsi silloin kun olin heistä kiinnostunut..
Luulen että suurin syy ujoudesta irti pääsemiseen on kasvava itseluottamus. Kun oppii hyväksymään ja rakastamaan itseään, tietää että on yhtä hyvä kuin muutkin.
Vaikea asia. Toivottavasti sinäkin joskus pääset ujoudesta eroon. Tai ei tietenkää tartte kokonaan, pieni ujous on ihan hyväkin juttu. :)
Ensisuudelmani ei sinänsä jännittänyt. Se vaan tapahtui. Kestoa sillä oli sellaiset viitisentoista minuuttia, sitten hengähdystauko ja samaa tyyliä koko yö. Nukuttiin muutama tunti ja aamulla suudeltiin ja hymyiltiin leveästi!
Minun eka suudelmani oli aika ällöttävä, koska kyseessä oli väärä henkilö, jota en rakastanut, tunteet olivat ristiriitaiset ja tilanne nurinkurinen... Tavallaan siis se oli moka. Opin, ettei kannata suudella ketään jos ei halua. No nykyistäni rakastan ja suutelen, ja se on huomattavasti mukavampaa. :)
On se ihmeellistä miten
jotain niin ihanaa voi jännittää
niin paljon..Poikaystini kanssa olisi
vielä ensisuudelmat edessä, mutta kumpikaan
ei uskalla tehdä alotetta.. Yksi hyvän
yön suukko ja siinä kaikki..
Tekstiviesteillä ollaan asiasta puhuttu,
mutta käytännössä..:DD
Apua?:]
Moi!Haluisin suudella mun tyttö ystävän kans mut entiiä millo pitäs.AUTTAKAA!
no mun ens suudelma tapahtu koulun pihal illal olin kaverin ja 4 tytön kaa kunnes mun kaveri sai pullon osumaan siihe tyttöön ja koska olin viime erällä käske sanoi nykyiselle tyttöystävälle että se pussais mua ja antais bitchläpi perää sit aikaa tai se muuttuis kielariks tyttöystävä oli hermona ja veti pusu ja läimäs olin aillon toivottavasti autto
Tosta ei saanu kyl mitää selvää, kaveris heitti sitä pullolla ja sä käskit sitä pussaa sua ja läppäsemään? Vittu mitä porukkaa :D