Anoppilassa oli joskus 1970, luvulla Seri niminen saksanpaimenkoira. Seri loukkaantui tosi herkästi tuntui kuin Hän olisi ollut melkein ihminen.
Kerran Seri tuli pöytään niin että hän laittoi etutassut pöydälle. Mieheni moitti tästä Seriä ja käski hänet pois pöydältä. Seri loukkantui tästä niin ettei hän kolmeen päivään suostunut syömään eikä juomaan. Nauroimme ja laitoimme "nuoruudenhuumassamme" Serin poskeen herkullista makkaraa, mutta Seri pudotti sen pois ja katsoi meitä loukkaantuneen ilmeellä.
Onko teillä muilla koirien kanssa elävillä vastaavanlaisia kokemuksia. Oliko Seri vaan poikkeus koiramaailmassa, melkein kuin ihminen?
Kerran Seri tuli pöytään niin että hän laittoi etutassut pöydälle. Mieheni moitti tästä Seriä ja käski hänet pois pöydältä. Seri loukkantui tästä niin ettei hän kolmeen päivään suostunut syömään eikä juomaan. Nauroimme ja laitoimme "nuoruudenhuumassamme" Serin poskeen herkullista makkaraa, mutta Seri pudotti sen pois ja katsoi meitä loukkaantuneen ilmeellä.
Onko teillä muilla koirien kanssa elävillä vastaavanlaisia kokemuksia. Oliko Seri vaan poikkeus koiramaailmassa, melkein kuin ihminen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen miettinyt, että oliko Seri loukkaantunut henkisesti vai masentunut? Se vaan katseli pää etutsaaujen päällä ja huokaili eikä heltynyt niin kuin "normaali" koira vaikka kuin olisi lässyttänyt. En kyllä ole tavannut vastaavaa.
Tuntuu miksi et sano,kun ajatus maailman pienimmällä Siinalla, kun ihmisen.Nytkin on monesti tullut nykinyt ,odottaa,kun en lähde juoksee nukkariin tyynylleen,ja kohta sama ,pyytää tule jo,toistaa niin kauvan kun menen mukkumaan,tätä vain iltaisin.Kun kiellän nuorinta mitä ei saa tehdä,pian Siina työntämässä tihulaista pois vaara paikasta.
omasta koirastani että se on kuin ihmisen mieli.
Siinä on lauseessa on oikeastaan kaikki.