hei kaikki!
jokaisella elämänarvot ovat omanlaisensa.
itsellä on pitkään ollut kaksi tärkeintä ilman mitään järjestystä terveys ja perhe (minun tapauksessa minä ja poika), toki myös omat vanhemmat, ystävät ja sukulaiset.
nyt jos joutuisi laittamaan nämä kaksi tärkeintä vastakkain, mikä olisi kaikkein pahinta, niin kumman te valitsisitte: pitäisittekö mieluummin oman terveyden vai oman lapsen?
en halua mitään lastensuojelullisia neuvoja lapsen edusta, vaan jokainen jolla on oma lapsi (en tarkoita nyt edes sijaislapsia), niin miettiköön kumman antaisi pois jos todella olisi pakko, siis terveys vai lapsi?
jokaisella elämänarvot ovat omanlaisensa.
itsellä on pitkään ollut kaksi tärkeintä ilman mitään järjestystä terveys ja perhe (minun tapauksessa minä ja poika), toki myös omat vanhemmat, ystävät ja sukulaiset.
nyt jos joutuisi laittamaan nämä kaksi tärkeintä vastakkain, mikä olisi kaikkein pahinta, niin kumman te valitsisitte: pitäisittekö mieluummin oman terveyden vai oman lapsen?
en halua mitään lastensuojelullisia neuvoja lapsen edusta, vaan jokainen jolla on oma lapsi (en tarkoita nyt edes sijaislapsia), niin miettiköön kumman antaisi pois jos todella olisi pakko, siis terveys vai lapsi?
Vastaukset 31
Vanhimmat
joka on niin vakavaa luokkaa että jos sairastuu niin ei kykene/voi pitää huolta lapsesta.
En halua olla sairas ja menettää kaikkeni myös lapseni elämän tuhoaisin vaan siksi että saan pitää lapseni.
Jos tarkoitat että kun olen sairas niin saan pitää lapseni.
Ei ole mitään järkeä jos suurimman osan elämästäni olisin vaikka sairaalassa kuntoutuslaitoksissa tai muuta vastaavaa. Lapsi silloin missä sattuu. Enkä muutenkaan kykenisi hänestä huolehtimaan sairauteni vuoksi.
Annan lapseni pois minulla on lapsi kuitenkin jossakin hyvässä sijaisperheessä.
Haluan olla terve ja nauttia elämästäni, silloin lapsikin voi nauttia elämästään täysillä. Aikuistuttuaan yhteys minuun olisi mahdollista terveellä pohjalla.
Ei tuo elämä juuri kohdallani hymyillyt jalkaleikkauksen jälkeen. Tiesin että siitä toivun ajan myötä mutta oli siihen monet menot ja ongelmat ratkottavana.
Nyt elämä on aktiivista ja moninverroin mukavempaa liikunnasta tuli lapsillekkin mukava ja tärkeä harrastus.
He olivat mukanani monet kerrat kun jouduin kuntouttamaan jalkani ja samalla koko omaa itseäni. Meistä tuli liikuntaa harrastava perhe.
tarkoitin juuri jotain vakavaa sairautta.
en nyt esim. alkoholismia (joka sekin toki vakava, mutta ehkä "itseaiheutettu"), enkä oikeastaan tarkoittanut mielenterveysongelmiakaan. skitsofreenikkokin voi olla hyvä äiti/isä ja tarjota lapselle tasapainoisen elämän. se ei aina välttämättä johda huostaanottoon.
en tarkoittanut että sairaana saisi pitää lapsen. tämä oli vain teoreettinen kysymys, johon omalta kohdalta on vaikea vastata. kaksi niin suurta asiaa vastakkain, että ihan hirvittää miettiä jos todella olisi PAKKO luopua jommasta kummasta.
hyvä että teillä jalkaleikkauksessa "koko perhe mukana." se varmasti yhdisti entisestään ja toi sen liikunnan ilon teidän perheeseen.
terveyttä kaikille ja pitkää ikää =)
Uskon kuitenkin, että asettaessani lapsen etusijalle, luopuisin hänestä ja antaisin hänelle mahdollisuuden tasapainoiseen elämään sinä aikana, kun en itse pystyisi hänen tarpeisiinsa vastaamaan. Toivoisin kuitenkin tietenkin tervehtyväni ja voivani tulla lapsen elämään takaisin, jos mahdollista.
Jos itse on todella vakavasti sairas, niin ei varmasti pysty valitettavasti antamaan lapselle sitä mitä lapsi tarvitsisi.
Mutta tuskin päätös olisi helppo... ei todellakaan. Tuskin koskaan on helppoa luopua omasta lapsestaan, oli syy mikä tahansa :(
Siis minkäkin voisin luopua lapsestani vain epäitsekkäistä syistä... siksi että lapsen on hyvä olla.
siis etkös juuri luopuisi lapsesta itsekkäästä syystä? eli että saisit pitää oman terveytesi.
mutta tämä on jo ajatusleikkinä niin kamalaa mietittävää, että eiköhän lopeteta tähän.
löytyvät tältä listalta:
huostaanoton perusteet.
Ei voi muuta kuin ihmetellä,
kuinka ihmiset ja perhet
esim. 60-, 70-, 80-luvulla
saivat hoidettua ja huollettua
perheensä ja asiansa
(=meidät nykyiset äidit ja isät)
ilman näitä huostaanottoja.
Kuinka yhteiskunnastamme on tullutkaan
nykyisenlainen kaikkeen hyvään ja täydelliseen "uskova" sekä kaiken selvittävä
ja pelastava maailma.
Ihminen uskoo omaan kaikkivoipaisuuteen
kaikissa asiossa,
kunnes se kaikkivoipaisuus ja "hyvyys" kääntyykin riittävän pitkälle mentäessä
meitä itseämme vastaan!
näin halutaan tulkita. Voi varmasti ajatella, että olen niin itsekäs, että haluan lapsella kaiken olevan hyvin.
Mikään asia ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen ja siksipä tosiaan, lopetetaan tällainen ajatusleikki... :(
naapurilta, ystävältä,mummoilta ja papoilta entä nyt kaikki ovat töissä ei kenestäkään ole toisen auttajaksi.
Vapaehtoisuus oli vielä tunnettu käsite silloin ennen.
Onhan huostaanottoja aina ollut mutta ei tässämäärin ja samoista syistä kuin nykyään.
En usko noihin uskomuksiin "täydellisyys" jne... vaan syyt ovat aitoja syitä.
täydellisyyden tavoittelulla.
Kaiken oltava
siistiä, puhdasta, selvää, kirkasta,
ja moneen kertaan purtua,
jottei
vaan kukaan
pahoittaisi mielltään, kokisi tuskaa,
olisi onneton, tuntisi itseään pieneksi, mitättömäksi, haavoittuisi,
Ei yksikään meistä
selviä elämästään
ilman
kolhuja, murheita, surua, ikävyyksiä, .....
niin ei meillä olisi sijaa eikä tilaa näille sijaislapsille.
Eikä olisi omiakaan lapsia hankittu jos pienten lasten sormenjälkiä ei saisi näkyä ikkunoissa, jääkaapinovessa, TV-ruudussa, peilissä jne.
Mitä kuvittelet että elämänjäljet merkitsevät perheelle arjen touhuissa.
Ohjaavaa kasvatusta lasten parissa moni perhe avaa ovet vielä vieraidenkin lapsille. Ei tarvitse kiiltää ja kimaltaa sitä ei kukaan odota ja vaadi siitä ei ole kysymys.
Tunnepuolen mietteesi ovat usein tulos vanhemmuuden puutteesta.
Kypsän vanhemman hallinnassa ohjaava käsi on tarpeentullen tukena lapselle. Vältytään heikon itsetunnon tuskalta jos aikuisen olettamukset karsitaan minimiin.
jo niin kuluneeseen fraasiin
lastenkasvatuksen saralla,
törmää joka käänteessä.
Sanaparin taakse on helppo kätkeytyä
ja sen lausuessaan voi antaa itsestään
(varsinkin, jos toteaa vanhemmuuden puutteen toisesta henkilöstä )
erittäin tietävän kasvattajan kuvan....
Suomalaiseen yhteiskuntaamme
on "kasvanut" naispuolinen tätijoukko,
joka hokee kuin hurmoksellista mantraa
"vanhemmuuden puute, vanhemmuuden puute".
Vanhemmuuden katoaminen , vanhemmuuden puute,
pelkkää sanahelinää ihmisiltä,
jotka (ilmeisestikin) kuvittelevat olevansa ammattilaisia jossakin asiassa.
Tuntuu jo siltä, että näiden tätien käytös hokemisineen ja toisten tuomitsemisineen
alkaa jo osalla näistä hokija tädeistä
todellakin mennä laittomuuden puolelle!
Onko tässä lastensuojeluasiassa menty jo siihen tilanteeseen, että "heikkoa" itsetuntoakin estetään näillä lasten huostaanotoilla???
Siinäpä sitä onkin sitten ihan OIKEAA ja todellista työsarkaa suomalaisella sosiaalitädillä,
eipähän ainakaan tule asiakkaista pula.
asiakkaista.
Tuo vanhemmuuden heikkous eli voisiko sanoa puute joka turmelee monen perheen elämänarjen ja lapsi siitä pisimmän korren kantaa itsesyytöksineen.
Kokemus valitettavasti puhuu karua kieltään.
Sinun mantra on tuo iskulause naispuolisista tätijoukoista jotka mielestäsi vain kuvittelevat.
Mutta mitäs sanot totuudesta joka on juuri sitä kadoksissaolevaa vanhemmuutta.
Ennenvanhaan ei edes sitä sanaa tarvinnut käyttää se oli niin harvinaista jolta se vanhemmuuden rooli oli jäänyt oppimatta.
Mikä on syy nykyään siihen että tällaisia ongelman haltijoita äitejä sekä isiä on niin paljon.
Mielestäni sitä todellista työsarkaa on vanhemmilla itsellään jotka ovat joutuneet lapsensa huostaanoton karmean totuuden eteen.
Ehdotankin,bioäidit etsikää rauhassa sitä hukassaolevaa.... ja eheyttäkää itsenne.
aloittakaa oma viestiketju jos haluatte jälleen keskustella kadotetusta vanhemmuudesta.
tämä ketju on elämän arvoista.
vai onko teillä tärkein elämän arvo kadotettu vanhemmuus?
joukko mantroineen huomaakaan
joutuneensa
"omaan suohon" näine mantrojen hokemisineen,
varmaan aivankin pian!
Toisen ihmisen viat ja puutteet,
kun on niin tavattoman helppoa havaita toisessa, ei itsessä.
Mutta näille toisten virheiden etsijöille käy
valitettavasti yleensä niin,
että siihen omaan suohon uppoaakin sitten
ihan itse ja aivan huomaamattaan.
Ja asiakaspulaa ei tässä
"keksittyjen" ja
sosiaalitätien itsensä kehittämien
lasten huostaanotto syiden maassa
todellakaan ole tulossa.
Kun yksi sosiaali"mantra" menee muodista,
on jo toinen uusi tätihokema tulossa!
Kukaan ei ole "täysin valmis"
äiti tai isä lapsen syntyessä.
Jokainen vanhempi kasvaa ja kehittyy
omassa tahdissaan äityiteen ja isyyteen
kasvavan lapsensa myötä.
Ihminen kasvaa ja kehittyy ihmisenäkin
koko elämänsä ajan, niin myös vanhemmuudessaan,
yrityksien ja erehdyksienkin kautta.
heikko, kadonnut, huono vanhemmuus;
abstrakteja ja todella absurdeja käsitteitä,
mantranhokijoiden itsensä keksimiä,
ei todellakaan virallisia
tai edes laillisia käsitteitä
kenenkään äidin tai isän vanhemmuudesta.
Pelottavinta ja todella kauheinta
näissä mantran hokijoissa on se,
että nämä mantrojensa hokijat
voivat omilla sanomisillaan ja
"sormen osoitteluillaan"
saada aikaan juuri näitä
käsittämättömiä, perusteettomia ja aiheettomia
lasten huostaanottoja.
ei toisten virheet vaan se joka niistä joutuu kärsimää uppoaa siihen omaan suohon.
se avuton vanhempi ei omia tekojaan näe virheinä tai puutteellisena.
ja on tuomitsemassa niistä,
se omansa unohtaa.
Hän huomaa omat
virheensä ja erheensä
liian myöhään.
arvoisa kirjoittaja!
kuinka monta tuhottua lasta hyväksyt harjoituskappaleeksi kasvussa venhemmuuteen?
eikö yksikin ole liikaa?
vanhemmuuteen kasvetaan lapsen myötä. totta. terve vanhemmuus ei tarvitse ulkopuolisten puuttumista asioihin. ei siinä kyse ole mielivallasta vaan vanhemman kyvyttömyydestä nähdä ja hahmottaa kasvatustaan jos asioihin puututaan.
mutta samaan aikaan sinun kirjoituksesi kanssa lapsia kärsii vanhempiensa harjoituskappaleina.
lehdessä oli kirjoitus eläinrääkkäystapauksesta.
siinä eläinlääkäri purki turhautuneisuuttaan tilanteessa jossa 13 nautaa oli pakkoteurastettava hoidon puutteen ja nälkiintymisen takia.edes juomavettä ei viikkoihin ollut ollut tarjolla, saati ruokaa.
tämä eläinlääkäri sanoi, että valistuksella oli silläkin tilalla käyty useita kertoja vuodessa kymmennen vuoden ajan, ja valistus ei ollut auttanut, aina vaan mentiin pahempaan kunnes nyt tilanne oli niin paha, että laki tarjosi tilaisuuden puuttua tilanteeseen ja panna eläimet pois.
karjatilallinen oli vietävä putkaan toimenpiteen ajaksi, koska HÄN EI YMMÄRTÄNYT EIKÄ MYÖNTÄNYT eläinten voivan huonosti.
olisiko tässä lausunnossa ja karjanomistajan reaktiossa suoraa yhtäläisyyttä huostaanottotilanteeseen?
uskon, että monesti on sosiaalitäti, neuvolatäti tms. sanonut sinullekin lastesi voinnista ja kasvatuksesi tilasta. käynyt tarkastuksilla ja tarjonnut apua, tukea. joita olet väheksynyt ja kokenut asiaan sekaantumisena. EN MINÄ OLE PAHA IHMINEN. en minä tee väärin.
sitten kun ollaan siinä pisteessä,että lakikin vaatii lapsen huostaanottoa, ollaan ihan äimänkäkenä ETTÄ MITEN NIIN MINÄ OLISIN LAPSELLENI huono vanhempi.
vipuun, kun rinnastat
omat lapsesi ja eläimet samaan riviin
heidäm hoivassa ja huolenpidossa.
Ja vanhemmuuden "opettelua" lasten vahempana olo
on meillä jokaisella äidillä ja isällä, valitettavasti.
Jokainen kasvavan lapsen
uusi ikäkausi tuo tullessaan taas
uudet lapsen ikäkauteen kuuluvat kasvatusasiat.
Kenenkään lapsen vanhempi ei ole
TÄYDELLINEN ja "terve" vanhempi,
vaikka niin ehkä itse omissa kuvitelmissasi
itsestäsi luuletkin.
Kukaan meistä ei ole syntyessään
täydellisen valmis;
lapsen äidiksi tai isäksi.
Naapurisi, lähisukulaisesi (anoppi!)
tai joku muu Sinua "parempi" ihminen
ajattelee jostakin
Sinun lasten hoito- ja huoltotavoistastasi,
että siinä sitten on taas yksi ...... äiti.
Vaikka kuinka itse kuvittelet olevasi
maailman paras äiti, niin aina on näitä
vieläkin parempia ja hyvempiä kuin Sinä,
jotka näkevät ja kuulevat
virheesi ja erheesi lastesi kasvatuksessa.
Ja varsinkin ne virheet ja erheet,
joita et itse näe etkä edes tunnista sellaisiksi!
Ja ymmärtämättömyyttä voi olla todella monenlaista,
mutta jokainen täysipäinen ihminen;
äti ja isä,
kyllä ymmärtää lapsensa nälän, vilun ja hoidon puutteen,
jos ei sitten ole puuduttanut tajuntaansa
jollain nesteillä tai muilla aineilla
pois tästä todellisuudesta!
tullut nähtyä ja silti bioäidit suu ammollaan eivätkä ole ymmärtäneet vieläkään mikä on tilanne vaikka lapsia kotoa viedään ja uhkana huostaanotto. No kyllä tosi asiasta kirjoitit ei ne kasva vanhemmuudessa joilla ei siihen ole kykyjä edes yrittää...
tarkoitat siis, että lapsilla saa ja voi harjoitella mutta eläimillä ei?
siltä vuodatuksesi kuulosti.
sinusta se, että jokaisella on oma käsityksensä oikeuttaa sinut laiminlyömään ja "harjoittelemmaan" loputtomasti lapsellasi.
lapset on suojeltava ensin, eläimet sitten.
kyky tehdä rinnastuksia ja ymmärtää yleistyksiä ketoo jotain ihmisen lahjoista. mitä kirjoituksesi kertoo sinusta?
kuvittelette olevanne
täydellisiä kasvattajia.
Olette todella säälittäviä ihmisiä.
Todella toivoo,
jokaisen omasta perheestään
huostaanotetun lapsen puolesta,
ettei kenelläkään Teistä
"tuomitsijoista ja ymmärtämättömistä"
ole kenenkään toisen äidin ja isän lapsia
hoidossa ja huollossa.
Mikä olisikaan
pahempi paikka lapselle kasvaa,
kuin elämää ja ihmisenä oloa
ymmärtämätön ja suvaitsematon
tunneköyhä kylmä "koti".
Sellaisesta paikasta
ei voi puhua lapsen kehityksen ja kasvun turvaavana hoidon ja huollon paikkana!
uhot sitä omahyväisyyttä ja sitten on vielä kantti yrittää lyödä hyvätkin sijsisvanhemmat niin alas sinne suonsilmään kuin vain voit.
Eikö sinulla ole omaatuntoa ollenkaan lapsia kohtaan.Oli ne sinun tai toisen.
"täydelliset" kasvattajat,
sivistyksestä
Voit puhua vain itsesi puolesta,
et
HYVIEN ja AMMATTITAITOISTEN sijaisten
puolesta!
Hyvä ei ole sama asia kuin täydellinen!
miten noin täydelliseltä ja ilmeisesti myös hyvältä ja ymmärtävältä vanhemmalta on voitu ottaa lapset huostaan?
ola ainoatakaan
toisen äidin tai isän lasta
harjoittelukappaleena tässä
sijaisvanhemman hoiva- ja huoltotyössä.
toivon todella.
ja on edelleenki sijaiskodissamme korjailtavana. Ei kyllä kaikkia sirpaleita löydy koskaan ovat nimittäin bioäidit ne matkanvarrella hävittäneet.
Nyt on aika korjailla valheiden aiheuttamia kaaosmaisia juttuja. Että sillen, eikä siihen olla kyllä mitenkään syyllisiä.
Tiedätkö mitä tarkoittaa lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö.
Lapsi joutuu osastohoitoon kyseisten asioiden vuoksi. Jos bioäiti olisi ollut äiti niin ei olisi mahdollisesti tätä repimistä totuksien ja valheiden kinasteluja tarvinnut käydä läpi.
Usko tai älä mutta on tämä kovaa hommaa eikä siinä itkut auta.
Mikä olisi mielestäsi tälle lapselle se paras paikka oma bioäidin "koti" jota ei edes ole,(sai häädön asunnostaan) vai se toinen sinun halvelsimat sijaisvanhemmat jotka tekevät kaikkensa pelkästään tämän lapsen hyväksi.
Ei ole lapsi harjoittelu kappale, vaan suurennuslasilla etsityt sijaisvanhemmat.
Valheita ei enään kuunnella.
En muuten yleistä mutta pane sinäkin tuo yleistäminen omalle tilillesi ja nuole näppiäsi.
lapselle ovat
Suomen rikoslain alaisia asioita.
Tälläisen rikollisuuden kohteeksi joutunut
lapsi tarvitsee aina todellisten
ammattiauttajien apua
kokopäiväisesti.
Aina.
Oletko aivan tyhmä?
sitähän täällä palstalla jokaisessa
tuomionluku kirjoituksessa hoetaan.
Kuinka
nykyajan vanhemmat
ovat kadottaneet vanhemmuutensa
ja lapset pitää huostaanottaa
ja laittaa toisiin perheisiin hoitoon ja huoltoon ......
juuri tämän
ei täydellisen vanhemman kadotetun, huonon, heikon jne vanhemmuuden vuoksi....
teillä on outoja elämänarvoja!
Antaisin terveyteni. Meillä on iso perhe ja jos minä sairastuisin, niin onhan lapsella isä ja sisarukset. Ei sota yhtä miestä kaipaa. Tilanne olisi kyllä aivan katastrofaalinen, jos olisin yh- äit.
oli mulla aikoinaan se selviämiskeino erotilanteessa ,kun ote lapseen oli karannut käsistä, enkä olisi siinä masennuksen ja uupumuksen pyörteissä enää jaksanut huolehtia siitä lapsesta.Mulla myös muita lapsia jotka jäivät luokseni asumaan.Kuntoni koheni,poika sai hienoa tukea sijaisperheessään ja on nyt ammattikoulussa rakentamassa elämää eteenpäin.Lapset on lainassa joka tapauksessa,joskus niistä joutuu luopumaan kuitenkin.Kotiovi on auki lapselle aina.Toivon kuitenkin että rakentaisi oman elämänsä muualle.ettei vaan jäisi äidin pojaksi.