Onko muilla lentopelkoa kuin minulla? Olen tosin lentänyt useammin kuin kehtaan muistella täältä Australiasta Eurooppaan. Olen asunut 25v.täällä ja lennellyt kaikilla mahdollisilla koneilla aina venäläistä AeroFlottia myöten.(Siitä matkasta tulisi myös hauska juttu.)
Mutta tämä viimeinen matkani pari vuotta sitten Thai airlinesillä sai minut miettimään jokohan matkan teko loppuu Intian valtamereen.
Olimme mieheni kanssa lomalla Suomessa ja Ruotsissa kävimme tyttären luona. Läksimme Etelä Ruotsista kotimatkalle sunnuntaina klo 13,00 bussilla Köpikseen josta illalla klo 20.00 Thailla ensin Bangkok, 1 t. pysähdys, sitten Singapore 1 t.pysähdys. Täällä jouduimme vaihtamaan konetta. Oli taas ilta kun jatkoimme matkaa, ajattelin että aamulla ollaan sitten kotona. Saimme illalliseksi maittavaa thairuokaa. Alkoi jo nukuttaa ja koneestakin sammutettiin valot. Tunsin unen läpi että kone putosi kuin ilmakuoppaan, ajattelin ensin että näin unta. Mutta valot syttyi koneeseen ja stuerttipojat kiireellä nosteli ikkunaverhoja ylös. Kysyin eräältä että What's go'ing on. Hän vastasi vaan että mennään Jakartaan. Ja jatkuvasti kone pudotti korkeutta. Moottorin ääni kuulosti kuin olisi piniä kiviä heitetty rattaisiin. Jyrisi niin ilkeellä äänellä. Alkoi siinä yksi jos toinenkin pyöriskellä hermostuneen näköisenä penkillään. Onneksi meitä olivaan n.80-100 henkeä. Sanoin miehelleni että kauanko arvelet tämän koneen kelluvan pinnalla ennenkuin hukumme. Koeta katsella joko näkyy maata. Lensimme ehkä 30-40min. kun huomasin ensimmäisen valon maasta. Se oli öljynporauslautalta nouseva liekki. Hieman helpotti, arvelin että kohta ollaan Jakartassa. Olivat hommanneet 4 paloautoa kaiken varalta kentälle kun laskeuduimme. Lasku oli OK.
Meidät vietiin hotellin puoleksi päiväksi ja iltapäivällä lensimme toisella koneella takaisin Singaporeen. Kentällä 5t. odottamista jonka jälkeen Qantaksen pojat lennätti meidät Melbourneen. Olimme keskiviikko aamuna kotona, hyvin väsyneinä mutta hyvin Onnellisina.
Mutta tämä viimeinen matkani pari vuotta sitten Thai airlinesillä sai minut miettimään jokohan matkan teko loppuu Intian valtamereen.
Olimme mieheni kanssa lomalla Suomessa ja Ruotsissa kävimme tyttären luona. Läksimme Etelä Ruotsista kotimatkalle sunnuntaina klo 13,00 bussilla Köpikseen josta illalla klo 20.00 Thailla ensin Bangkok, 1 t. pysähdys, sitten Singapore 1 t.pysähdys. Täällä jouduimme vaihtamaan konetta. Oli taas ilta kun jatkoimme matkaa, ajattelin että aamulla ollaan sitten kotona. Saimme illalliseksi maittavaa thairuokaa. Alkoi jo nukuttaa ja koneestakin sammutettiin valot. Tunsin unen läpi että kone putosi kuin ilmakuoppaan, ajattelin ensin että näin unta. Mutta valot syttyi koneeseen ja stuerttipojat kiireellä nosteli ikkunaverhoja ylös. Kysyin eräältä että What's go'ing on. Hän vastasi vaan että mennään Jakartaan. Ja jatkuvasti kone pudotti korkeutta. Moottorin ääni kuulosti kuin olisi piniä kiviä heitetty rattaisiin. Jyrisi niin ilkeellä äänellä. Alkoi siinä yksi jos toinenkin pyöriskellä hermostuneen näköisenä penkillään. Onneksi meitä olivaan n.80-100 henkeä. Sanoin miehelleni että kauanko arvelet tämän koneen kelluvan pinnalla ennenkuin hukumme. Koeta katsella joko näkyy maata. Lensimme ehkä 30-40min. kun huomasin ensimmäisen valon maasta. Se oli öljynporauslautalta nouseva liekki. Hieman helpotti, arvelin että kohta ollaan Jakartassa. Olivat hommanneet 4 paloautoa kaiken varalta kentälle kun laskeuduimme. Lasku oli OK.
Meidät vietiin hotellin puoleksi päiväksi ja iltapäivällä lensimme toisella koneella takaisin Singaporeen. Kentällä 5t. odottamista jonka jälkeen Qantaksen pojat lennätti meidät Melbourneen. Olimme keskiviikko aamuna kotona, hyvin väsyneinä mutta hyvin Onnellisina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei tuo vielä mitään, minulla on todella paha lentopallopelko