Kasvatustieteet yhtä helvettiä!

tuttu tunne. olen pohtinut monesti samaa, mutta pitää vaan lukea..tsemiä!

kun pidät koko ajan mielessä, minkä vuoksi olet kasvatustieteitä jankkaamassa. Voit myös ajatella "kostoa": näitä oppeja et aio duunissa enää muistella. Ei muuten tarvitsekaan muistella, hassua kyllä.

Minulla vähän sama tilanne. Kasvatustiede tai siis pedagogiset opinnot ovat yhtä tuskaa, ja eivät kiinnosta pätkääkään. En koe niistä olevan hyötyä opettajan työtä ajatellen. Toki joukossa saattaa olla joitakin järkeviäkin kursseja, kuten etiikka, mutta siinä vaiheessa kun pänttään tenttikirjoista behaviorismeja, kongnitivismeja ja sun muita "hienoja asioita", niin tulee mietittyä mitä niistä jää käteen. Mielestäni opettajan työssä ei auta se, että tietää muinaisia oppimiskäsiteitä ja muita liirum laarumeita. Kasvatustieteen kurssien osalta tyydyn siihen, että niistä mennään läpi vaikka rimaa hipoen. Ei ehkä hyvä asenne, mutta kun ei kiinnostust, niin minkäs teet.

Vähän asian vierestä, mutta on pakko kysyä miksi ylipäätään haluat opettajaksi? Luulisi, että opettajan uralle haluava pitää kaikenlaisten asioiden opiskelusta. Jos tenttikirjat ovat liian heppoisia, pyydä haastavampia.

Ehkäpä luet vain tutkintoa varten, et oppiaksesi. Tai sitten osaat jo kaiken tarpeellisen valmiiksi.

Minä rakastan kasvatustiedettä, ja siitä saa valtavasti irti. Mun mielestä opena ei voi edes toimia jos ei ymmärrä behaviorismeja ja kognitionismeja. Vaihda alaa jos ei kiinnosta, niin säästyt paljolta!

Minulla on vain appro aik.kasvatuksesta, mutta tuo 'historialline katsaus sekä behaviorismit, kongnitivismit, sun muut "hienot asiat"' oli mielestäni todella mielenkiintoisia. Aineopinnot on suunnitteilla, jos vaan saan avoimessa mahdollisuuden. Olenkohan ihan väärällä alalla, kun olen tällaisista kiinnostunut. Olen trade, opettanut jonkin verran, mutta toimistotöissä. Silti tiedän, että mun juttu olisi nimenomaan tuo opettaminen. Mutta tarvitsisin vakipaikan vaihtaakseni. Enpä taida koskaan opeksi päätyä.

Kannattaa kyllä vähän miettiä, jos ei pätkääkään kiinnosta. Miten jaksat opettaa viikosta toiseen?

Ei minulle jäänyt muuta kuin huonot muistot noista turhista opinnoista. Väkisin pänttäämistä, kun jo tiesi, että työssä niistä ei ole mitään hyötyä.

Opettaja tarvitsee tietoa aineesta/aineista mitä hän opettaa. Toki hyvä yleissivistys on myös tarpellista, mutta ei todellakaan joku löpinä.

Kymmenen vuotta olen ollut opettajana ja mihinkään en ole tarvinnut esim."kasvatustieteen historia"- opintoja.

Tärkeät ja tarpeelliset tiedot open ammattiin kuitataan koulutuksessa välillä parilla lauseella.

Menet sairaalan ensiapuun, koska olet katkaissut jalkasi. Avuksi tulee lääkäri, joka on opiskellut vain ja ainoastaan sydänkirurgiaa, senkin työharjoittelun kautta. Luottaisitko siihen, että saat asianmukaista hoitoa? Yksipuolisuudella, kun ei todellakaan pärjää ja sitähän sinä tässä haluaisit tehdä.


Teorian tarkoituksena on jäädä sinulle takaraivoon käytännön työtä ajatellen. Jos tätä et osaa sisäistää, ja pidät teorian opiskelua vain turhana höpinänä, olet todellakin ihan hukassa.

Kaikki kasvatustiede ei kuitenkaan ole pelkkää teorioiden opiskelua, tai sitten teillä on helvetin huonot lehtorit. Tärkeimmiksi opittaviksi asioiksi nostaisin itsekin mm. nuo jo mainitut oppimisen mekanismeja käsittelevät kurssit samoin kuin erityispedagogiikan (liian vähäinen) opiskelu on äärimmäisen tärkeää. Todelliseen oppimisen ja opettamisen perusluonteen ymmärtämiseen tarvitset nimenomaan tietoa teorioista.

Olen taipuvainen uskomaan samaa kuin muutama muukin tässä, olet väärällä alalla, jos kiinnostus on tuota luokkaa.