Haluan aineenopettajaksi, ja olen tässä ryhtynyt pätevöitymään kasvatustieteitä opiskellen. Ongelma on, että sen opiskelu on yksi tuskien taival, enkä ole toistaiseksi saanut siitä mitään irti, enkä oppinut mitään, josta kuvittelisin olevan mitään hyötyä opettamisessa. Pelkästään kaikenlaista liirum-laarum-paskanjauhantaa. Yritä siitä sitten vääntää oppimispäiväkirjat ja raportit. Kertokaa rakkaat ihmiset, miten olette selvinneet järkeänne menettämättä kyseisistä opinnoista! Jos joku vielä kertoisi, miksi opettajilta vaaditaan kyseiset opinnot? Eikö voisi olla pelkkää didaktiikkaa? Miksi minun pitää pohtia aikuiskasvatuksen sisällöllisiä painopisteitä 1940-luvulta tähän päivään? AHDISTAA!
Kasvatustieteet yhtä helvettiä!
Pyhä Sylvi
142560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuttu tunne. olen pohtinut monesti samaa, mutta pitää vaan lukea..tsemiä!
kun pidät koko ajan mielessä, minkä vuoksi olet kasvatustieteitä jankkaamassa. Voit myös ajatella "kostoa": näitä oppeja et aio duunissa enää muistella. Ei muuten tarvitsekaan muistella, hassua kyllä.
Minulla vähän sama tilanne. Kasvatustiede tai siis pedagogiset opinnot ovat yhtä tuskaa, ja eivät kiinnosta pätkääkään. En koe niistä olevan hyötyä opettajan työtä ajatellen. Toki joukossa saattaa olla joitakin järkeviäkin kursseja, kuten etiikka, mutta siinä vaiheessa kun pänttään tenttikirjoista behaviorismeja, kongnitivismeja ja sun muita "hienoja asioita", niin tulee mietittyä mitä niistä jää käteen. Mielestäni opettajan työssä ei auta se, että tietää muinaisia oppimiskäsiteitä ja muita liirum laarumeita. Kasvatustieteen kurssien osalta tyydyn siihen, että niistä mennään läpi vaikka rimaa hipoen. Ei ehkä hyvä asenne, mutta kun ei kiinnostust, niin minkäs teet.
Vähän asian vierestä, mutta on pakko kysyä miksi ylipäätään haluat opettajaksi? Luulisi, että opettajan uralle haluava pitää kaikenlaisten asioiden opiskelusta. Jos tenttikirjat ovat liian heppoisia, pyydä haastavampia.
Ehkäpä luet vain tutkintoa varten, et oppiaksesi. Tai sitten osaat jo kaiken tarpeellisen valmiiksi.
Minä rakastan kasvatustiedettä, ja siitä saa valtavasti irti. Mun mielestä opena ei voi edes toimia jos ei ymmärrä behaviorismeja ja kognitionismeja. Vaihda alaa jos ei kiinnosta, niin säästyt paljolta!
En ole väittänyt ettei opettaminen kiinnosta. Käsittääkseni opettaminen ja behaviorismin tietäminen ei ole sama asia.
voit opettaa esim. historiasta jotain asiaa jos et tiedä sen taustoja? kuinka voit toimia opettajana jos et tiedä millaisia muita tapoja on toimia kuin omasi? voithan noudattaa opetuksessasi behavioristisia tai vaikkapa konstruktivistisia tapoja.
Tottakai historian opettajana historian asioiden tietäminen on ensiarvoisen tärkeää, jos asioita meinaa toisille opettaa. Aivan kuin käsityönopettajalle käsityötaitojen osaaminen on kullan arvoista. Pointtini on nimenomaan siinä etten opeta koulussa oppilaille erilaisia oppimiskäsityksiä, vaan nimenomaan ko. ainetta omassa elementissään. Luulenpa ettei opetustapaani paljoa vaikuta se, mitä tiedän historiallisista oppimiskäsityksistä. Eiköhän se tapa kehkeydy ajan myötä työtä tehdessä. Jokaisella opettajalla on oma tapansa opettaa, ja väitän, että vainka lukisimme erilaisa hienouksia kirjoista, olemme silti tapojemme orjia.
minkään kirjan oppién mukaan. Liekkö tapani sitten behavioristinen ja kongnitivistinen, tiedä häntä, mutta ei se minua paremmaksi opettajaksi tee, että tiedän toiminnalleni jonkin hienon liirum laarun nimen.
Minulla on vain appro aik.kasvatuksesta, mutta tuo 'historialline katsaus sekä behaviorismit, kongnitivismit, sun muut "hienot asiat"' oli mielestäni todella mielenkiintoisia. Aineopinnot on suunnitteilla, jos vaan saan avoimessa mahdollisuuden. Olenkohan ihan väärällä alalla, kun olen tällaisista kiinnostunut. Olen trade, opettanut jonkin verran, mutta toimistotöissä. Silti tiedän, että mun juttu olisi nimenomaan tuo opettaminen. Mutta tarvitsisin vakipaikan vaihtaakseni. Enpä taida koskaan opeksi päätyä.
Kannattaa kyllä vähän miettiä, jos ei pätkääkään kiinnosta. Miten jaksat opettaa viikosta toiseen?
Ei minulle jäänyt muuta kuin huonot muistot noista turhista opinnoista. Väkisin pänttäämistä, kun jo tiesi, että työssä niistä ei ole mitään hyötyä.
Opettaja tarvitsee tietoa aineesta/aineista mitä hän opettaa. Toki hyvä yleissivistys on myös tarpellista, mutta ei todellakaan joku löpinä.
Kymmenen vuotta olen ollut opettajana ja mihinkään en ole tarvinnut esim."kasvatustieteen historia"- opintoja.
Tärkeät ja tarpeelliset tiedot open ammattiin kuitataan koulutuksessa välillä parilla lauseella.
Opettajan hommassa on taipumus jäljitellä omilta opettajiltaan saamiaan malleja, alitajuisesti. Kun tietää opetusteorioista edes jotakin, osaa olla menemättä esim. behavioristiseen loukkuun.
Eivät ne historiat tietenkään tärkeintä ole, vaan se, että osaat käyttää tiettyä opetusmenetelmää tiettyyn asiaan tai tietyille oppilaille. Pitää olla mielessä, että oppimistyylejä on erilaisia.
Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon. Se on kuitenkin turhaa, koska jo oppimispsykologian alkeissa kävi ilmi, että ihminen soveltaa saamansa tiedon omaan maailmankuvaansa. Jopa niin, että ihmisen mielessä tieto voi muuttua täysin päinvastaiseksi.
Menet sairaalan ensiapuun, koska olet katkaissut jalkasi. Avuksi tulee lääkäri, joka on opiskellut vain ja ainoastaan sydänkirurgiaa, senkin työharjoittelun kautta. Luottaisitko siihen, että saat asianmukaista hoitoa? Yksipuolisuudella, kun ei todellakaan pärjää ja sitähän sinä tässä haluaisit tehdä.
Teorian tarkoituksena on jäädä sinulle takaraivoon käytännön työtä ajatellen. Jos tätä et osaa sisäistää, ja pidät teorian opiskelua vain turhana höpinänä, olet todellakin ihan hukassa.
Kaikki kasvatustiede ei kuitenkaan ole pelkkää teorioiden opiskelua, tai sitten teillä on helvetin huonot lehtorit. Tärkeimmiksi opittaviksi asioiksi nostaisin itsekin mm. nuo jo mainitut oppimisen mekanismeja käsittelevät kurssit samoin kuin erityispedagogiikan (liian vähäinen) opiskelu on äärimmäisen tärkeää. Todelliseen oppimisen ja opettamisen perusluonteen ymmärtämiseen tarvitset nimenomaan tietoa teorioista.
Olen taipuvainen uskomaan samaa kuin muutama muukin tässä, olet väärällä alalla, jos kiinnostus on tuota luokkaa.
Ehkä oma vertaukseni oli aikaisemmin aika "kökkö" mutta samaa sillä ajoin kuin tässäkin viestissä..ja olen niin samaa mieltä, ettei enempää voi ollakaan!