gallubbi

Puhutaan hetki Taivaasta, ja siitä mihin kuoleman jälkeen uskon tapahtuvan.

1. Toki ihmisruumis maatuu kun se maan lepoon siunataan, mutta henki ei kuole. Se jatkaa eteenpäin kohti seuraavaa tasoa, jota voitanee Taivaaksikin kutsua.

2. Ihmisistä ei enkeleitä tule, eikä päinvastoin. Ja minusta tämä perusasia on hyvä muistaa ja pitää selkeästi erossa yleistyksistä. Minä uskon, että ihmisen sielu on näkymätön, hajuton, väritön ja mauton mutta silti hyvin todellinen ja olemassaoleva. Lähinnä miellän sen energiaksi.

3. Uskon siihen, että omassa elämässään jokaisella on oma Tarkoitus ja Opetus, jonka joutuu oppimaan. Joskus se onnistuu ja useimmiten ei. Sielut jatkavat vaellusta, ja toisinaan vanhat sielut syntyvät uudelleen. Tämä näkyy toisinaan lapsista, jotka ovat syntyneet paljon ikäistään vanhempina ja suhtautuvat maailmaan jo paljon vakavammin, sillä elämänviisaudella, jonka he ovat joskus aikaisemmin hankkineet. On olemassa myös nuoria sieluja, joiden kiertokulku on vielä alussa, kesken, ja he taas käyttäytyvät ihmisinä aivan toisin.

4. Ikuisuus on pitkä aika maallisessa mielessä, mutta tuolla jossain on mielestäni erilainen aikakäsitys. Ikuisuus voi tuntua pieneltä hetkeltä siellä. Ja sitten kun kiertokulku on päättynyt, opetukset opittu ja tarkoitus saavutettu, niin kenties, aivan vain kenties, sielut yhdistyvät jossain yhdeksi ja palaavat kotiin. Oli se koti missä tahansa, jokaisella uskonsa mukaan.

Pieniä ajatuksia näin yöllä kun kello on kohta kaksi ja pitäisi jo nukkua. Jos vain uni tulisi. *hymy*

Lyhyesti

1. Luterilainen näkemys ei käsittääkseni ole ihan sellainen, että kuolemassa vaivutaan tiedottomuuteen, kunnes viimeisenä päivänä herätetään (jos sitä nyt tarkoititkaan kirjoituksellasi, ehkä adventistien näkemys on sen suuntainen). Luther on eräs henkilö, joka on erittäin perustellusti ja laaja-alaisesti huomioinut Raamatun ilmoituksen ja pyrkinyt esittämään sen vielä helpommin ymmärrettävässä muodossa ja varsinkin meille länsimaalaisille sellainen selitys on usein tarpeen. Vastaukseni on, että kyllä käsitykseni taivaasta on hyvin luterilainen siinä mielessä, että ymmärrän Raamatun kuvaavan taivasta siinä määrin kuin sitä voidaan käsitteistöllämme kuvailla.

2. Näkemykseni mukaan ihmisestä ei tule koskaan kummitusta tai enkeliä.

3. Inkarnaatiosta puhutaan mm. Jeesuksen maan päälle tulemisen yhteydessä, joten kyllä siinä mielessä on. Re-inkarnaatio näkemystä sen sijaan en pidä perusteltuna.

4. Taivaassa on paljonkin tekemistä :) Ikuisuutta en käsitä välttämättä vain loputtomana aikajatkumona, vaan mieluumminkin ajattomuutena. Ehkä ajan käsitekin lakkaa olemasta, kun ei ole sellaista, mistä sitä lasketaan, kuten nyt on maan kierto auringon ympäri tai atomin värähtelytaajuus tai vastaavaa. Taivaassa tiedetään ja tunnetaan koko elämän ja olemassaolon tarkoitus vielä syvemmin kuin se nyt on mahdollista. Siksi elämä on siellä vielä moninverroin mielekkäämpää tavalla, jota täällä emme tavoita.

1. Taivas on nimi paikalle, jossa me elämme ennen kuin synnymme ja sen jälkeen kun kuolemme. Olemme siis kuolemattomia sieluja, jotka tulevat vain hetkeksi tänne maalliseen maailmaan.

2. Ei enkelinä. Enkeli on aivan eri kehityskaaren olento. Enkeli ei koskaan synny ihmiseksi maan päälle. Enkeli on suoraan "täydellinen".

Ei myöskään kummituksiksi, kuin erikoistapauksissa, joissa henkilö ei halua astua tuonne taivaaseen, vaan jää tänne roikkumaan jostain syystä.

3. Kun kerran olemme kuolemattomia sieluja, niin on selvää, että yksi kerta syntyä tänne ei varmaankaan paljoa tyydytä. Eli synnymme monia kertoja eri aikoina ja eri sukupuoliksi.

4. En vietä ikuisuutta taivaassa. Sielun kehitys on jatkuvaa uuden oppimista ja kehitystä. Tuo perinteisen taivaskuvan mukaan taivas olisi kauhean tylsä paikka. Ja ole siellä vielä ikuisuus!

-Pete

1. Taivasta ei ole, eikä helvettiä.

2. Ei kumpikaan.

3. Ruumis kuolee, kollektiivinen tajunta jää. Wiccat kai kutsuvat sitä maan hengeksi. Suunnilleen niin, mutta otetaan Wiccalaisuudesta jumalat ja jumalattaret pois ja kutsutaan sitä joksikin muuksi.

4. Niin tai avaruudessa... Olen epäminä, ilman omia muistoja, osana kaikkea.

1) vain tuon alkuosan allekirjoitan, elikkäs "maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen tuleva", mutta tuohon herättämiseen...tai no, riippuu miten se tulkitaan.
2) puppua!
3) minä uskon luonnon kiertokulkuun myös mitä tulee ihmiseen (ihmishenkeen ja sen energiaan, joka ei häviä)
4) en usko taivaaseen (paratiisiin), vaan re-inkarnaatioon, eli kiertokulkuun: me synnymme uudelleen uudessa fyysisessä olemuksessa.