kertokaa jätkät

Mikset ite mee pyytään?

Se ei ole pelkästään meidän poikien "ilo" mennä puhumaan tais semmoista :) Jos ei uskalla niin ei uskalla. Mikset itse voisi hieman vaivautua :)?
Me pojat olemme tarkoitettu rakastamaan ja olemaan uskollisia, niinkuin tytötkin, mutta tytölle jää tehtäväksi vain valita omansa ;)

mun mielestä tyttöjen ja poikien kuuluis yhtä lailla kertoo tunteistaan tai pyytää toista esim. leffaan jos toisesta tykkää! ei se ole poikien tehtävä muttei tyttöjenkään! Sillon kun tunteita on miksei niitä näyttää? Javoisihan jotkut tietty kayttäytyä hiukan aikuisemmin kun kuulee että joku susta pitää vaik ei vastarakkauttakaan vois tarjota voi sanoo kauniin kiitos ei ja se siitä ei mitään numeroo! mulla ja nykysellä poitsullani meni kunnolla aikaa "hukkaan" kun kumpikaan ei ollut varma toisen tunteista ja molemmat toisistamme pidettiin...nyt ollaan oltu onnellisesti yhessä jo...muutamia kuukausia...

ei keksi mitään sanottavaa :) :| :/ :(

Vastaan nyt tyttönä, mutta silloin, kun olen ihastunut, olen jatkuvasti liian tietoinen siitä kohteesta. Mitä se tekee ja miten. Vie kaiken huomiokyvyn. Ja sitten pitäis muka vielä koittaa keksiä jotain sanottavaakin!? Uskomattoman vaikeaa!

Aiheeseen puoliksi liittyen: On tosi hämäävää, jos joku on suhun ihastunut, mutta on sitä tyyppiä, joka juoksee karkuun. Kun toisen katse seuraa selässä kaikkialle, mutta kun koitat jutella sille päin naamaa, se ei katso kertaakaan kunnolla päin. Ja porukassa puhuu kaikille muille paitsi sulle. Sitten lopputuloksena mietit, että inhoaako se sua, tykkääkö se susta vai oletko sä vain tosi vainoharhainen & kuvittelet kaikkea... :/

1. Ujous
Eiköhän tämä ole yleisin syy

2. Lukuisat epäonnistumiset
Kun tarpeeksi tulee pakkeja niin vähitellen ei tee mieli ottaa niitä enempää

3. Itsetunnon puute
Kun olet niitä pakkeja jo saanut, kun kaikki perhettä myöten painottavat että susta ei ole mihinkään ja entiset kaveritkin ovat sen tehneet selväksi että susta ei suhteeseen ole niin ei siinä varmaan itsetuntoa riitä enää mennä kysymään

4. Masennus
Jos et haluaisi muuta kuin päästä täältä pois, eikä millään ole mitään väliä, ei suhdetta haluta, koska mahdolliset pakit masentaa lisää

Siinä muutama syy, en kirjoita vain omasta kokemuksesta, mutta myös siitä. Itsestänikin noita piirteitä löytyy, mutta eiköhän kaikista...

Joskus sitä ei vain yksinkertaisesti pysty kysymään. Jos olet varma että ei siitä mitään tulisi, et halua edes yrittää.

Jos joku tuntematon tyttö tulisi minua pyytämään leffaan niin olisin kyllä aika hämmentynyt tai ihmeissäni.

Tuota noin, mistäköhän sitä alottaisi. On vaikea aloittaa keskustelu tyttöjen kanssa, vaikka teoriassa sen pitäisi olla helppoa :D. Itselläni on vaikea mennä juttelemaan tytöille, joista olen kiinnostunut, sillä nämä yleensä nämä liikkuvat niin sanotuissa "laumoissa" ja on hankala mennä juttelemaan tämän tietyn tytön kanssa, kun on monia korvapareja kuulemassa. Lisäksi siinä pelkää, että tulee sanoneeksi vahingossa jotain typerää... Jos kyseinen tyttö on yksin ja ei näytä kiireiseltä, niin se helpottaa jutusteluun menoa huomattavasti. Jos hän on tekemässä jotain niin sitä pelkää keskeyttävänsä ja saa vihat niskaansa. Tuo on kyllä typerää ajatella noin, mutta minkäs sille voi... Vuosi vuodelta saa kuitenkin kerättyä hieman rohkeutta mennä jutustelemaan niitä näitä ja ehkä jopa pyytämään leffaan tai kahville.

Myös oma kaveri piiri voi olla meille pojille esteenä sille, että menee jutustelemaan tälle ihanalle tytölle. Sitä kun pelkää myös, että nolaa itsensä kaveriensaKIN edessä. Yläasteella kun minua koulukiusattiin niin kaveripiiri ei ollut mitenkään suuri. Se myös nakersi hiljalleen omaa itseluottamustaan saada aikaan jotain. Vaatii aina suuria ponnistuksia mennä itseluottamuksen puutteessa puhumaan tytöille (mielessä pyörii aina ne samat kysymykset: mitä hän mahtaa ajatella minusta ym.) Sitten myöhemmin kun on yksin sitä sättii itseään omista virheistään, mitä teki keskustelun aikana, vaikka tyttö ei niitä olisikaan huomannut. Se vaan on niin, että tarvitsisi kohentaa omaa itseluottamustaan ihan yleisesti. Tuossa joku sanoi, että poika suoranaisesti välttelee esim. katsekontaktia keskustelussa ihailemansa tytön kanssa. Tämä on vain ihan juuri ujoutta, mutta myös siinä voi pitää hieman tyttöä korkeammassa asemassa olevana, jonka edessä pitää nöyrtyä. On se elämä vaan niin vaikeaa... ja varsinkin rakkauden löytäminen...

Vaikka oonkin tyttö, ja vaikka rakkauteni (ei yhdessä olla) onkin samassa koulussa, en kehtaa mennä juttelemaan.
Vapaa-ajalla me ollaan kuitenkin kavereita ja pölistään melkeen kaikesta maan ja taivaan välillä!
Rasittavaa...
En vaan saa rohkeutta ja tuntisin itseni noloksi/naurettavaksi koska en keksisi mitään hyvää sanottavaa tai syytä miksi menisin juttelemaan.

Uskoisin, että ongelma ei niinkään ole siinä, että ei voi mennä puhumaan tytölle - jos tämä siis on samassa koulussa - vaan siinä, että uskaltaisi kysyä tyttöä johonkin.

Jotkin pojat saattavat olla ujoja, mutta luulen, että todellinen syy on lievähkö epäonnistumisen pelko; kulttuurissamme miehen epäonnistumista ei suvaita. Miesten tulisi myös olla 'kovia', minkä vuoksi rakkauden ilmaisut ja hempeilyt eivät ole niin soveliaita.

Ongelma voi olla myös siinä, että kokee ihastuksen kohteensa niin valloittavaksi ja jumalalliseksi, että ei vain pysty juttelemaan hänen kanssaan. Tai jos pystyy juttelemaan, kokee hänet niin paljon 'paremmaksi', että ei haluaisi häiritä hänen elämäänsä, pahimmassa tapauksessa pitkäksikin aikaa. On myös mahdollista kokea, ettei ansaitsen häntä.

Myös muilla ihmissuhteilla on merkitystä. Ihastuksen kaveri saattaa olla kiinnostunut tästä pojasta tai sitten ihastuksen ja pojan ystävyys on sellaista, että poika ei halua tärvellä sitä kertomalla tai kysymällä. Lienee sanomattakin selvää, että katseissa on erilaista pilkettä sen jälkeen, kun on kysytty vaikkapa vain kahville - ellei sitä ole tehty kouluasian varjolla viattomasti. Oma lukunsta ovat lisäksi pojan kaverit: Onko pari heidän mielestään ansainnut toisensa? Entä jos joku kaverikin piti samasta tytöstä?