on ollut haaveena jo pidemmän aikaa ostaa koira, tod.näk. kääpiökoira. Mulla on kissa, ja kaksi lasta, 8-ja 3-vuotiaat. Asumme kaupungissa, kerrostalossa. Siinä yksi syy, miksi ei isoa koiraa:) Nyt ottasin suositteluja vastaan, mikä olisi hyvä rotu, ajatellen nimenomaan seurakoiraa? Tällä hetkellä ei varmaankaan aikaa harrastuksiin löydy, lenkkeilyä kummempaan. Itse ajattelin chihuahuata,, tai länsiylämaanterrieriä, kunnes luin sen mahd. allergioista jne.. Toiveena olisi ainostaan koiran pieni koko ja lämmin sydän!!
mielipiteitä, kiitos!
minä78
8574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
chihu ei sovi perheeseen jossa on 3-vuotias. vaikka lapsi ei haluaisi mitenkään satuttaa koiraa, se tekee sen vahingossa kun juoksentelee, yms. koira ei osaa pienenä väistää.
vaikka meillä chihuja onkin kotona ollut jo ennen syntymääni ja koko ikäni. Koirat lukittiin aina "silmän välttäessä" boxiin vessaan ettei pienet kädet päässeet räpeltämään niitä. Sama juttu vielä ekoilla luokilla koulussa kun avainlapsina kotiin tultiin paria tuntia ennen vanhempia, koirat oli lukittuina vessaan ja sieltä pääsivät pois vasta kun vanhemmat tulivat kotiin. Koirille varmaan aika tylsää :(
Kuitenkin kun oltiin 4 ja pikkusisko 2, osattiin nätisti silittää, syliin sai ottaa vain jos istui itse. Kyllä me se osattiin, koirat sietivät loistavasti rapsuttelun ja nukenvaatteisiin pukeminen. ;) Kai meillä aikamoinen tuuri kävi koirien valinnassa, saatiin tosi helläluonteiset yksilöt.
Eka meidän lasten "oma" chihu tuli tosin vasta kotiin puolivuotiaana (oltiin itse juuri kait tuo 2 ja 4v), olisi muuten tallautunut jalkoihin. Ne kaksi mitkä vanhempani omistivat ennen meidän lasten syntymää, juoksivat karkuun minkä kerkisivät, ja lapsiin tottumattomina olivat mustiksia joten ne annettiin sitten sukulaisille hoitoon loppuelämäkseen, yrittivät näes purra kun lapsi yritti ottaa lelun joka kuului koiralle (eihän pikkulapsi nyt vielä oikein ymmärrä jakamisen periaatetta...). Repimisiä ei ikinä sattunut, siitä koirat itse pitivät huolen pysyttelemällä kaukana lapsista. Ja meidän lasten "oma" chihu sieti sitä repimistäkin, oli aivan ihana luonne. Mutta itse en suosittelisi chihua - luonne kun voi olla joko tosi lapsiystävällinen ja herttainen - tai sitten täysin lapsia inhoava ja kammoava diiva joka puree.
Voikin sanoa että jos chihun hankit, niin sinulla on sitten lasten lisäksi valvottavana yksi ylimääräinen lapsi. Chihupennun läsnäollessa ovia ei saisi paukauttaa kiinni (pennut nopeita ja voivat jäädä väliin) mitä lapset harvoin jaksavat muistaa, huoneistossa liikkuessa pitäisi "hiihtää", eikä lapsi saisi kaatua pennun päälle (3-v ei kuitenkaan vielä aina hallitse liikkeitään, leikit rajuja ja pentu ei ehdi alta pois). Eli kyllä minäkin sitä mieltä että ei ehkä chihu paras pienlapsiperheelle..
ymmärrän kyllä pointit noista viesteistä, ja kiitos vastauksista! Tyttäreni täyttää jo 4, ja tajuaa hyvin asioita. En usko että siitä tulisi ongelmia sen puoleen, että lapsi jotenkin vahingoittaisi koiraa. kaverillani oli chihu, joka kuoli vanhuuteen. kaverini sai aikoinaan kaksi lasta peräkkäin, ja kaikki meni hienosti, vaikka pieni koira talossa asustikin. Jotenkin olen niin rakastunut kyseiseen rotuun. Hei, kertokaapa muita vastaavia rotu-ehdotuksia??
tiibetin spanieli tai kiinanpalatsi koira? Jälkimmäinen on ainakin seurakoira isolla S:llä.
koska lapsesi on vielä noin pieniä ja helposti satuttavat koiraa tiputtamalla sen tai muuten rajulla kohtelullaan..ota vaikka cavaljeeri tai amerikan cockeri jotka sopii hyvin lapsiperheeseen ja isompina ei niin helposti loukkaannu. Sirojäsenistä kääpiökoiraa ei kaikki kasvattajat edes suostu myymään perheeseen jossa on liian pieniä lapsia kuten 3-vuotias..
Meille tuli perheeseen kääpiökoira lasten ollessa 4 ja 1 vuotta, eikä mitään ongelmia oo ollu! Toki meillä koira on koira eikä lelu, joten sitä ei saa kiskoa narussa, pukata kärryissä, kannella, pukea tai muuta. Nämä asiat kun alusta pitäen on selväksi tehty niin koiran pito on ollut turvallista ja helppoa!
En halua yleistää, mutta en ole vielä tavannut yhtään chihua joka sietäisi lapsia. Monet muutkin ovat sanoneet etteivät ole lapsiystävällisiä. Itsellä tosin ei chihua ole ollut.
MUTTA, minulla on kääpiövillakoira, joka on aivan hulluna lapsiin, vaikka sellaisten kanssa ei ole varttunut. En tiedä mistä tämä lapsikiinostus on tullut... Yleemsä ovat kai todella lapsiystävällisiä, mutta varmaan löytyy niitä yksilöitä jotka eivät voi sietää lapsia. Niitähän löytyy joka rodusta.
Yleensä en halua suositella mitään tylppäkuonoisia rotuja niiden terveysongelmien takia. Mielestäni nämä koirat ovat terveyden irvikuvia, jotka ihminen on luonut. MUTTA, Englanninbulldoggi on kuulema täydellinen "lapsikoira". Eikä ole mikään pieni pakkaus, 20-30 kiloa.
Ja kuten edellä mainittiin, cockeri, cavalieeri... ja sitten on olemassa suht pieni Kooikerhondje, joka myös on hyvä perhekoira.
Mutta valinta on sinun. Ja kasvavathan lapsesi nopeasti ja oppivat käsittelemään koiraa varovasti. Samalla oppivat muutenkin vastuuta ym eläimen hoidosta, mikä on minun mielestäni todella tärkeää nyky yhteiskunnassa.
Onnea matkaan!
Chihuahua EI OLE lapsiperheeseen soveltuva koira!Kokonsa puolesta puolustaa hanakasti itseään,usein vähän turhankin hanakasti.Kokemusta on 13 vuoden ajalta.Siis toinen rotu harkintaan.