Millaisen koiran?

porsliinikoira. ei karvaa ei hauku. ei tartte vierä pihalle.

Olisikohan joku karkeakarvainen? Niitä trimmataan muutama kerta vuodessa ja koiran voi maksua vastaan viedä trimmattavaksi alan yritykseen tai koiran kasvattajalle, mutta muuten ne lienevät helppohoitoisia turkin puolesta. Lyhyt- ja sileä/kova karva tarttuu kuin liimattu mattoihin ja vaatteisiin, pitkä ja villava taas jää nurkkiin pyörimään. Muuten lyhyt ja jotkut tietyt pitkäkarvat ovat tosi helppoja hoitaa. Kaljut koirat ja monet alusvillattomat koirat palelevat ja tarvitsevat takkia kylmillä ja märillä ilmoilla.

Kaikista koirista lähtee jonkinlaista karvaa, kuolaa ja pölyä. Allergiavapaata rotua ei ole, vaikka jotkut allergiset eivät saa oireita joistakin tietyn rodun edustajista.

Mieti myös, minkä luontoisen ja kokoisen koiran haluat. Ja jos karvat ja siivoaminen meinaa viiä sut hermoromahdukseen, hanki se posliinikoira tai Aibo-robotti. Oikea koira tuo aina mukanaan sotkut, se on kuin pieni lapsi, ei se ymmärrä mitä "lika on.

Sekarotuisen kanssa toi karvanlähtö, koko ja luonne voivat olla tosi arpapeliä. Rotukoirasta tietää, millanen karva sille tulee. Ja kyllä rotueläimestäkin voi saada terveen, jos malttaa vähän tutkia.

En kyllä sanoisi että seropit olisivat terveempiä, en todellakaan.
Tuo on ihan hölmö uskomus.
Seropeita ei yleensä tutkita ennen astutusta, ja niissähän ovat sitten monen rodun perinnölliset sairaudet vaarana.
Itsellä oli ennen mäyräkoira, koskaan ei eläinlääkärissä käyty (paitsi ultra ja rokotukset)
nyt ollut 4viikkoa seropi ja jo yksi mahatauti ollut, 50e eläinlääkäriin eikä ollut rokotuksien vuoksi.

Seropeista mielestäni ei voi sanoa, että ovat sen terveempiä ja "persoonallisempia" kuin puhdasrotuiset. Niin kuin yllä jo sanottiin, seropeja harvemmin tutkitaan perinnöllisten sairausten tai minkään muunkaan osalta, jolloin riski on itse asiassa suurempi. Puhdasrotuisten sekoituksiahan nekin ovat. Itse tunsin joskus seropin, joka kuoli perinnölliseen sairauteen n. 2-vuotiaana. Puhdasrotuisia on nykyään niin paljon, että niistä löytyy luonteita ja persoonallisuuksia mielestäni ihan joka lähtöön.

Jos haluat koiran, josta ei lähde oikeastaan ollenkaan karva, niitä täytyy trimmata ja turkki on aika työläs (esim. villakoirat, bicon frise).

Tarkoitukseni ei ollut kritisoida valintaasi tai mitään vastaavaa, kunhan nyt kerroin :)

persoonallinen rotu (tosin tarvitsee toimintaa pysyäkseen terveenä ja iloisena eli hakua, tokoa tai vaikka agilitya) ja karva ei lähde...se trimmataan noin kolme-neljä kertaa vuodessa..mutta muuna aikana riittää silloin tällöin pesu ja siistintä eli minusta suhteellisen vaivaton ..varsinkin jos vie vielä nuo kolme neljä kertaa trimmajalle. Ei tarvitse päivittäistä harjausta eikä viikottaisia pesuja kuten bichonit.. pysyy takuttomana muutenkin.

Seropeista voipi olla vaikeeta löytää karvatonta tai edes muutamaa kertaa vuodessa trimmausta ja nyppimistä. Ehdotan, että et ota lemmikkiä ollenkaan, kun et ole kerran valmis kantamaan vastuuta, vaikka sanotkin, että ennen ollut koira ja tiedät, mitä se on. Mikään eläin ei ole "helppo". Tuskin jaksat sitä kouluttaa, jos ei kerran turkin hoitokaan kiinnosta.

tästä linkistä löytyvät vähän tai ei olleenkaan karvaa tiputtavat rodut, eli seropissasi pitäisi sitten jotain näitä olla. Täläinen pysyvä turkki kyllä yleensä vaatii trimmausta, pesua, harjausta, josta kannattaa ottaa selvää. olen itsekin laiskana imuroijana samalla kannalla, mielelläään vähän karvaa tiputtava malli, kyllähän sitä mielummin koiraa kuin lattiaa pesee...

http://www.dogbreedinfo.com/lightshedders.htm

Mietin tuota karvanlähtökysymystä syvällisesti. Eikö huolettoman kannattas perustaa ystävyyssuhde johonkin ihmiseen, jolle vois huomauttaa, jos siitä lähtee liikaa karvaa tai jos sänkeä on jäänyt lavuaariin. Ja vois vielä lisäksi valita hyvärotuisen kaverin, joka sitten harjais, nyppis, leikkais, trimmais, kampais jne. sitä teidän tulevaa ihanan karvaista koiravauvaa.