Hyvä Suomen nuoret!

Suomen 2-kielisyys on vain juridinen asiaintila. Ei muuta. Suomi ei ole kaksikielinen.

Juridiikalla ei nimittäin todellisuutta muuteta toiseksi.

Pakkoruotsittajien innokas vetoaminen perustuslakiin paljastaa,että 2-kielisyys on vain juridiikkaa.

Todellisuus on ihan muuta. Lainsäätäjien vieraantuminen todellisuudesta konkretisoituu kielilaissa. Sitten toiset juridiikkaa apuun huutavat koittavat muuttaa vallitsevan asiaintilan muuksi kuin se on.

Jos jonkin omaan ideologiaansa sopivan hypoteettisen realiteetin perustelee kompetentiksi vetoamalla lakiin, on kyseessä pahimman luokan argumentaatiovirhe. Pakkoruotsittajat vetoavat usein "Suomen, lailla säädettyyn, kaksikielisyyteen" tai kielilakiin ja yrittävät sillä pätevöittää argumentoinninsa. Nyt osoitan, että ko. argumentaatio on yleisemminkin vain pelkkää kvasiargumentaatiota.

Lainsäädännössä edetään normaalisti suuntaan, jossa realiteeteilla perustellaan laki kompetentiksi. Päinvastaiseen suuntaan etenevä 'argumentaatio' on ehdottoman epäpätevää, ja jos sama metodi olisikin yleisimmin käytössä, lakien muuttamiseen ei löydettäisi ikinä perusteita. Suureksi probleemaksi muodostuisi myös itse lakien perusteleminen. Jos sen tekisi nyt normaalia käytäntöä noudattaen, syntyisi argumentaatiovirheeksi luokiteltava kehäpäätelmä, joka on erittäin inkompetentti sillä aikaisemminhan illuusionistiset realiteetit oli perusteltu kompetentiksi lailla. Samaa kehäpäätelmän ideaa noudattaen voidaan siis oikeastaan osoittaa - tietysti loogisesti inkompetentisti - mikä tahansa asia oikeaksi/vääräksi.

Esim. "Jumala on olemassa, koska raamatussa sanotaan niin, ja koska raamattu on jumalan sanaa niin se on totta."

Kun laille ei löydy enää perusteita se pitää muokata vastaamaan vallitsevia realiteetteja tai kumota se kokonaan.