Onko oikein haudata

Mitä merkitystä hautausrituaalilla on?
Oli sitten vaikka miten mones puoliso!

Hautaustestamentissani vaadin, että minut tuhkataan pahviarkussa. Muija saa pöläyttää tuhkan mihin lystää. Luultavasti levittää muistolehtoon.
Minkäänlaista monumenttia tai toteemia minulle ei saa pystyttää, ettei muualla asuville penskoille tule paineita sen hoitamisesta!

olisi minulle laki tässä asiassa. Ellei se ole tiedossa, ongelmasta voi varmaan tulla visainen kysymys. Mielestäni olisi omituista, jos pelkkä seurustelukumppanuus johtaisi yhteiseen hautaan, ilman kummankaan osapuolen selkeätä tahdonilmaisua siitä.

Olen kuullut muutamien uudessa liitossa elävien kertovan, että heidät molemmat haudataan aikanaan omien entisten puolisoidensa kanssa samaan hautaan. Minusta siinä ei ole mitään kummallista, heillä on yhteiset lapset ja yhteinen historia. Vaikka leskeksi jäätyään löytää uuden kumppanin, monet kokevat nuoruuden liiton ja perheen tärkeämmäksi hauta-asiassa. Joku ilmaisi asian kauniisti, että he jakavat yhdessä tämän jälkimmäisen puolen elämästään - ikään kuin odotusajan ennen kuin palaavat kuoltuaan taas omien puolisoidensa rinnalle.

Asia taitaa tulla monille nykyaikana vastaan. Perintöasioiden lisäksi voi joutua riitelemään hautapaikoista. Luulen, että tiukan paikan tullen virallinen hautapaikan hallintaoikeuden haltija voi päättää keitä siihen saa haudata.

Voisi olla hyväksi, jos itse kukin kertoisi omista toivomuksistaan jälkeläisilleen hyvissä ajoin. Mielestäni leskeyden pitäisi taata oikeus yhteiseen hautapaikkaan, ei kuitenkaan velvoittaa siihen.

Hautahan ei ole olemassa sitä varten, jonka se on, vaan myöhemmin eläviä varten.

Jos vanhemmat menivät uudelleen naimisiin, ja ensimmäisestä avioliitosta syntyi lapsia, mutta toisesta ei, niin on ymmärrettävää, että lapset haluavat vanhempansa samaan hautaan.

Ongelma syntyy, kun lapsia on toisestakin avioliitosta.

Lähipiirissä oli tapaus, jossa isohkossa perheessä äidin varhaisen poismenon jälkeen isä meni uudelleen naimisiin.Lapsia tuosta avioliitosta ei enää tullut. Kyseinen avioliitto päättyi lasten isän poismenoon, isän uusi puoliso, jonka ainut lapsi oli jo ehtinyt kuolla, menehtyi siitä parin vuoden kuluttua.Puolisot eivät loppuvaiheessaan enää asuneet paikkakunnalla, jossa lapsen isä perheineen oli aiemmin asunut.

Isän hautapaikka vaivasi lapsia jo hänen eläessään. Kerran sitä häneltä kysyttiinkin ja arvaten kysyjän ajatukset hän vastasi haluavansa toisen puolisonsa, ei siis lasten äidin kanssa samaan hautaan.

Näin tapahtuikin: isä haudattiin paikkakunnalle, missä vietti viimeiset elinvuotensa, toisen puolisonsa viereen. Jokunen lapsista oli tätä vastaan. - Lasten vanhempien haudat ovat siten eri paikkakunnalla. Haudoilla käydään varsin harvoin. Koetaan että isän haudalla toinen puoliso on vieras. Hänen suvustaan haudallakävijöitä tuskin on ollut.

Miksi isän toivetta piti noudattaa? Lapset ja perillisethän kärsivät nykytilanteesta, kun heillä ei käyntikohteena vanhempien hautaa.

tilanne monen kohdalla. Suurelta osin käytännöksi on muodostunut vainajan oma toivomus hautapaikasta. Yhdestä avioliitosta lapsia, he ovatlähiomaisen asemassa päättäjinä. Kahden avioliiton lapsilla se on neuvottelukysymys.

Monille haudalla käviöille tärkeä on se muistomerkki,(kivi tms) se konkretisoi surun kohteen paremmin.(nimi ym tiedot, on näkyvä)

Meidän elävien ihmisten kannalta se vainajan muisteleminen, aika ajoin on sielua hoitava. Niinpä nykyisin sen kynttilän ja pienen muistohetken vietto käy kaikilla hautausmailla, sitä varten varatulla paikalla. Niinpä perheet voivat käydä ns kivihaudalla ja samalla muistaa toisella paikkakunnalla asuvaa vainajaa.

Lopuksi sanoisin että "omituista" on yleensä kaikki erilaisuus muiden mielestä. Pääasia että me itse hyväksymme sen. Loppujen lopuksi hautahan on vain välivaihe, sillä maaksi sinä olet tuleva jälleen.

En toivoisi, että minut haudattaisiin entisen vaimoni hautaan. Se on hänen sukuhautansa. Paras olisi tuhkaus ja tuhkat maailman meriin. Jos se ei käy, olisi WC seuraava vaihtoehto. Kiinteä tuhka tulisi kompostikäyttöön ja uuden elämän tuottajaksi jossakin puistossa.

Jos lapset haluavat muistopaikan, tehkööt alttarin itselleen! (WC-istuin olisi sellainen jo valmiiksi)

ja aikanaan yhteiset lapset laitetaan samaan hautaan. Isän uusi puoliso ei sitä pistänyt pahakseen. Hän haluaa omaan sukuhautaansa aikanaan.

Semmonen homma ellei tämä vainaja ole lähisukua isällesi. Vieras on aina vieras siis kuoleessankin. Älä hyväksy. Toisaalta jos äitipuolesi on lunastanut nimiinsä sen hautapaikan niin se on eri asia. Jos hän haluaa kaikki"RAKKAANSA
SAMAAN HAUTAAN" silloin ei päätös ole sinun ellei äitisi haudassa ole paikkaa isällesi. Omat vanhempani on eri haudoissa, äiti esikoisensa kanssa samassa ja isä eka avioliittonsa pojan. Nämä lapset olivat kuolleet kymmeniä vuosia aiemmin kuin vanhempani. Vanhempanikin olivat eronneet jo yli 30v ennen kuolemiaan. Molemmat hautapaikat siis olivat jo olemassa.