Onko eläkkeelle vaikea siirtyä?
Tuleeko siinä stressi?
Entäs sairaseläkkeelle?
Tuleeko siinä stressi?
Entäs sairaseläkkeelle?
Onko eläkkeelle vaikea siirtyä?
Kalle Hulttio
18941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Eläkkeelle on hieno jäädä. Tämä on varmasti paras ammatti. Mutta kiire on kova ainakin minulla, ihmettelen monta kertaa, että kuinka joskus on ehtinyt käydä työssä. eläkkeellä on tosi hauskaa. Nytkin veronhuojennus nosti kuukausituloa yli 6 euroa, mihin näiden rahojen kanssa vielä joutuu. Oppis edee juoman.
Uskomaton kynnys mulle oli eläkehakemuksen teko. Siinä lomakkeessa luki VANHUUSELÄKEHAKEMUS. Jotenkin vierastin sitä "VANHUUS" sanaa.
Nyt eläkkeellä on aina kiire. Se johtuu siitä, että ollessani työelämässä saatoin aina joskus toimitella joitain asioita työajalla. Nyt on kaikki pakko toimittaa omalla ajalla.
jäädessä 65 vuotiaana eläkkeelle ,olisin saanut jatkaa vielä ,mutta minulle riitti!
Nyt olen ollut 7v eläkkeellä ja ,koskaan ei ole ollut niin rattosaa kun nyt ,saa päättää päivän tapahtumista ihan niinkun huvittaa ,ei voi olla sen paremmin "pullat uunissa".
Ainoa asia jota vähän moitin, kun se eläke on vähän liika pieni, osaisin hyvin käyttää paljon suuremmankin summan rahaa kuukauten aikana. HAHA
Terv: Lokari1
vaan eläke piisaa!
elää ja naattii.
Ei oo koskaan ollu näin kivaa. Pullaullanakin ja llamirjamina tunnettu --nykyään.
Terveisiä Lokarille joka tietääkseni kanssa nauttii eläkepäivistä .Toivottelen terveyttä ja pitkää ikää Nythän on jo 2010 niin se aika menee.
Olen ihmetellyt monen eläkeläisen todistelua kiireestään!?
Itsehän jokainen suunnittelee ajankäyttönsä!
Tulkitsen asian niin, että nämä kiireen todistelijat ovat enemmän tai vähemmän turhautuneuta ja itsensä hyödyttömiksi tuntevia yksilöitä jotka eivät todellisuudessa ole osanneet mukautua olotilaansa.
Ryhdyin itse valmistelemaan työelämästä poistumista 53-vuotiaana. Ylimenokausi kesti 3-vuotta.
Vieläkään nyt, 62-vuotiaana, en ole onnistunut keksimään itselleni kiirettä!
Itsehän minä päätän tekemisistäni ( muijan kanssa keskustellen ).
Tuntuu, että kiireen todistelijat saavat stressiä keksiessään itselleen kiireitä ja näyttääkseen tärkeiltä.
Jokainen itse päättää onko vaikeaa siirtyä!
Samoin stressistä.
Sairaseläkeasia riippunee sairauden laadusta.
Työttömyyseläke on hieno ratkaisu.
Minä aloin eläkkeelle siirtymisen pari vuotta takaperin, eli 54-vuotiaana. Ensin vuosi sairaslomalla ja toinen vuosi perään kuntoutustuella, nyt lopultakin on työkyvyttömyyseläkehakemus vetämässä.
Kiirettä on pitänyt tämän kaksi vuotta, kuin myös ollut karsea stressi päällä, niin paljon on juoksutettu joka puolella, mutta jos nyt kävisi niin HYVÄ tuuri että tulisi myönteinen päätös, niin ei ole ollenkaan ongelmaa eläkkeelle siirtymisessä ja kiirekkin loppuisi siihen, kuin myös stressi.
Meidän muijan ( nyt 57v )eläkepäätös tuli helpolla.
Otti lopputilin kesäkuussa 2001.
Sairaus todettiin 2001 syksyllä. Lyhyt sairaslomapätkä.
Töistä pois joulukuussa 2001.
Sairauden todellinen laatu selvisi maaliskuussa 2002.
Elokuussa KELA ehdotti sairauseläkkeen hakemista.
Sairauseläkepäätös 29.10.2002
Päätös astui voimaan 1.11.2002.
Ei mitään juoksemista eikä touhua!
Vaimon Hb pidetään lääkityksellä 90:n kahta puolen. Siitä johtuen väsyy kuntoonsa nähden hieman helpommin. Ei muuta haittaa kuin labrakokeet kerran kuukaudessa.
Normaalia elämää. Matkustelemme jonkin verran.
Onkohan tapausten käsittelytavoissa eroa?
Meillä homma oli todella yksinkertainen ja kivuton.
Mutta vaimolla on todellinen sairaus!
Älä nyt sentään! Huumorismiehiä ja -naisia nämä kiireiset eläkeläiset ovat. Ei eläkeläistä mikään pakko eikä edes stressi mihinkään aja. Elämänhalu se vain pistättää töppöstä toisen eteen. Sekin vain silloin, kun itse viitsii. Näin minä ainakin omat kiireeni kuvailisin.
Miksi se nyt todistelua olisi? Kun on vapaana, niin jokaiseen asiaan ehtii keskittyä, joten jokaiseen asiaan käyttää myös enemmän aikaa. Aamupuuhissa ei kukaan hoputa eikä tarvitse vilkuilla kelloa, voi lukea lehdestä jopa pikkujututkin jos huvittaa. On lopulta aikaa ja mahdollisuuksia harrastaa, mitä ikinä mielii, itsellänikin on neljänä päivänä viikossa mieluisaa menoa harrastuksiin. Siellä aika kuluu siivillä. Mutta minusta on hauskaa, että aika ei tule pitkäksi, vaan sitä saisi olla enemmänkin. Pieni kiire pitää virkeänä. Eläkeläisen kiire ei ole todistelua, vaan se on ihan fakta. Kaikkeen menee enemmän aikaa, kun voi tehdä sen sopivassa tahdissa, joten vuorokauden tunnit tuntuvat tosissaan lyhyiltä.
Säälin niitä, jotka pitkästyvät harrastamattomuuttaan, kun maailma on täpötäynnään kaikkea mielenkiintoista, tekemistä löytyisi aivan loputtomasti. Nyt en tietenkään puhu ihmisistä, jotka eivät sairauden tai muun syyn takia voi liikkua pois kotoaan.
Pitää keksiä järkevää tekemistä ja harrastusta työelämän sijaan. Moni mies varsinkin jättäytyy vain kotokönssäleeksi ja passattavaksi. Siitä ei aikaa myöden hyvää seuraa. Pitää olla "tärkeä" meno ainakin kaksi kertaa viikossa määräaikana, pitää ottaa osallistua rientoihin jne.
Kyllä ukkoontuu ja akkaantuu, jos vain rupeaa miettimään pientä eläkettä ja valittamaan tekemisen puutetta.
Jäin eläkkeelle heti kun oli tilaisuus, ensimmäisen vuoden aikana kävin joka päivä tervehtimässä iltapäivä kahvin aikaan, siitä se sitten alkoi harvenemaan käynnit.
Aloin tutustumaan Uudenmaan 'nähtävyyksiin' ja paikkakuntiin, viikossa kaksi tai kolme reissua jonnekin suuntaan, aika menee kuin siivellä ja tutustumiset jatkuu.
Jos nyt eläke ei olekaan mikään iso, eipä nuo kulutkaan isoja, koti valmis ei mitään ihmeitä hankittavaa, mukavaa aikaa tämä on.
nostanut kukkahame tämän vanhan ketjun, voisit uudenkin aloittaa ?
No kuulehan, jos tutkisit en ole minä.
Taidat olla sinä itse sanoja!
Ja mitä ihmeen väliä, tässä sentään ihan mielenkiintoisia vastauksia, ja voi edelleenkin jutella
en pane pahakseni mutta pitää edes tietää mistä marmattaa. Niin!
18 10 ei ole 28
tuon nikki 'Kalle Hulttion' otsikossa esittämästä kysymyksestä nyt kulunut?
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
"Iloisella viisikymmentäluvulla" - tarkoitan 50 ikäisinä haaveilimme mieheni kanssa
eläkkeelle jäämisestämme, siitä, mihin kaikkiin paikkoihin matkustaisimme uudelleen.
Elämä kuitenkin yllätti, syöpä vei toisen meistä, ja toinen jäi yksin.
Lähiperheeni ovat lohduttaneet, että ainakin oli hyvä, ettei isä joutunut
yksin jäämään.
Ehkä olimme liian paljon yhdessä.
Monia vuosia kesti sopeutuminen uuteen elämään, mutta olen sopeutunut.
Rakastan tätä kaikkea, koko elämääni muistoineen ja uusine ystävyyksineen.
Jatkan alkamaamme harrastusta, ja usein ajattelen hänen näkevän räpellykseni täällä.
Hän tuntuu olevan siunauksena lähelläni.
Kaikki on hyvin elämässäni.
:)
... täyttää lomake, jonka yläotsikossa luki "Vanhuuseläkehakemus". Vanhuus...
sen ielä sanon ,että ihankun olisin nuortunut siittä kun 65vuotiaana jäin elälleelle ja kohta on jo mittarissa kohta 76 --voi hurja ,en meinaa ittekkään uskoo.
Terveys on se paras mittari ,kun sitä vaan on, niin voi tässäiässäkin vielä nauttia ,kun saa olla vapaa.