tervehdys:
itselläni on tälläinen tilanne : Oli 2 kissaa toinen 6v ja toinen melkein kymmenen.
tänä aamuna täysin yllättäen vanhempi kisu ei liikkunut ja hengitti todella huonosti. vein heti eläinlääkärille, jossa laitettiin happikaappiin ja sen jälkeen kokeita. tulos:keuhkot täynnä vettä ja kasvainta. lääkäri suositteli eutanasiaa, johon tietysti suostuimme, kissan tuskien ja kivun takia.
nyt on todella surullinen ja orpo olo. nuorempi kissoista etsii koko ajan , huutaa.. varmaan sekin vaikuttaa osaltaan että ei ole koskaan ollut yksin.. aina ollut vanhempi kisu hoitamassa häntä.
olemme mieheni kanssa sitä mieltä että olisi parasta ottaa kaveriksi pentu (pentu siksi että kissa luultavasti hyväksyisi paremmin).. mitä mieltä olette kannattaisiko ottaa ?
ja jos, niin missä vaiheessa olisi hyvä ?
kiitos jo etukäteen vastauksista.
itselläni on tälläinen tilanne : Oli 2 kissaa toinen 6v ja toinen melkein kymmenen.
tänä aamuna täysin yllättäen vanhempi kisu ei liikkunut ja hengitti todella huonosti. vein heti eläinlääkärille, jossa laitettiin happikaappiin ja sen jälkeen kokeita. tulos:keuhkot täynnä vettä ja kasvainta. lääkäri suositteli eutanasiaa, johon tietysti suostuimme, kissan tuskien ja kivun takia.
nyt on todella surullinen ja orpo olo. nuorempi kissoista etsii koko ajan , huutaa.. varmaan sekin vaikuttaa osaltaan että ei ole koskaan ollut yksin.. aina ollut vanhempi kisu hoitamassa häntä.
olemme mieheni kanssa sitä mieltä että olisi parasta ottaa kaveriksi pentu (pentu siksi että kissa luultavasti hyväksyisi paremmin).. mitä mieltä olette kannattaisiko ottaa ?
ja jos, niin missä vaiheessa olisi hyvä ?
kiitos jo etukäteen vastauksista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä kyllä ottaisin kaverin... Pentu tai aikuinen, riippuu omasta kissastanne. Itselle on kaikki kissat tulleet aikuisina, ja jotenkin on ollut mukavaa, että niiden luonteen näkee heti. Alkukankeuden jälkeen on tultu hyvin toimeen, pestään toisiansa ja nukutaan yhdessä.
Voi sitä raukkaa, kun ikävöi... Tässä sen taas näkee, ettei pidä paikkaansa, kun jotkut väittävät, ettei eläin muistele. Meidän eläinlääkärikin väittää, että eläin tajuaa vain nykyhetken! En usko alkuunkaan... Tottakai niillä on muistot ja tunteet siinä kuin ihmisillä, ja muillakin eläimillä.
Koittakaa jaksaa, toivottavasti löydätte kivan uuden perheenjäsenen. Sen avulla on helpoin unohtaa suru, niin teidän kuin kissankin.
Todella ikävä kuulla, että olette kokeneet menetyksen... Ainahan sitä sanotaan, että olisi hyvä ottaa uusi lemmikki menetetyn tilalle niin on helpompaa. Ei tietenkään saa ajatella, että se korvaisi menetetyn lemmikin, mutta auttaa se ajattelemaan jotain muuta kuin menetystä. Pidän itse löytöeläinhoitolaa ja näen paljon kilttejä kodittomia kissoja. On uskomatonta, miten paljon näitä kodittomia tulee, eikä kukaan kaipaa. Pentu on aina pentu, mutta jos perheessä on entuudestaan vanhempi kissa, saattaa aikuinen kissa olla oiva kumppani. Se ei välttämättä kiusaa ja roiku vanhemman kimpussa, kuten pentu saattaisi tehdä. Eri puraa on aina aluksi, mutta suuremmilta ongelmilta yleensä vältytään kun otetaan eri sukupuolta oleva kissa. Koittakaa jaksaa, lemmikin menetys on aina raskasta!
Luin jostain jonkun eläinlääkärin kirjoittaman kirjoituksen ko. aiheesta. Siinä hän kehotti odottamaan ainakin 2-3 kk että kissa ehtii unohtamaan ja surra poismenneen kaverinsa. Kissan muisti on siis suht pitkä,se voi muistaa kaverinsa sen kolmekin kuukautta...eli ei ehkä ihan heti kannata uutta hankkia, antaa kisun surra rauhassa. toki antakaa sille raasulle huomiota ja rakkautta nyt tarpeeksi... =)