Ideoita ja vinkkejä kaipaisin, siitä miten muut totaali yh:t ovat sovittaneet vuorotyön omaan ja lapsensa elämään?
Tällä hetkellä muksu joutuu väkisinkin olemaan pitkiäkin aikoja vuoropäiväkodissa töiden epäsäännöllisyyden takia. Esim. tänään pääsin hetki sitten vasta töistä ja menen aamulla takaisin. Poika joutuu olemaan yli vuorokauden putkeen siellä!
Vielähän tämä menee, kun hänellä on ikää vasta neljä vuotta, mutta mitä sitten kun koulu alkaa??
Kovasti koitan päivätöitä etsiä, mutta ei valitettavasti ole tarjolla vakituista päivätyötä näkyvissä tällä hetkellä.
Olen sormet ja varpaat ristissä kuitenkin, että siihen mennessä jotain olisi jo löytynyt.
( selvennykseksesi "eräälle", että olen leski ja lapsi on saanut alkunsa papin aamenen jälkeen, luonnollisesti)
Tällä hetkellä muksu joutuu väkisinkin olemaan pitkiäkin aikoja vuoropäiväkodissa töiden epäsäännöllisyyden takia. Esim. tänään pääsin hetki sitten vasta töistä ja menen aamulla takaisin. Poika joutuu olemaan yli vuorokauden putkeen siellä!
Vielähän tämä menee, kun hänellä on ikää vasta neljä vuotta, mutta mitä sitten kun koulu alkaa??
Kovasti koitan päivätöitä etsiä, mutta ei valitettavasti ole tarjolla vakituista päivätyötä näkyvissä tällä hetkellä.
Olen sormet ja varpaat ristissä kuitenkin, että siihen mennessä jotain olisi jo löytynyt.
( selvennykseksesi "eräälle", että olen leski ja lapsi on saanut alkunsa papin aamenen jälkeen, luonnollisesti)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Isäni on yh ja pikkuveljeni on jo miehuusiässä. Siinä vaiheessa helpottaa vaan ei muutoin ehkä auta kuin tottua tilanteeseen jos sukulaisia ei ole lähellä auttamassa.
lapsen kaa et ehi olla mut netissä ehit jutella. etsi päivätyö mitä sitten jos ei oo vakituista jos työnantaja tykkä miten teet töitä saat ehkä vakituista! saat ainakin olla lapsen kaa
aamula taas takaisin töihin,
ei kait lasta tarvitse herätellä ja retuuttaa edestakaisin äidin takia.
Ajatelkaa ennekuin tuomitsette ketään ja
tarvitseeko sitä aina leikkiä tuomaria,
kun on vieraiden ihmisten asioista kysymys.
Vaikeita tilanteita nämä vuorotyöt,
mutta jossakinhan päin on myös isommille lapsille tarkoitettuja ilta- ja yöhoitopaikkoja.
Ja kotitalousvähennyskin on varmaan joskus maailmassa jo (toivottavasti) suurempi.
Ja varamummojakin voisi varmaan ajatella tai muita vapaaehtoistyöntekijöitäkin.
Ja voiko työnantajasi ehkä järjestää päivävuoroja siinä vaiheessa, kun lapsesi lähtee kouluun.
ja lapsi nelivuotias.Meinaat sitten että se on hyvä aika alkaa lapsen kanssa seurustelemaan kun tulee iltavuorosta ja lapsi nukkuu?
Itket sitten pomolle samoin kun täällä, että vuorotyö on niin rankkaa kun lapsi joutuu olemaan niin paljon yksin jne jne. Tottakai saat monoa, mutta myös ansiosidonnaisia. Pystyt vähän vapaammin muuttamaan toiseen kaupunkiin, jossa työpaikat ei välttämättä ole niin kiven alla.
Itse en ole ollut varsinaisessa vuorotyössä, mutta esimerkkitapauksessa tuttavalla oli viikon (5pv) päivävuoroja, viikonlopun vapaata, 7 päivää iltavuoroja ja sen jälkeen viikko vapaata. Merenkulkupisneksessä taas ollaan x päivää, jossa x vastaa Suomessa lukua 8-60, täysin poissa, ja sen jälkeen toinen mokoma kotona täyspalkallisella lomalla.
Aikuisten oikeasti, eikö ne siellä katso yhtään elämäntilannetta kun ne jakaa noita vuoroja? Joku ehdotti jo että kannattaa jutella esimiehen kanssa. Niin minä tekisin.
.. esimiehen kanssa. Ei ole auttanut, vaikka suurin pyyntöni vuorojen suhteen on ollut, ettei tulisi näitä illasta-aamuun hyppyjä.
( irvailijoille tiedoksi: poika on nyt nukkumassa..) Lyhennetty työviikko on ilmeisesti se vastaus sitten kun poika on kouluikäinen. Siihen asti on sinniteltävä ja pidettävä silmät auki sen päivätyön suhteen. Pitkän tähtäimen suunnitelmani on tietenkin voittaa miljoonia ja miljoonia lotossa.. Tänään muistin jopa hakemuksen jättää..
Sinun tilanteessa vaihtaisin työpaikkaa. Kuten edellisessä viestissä selostin, jollei se onnistu kun paikkakuntaa vaihtamalla, niin kannattaa järjestää itsensä pois nykyisestä firmasta, kuitenkin siihen malliin että saa ansiosidonnaista. Niillä rahoilla ja työttömyyden mukana tuomalla ajalla on sitten hyvä lähteä muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
En tiedä mitä työtä teet, mutta kannattaa nyt kuitenkin soitella paikkoja läpi ja kysyä. Itse ainakin yllätyin kun kuulin että telakoilla työ tehdään päivätyönä, vuorotyötä siellä ei tunneta.
..niin yritä ajatella positiivisesti; työvoimasta alkaa jo olemaan pulaa, työpaikkoja tulee lisää joten mahdollisuudet vaihtaa/ saada päivätyö paranee tulevina vuosina.
Pienen lapsen kanssa vielä suht "helppoa" kun on oikeus hoitopaikkaan. Kouluikäisen kanssa tuottaa jo enemmän päänvaivaa; ei ole oikeus hoitopaikkaan, mutta ei pärjää vielä yksinkään. Varsinkaan ilta- ja yövuoroja. Ja kun vielä useampi lapsi niin ei ketä vaan voi ottaakaan hoitajaksi..
Ja noille nurisijoille tiedoksi; aika usein hoitopaikasta ei lasta edes "anneta" kotiin klo 22 jälkeen, varsinkaan jos aamulla pitää tuoda takaisin. Ja se on lapsen etu!
Aloittajalle vielä; ekaluokkalaisen vanhempana sinulla on OIKEUS tehdä lyhennettyä työaikaa, tosin kelan hoitokorvaus siitä on olematon. Tämä oikeus jatkuu muistaakseni tokaluokankin vielä. Koita nyt vielä jutella työnantajan kanssa. Ja myös työsuojeluvaltuutetun. Kysehän on sinun työssäjaksamisestakin ja hyvinvoinnista.
Voi sinua. Tiedän täysin, miltä sinusta tuntuu. Itse jouduin aikoinaan jättämään jo 11-vuotiaan yksin kotiin.Tein 4-vuorotyötä, mitä teen vieläkin.Olin jopa öitä pois kotoa.Se riipi sydäntäni tuolloin ja jälkeenkinpäin.Poika oli pelännyt yollä...Kissan oli viereensä ottanut. Vaihtoehto olisi ollut työttömyys.
Koeta hakea toinen työ. Minusta se on ainut vaihtoehto. Tunnut vielä nuorelta, joten sinulla on potentiaalia vaikka mihin. Älä jämähdä työpaikkaan, missä ihmistä ei kuunnella(vaikka se tuntuu olevan tapa nykyisin)
Ei se varmaan lapsellekaan ole helppoa olla päiväkodissa 24 t vrk:ssa. Ikävöihän siinä, ja vielä noin pienikin. Saisitko ketään omaisiasi lastasi mahdollisesti hoitamaan?Se olisi ratkaisu.
lapsi pärjää jo itsenäisesti,kun on jo iso.Mutkia on ollut matkassa.Jos ei käy töissä on yhteiskunnan elätti,jos käy tulevat nämä ongelmat.Meillä on ollut mannerheimin lastens. hoitaja jossain vaiheessa muutaman tunnin, välillä mummulassa ja muissa sukulaisissa ja tietenkin vuorohoidossa.Isä on mutta ei halua olla missään tekemisissä.Tässä kun koittaa olla töissäkäyvä kunnollinen ihminen, lapsi kyllä kärsii ja joutuu olemaan paljon yksin ja tulee mielellään niitä huonojakin kavereita ja harrastuksia.Sitten me ollaan huonoja äitejä.Meitä syyllistetään,ettemme ole vanhempia ja kasvata lapsiamme,ole läsnä jne.Jotenkin vain tuntuu ettei vika ole meissä vaan tässä yhteiskunnassa.Pitäisi olla niin monessa paikassa samaan aikaan täysillä ja jaksaa olla hyvä äiti ja työntekijä.Ei saisi olla poissa töistä ja pitäisi olla lapsen kanssa.Lapsia pitäisi kuitenkin tehdä,että saadaan veronmaksajia.
se monesti on, että teki niin tai näin, menee se kuitenkin väärinpäin.
Ei kuitenkaan anneta toisten tuomioiden vaikuttaa ja koitetaan itsekkin olla tuomitsematta itseämme. Ei sitä kuitenkaan voi olla kuin yhdessä paikassa samaan aikaan.
Nyt jatkan kuitenkin työntekoa, etsin sitä päivätyötä, velkaa on niin paljon niskassa, että polvet notkuu, joten vakituista sen on oltava. Jos en sopivaa työtä löydä, koulun alkaessa vähennän tunteja. En ole vielä sitä lottoakaan tarkastanut, jos vaikka olisinkin jo miljonääri..
Minulla vuorotyö ei onnistunut.. menin aamulla töihin 6.00 ja 15.00 pääsi pois. iltavuoro taas loppui 22.00.. lapselle(silloin 4v) alkoi tulla ongelmia hoidossa pelkästään unenpuutteen vuoksi.Saattoi nukahtaa kesken ruokailun pöytään eikä jaksanut herätä päiväunilta saatikka leikkiä muiden kanssa..Pomo ei joustanut missään asioissa ja yleensä iltavuoron jälkeen suoraan aamuvuoroon. Jos itse olin väsynyt entäs sitte lapsi..? Olisi ollut tietenkin mahdollisuus vuorohoitokotiin, mutta silloin lapsi olisi ollut melkein joka toinen yö päiväkodissa yötä..ja heti perään päivän..Olisiko sekään ihan tervettä lapselle?Oli varmaan elämäni hirveintä aikaa, vaikka olinki melkein unelma-ammatissani.. Kävi tuuri ja nyt taas nautin "oikeista" työajoista ja eikä kärsitä unenpuutteesta.. Olemme molemmat taas iloisia eikä kiukkuisia känkkäränkkiä : ) Voimia ja jaksamista teille molemmille!
ilmeisesti vuoropäiväkoti olisi ollut hyvä ratkaisu, olisi saanut lapsi nukkua tarpeellisen unet.
Mutta pidemmän päälle raskasta, sinulle.
Onneksi olet saanut toisen työn.
muuten, ei ole laillista, jos iltavuoro loppuu 22 ja aamu alkaa 6.
pitää olla 9 tuntia välissä, tuossa vain 8.
Eri liitoissa on pientä eroa, mutta vuorokaudessa on oltava 8 tunnin vapaa minimissään. Paikallisesti ja tilapäisesti voidaan sopia muutakin jos työ sitä edellyttää. Ja kyllä niitä vuorotyöläisiä on kuule yh:na ja ihan ok menee. Turhaa marmatusta täällä. Kaikenko pitäisi tulla maksimissaan kun itse panostetaan minimi yhteiskuntaan.
Vuoroyh:t kylläkin monesti ovat miehiä, he eivät valita. Heidän lapset pärjäävät hyvin koska mies toimii hyvinvoinnin edistämiseksi eikä vatvo ja valita palstoilla.
En usko, että täällä kukaan Tuhkimoa leikkii. Ainankin minua huolestuttaa lapseni, mitä sitten kun koulu alkaa, mutta vuorokausirytmi ei kohtaa lapsen kanssa? Töitä teen mielelläni, rakastan rahan tuomaa itsenäisyyttä ja varmuutta. Lähinnä kyse onkin siinä, että sinun sanojesi mukaan vuorotyötä tekevät yh-isit eivät koe niin tärkeäksi olla läsnä lapsilleen, kuin vastaavassa tilanteessa olevat äidit, jotka eivät mielellään tyydy tilanteeseen, vaan koittavat sitä parantaa?
Teen työtä kolmessa vuorossa, aamuja, iltoja ja öitä. Illan jälkeen on yleensä aamuvuoro.
Lapseni on koulussa ja iltaisin ja öisin (ja joskus viikonloppuaamuisinkin)perhepäivähoitajan luona. Onhan eka- ja tokaluokkalaisille iltapäiväkerhojakin.
Kysypäs nykyisestä hoitopaikasta, osaavat varmasti neuvoa.