sain työmarkkinatukea ja sitten sekin otettiin pois. Eli karenssi tuli. Asun avoliitossa ja avopuolisoni on eläkkeellä. Avopuolisoni eläke ei ole suuri. Avokkaani eläke ei vaikuttanut työmarkkinatukeeni. Kyselivät sillon kerran sitä kun tuli se tarveharkita juttu. Työmarkkina tukeni pysyi samana.
Nyt kysyisin, saanko sossusta mitään. Avopuolisollani ja minulla on omat rahat. maksetaan sähkö yms sellaset laskut puokkiin. Henkilö kohtaiset laskut kumpiki maksaa ite. Ruoka ostetaan vuoroviikoin. katsooko sossu, että avopuolisoni olis jotenki elatusvelvollinen ? taitaapi tulla ero jos näin käy. Sain karenssin aivan pöljyyttäni.
Nyt kysyisin, saanko sossusta mitään. Avopuolisollani ja minulla on omat rahat. maksetaan sähkö yms sellaset laskut puokkiin. Henkilö kohtaiset laskut kumpiki maksaa ite. Ruoka ostetaan vuoroviikoin. katsooko sossu, että avopuolisoni olis jotenki elatusvelvollinen ? taitaapi tulla ero jos näin käy. Sain karenssin aivan pöljyyttäni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Voi kops kops, miksi Sua askarruttaa työmarkkinatuki ja saatko vai et. Miksi et mene töihin? Eikä tämä kyssäri ole mitään halventamista tai muuta, mutta kysyn, että mikä este siihen on? Siis työhön? Sehän antaisi Sinulle paljon muutakin iloa kuin toimeentulon.
ootko koskaan kuullu, että suomessa on paljoooooo työttömiä.
Minut määrättiin työharjoitteluun. oisin saanu kelan työmarkkinatuen plus 8 euroa.
Oisin menny sinne, mutta se meni ohi. Elämäntilanteeni oli sellanen, että äitini teki itsemurhan ja minä en toipunut siitä järkytyksestä niin nopeesti, että olisin kyennyt sillon siihen työharjoitteluun, jonka työkkäri minulle osoitti. Enkä ole toipunut vieläkään. enkä kokonaa toivu kai koskaan.
Viimeisen työmarkkintuen kun sain sillä ostin hautajaisvaatteet ja äidilleni pienen kukkalaitteen. Nyt olen PA.
Ja mitään työtä ei löydy. Menisin kipin kapin, ettei tarvis jäädä avokkaan armoille. Kuusen allekko minun pitäs muuttaa, lunta syömään. Enpä sitte kaa taitas olla sossulta mitään kinuamassa. Joutasin sinne äitin viereen. minulla on ikävä äitiä.
"Mitään työtä ei löydy."
Olenko samalla aaltopituudella jos jatkan lausettasi näin? "Mitään työtä ei löydy, koska se ei ole juuri sitä mitä haen tai mitä suostuisin tekemään."
Paljonko sinulla on ennestään työkokemusta ja minkälaisista töistä? Aina voi kokeilla jotain uutta. Juuri sinun työpaikkasi voi olla piilotyöpaikka. Ei muuta siis kuin rohkeasti paperit kädessä kyselemään ja jättämään hakemuksia.
Surua ei kannata kantaa jatkuvasti mukana, on hyvä osata jättää se välillä hyllylle. Työ auttaa siinä. Tehdessään jotain muuta antaa itselleen mahdollisuuden hyväksyä että näin on käynyt. Aivan kuin kerjäisit sääliä tilanteeseesi, tuskin sitä saat. Sääli ei ole ansaitsemisen arvoista.
Mitään työtä ei löydy. Minulle kelpaisi työ kuin työ ja suostuisin tekemään mitä työtä tahansa. paikkakuntaa en mielelläni vaihtaisi, koska avokkaan kanson aikoinaan hankittu oma asunto. Olen yli 40 ja työsarkaa löytyy. Ja uuttakin voisin kokeilla, mutta kun ei LÖYDY.
Sääliä en kerjää, mutta odotin työkkärin virkailijoilta jotain inhimillisyyttä äitini pois menon johdosta. Lykkäystä työharjoittelun aloittamiseen. Kun äitini kuoli, minun olisi pitänyt jo kahden päivän päästä olla työssä. Olin niin sekaisin, etten edes muistanut koko työpaikkaa. Sitten neljänteänä päivänä otin sinne yhteyttä ja vittuillessaan sanoivat sen paikan olevan menneen.
mitään jos on omaisuutta. Tässä tapauksessa siis omistusasunto.
Tampereella ei myönnetä toimeentulotukea ennenkuin oma asunto on myyty ja eletty niistä saaduilla rahoilla.
Laissa kuitenkin lukee ettei kotiaan tarvitse myydä, jos itse siinä asustaa, joten joissakin lakia noudattavissa kunnissa tuolla omistusasunnolla ei ole vaikutusta asiaan.
Olisikin niin helppoa, kävelisi vain yritykseen missä haluaisi työskennellä ja sanoisi, että tulin nyt töihin....
Tosiaan ei töihin noin vaan mennä ja jos sattuu pääsemäänkin töihin niin ihme on jos siitä saa sellaista palkkaa josta saa toimeentulon ;P
Luulisi, että ne yhteistulot ratkaisevat ja että katsovat tilanteesi ja sen mukaan sitten. Mutta voimistuttuasi päivä päivältä mikäli ikä tai terveys ei estä, niin koita saada hommia jostain, niin et jämähdä ja masennu entisestään.
Olisi kyllä häijyä, jos ruokarahaa ei tippuisi. Koittakaa yhdessä avovaimon kanssa selvitä rakentavalla tavalla asioista!
varaa aika sosiaalitoimistoon. sielläkin erityissosiaalineuvojia. kerro tilanteesi siellä. ei näillä palstoilla tietoa saa, ovat aina tapauskohtaisia asioita. voimia eteenpäin.
Äidin poismenon aiheuttamasta masennuksesta saat lääkärintodistuksen terveyskeskuksesta, mikset hyvä ihminen mene lääkäriin ja vuodata samaa kertomusta sinne, hop hop lääkäriin. Kaikki selviää kyllä kunhan vain osaa hakea apua oikeista paikoista. Voit viedä sen lääkärintodistuksen työkkäriin tai/sekä sossuun. Voimia ja jaksamista sinulle.
Hae sossuun aika kerrot että tuli ero. Hae asunto, saat rahaa. Muussa tapauksessa avokkisi on elatusvelvollinen, ainahan sitä voi seurustella.