Kuinka moni

Ihan sama. Kuinka moni liitossa tai eronnut on töissä??

ja Tilastokeskuksen sivut kertovat toista...Suurin "sosiaalisesti ruokittava" elinmuoto on "yksin elävät miehet" ei yh-äidit....=)
TommyG...faktoja pöytään. Linkkejä, lähteitä, perusteluja....Missä ne viipyvät????
Loppu lätinä...plaah...Sattuu sitä "paremmissakin piireissä"...Lue vaikka uusin IltaLehti tai Häkkisen elämänkerta....=)

olet sitä mieltä että on näin.

joka toinen vasenkätinen on työtön. Olen yh:na ollessani ollut koko ajan työssä. Nyt en siis ymmärtänyt koko tuota sun avaustasi,miksi yh muka olisi senkummemmin työtön kuin kukaan muukaan.
Ja miten muka yhteiskunta kannustaa yksinhuolatjuuteen, ei mitenkään.
Mene ja ala opiskelemaan sosiaalialaa niin ymmärrät jotain puhumastasi.

Eriävä mielipiteeni on tässä: Olet väärässä
Perusteluni: Olet "TommyG"

*hihittää*

Olen totaali yh ja opiskelen SIKSI että pääsisin töihin. Haluan töihin ja odotan jo kovasti sitä.
Se, että olen yh, ei liity millään tavalla siihen, että olen töissä tai kotona. Vaikka olisin ydinperheen äiti, olisin ollut sen kolme vuotta kotona, sitten opiskelemaan ja sen jälkeen töihin, kuten nytkin.

Minä soisin jokaiselle lapselle hyvän ydinperheen, missä olisi paljon rakkautta ja välittämistä, mutta koska maailma ei ole mustavalkoinen, eivät ihmisetkään ole enkeleitä, elämä ei mene kuten haluaa, mutta silti sitä voi elää sen mukaan miten haluaa. Minä jäin yksinhuoltajaksi, mutta se ei muuttanut suunnitelmiani yhtään.

Olen täyspäivätöissä ja total-yh.
JA totaltäyspäinen vielä toistaiseksi.

totaaliyh olen, ja vuoroduunia teen.

Nytkin juuri tulin iltavuorosta.

Työttömänä en ole ollut koskaan.

Opiskelin viime vuoden ja nyt olin vuosiin työtön 7 viikkoa.. maanantaina alkoi työt..=)

Vuoden alusta oon ollut taas vaihteeks töissä päätoimisen opiskelun (yliopisto) sijasta; vaihtelu virkistää :) Nyt on tarkoitus tehdä töitä niin kauan kuin niitä riittää ja hoidella opiskeluja vähän rennompaa tahtia siinä sivussa.

Tilanne huoltajuuden suhteen on paperilla yhteishuoltajuus, käytännössä isä osallistuu "projektiin" soittamalla lapselle viitisen kertaa vuodessa. Syy yhteishuoltajuuteen on, ettei lapsen isä suostunut antamaan huoltajuutta enkä ole halunnut ja jaksanut lähteä käräjöimään...

Minun kohdallani ero johti suurempiiin mahdollisuuksiin työelämän ja opintojen suhteen, koska mies vastusti kaikkea koulunkäyntiä eikä oikein arvostanut työntekoakaan. Perhe-elämästä tuli eron myötä helpompaa, joten voimat riittävät nykyisin paremmin samoin itseluottamus. Mielestäni yhteiskunnan ei tarvitse erityisesti kannustaa yksinhuoltajuuteen, mutta on hyvä, että nykyään ihmisten on mahdollista erota suhteesta, jossa on paha olla, ja pelastaa siten oma elämänsä ja mielenterveytensä, ja tarjota lapsilleen turvallisempi lapsuus. Ydinperhe on tietenkin paras vaihtoehto, mikäli se toimii kaikkien perheenjäsenten parhaaksi!