Kadehdin teitä, jotka asutte omakotitalossa ja olette ainoita lapsia. Te voitte metelöidä omassa huoneessanne varmasti niin paljon kuin ikinä jaksatte. Kukaan ei kuule ääniä alakertaan, vai mitä? Voitte näytellä yksiksenne, harjoitella laulamista ja teillä on myös vapaus purkaa paineitanne, esim. huutamalla keuhkot tyhjiksi. Itse en vaan voi tehdä niin, koska asun ensinnäkin kerrostalossa (naapurit valittaisivat) ja toiseksi jokaikinen ääni kuuluu minun huoneestani olohuoneeseen ja päinvastoin. En yksinkertaisesti kehtaa laulaa omassa huoneessani ja niinpä en voi kehittyä siinä ollenkaan. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ei se laulutaidon kehittäminen olekaab mikään pääasia tässä, vaan oman olotilansa keventäminen. Laulaminen (äänekkäästi), kiljuminen, siis mikä tahansa missä saisi ylipäätänsä purkautua, sellaista kaipaisin! Lisäksi haluan jo oman rauhan: olen 19-vuotias ja opiskelen. En viitsisi mielelläni enää kauaa kotona asua, mutta toisaalta kun ajattelee, niissä solukämpissä vasta olisikin rankkaa! Rahankulutus kutistuisi siitä lähtien äärimmilleen, pitäisi käydä töissä opiskelujen ohella ja lisäksi vieraiden opiskelijoiden kanssa joutuisi jakamaan keittiön, kylpyhuoneen ja vessan! Voi kamala. Toisaalta haluaisin ottaa riskin ja painua täältä v*ttuun (anteeksi teinimäinen kielenkäyttöni, alkaa vain niin saakutisti tympiä). En sitten tiedä, mitä tehdä. Onhan minulla tosin aikaa tässä vielä miettiä, koska kukaan ei ole kuitenkaan häätämässä minua täältä minnekään. Saan asua kotona niinkauan kunnes valmistun. Ainoa ajatus on se, että kestänkö asua siellä niin kauaa? Naapurit eivät metelöi ollenkaan, mutta sen sijaan oma väki jauhaa p*skaa olohuoneessa istuen päivästä toiseen!! Vanhempani puhuvat siellä paljon plus pikkusiskoni ja veljeni. Joka kerta kun alan lukea, joudun laittamaan työmiehen kuulokkeet korvilleni, jotta voisin keskittyä. Kuulostaa varmaan huvittavalta :D Mutta tämän sanon niille, jotka valittavat että elämässä on liian HILJAISTA: ihminen voi aina hankkia ajanvietettä itselleen, mutta sen sijaan hiljaisuutta ei voi metelin keskellä hankkia! Hiljaisuutta täytyisi olla riittävästi, jotta ihminen jaksaisi. Paitsi jotkut ihmiset osaavat sulkea ympärillä olevat äänet ja vain keskittyä siihen, mihin haluavat. Mutta minä en ole sellainen. Ei meilläkään toisaalta ihan jokaikinen hetki metelöidä, vaan tottakai päivässä on myös tunteja, jotka ovat täysin hiljaisia. Mutta ne ovat niin sattumanvaraisia, että ei sellaisesta kahden tunnin hiljaisuudesta oikein voi nauttia, kun pelkää koko sen ajan että nyt joku tulee kotiin ja metelöinti taas alkaa. Kateuteni on suuri niitä nuoria kohtaan, jotka voivat omakotitalossa yläkerran hiljaisuudessa lukea rauhassa kirjoja ja tehdä mitä lystää. Ei tarvi välttämättä olla edes ainut lapsikaan, pelkkä omikotitalo riittää kertomaan tilanteen! Älkää te valittako hiljaisuudesta, koska ihminen saa aina halutessaan meteliä aikaiseksi, esim. avaamalla vaikkapa radion. Opiskelu tuntuu kivemmalta ja samoiten kaikki muukin, kun on jossain paikka missä voi hetken levähtää. Kyllä minä yöuneni saan nukkua, sellaiset kymmenen tuntia, mutta olisi kiva jos myös päivälläkin olisi hiljaista.
Kadehdin, kadehdin,
19
1263
Vastaukset
- iines..,
ihmisiä joilla on omakotitalo ja hiljaisuus! kotonani tapellaan uisen (vanhemmat) joten kaipaan hiljaisuutta
- minni21
Ruoho ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Asuimme omakotitalossa, jonka yläkerrasta kuuluivat kaikki äänet alakertaan ja aina oltiin huomauttelemassa radion huudattamisesta yms. Ja taas tuo ainoan lapsen kadehtiminen, en edes viitsi vastata moiseen ... Ja kommenttisi vanhemmista osoitti suurta kommunikointikyvyn vajetta.
- MINÄ
niin...no ei se aina mee noin vaikka asuisi omakotitalossa...
ennen asuttiin kerrostalossa ja mutsilla oli paljon tekemistä kun ei seurustellut kenenkään kanssa.eikä ollut kotona paljoakaan.
nyt se sitten on löytänyt miehen ja muutettiin omakotitaloon. täällä vaan riidellään eikä muuta. ja sisarukset huutavat minkä jaksavat. ja minä kun olen aina asunnut aivan keskellä keskustaa niin on se vituttavaa muuttaa melkeen maalle :|
ja nykyisin mutsi on vaan miehensä kanssa KOTONA... ja töissä tietenkin, mutta heillä molemmilla on työajat samat, kun mun kouluajat. eli kun meen kouluun, niin he menevät töihin samoihin aikoihin ja kun tulen kotiin, niin he ovat aina kotona juuri ennen minua. rasittavaa.
enää mutsi ei missään käy,...nyhjöttää vaan kotona.
rakastin "entistä" elämääni - Ankeli
Jos minulla ei olisi poikaystävää, olisin onnellinen jos voisin asua perheen kanssa niin kauan kunnes valmistun. Tällä hetkellä joudun asumaan yksin, koska poikkeri on armeijassa ja perhe 100 kilsan päässä. Olisin jäänyt koulun asuntolan 2 hengen soluihin, jos vaan en olisi koiraa hankkinut. Olisin IKIONNELLINEN jos olisi seuraa. Kun istuu 6 tuntia ensin koulussa ja sitten 6 tuntia hiljaisuudessa niin kyllä siinä kaheliksi tulee. Siskokin sanoi että alan kuulostaa seinähullulta pikku hiljaa.
Kuvitelmasi kaksikerroksisessa talossa asumisesta eivät ole mitenkään todenmukaiset. Luuletko ettei yläkerrasta kuulu ääniä? Juuri nytkin kuulen veljeni joka ikisen askeleen. Sieltä myös kuuluu vähänkin kovaäänisempi puhe. On totta, että on enemmän huoneita joista valita se hiljaisin, mutta ei se melu mihinkään katoa jos esim. veli on lähdössä baariin kavereiden kanssa. Saatikka koeta kuvitella 3 pikkupoikaa juoksentelemassa yläkerrassa innosta kiljuen? Ei sitä turhaan sanota ja varoiteta että katsokaa ettei lamput tipu katosta. Koska siltä se tosissaan vaikuttaa. Ja kyllä ne äänet sieltä alakerrasta yläkertaankin kuuluvat vaikka omistaisit palatsin.
Ole onnellinen että sulla on sisko ja veli. Hyvin monella ei ole. Olet varmaan huomannut mitä useiseta ainoista lapsista tulee? Itsekkäitä ja erittäin omanarvontuntoisia. Useimmat eivät osaa ottaa toisia huomioon.
"Te voitte metelöidä omassa huoneessanne": Väärin. Alakerrasta useimmiten kuuluu "nyt ne turvat kiinni siellä yläkerrassa!"
"Kukaan ei kuule ääniä alakertaan": Väärin. Äänien lisäksi sinne kuuluu joka ikinen askel. Varsinkin jos lattia ei ole kunnolla tukeva. Itse en voi huoneessani yöllä juuri liikkua koska äiti ja isä nukkuvat huoneen alapuolella ja heräävät aina.
"En viitsisi mielelläni enää kauaa kotona asua, mutta toisaalta kun ajattelee, niissä solukämpissä vasta olisikin rankkaa! Rahankulutus kutistuisi siitä lähtien äärimmilleen, pitäisi käydä töissä opiskelujen ohella ja lisäksi vieraiden opiskelijoiden kanssa joutuisi jakamaan keittiön, kylpyhuoneen ja vessan! Voi kamala.": Voi kamala todellakin. Mitä luulet aikuisuuden ja oman perheen perustamisen sun muun tuovan mukanaan? AMK-oppilaista 50 % käy töissä koulun ohella. Loput pärjäävät kesätyörahoillaan ja tuillaan. Ja vanhempien avustuksellakin kai. Jokainen ystäväsi on ollut sinulle aluksi vieras.
Ei ole mitään kadehdittavaa.- 6 tuntia
hiljaisuudessa, pystyt aiheuttaa itsellesi meteliä. Esim. avaamalla tv:n/radion/cd-soittimen. Mikä noista sinulla sitten onkaan. Mutta melun keskelle et voi saada hiljaisuutta, vaikka mitä tahansa tekisit! Niin vain on. Hiljaisuuden pystyy ihminen itse rikkomaan, mutta ihminen ei voi luoda meluiseen ympäristöön hiljaisuutta. Hiljaisuus kotona on etuoikeus, ei suinkaan haittapuoli. Sen huomaa vasta sitten, kun sen menettää. Ja kun mainitsin tv:n, radion ja musiikin, niin tietysti voit myös soittaa jollekin kaverillesi ja saada siten jotain tekemistä hiljaisuuteen. Sama pätee myös siihen, jos lähtee jonkun kanssa esim. kahville. Mutta minä olen sitä mieltä, että ihmisellä täytyy olla ainakin yksi paikka, missä voi viettää aikaansa yksin ja hiljaisuudessa. Jokainen kaipaa hiljaisuutta päivässä jonkin verran. Sitä eivät vain ymmärrä ne, jotka ovat liikaa hiljaisuudessa. Ne, jotka ovat liikaa hiljaisuudessa, se on niiden oma päätös (koska ainahan voi tehdä vaihtoehtoisesti jotain muuta kuin kuunnella hiljaisuutta). Sen sijaan se ei ole ihmisen oma päätös, että elää metelöivässä ympäristössä. Se ei tosiaan ole! Ja ymmärsit muuten väärin, kun ajattelit tuon metelin tuovan läheisyyttä yksinäisyyteen. Tosiasia on, että vanhemmistani ei ole mitään seuraa minulle. Metelöivät olohuoneessa päivästä toiseen, mutta sen sijaan jos heille yrittää jotain puhua, vastaus on joka toinen kerta vain "aha" asiaan kuin asiaankin! Metelin keskellä voi siis tuntea itsensä aivan yhtä lailla yksinäiseksi kuin täydessä hiljaisuudessakin (niin ainakin minä tunnen). Erona on vain se, että hiljaisuudessa pystyy lukemaan paremmin kirjoja ja kaikkea muuta kivaa myös. Lisäksi paremmin myös ajattelemaan. Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus.
- Ankeli
6 tuntia kirjoitti:
hiljaisuudessa, pystyt aiheuttaa itsellesi meteliä. Esim. avaamalla tv:n/radion/cd-soittimen. Mikä noista sinulla sitten onkaan. Mutta melun keskelle et voi saada hiljaisuutta, vaikka mitä tahansa tekisit! Niin vain on. Hiljaisuuden pystyy ihminen itse rikkomaan, mutta ihminen ei voi luoda meluiseen ympäristöön hiljaisuutta. Hiljaisuus kotona on etuoikeus, ei suinkaan haittapuoli. Sen huomaa vasta sitten, kun sen menettää. Ja kun mainitsin tv:n, radion ja musiikin, niin tietysti voit myös soittaa jollekin kaverillesi ja saada siten jotain tekemistä hiljaisuuteen. Sama pätee myös siihen, jos lähtee jonkun kanssa esim. kahville. Mutta minä olen sitä mieltä, että ihmisellä täytyy olla ainakin yksi paikka, missä voi viettää aikaansa yksin ja hiljaisuudessa. Jokainen kaipaa hiljaisuutta päivässä jonkin verran. Sitä eivät vain ymmärrä ne, jotka ovat liikaa hiljaisuudessa. Ne, jotka ovat liikaa hiljaisuudessa, se on niiden oma päätös (koska ainahan voi tehdä vaihtoehtoisesti jotain muuta kuin kuunnella hiljaisuutta). Sen sijaan se ei ole ihmisen oma päätös, että elää metelöivässä ympäristössä. Se ei tosiaan ole! Ja ymmärsit muuten väärin, kun ajattelit tuon metelin tuovan läheisyyttä yksinäisyyteen. Tosiasia on, että vanhemmistani ei ole mitään seuraa minulle. Metelöivät olohuoneessa päivästä toiseen, mutta sen sijaan jos heille yrittää jotain puhua, vastaus on joka toinen kerta vain "aha" asiaan kuin asiaankin! Metelin keskellä voi siis tuntea itsensä aivan yhtä lailla yksinäiseksi kuin täydessä hiljaisuudessakin (niin ainakin minä tunnen). Erona on vain se, että hiljaisuudessa pystyy lukemaan paremmin kirjoja ja kaikkea muuta kivaa myös. Lisäksi paremmin myös ajattelemaan. Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus.
Vanhempien lisäksi sanoit että sulla on sisko ja veli. Jos kenenkään neljän kanssa ei tule toimeen, ei vika voi juuri olla missään muussa kuin itsessä. Jos heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan, 4 erilaisen ihmisen, täytyy olla jo vikaa kommunikointikyvyissä.
Sanoit itsekin ettei se meteli tuo helpotusta yksinäisyyteen. Miten se olisi eri asia minulla? Radiosta ei ole paljon muuta iloa kuin ettei ainakaan ole täysin hiljaista. Televisiota nyt voi katsoa, mutta 6 tuntia?! On se hyvä jos on jolle soittaa ja jonka kanssa voisi löpistä päivät pitkät, mutta kavereillakin on muuta elämää kuin kuunnella yhden ihmisen päivittäistä joutavaa asiaa (koska ei sillä asialla voi olla juuri enää sisältöä jos joka päivä puhut vaikka tunnin kaverin kanssa puhelimessa). Monet viihtyvät paskaa puhuessa, minä en. Sitä paitsi, lähin kaveri asuu 20 kilsan päässä opiskelujen takia, joten ihan vain rahan puutteenkaan vuoksi ei voi joka päivä mennä katsomaan. On niillä omatkin tekemisensä.
"Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista? - ...
Ankeli kirjoitti:
Vanhempien lisäksi sanoit että sulla on sisko ja veli. Jos kenenkään neljän kanssa ei tule toimeen, ei vika voi juuri olla missään muussa kuin itsessä. Jos heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan, 4 erilaisen ihmisen, täytyy olla jo vikaa kommunikointikyvyissä.
Sanoit itsekin ettei se meteli tuo helpotusta yksinäisyyteen. Miten se olisi eri asia minulla? Radiosta ei ole paljon muuta iloa kuin ettei ainakaan ole täysin hiljaista. Televisiota nyt voi katsoa, mutta 6 tuntia?! On se hyvä jos on jolle soittaa ja jonka kanssa voisi löpistä päivät pitkät, mutta kavereillakin on muuta elämää kuin kuunnella yhden ihmisen päivittäistä joutavaa asiaa (koska ei sillä asialla voi olla juuri enää sisältöä jos joka päivä puhut vaikka tunnin kaverin kanssa puhelimessa). Monet viihtyvät paskaa puhuessa, minä en. Sitä paitsi, lähin kaveri asuu 20 kilsan päässä opiskelujen takia, joten ihan vain rahan puutteenkaan vuoksi ei voi joka päivä mennä katsomaan. On niillä omatkin tekemisensä.
"Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista?>>Sanoit itsekin ettei se meteli tuo helpotusta yksinäisyyteen. Miten se olisi eri asia minulla? Radiosta ei ole paljon muuta iloa kuin ettei ainakaan ole täysin hiljaista>Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista?
- Ankeli
... kirjoitti:
>>Sanoit itsekin ettei se meteli tuo helpotusta yksinäisyyteen. Miten se olisi eri asia minulla? Radiosta ei ole paljon muuta iloa kuin ettei ainakaan ole täysin hiljaista>Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista?
Radio päällä tai ei, ehkä saan painettua on/off nappia miloin lystään, mutta yksinäisyyttä se ei poista.
Perhetaustastasi ymmärtää kyllä miksi olet perheessäsi yksinäinen. Tiedän kyllä millainen on veli joka kivahtaa jokaisesta väärästä sanasta (onneksi se ikä on kuitenkin ollutta ja mennyttä hänellä), äiti keski-iän kriisissä (puhuu ja juttelee mutta saattaa tuosta vain napsahtaa) ja erakkoisä (yleisin vastaus hrmh). Ja jos sisko on 8 vuotta niin ei taida juuri seuraa olla.
"Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista?" Minua jäi tässä todella mietityttämään "aina joskus"? Kuinka usein teillä oikeastaan mekastetaan ja millaista mekastamista se on? Luetteletko tavallisen puheen mekastukseksi niinkuin sanoit jossain viestissä että vanhempasi pölisevät olohuoneessa? - se kuuluu
Ankeli kirjoitti:
Radio päällä tai ei, ehkä saan painettua on/off nappia miloin lystään, mutta yksinäisyyttä se ei poista.
Perhetaustastasi ymmärtää kyllä miksi olet perheessäsi yksinäinen. Tiedän kyllä millainen on veli joka kivahtaa jokaisesta väärästä sanasta (onneksi se ikä on kuitenkin ollutta ja mennyttä hänellä), äiti keski-iän kriisissä (puhuu ja juttelee mutta saattaa tuosta vain napsahtaa) ja erakkoisä (yleisin vastaus hrmh). Ja jos sisko on 8 vuotta niin ei taida juuri seuraa olla.
"Välillä ajatukseni katkeavat, kun meillä huudellaan huoneesta toiseen. Ei tosin aina tehdä niin, mutta aina joskus": Luuletko oikein tosissaan ettei muualla ole tällaista? Että muualla on oikeasti hiljaista?" Minua jäi tässä todella mietityttämään "aina joskus"? Kuinka usein teillä oikeastaan mekastetaan ja millaista mekastamista se on? Luetteletko tavallisen puheen mekastukseksi niinkuin sanoit jossain viestissä että vanhempasi pölisevät olohuoneessa?sanan tarkkuudella huoneeseeni.
Yksinäisyys on kurja juttu, mutta paljon ikävämpää on elää yksinäisenä metelin keskellä!
- niin se vain on
Äänet ympärilläsi lähtevät ihmisistä, joita ilman elämäsi olisi aika onttoa. Kyllä minua ketutti se ainainen natkutus musiikista tai vastavuoroistesti siskon onneton musiikkimaku, mutta kun muutin yksin, hiljaisuus oli repiä hermot hajalle. Eikä SITÄ hiljaisuutta poista telkkari tai radio...
- Ja lisäksi..
tavata ihmisiä muutaman kerran viikossa. Ja eikös sitä töissäkin/opiskelupaikassa näe jo ihmisiä?
- niin se vain on
Ja lisäksi.. kirjoitti:
tavata ihmisiä muutaman kerran viikossa. Ja eikös sitä töissäkin/opiskelupaikassa näe jo ihmisiä?
Kirjat tai työ-/opiskelukaverit eivät tee "kotia". Koti voi tietysti tuntua kodilta yksinkin, mutta kyllä se kontrasti lapsuuden kodin ja yksin asumisen välillä oli aika raju =) Vie aikaa tottua.
- ,,,,,,,
niin se vain on kirjoitti:
Kirjat tai työ-/opiskelukaverit eivät tee "kotia". Koti voi tietysti tuntua kodilta yksinkin, mutta kyllä se kontrasti lapsuuden kodin ja yksin asumisen välillä oli aika raju =) Vie aikaa tottua.
Mieti. Saat ahmia päivästä toiseen kirjoja. Kirjojen lukeminen on ihan helvetin hauskaa, kun on rauhallista ja koko päivä on käytettävissä siihen. Kun ei kuulu inahdustakaan voi täysin uppoutua lukemaansa. Mutta tapauksessa ei pysty, en ainakaan minä. Silloin vain harhailee siinä "puoli-keskittymisen" -tilassa, jossa koko ajan miettii viitsisikö enää jatkaa vai ei.
Mutta onneksi minulla on sentään kuulokkeet... Niistä ei kuulu kuin huuto läpi sellaisena pienenä piipityksenä. Ja meillä ei todellakaan koko aika huudeta. Meillä vain jauhetaan p:tä olohuoneessa päivästä toiseen. Tietenkin voisin käyttää kuulokkeita siihen, mutta ne eivät tunnu niin kivalta. Eivät ne mitenkään satu, sitä en tarkoita. Se on vain niin, että tulee ahdistava olo, kun laittaa ne pitkäksi aikaa. Varsinkin vapaa-ajan kirjoja olisi äärimmäisen kiva lukea ilman kuulokkeita. Kyllä kadehdin sua, kun olet muuttanut pois kotoolta (hiljaisuuteen?). Olet juuri pääsemässä "omille jaloillesi" eli itsenäistymässä toisin sanoen. Miten mä pystyn itsenäistymään, kun mun äitini hoputtaa mua jokaikinen päivä?? Siinä ei oma vastuu pääse pahemmin kehittymään.
Yksinäisyys on ikävä asia, mutta siihen voi ihan järkevällä tavalla suhtautua. Esim. mitä nyt tekisin? On täysin oletettavaa, ettei vanhempiaan enää muuton jälkeen näe niin usein. Mutta mieti: saat oman rauhasi! - niin se vain on
,,,,,,, kirjoitti:
Mieti. Saat ahmia päivästä toiseen kirjoja. Kirjojen lukeminen on ihan helvetin hauskaa, kun on rauhallista ja koko päivä on käytettävissä siihen. Kun ei kuulu inahdustakaan voi täysin uppoutua lukemaansa. Mutta tapauksessa ei pysty, en ainakaan minä. Silloin vain harhailee siinä "puoli-keskittymisen" -tilassa, jossa koko ajan miettii viitsisikö enää jatkaa vai ei.
Mutta onneksi minulla on sentään kuulokkeet... Niistä ei kuulu kuin huuto läpi sellaisena pienenä piipityksenä. Ja meillä ei todellakaan koko aika huudeta. Meillä vain jauhetaan p:tä olohuoneessa päivästä toiseen. Tietenkin voisin käyttää kuulokkeita siihen, mutta ne eivät tunnu niin kivalta. Eivät ne mitenkään satu, sitä en tarkoita. Se on vain niin, että tulee ahdistava olo, kun laittaa ne pitkäksi aikaa. Varsinkin vapaa-ajan kirjoja olisi äärimmäisen kiva lukea ilman kuulokkeita. Kyllä kadehdin sua, kun olet muuttanut pois kotoolta (hiljaisuuteen?). Olet juuri pääsemässä "omille jaloillesi" eli itsenäistymässä toisin sanoen. Miten mä pystyn itsenäistymään, kun mun äitini hoputtaa mua jokaikinen päivä?? Siinä ei oma vastuu pääse pahemmin kehittymään.
Yksinäisyys on ikävä asia, mutta siihen voi ihan järkevällä tavalla suhtautua. Esim. mitä nyt tekisin? On täysin oletettavaa, ettei vanhempiaan enää muuton jälkeen näe niin usein. Mutta mieti: saat oman rauhasi!Kyllä kyllä, lukutoukkana ja kuuden hengen perheessä asustaneena tiedän tasan mistä puhut, ja ymmärrän näkökulmasi. Halusin kuitenkin muistuttaa asian syvällisemmästä puolesta, siitä, että on olemassa se perhe joka rakastaa ja jota rakastaa. Kaikilla kun ei ole. Huuto rassaa ja meteli ärsyttää, mutta mutta... pitää muistaa myös ne positiiviset puolet.
Yksin asuessani minulle ei koskaan ehtinyt kodista tulla kotia, asun nykyään avomiehen kanssa saman katon alla. Ihanaa, kun on joku jonka hymyn näkee aamulla, tai joku jonka valitus huonosta tv-tarjonnasta häiritsee keskittymistä kun yritän tehdä kouluhommia. Kun se joku on se "perhe" =)
Mitä itsenäistymiseen tulee, voit joko yrittää ehtiä äitisi hoputtamisen edelle tai odottaa rauhassa sitä poismuuttoa ennen itsenäistymistä =) Usko pois, jokaisessa aikakaudessa on etunsa... vaikka en niin paljon ole maailmaa nähnyt, että voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä niin väittää, uskon siihen silti.
Tsemppiä ja harkitse korvatulppia! - ...
niin se vain on kirjoitti:
Kyllä kyllä, lukutoukkana ja kuuden hengen perheessä asustaneena tiedän tasan mistä puhut, ja ymmärrän näkökulmasi. Halusin kuitenkin muistuttaa asian syvällisemmästä puolesta, siitä, että on olemassa se perhe joka rakastaa ja jota rakastaa. Kaikilla kun ei ole. Huuto rassaa ja meteli ärsyttää, mutta mutta... pitää muistaa myös ne positiiviset puolet.
Yksin asuessani minulle ei koskaan ehtinyt kodista tulla kotia, asun nykyään avomiehen kanssa saman katon alla. Ihanaa, kun on joku jonka hymyn näkee aamulla, tai joku jonka valitus huonosta tv-tarjonnasta häiritsee keskittymistä kun yritän tehdä kouluhommia. Kun se joku on se "perhe" =)
Mitä itsenäistymiseen tulee, voit joko yrittää ehtiä äitisi hoputtamisen edelle tai odottaa rauhassa sitä poismuuttoa ennen itsenäistymistä =) Usko pois, jokaisessa aikakaudessa on etunsa... vaikka en niin paljon ole maailmaa nähnyt, että voisin kokemuksen syvällä rintaäänellä niin väittää, uskon siihen silti.
Tsemppiä ja harkitse korvatulppia!huono puoli, että ne hankaavat ja näin ollen kuivattavat korvakäytävää.
Mutta työmiehen kuulokkeita kyllä käytän!
Asun tosiaan kotona... vähintään elokuuhun asti.
- Fuckah
Ensinnäkin läheskään kaikissa omakotitaloissa ei ole kahta kerrosta vaan yksi. En ymmärrä mitä tuo ainoa lapsi -dilemmasi tarkoittaa. Olen perheen nuorin lapsi ja muut asuvat jo muualla oman perheensä kanssa.
En voi metelöidä tai kuunnella musiikkia, koska asun yksikerroksisessa omakotitalossa ja se häiritsisi muita. Kaksi sisaruksistani asuu kaksikerroksisessa omakotitalossa ja takaan, ettei se elämä sellaisessa niin auvoista ole kuin kirjoituksesi antaa ymmärtää.
Miten uskallat jakaa talon mahdollisen puolisosi kanssa? Varmasti vessat jokaiselle talon yksilölle ja muuta mukavaa no, jos on valuuttaa, niin mikä ettei.
Jos vanhempasi ymmärtävät sinua ja toisinpäin voinet kertoa heille, että pitäisivät pienempää meteliä. Omat vanhempani ovat hiljaa, kun luen kokeeseen tai muuhun ns. tärkeään.
Ja muista, että saat yksinasuessai olla niin hiljaa kuin haluat ja nauttia siitä!- eivät tee
samanlailla. Aina on sama mekkala olohuoneessa, lukisinko tai en. Jos edes ehdotan asiaa heille, niin olen kuulemma pyrkimässä tyranniksi :D
- tyhmä...
LAPSELLISUUDEN HUIPPU!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
- ....
etkä osaa siksi asettua toiseen asemaan. Metelistä valittaminen ei ole todellakaan mikään trendi!!
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Virkamiehille tarvitaan tuntuvat palkankorotukset
Naistenpäivänä on syytä muistuttaa, että virkamiehen euro on vain 80 senttiä. Palkat tulee saattaa samalle tasolle yksi373655Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal273209- 652845
Olisipa saanut sinuun
Tutustua paremmin. Harmi että aloin lopulta jännittämään kun näytit tunteesi niin voimakkaasti ja lähestyit niin voimaak812658- 351728
Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no801670- 281497
- 151465
Olisitpa se hellä
Ja herkkä minkä kuvan sain sinusta irl. Haluaisin että elämässäni olisi sellainen joka arvostaa minua juuri sellaisena k231454- 281438