Yleinen ongelma?

että tätä tapahtuu muuallakin. Meillä tosiaan on yhdessäeloa takana reilut kaksi vuotta. Ja toki ymmärrän että lapsukaiset saattavat joskus ärsyttää, onhan noita tunteita biologisilakin vanhemmilla. Mutta, mutta.. mieheni käyttäytyy välillä tosi törkeästi lapsiani kohtaan, huutaa pienimmästäkin asiasta, keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua. Ja hoidota; miten ihmeessä selitän puolitutulle hoitajalle, että kaitsetko lapsiani muutaman tunnin, vaikka tuo mies makaakin samassa talossa, kun ei se halua niitä hoitaa. Eikä näitä lastenhoito tilanteita paljon ole ollut. Lähinnä tälläisiä äkillisiä lääkärikäyntejä etc. Lapset ovat päivähoitajalla, kun minä olen töissä, vaikka avokilla olisi vapaapäivä.

eka kirjoitti:

että tätä tapahtuu muuallakin. Meillä tosiaan on yhdessäeloa takana reilut kaksi vuotta. Ja toki ymmärrän että lapsukaiset saattavat joskus ärsyttää, onhan noita tunteita biologisilakin vanhemmilla. Mutta, mutta.. mieheni käyttäytyy välillä tosi törkeästi lapsiani kohtaan, huutaa pienimmästäkin asiasta, keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua. Ja hoidota; miten ihmeessä selitän puolitutulle hoitajalle, että kaitsetko lapsiani muutaman tunnin, vaikka tuo mies makaakin samassa talossa, kun ei se halua niitä hoitaa. Eikä näitä lastenhoito tilanteita paljon ole ollut. Lähinnä tälläisiä äkillisiä lääkärikäyntejä etc. Lapset ovat päivähoitajalla, kun minä olen töissä, vaikka avokilla olisi vapaapäivä.

Lue lisää

Tottakai ärsyttää... sinä jolle ne lapset ovat tärkeintä maailmassa, ärsyynnyt niihin välillä. Miksi sitten ei miehesi jolle lapset eivät välttämättä merkitse muuta kuin että ovat lapsinasi osa hänen jokapäiväistä elämää. Itse tunnen näin mutta se ei tarkoita sitä että lapsia "vihaisin" kuten toteamus yleensä käsitetään. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä että vaikka kyseinen lapsi on puolisoni lapsi niin minulle hän on kuin kuka tahansa lapsi... suhtautuminen on siis neutraalia.

Meilläkin minä makoilen kortistossa kotona ja avo on töissä. Lapsi on tarhassa aina kun avolla on työvuoro erikseen sovittavia poikkeuksia lukuunottamatta. Tiesitkö muuten että lain mukaan toisen lapsia ei tarvitse hoitaa... joten jos miehesi on kotona kuten minä niin lapsella on normaali oikeus päivähoitoon.

Itse en näytä KOSKAAN negatiivisia tunteita lapselle... tosin en niitä ilmaise muutenkaan elämässä kovin helposti. Siitä risuja miehellesi että hänen pitäisi osata käyttäytyä lapsia kohtaan vaikka ei se aina se aikuisena pysyminen helppoa ole.

Mites lapsivapaat ajat teillä pyörivät? Ne on kuule varsinkin miehellesi TÄRKEITÄ. Jos teillä ei lapsivapaata ole paljoakaan niin KIIREESTI sellaisia järkkäämään!! Jos kakarat pyörii aina jaloissa siinä vittuuntuu rauhallisempikin UO :)

Heinis* kirjoitti:

Tottakai ärsyttää... sinä jolle ne lapset ovat tärkeintä maailmassa, ärsyynnyt niihin välillä. Miksi sitten ei miehesi jolle lapset eivät välttämättä merkitse muuta kuin että ovat lapsinasi osa hänen jokapäiväistä elämää. Itse tunnen näin mutta se ei tarkoita sitä että lapsia "vihaisin" kuten toteamus yleensä käsitetään. Se tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä että vaikka kyseinen lapsi on puolisoni lapsi niin minulle hän on kuin kuka tahansa lapsi... suhtautuminen on siis neutraalia.

Meilläkin minä makoilen kortistossa kotona ja avo on töissä. Lapsi on tarhassa aina kun avolla on työvuoro erikseen sovittavia poikkeuksia lukuunottamatta. Tiesitkö muuten että lain mukaan toisen lapsia ei tarvitse hoitaa... joten jos miehesi on kotona kuten minä niin lapsella on normaali oikeus päivähoitoon.

Itse en näytä KOSKAAN negatiivisia tunteita lapselle... tosin en niitä ilmaise muutenkaan elämässä kovin helposti. Siitä risuja miehellesi että hänen pitäisi osata käyttäytyä lapsia kohtaan vaikka ei se aina se aikuisena pysyminen helppoa ole.

Mites lapsivapaat ajat teillä pyörivät? Ne on kuule varsinkin miehellesi TÄRKEITÄ. Jos teillä ei lapsivapaata ole paljoakaan niin KIIREESTI sellaisia järkkäämään!! Jos kakarat pyörii aina jaloissa siinä vittuuntuu rauhallisempikin UO :)

Lue lisää

siis nuo lapsivapaat. Lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään, mutta avokki on monesti viikonloppuisin töissä, joten lapsivapaa sattaa mennä suureksi osaksi töissä. Ja tästä ajankäytöstä lapsivapaiden aikana on myös riidelty usein, minä kun kävisin silloin mieluusti elokuvissa tai juhlimassa, mutta avo haluaa olla kotona. Olen kyllä ajan kanssa antanut periksi, mutta lopputulos on se, etten juurikaan käy missään. Nämä viikonloput kun ovat ainoita aikoja kun minä voin käydä missään, avo toki menee silloinkin kun lapset ovat kotona.

En todellakaan pysty järjestämään enempää lapsia hoitoon. Enkä kyllä haluaisikaan. Lapset ovat 9 tuntia päivässä ma-pe hoidossa. Kyllä minulla mielestäni pitäisi olla oikeus viettää lapsieni kanssa se vähäinen aika joka jää tästä jäljelle. Kaksi viikonloppua kuukaudessa ja illat 18-20.

Jotenkin ennen kuvittelin että perheessä puhalletaan yhteen hiileen. Taisin olla aika naivi.. Hyvänä esimerkkinä tästä tuli mieleeni, kun avokin auto oli rikki niin toki lainasin autoani, vaikka minulta jäi jumppa sen takia väliin. Mutta jos minun täytyy yllättäen mennä vaikka sinne lääkäriin, niin saan ihan rauhassa viedä lapset 60km päähän mummolaan, kun mies makoilee kotona.

eka kirjoitti:

että tätä tapahtuu muuallakin. Meillä tosiaan on yhdessäeloa takana reilut kaksi vuotta. Ja toki ymmärrän että lapsukaiset saattavat joskus ärsyttää, onhan noita tunteita biologisilakin vanhemmilla. Mutta, mutta.. mieheni käyttäytyy välillä tosi törkeästi lapsiani kohtaan, huutaa pienimmästäkin asiasta, keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua. Ja hoidota; miten ihmeessä selitän puolitutulle hoitajalle, että kaitsetko lapsiani muutaman tunnin, vaikka tuo mies makaakin samassa talossa, kun ei se halua niitä hoitaa. Eikä näitä lastenhoito tilanteita paljon ole ollut. Lähinnä tälläisiä äkillisiä lääkärikäyntejä etc. Lapset ovat päivähoitajalla, kun minä olen töissä, vaikka avokilla olisi vapaapäivä.

Lue lisää

Olet täydellisen itsekäs.. Miehesi on täysin viaton siihen, että sinulla on lapset riesanasi. On täysin selvää, että sinun omat odotukset miehen suhteen ovat olleet epätodellisia. Jos ei lasten omakaan isä niistä välitä niin miksi joku vieras välittäisi? Aika käsittämätöntä, että kuvitellaan että omat lapset olisivat jotenkin erikoisia. Loppujen lopuksi niitä siedetään. ei muuta. Tajua jo hyvä ihminen tämä ja jätä miehesi rauhaan.

kuvottava kirjoitti:

Olet täydellisen itsekäs.. Miehesi on täysin viaton siihen, että sinulla on lapset riesanasi. On täysin selvää, että sinun omat odotukset miehen suhteen ovat olleet epätodellisia. Jos ei lasten omakaan isä niistä välitä niin miksi joku vieras välittäisi? Aika käsittämätöntä, että kuvitellaan että omat lapset olisivat jotenkin erikoisia. Loppujen lopuksi niitä siedetään. ei muuta. Tajua jo hyvä ihminen tämä ja jätä miehesi rauhaan.

Lue lisää

Mitä tämä sietäminen käytännössä sitten on... miten se ilmenee? Onko omani kaltainen neutraali "kuin kuka tahansa lapsi"-suhtautuminen sietämistä vai mitä se on? Itse olen verrannut avoni lasta veroihin jotka pitää maksaa jos mielii palkkaa nauttia... tarkoittaako se että "siedän" lasta? Itse ymmärrän sietämisen paljon negatiivissävytteisemmin - se on sitä että hyväksyy pakosti jonkun negatiivisen asian olemassaolon koska vallitsevissa olosuhteissa ei tätä asiaa voi muuttaa tai poistaa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka työpaikkakiusaamisen... sitä "sietää" koska toinen vaihtoehto - työttömyys veisi talon pankille tai jotain muuta mitä ei haluta... mieluummin kärsitään se kiusaaja työpaikalla. En tiedä saiko tästä vitunkaan tolkkua mutta jos pointti tuli ymmärretyksi niin harashoo ;)

kuvottava kirjoitti:

Olet täydellisen itsekäs.. Miehesi on täysin viaton siihen, että sinulla on lapset riesanasi. On täysin selvää, että sinun omat odotukset miehen suhteen ovat olleet epätodellisia. Jos ei lasten omakaan isä niistä välitä niin miksi joku vieras välittäisi? Aika käsittämätöntä, että kuvitellaan että omat lapset olisivat jotenkin erikoisia. Loppujen lopuksi niitä siedetään. ei muuta. Tajua jo hyvä ihminen tämä ja jätä miehesi rauhaan.

Lue lisää

No jos se että haluaa lapsilleen tasapainoisen kasvuympäristön, on itsekkyyttä, ni sitten olen itsekäs. En usko että tilanne, jossa lapsi tuntee olevansa ylimääräinen ja epätoivottu, on kovinkaan kannustava lapselle.

Lapseni eivät todellakaan ole minulle riesa, päin vastoin. Tilanne saattaisi olla hyvinkin helppo jos näin olisi, veisin vain lapseni joka viikonlopu hoitoon ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Ehkä pieni katkeruuteni johtuu nimenomaan tästä alkuaikojen käytöksestä. Jos mies olisi alun perin kertonut, että voi "sietää" lapsiani, ei missään nimessä aio osalistua heidän asioihinsa, olisin voinut itse päättää haluanko tätä. Eri asunnot meille ainakin olisi jäänyt.

En yhtään ihmettele että uusioperheitä syynätään aika tarkasti mm. neuvolassa, jos tälläinen "ei kuulu mulle asenne" on näin yleinen.

eka kirjoitti:

No jos se että haluaa lapsilleen tasapainoisen kasvuympäristön, on itsekkyyttä, ni sitten olen itsekäs. En usko että tilanne, jossa lapsi tuntee olevansa ylimääräinen ja epätoivottu, on kovinkaan kannustava lapselle.

Lapseni eivät todellakaan ole minulle riesa, päin vastoin. Tilanne saattaisi olla hyvinkin helppo jos näin olisi, veisin vain lapseni joka viikonlopu hoitoon ja kaikki olisivat tyytyväisiä.

Ehkä pieni katkeruuteni johtuu nimenomaan tästä alkuaikojen käytöksestä. Jos mies olisi alun perin kertonut, että voi "sietää" lapsiani, ei missään nimessä aio osalistua heidän asioihinsa, olisin voinut itse päättää haluanko tätä. Eri asunnot meille ainakin olisi jäänyt.

En yhtään ihmettele että uusioperheitä syynätään aika tarkasti mm. neuvolassa, jos tälläinen "ei kuulu mulle asenne" on näin yleinen.

Lue lisää

Kun nyt olet saanut ukon narratuksi muka lapsien kasvuympäristöä parantamaan, niin nyt vielä pakotat häntä hoitamaan lapsiasi etc. Kuule, eiköhän nyt jo viimeistään kannattaisi heittää Hertta-sarjat nurkkaan ja katsoa totuutta silmiin. Ihan vaan nyt ihan itse kannat vastuusi mukuloistasi ja niiden kasvatuksesta. Sun miehes löytää vielä vapaan naisen, jonka kanssa voi nauttia elämästä ilman sinun lapsiasi. Taatusti muuten miettii haluaako koskaan kakaroita..Kypsä nainen ymmärtäisi, että miehelläkin on tarpeensa. Miehen elämä ei taatusti tule onnelliseksi, jos "vahtii" lapsiasi. Siinä on saattanut rakkaus jo aikaa sitten kadota..

Heinis* kirjoitti:

Mitä tämä sietäminen käytännössä sitten on... miten se ilmenee? Onko omani kaltainen neutraali "kuin kuka tahansa lapsi"-suhtautuminen sietämistä vai mitä se on? Itse olen verrannut avoni lasta veroihin jotka pitää maksaa jos mielii palkkaa nauttia... tarkoittaako se että "siedän" lasta? Itse ymmärrän sietämisen paljon negatiivissävytteisemmin - se on sitä että hyväksyy pakosti jonkun negatiivisen asian olemassaolon koska vallitsevissa olosuhteissa ei tätä asiaa voi muuttaa tai poistaa. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka työpaikkakiusaamisen... sitä "sietää" koska toinen vaihtoehto - työttömyys veisi talon pankille tai jotain muuta mitä ei haluta... mieluummin kärsitään se kiusaaja työpaikalla. En tiedä saiko tästä vitunkaan tolkkua mutta jos pointti tuli ymmärretyksi niin harashoo ;)

Lue lisää

Ymmärsin näin, että sinä siedät lapsia kuin raskaita veroja. Siis pakkohan niitä on maksaa, mutta parempi olisi ilman...Pohjimmiltaan siedät lapsia, mutta hymy huulilla..Olet ehkä urhea omasta mielestäsi. Oletko kuitenkaan rehellinen itsellesi? Lapset aina häiritsevät parisuhdetta, ja se on taivahan tosi. Mitä vähemmän pidät lasten äidistä, sitä helpompi on maksaa veroa eli sitää lapsia. Voit helposti jakaa tämän äiti-naisesi, koska tarvitset itsekin äitiä. Kypsä, aikuinen mies ei missään nimessä lankea yksinhuoltajaan, koska tajuaa että parempiakin saa. Yksinhuoltajat ovat sitten niitä, joita otetaan kun ei muita saada...

eka kirjoitti:

että tätä tapahtuu muuallakin. Meillä tosiaan on yhdessäeloa takana reilut kaksi vuotta. Ja toki ymmärrän että lapsukaiset saattavat joskus ärsyttää, onhan noita tunteita biologisilakin vanhemmilla. Mutta, mutta.. mieheni käyttäytyy välillä tosi törkeästi lapsiani kohtaan, huutaa pienimmästäkin asiasta, keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua. Ja hoidota; miten ihmeessä selitän puolitutulle hoitajalle, että kaitsetko lapsiani muutaman tunnin, vaikka tuo mies makaakin samassa talossa, kun ei se halua niitä hoitaa. Eikä näitä lastenhoito tilanteita paljon ole ollut. Lähinnä tälläisiä äkillisiä lääkärikäyntejä etc. Lapset ovat päivähoitajalla, kun minä olen töissä, vaikka avokilla olisi vapaapäivä.

Lue lisää

"Tee selväksi, että tästä lähtien lapset ovat vain sinun vastuullasi (niinkuin oikeasti ovatkin), eikä hän enää saa puuttua lapsia koskeviin päätöksiin ja asioihin."

Ihan aluksi lainaus toisesta tekstistä ja siihen liittyen pikku neuvo: jos näin teet, niin kohta ei enää tarvitse miettiä miehen suhtaumista lapsiin. Mies lähtee taatusti menemään.

"keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua."

Tässä sitten taas lainaus omasta tekstistäsi. Minusta tuollainen sääntö ei ole mitenkään pimeä. Jos miehesi on ison osan viikonlopuista töissä, niin eikö ole ihan ymmärrettävää, että kotona ollessaan hän haluaa olla rauhassa ja ehkä nukkua pidempään? Samalla myös lapset oppivat ottamaan huomioon toisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan.

Minulla itselläni on vapaata ainoastaan sunnuntaisin ja meillä lapset ovat silloin hiljaa. Jos minä en saa nukkua edes niinä sunnuntaiaamuina, niin sitten ei ole kenelläkään kivaa.

Oletteko te ennen yhteenmuuttoa sopineet yhteisistä pelisäännöistä lasten suhteen?
Oletko miehen alkuinnostuksen jälkeen pitänyt ihan itsestään selvänä sitä, että hän on lastesi kanssa ja touhuaa kaikenlaista?
Muistatko osoittaa miehellesi kiitosta ja arvostusta siitä, mitä hän lastesi hyväksi tekee?

Teidän kannattaisi istua alas ja jutella asiasta. Kerro miehellesi, että ymmärrät ja hyväksyt sen, että joskus lapset ottavat päähän. Varaudu kuulemaan lapsistasi negatiivisia asioita.
Pyydä miestäsi kertomaan, mihin asioihin hän toivoisi muutosta ja kuuntele avoimin mielin. Miehelläsi saattaa olla oikeasti hyviä ideoita, vanhemmat kun usein ovat pikkuisen sokeita silloin kun on kyse omista lapsista.

Pidä myös mielessäsi se, että miehelläsi ei tosiaankaan ole minkäänlaista pakollista vastuuta sinun lapsistasi. Jos hän oma-aloitteisesti sitä kuitenkin haluaa, niin muista näyttää arvostavasi sitä. Kerro miehellesi, että myös lapset arvostavat sitä vaikkeivät ehkä sitä osaa näyttääkään.

Tällaisessa tilanteessa paras ratkaisu on minun mielestäni se avoin ja rehellinen keskustelu. Kuuntele miestäsi, älä kaivaudu poteroon puolustamaan lapsiasi. Neuvotelkaa, tehkää kompromisseja niin, että molemmat voivat olla tyytyväisiä.

Angelica5 kirjoitti:

"Tee selväksi, että tästä lähtien lapset ovat vain sinun vastuullasi (niinkuin oikeasti ovatkin), eikä hän enää saa puuttua lapsia koskeviin päätöksiin ja asioihin."

Ihan aluksi lainaus toisesta tekstistä ja siihen liittyen pikku neuvo: jos näin teet, niin kohta ei enää tarvitse miettiä miehen suhtaumista lapsiin. Mies lähtee taatusti menemään.

"keksii ihan pimeitä sääntöjä, esim. lasten pitäisi viikoloppuaamuisin puhua kuiskaten että avokki saisi nukuttua."

Tässä sitten taas lainaus omasta tekstistäsi. Minusta tuollainen sääntö ei ole mitenkään pimeä. Jos miehesi on ison osan viikonlopuista töissä, niin eikö ole ihan ymmärrettävää, että kotona ollessaan hän haluaa olla rauhassa ja ehkä nukkua pidempään? Samalla myös lapset oppivat ottamaan huomioon toisia ihmisiä ja heidän tarpeitaan.

Minulla itselläni on vapaata ainoastaan sunnuntaisin ja meillä lapset ovat silloin hiljaa. Jos minä en saa nukkua edes niinä sunnuntaiaamuina, niin sitten ei ole kenelläkään kivaa.

Oletteko te ennen yhteenmuuttoa sopineet yhteisistä pelisäännöistä lasten suhteen?
Oletko miehen alkuinnostuksen jälkeen pitänyt ihan itsestään selvänä sitä, että hän on lastesi kanssa ja touhuaa kaikenlaista?
Muistatko osoittaa miehellesi kiitosta ja arvostusta siitä, mitä hän lastesi hyväksi tekee?

Teidän kannattaisi istua alas ja jutella asiasta. Kerro miehellesi, että ymmärrät ja hyväksyt sen, että joskus lapset ottavat päähän. Varaudu kuulemaan lapsistasi negatiivisia asioita.
Pyydä miestäsi kertomaan, mihin asioihin hän toivoisi muutosta ja kuuntele avoimin mielin. Miehelläsi saattaa olla oikeasti hyviä ideoita, vanhemmat kun usein ovat pikkuisen sokeita silloin kun on kyse omista lapsista.

Pidä myös mielessäsi se, että miehelläsi ei tosiaankaan ole minkäänlaista pakollista vastuuta sinun lapsistasi. Jos hän oma-aloitteisesti sitä kuitenkin haluaa, niin muista näyttää arvostavasi sitä. Kerro miehellesi, että myös lapset arvostavat sitä vaikkeivät ehkä sitä osaa näyttääkään.

Tällaisessa tilanteessa paras ratkaisu on minun mielestäni se avoin ja rehellinen keskustelu. Kuuntele miestäsi, älä kaivaudu poteroon puolustamaan lapsiasi. Neuvotelkaa, tehkää kompromisseja niin, että molemmat voivat olla tyytyväisiä.

Lue lisää

joka kirjoitti tuon ensimmäisen lainauksesi.
Mun mies oli pelkästään helpottunut tästä asiasta.

eka kirjoitti:

siis nuo lapsivapaat. Lapset ovat joka toinen viikonloppu isällään, mutta avokki on monesti viikonloppuisin töissä, joten lapsivapaa sattaa mennä suureksi osaksi töissä. Ja tästä ajankäytöstä lapsivapaiden aikana on myös riidelty usein, minä kun kävisin silloin mieluusti elokuvissa tai juhlimassa, mutta avo haluaa olla kotona. Olen kyllä ajan kanssa antanut periksi, mutta lopputulos on se, etten juurikaan käy missään. Nämä viikonloput kun ovat ainoita aikoja kun minä voin käydä missään, avo toki menee silloinkin kun lapset ovat kotona.

En todellakaan pysty järjestämään enempää lapsia hoitoon. Enkä kyllä haluaisikaan. Lapset ovat 9 tuntia päivässä ma-pe hoidossa. Kyllä minulla mielestäni pitäisi olla oikeus viettää lapsieni kanssa se vähäinen aika joka jää tästä jäljelle. Kaksi viikonloppua kuukaudessa ja illat 18-20.

Jotenkin ennen kuvittelin että perheessä puhalletaan yhteen hiileen. Taisin olla aika naivi.. Hyvänä esimerkkinä tästä tuli mieleeni, kun avokin auto oli rikki niin toki lainasin autoani, vaikka minulta jäi jumppa sen takia väliin. Mutta jos minun täytyy yllättäen mennä vaikka sinne lääkäriin, niin saan ihan rauhassa viedä lapset 60km päähän mummolaan, kun mies makoilee kotona.

Lue lisää

ja puhukaa ja jos siitä ei ole apua; erotkaa.

Kirjoitit asiaa. Missään tapauksessa miehelle ei taatusti kehity tunnesiteitä lapsiin. Eli jos oli hankalaa lasten biologisen isukin kanssa, niin nyt niitä hankaluuksia vasta onkin!!! Mies pääsee elämässään todella aika helpolla sinuun verrattuna. Hänhän on perheessä se "vapaamatkustaja", jolta ei voi odottaa mitään. Helpommalla naisparka pääset kun lemppaat miehen pihalle.

Minulla on sama tilanne.Avokki oli ihana,kun ei asuttu saman katon alla.Minulla on 17vuotias poika joka on kyllä aika tuittu.Avokilla on 14vuotias tyttö joka ei sietänyt minua ensin,mutta nyt meillä on ihan hyvät välit.Sitten on yhteinen tyttö joka on 7vuotias.Olemme olleet yhdessä vähän yli 9vuotta.Nyt on sillein,että avokki ei siedä tätä minun poikaa.Pikku tyttö saa tehdä vaikka mitä mut ei saa sanoa mitää,tai on riita päällä.Olen aivan kyllästynyt tähän rumpaan.