Tyttö syntyi!

Aamulla varhain äitini oli huomannut
h-hetken tulevan,
siitä on jo kauan.
Silloin Runebergin päivä oli lauantai.
Äiti vielä siivosikin ennen kätilön tuloa.
Siinä sai isä liukkaasti liikkua,
kun asioita järjesteli.
Puita oli liiterissä hänkin hakannut
koko synnytyksen ajan.
ja kun väliin meinasi kuulumisia tulla
sisälle kuulemaan,
niin kätilö ajoi ulos hänet.
Ei siihen aikaan isät synnytyksissä
tientukkona olleet.
Siskonikin joutui lumilinnoja tekemään
koko päivän naapurissa,
ihan kyllästymiseen asti.
Aamulla yhdeksän aikaan sitten synnyin,
tähän aikaan kuin on kello nytkin.
Olin kolmas lapsi ja kuopukseksi jäin,
siksi kai vähän lellivauva aina olin.
Pieni rääpäle olin ollut
ja helppo synnytys äidille,
toisin kuin siskoni.
Vieraita kävi sen viikonlopun aikana,
koska samalla menivät pappani juhlille.
Olivat minut pieneksi ituseksi nimenneet.
Nimi olikin rasitus pitkään minulle,
kunnes oikeaa nimeäni alkoivat käyttämään.

Kylmään aikaan synnyin,
siksi kai tämä kevättalvi
kiehtoo minua aina.
Tässä ajassa on toivoa,
kevään ja kesän odotusta.
Tämä lisääntyvä kirkkaus,
valkeat hanget ja nytkin
niin persikanpunainen
utuinen aamuaurinko.
Kova pakkanen joka
puhdistaa kaikki epäpuhtaudet.
Tämä aika on tulppaanien aikaa,
se on kevään kukka,
syntymäpäiväkukkani.