olenko

koska oikeus voittaa lopulta. tämä vain sopinee paremmin enemmistöön: "tehkää ihmisille, niinkuin teille itselle on tehty".

Oikeamielistä tekstiä. Mutta valitettavasti ihmissuhteet ei ole mustavalkoisia :( Olen myös itse ollut (ja olen edelleen) samaa mieltä, että toisen suhdetta on kunnioitettava, eikä siihen pidä sekaantua millään tavoin. MUTTA mulle kävi aikanani niin, että varattu nainen ihastui minuun... tutustuttiin ja rakastuttiin, löytyi niin paljon yhteistä, "se oikea sävel". Hänen rakkautensa silloiseen oli jo kuivumassa, siksi näin kävi. Tietysti oli paha olo ja syyllistin itseäni, mutta asioiden kuului mennä näin. Olemme edelleen onnellisia ja rakastumme aina vaan uudestaan toisiimme. Myös hänen exänsä löysi rakkauden, joten nyt kaikki on hyvin :) Asiat ei aina ole helppoja. Sydäntään on silti kuunneltava.

tästä

Minulle kävi myös noin. Toinen vei rakkaani ja rakkaani halusi hänen mukaansa. Ei myöskään kertonut, että suhteessamme oli jotain vialla.
Ärsyttävää nuo ihmistyypit, jotka vetää aina mutkat suoriksi! On helppo lähteä uuden matkaa. Helpompi kuin että korjaa oman sen hetkisen suhteensa. Huuma kestää aikansa, ei yhtään enempää, jos ei sitä rakenneta yhdessä.

Mun exä lähti myös monen vuoden avoliiton jälkeen toisen naisen matkaan, ja kertoi miettineensä eroa jo pitkään ennen kuin tapasi tämän naisen. Unohti vissiin vaan kertoa mulle.
En ollut missään vaiheessa vihainen tälle toiselle naiselle, ei hän ollut mulle mitään luvannut. Exä käyttäytyi p***amaisesti, mut nykyään ajattelen yhteistä aikaamme ihan lämmöllä. Olen iloinen, että sain juuri silloin olla juuri hänen kanssaan, enää emme toisillemme sopisi.

'suoraselkäisyydestäsi', joka yleensä tulee selkeästi esille kirjoituksistasi, joita on lisäksi mukava lukea.

Käsittämätöntä tällasessa tilanteessa on se, kuinka ihmiset ajattelee olevansa oikeutettuja tekemään juuri niin kuin itsestä tuntuu parhaalta. Että se oma onni ajaa kaiken muun edelle. Sen päätöksen pystyy itse jokainen tekemään omassa mielessään, se ei oo mikään tunteiden vallassa oleva tilanne mihin "ajaudutaan". Jokainenhan voi pistää leikin poikki siinä vaiheessa kun rupee menemään liian vakavaks. Ei kukaan voi sanoa et "näin vaan kävi", asiat ei tapahdu itekseen vaan ihmiset niitä tapahtumia ohjailee omalla käytöksellään.

Voiko joku aidosti ajatella vaan sitä omaa tuskaansa kun joutuu luopumaan ihastuksestaan? Eikä kykene ajattelemaan sitä, miltä siitä toisesta tuntuu? Siitä, joka on eläny ehkä jo vuosia parisuhteessa rakastaen toista. Voiko joku oikeesti olla onnellinen tietäessään millasta tuskaa on tieten tahtoen jollekin toiselle aiheuttanu? Ehkä jotkut ei vaan ajattele...surullista.

olen sitä mieltä, että ei pidä mennä rikkomaan toisten suhdetta. Tietysti kuka vain voi rakastua varattuun mutta ihmisellä on aivot joilla voi pohtia moraalisia asioita ja myös sitä onko oikein mennä rikkomaan toisten suhteita. Jos ihastuksen parisuhde on huono niin pitää odottaa että se on loppu ja vasta sitten saa edetä ihastuksen kanssa eteenpäin.
Ja tämä pätee hetero kuin lesbosuhteissa.

Tinni-Tunni

Entä jos tyttöystäväsi kohtaisi elämää suuremman rakkauden? Eikö sinun vain pitäisi päästää hänet menemään?

Minua ihan oikeasti ketuttaa ihmiset, jotka ajattelevat, että joku tietty ihminen on tarkoitettu rakastamaan vain ja ainoastaan minua. Ei kai kukaan täällä elä pelkästään toista varten.

Toki ero tulisi käytännössä hoitaa jollakin tapaa järkevästi.

Laverdia kirjoitti:

Entä jos tyttöystäväsi kohtaisi elämää suuremman rakkauden? Eikö sinun vain pitäisi päästää hänet menemään?

Minua ihan oikeasti ketuttaa ihmiset, jotka ajattelevat, että joku tietty ihminen on tarkoitettu rakastamaan vain ja ainoastaan minua. Ei kai kukaan täällä elä pelkästään toista varten.

Toki ero tulisi käytännössä hoitaa jollakin tapaa järkevästi.

Lue lisää

Juttelimme juuri tästä eilen illalla murun kanssa. Molemmat olivat omissa mietteissään tulleet samaan tulokseen. Kun rakastaa aidosti, ei sitä "suurta rakkautta" jonkun muun kanssa vain tule. Jos taas suhde olisi niin huonolla tolalla, että muut alkaisivat tosissaan kiinnostaa, se tulisi meillä esille melko nopeasti, ennen uuden rakkauden tuloa. Me olemme puhetaitoisia naisia, Luojan kiitos. Ihastumisia voi tulla kelle tahansa mutta valinta ihastuksen ja oman hyvän suhteen välillä ei ole millään tavoin vaikea.

Aivan niin, en minäkään usko, että on olemassa vain yksi ja ainoa oikea ihminen jokaiselle. Sen sijaan uskon, että jos parisuhde on kunnossa, kahden ihmisen välinen tunne, tahto ja kunnioitus tallella, mitään "elämää suurempia rakkauksia" ei väliin mahdu. Olen nähnyt niin monta elämän läpi kestänyttä, hyvää suhdetta, että uskon siihen. Parisuhde ei ole pelkkää tunteen paloa ja hehkutusta. Se on mitä suuremmassa määrin myös vahvaa tahtoa, vahvaa välittämistä, halua elää juuri tämän ihmisen kanssa.

Olen päästänyt tyttöystäväni parikin kertaa menemään, kun palo oli niin kova etsiä muuta. Ei minulla ole mitään tarvetta pidellä ketään väkisin elämässäni, koska tulen varsin hyvin toimeen myös yksin. Noiden naisten kohdalla kyse ei kuitenkaan ollut rakkaudesta. Vain rakastumisesta, ihastumisesta.

Kukin tyylillään. Kerkko Koskinen sanoi kerran, että se on paskahousu, joka ei uskalla mennä naimisiin. Parisuhteeseen sitoutuminen on tosiaankin rohkeutta vaativa laji. Takaporttien auki jättäjät eivät minua vakuuta, ei voi mitään.

LaikaQ kirjoitti:

Juttelimme juuri tästä eilen illalla murun kanssa. Molemmat olivat omissa mietteissään tulleet samaan tulokseen. Kun rakastaa aidosti, ei sitä "suurta rakkautta" jonkun muun kanssa vain tule. Jos taas suhde olisi niin huonolla tolalla, että muut alkaisivat tosissaan kiinnostaa, se tulisi meillä esille melko nopeasti, ennen uuden rakkauden tuloa. Me olemme puhetaitoisia naisia, Luojan kiitos. Ihastumisia voi tulla kelle tahansa mutta valinta ihastuksen ja oman hyvän suhteen välillä ei ole millään tavoin vaikea.

Aivan niin, en minäkään usko, että on olemassa vain yksi ja ainoa oikea ihminen jokaiselle. Sen sijaan uskon, että jos parisuhde on kunnossa, kahden ihmisen välinen tunne, tahto ja kunnioitus tallella, mitään "elämää suurempia rakkauksia" ei väliin mahdu. Olen nähnyt niin monta elämän läpi kestänyttä, hyvää suhdetta, että uskon siihen. Parisuhde ei ole pelkkää tunteen paloa ja hehkutusta. Se on mitä suuremmassa määrin myös vahvaa tahtoa, vahvaa välittämistä, halua elää juuri tämän ihmisen kanssa.

Olen päästänyt tyttöystäväni parikin kertaa menemään, kun palo oli niin kova etsiä muuta. Ei minulla ole mitään tarvetta pidellä ketään väkisin elämässäni, koska tulen varsin hyvin toimeen myös yksin. Noiden naisten kohdalla kyse ei kuitenkaan ollut rakkaudesta. Vain rakastumisesta, ihastumisesta.

Kukin tyylillään. Kerkko Koskinen sanoi kerran, että se on paskahousu, joka ei uskalla mennä naimisiin. Parisuhteeseen sitoutuminen on tosiaankin rohkeutta vaativa laji. Takaporttien auki jättäjät eivät minua vakuuta, ei voi mitään.

Lue lisää

hyvä.

Eli meidän täytyy tehdä ero toimivan ja ei-toimivan parisuhteen välillä. Osaisitko vastata missä muuten tuo ero kulkee? Joka tapauksessa käsityksesi mukaan suhteen kariutiminen on mahdollista vain tässä ei-toimivassa parisuhteessa.

Joten tässä ei ole mitään ongelmaa. Ei-toimivat suhteet joutavatkin loppua ja toimivat parisuhteet kestävät vaikka mikä olisi.

Jotenkin minä kuitenkin näkisin parisuhteen monimutkaisempana prosessina kuin sinä. En myöskään lähtisi niin helposti tuomitsemaan, mikä on oikein ja mikä väärin tai kuka toimii oikein ja kuka väärin, kuten itse teit ensimmäisessä viestissäsi.

Laverdia kirjoitti:

hyvä.

Eli meidän täytyy tehdä ero toimivan ja ei-toimivan parisuhteen välillä. Osaisitko vastata missä muuten tuo ero kulkee? Joka tapauksessa käsityksesi mukaan suhteen kariutiminen on mahdollista vain tässä ei-toimivassa parisuhteessa.

Joten tässä ei ole mitään ongelmaa. Ei-toimivat suhteet joutavatkin loppua ja toimivat parisuhteet kestävät vaikka mikä olisi.

Jotenkin minä kuitenkin näkisin parisuhteen monimutkaisempana prosessina kuin sinä. En myöskään lähtisi niin helposti tuomitsemaan, mikä on oikein ja mikä väärin tai kuka toimii oikein ja kuka väärin, kuten itse teit ensimmäisessä viestissäsi.

Lue lisää

Sinä olet eri mieltä ja jostain syystä minun mielipiteeni ärsyttää sinua. Okei, olkoon niin.

Mistä muuten tulkitsit, että minusta ei-toimiva parisuhde joutaakin loppua? Totesin vain, että silloin mahdollisuus on luonnollisesti suurempi. Miksi hyvä parisuhde loppuisi? Jos kyllästyt, sekin on toimimattomuutta. Jos taas parisuhde ei sinusta ole asia, johon sitoutua, miksi yleensä olisit parisuhteessa? Aina voi deittailla ja hengailla jonkun kanssa.

Ja kyllä. Hyvin toimiva parisuhde tosiaankin kestää, vaikka välillä olisi pientä helvettiä. Se on nähty hyvin läheltä ja useaan kertaan, joten siitä en lähde edes kinaamaan kanssasi. Usko mitä haluat.

Minä voin puhua vain omasta puolestani. Omien loppuneiden (hyvien ja huonojen) suhteideni sekä tämän mainiosti jo pitkään jatkuneen suhteen sekä ympärilläni olevien ihmisten elämänkuvioiden tarkkailun perusteella olen tullut tähän tulokseen. Kun elämä kuluu, voi olla, että sitä joutuu taas tarkistamaan mielipiteitään. Niin käy aina, niin sinulle, minulle kuin muillekin.

Eikö jokaisella ole oikeus omiin mielipiteisiinsä siitä mikä on oikein ja mikä väärin? En väitä, että omani olisi se ainoa oikea, sen sijaan se on MINUN mielipiteeni tästä aiheesta. Yritän myös elää itse sen mielipiteen mukaisesti, yrittäen todellakin olla loukkaamatta ja satuttamatta muita vain siksi, että MINÄ MINÄ MINÄ haluan jotakin. Oikea ja väärä - ilmiö on hyvin monitahoinen juttu ja oikeastaan voi vain elää sen mukaisesti minkä on kokenut ja sitä kautta löytänyt oikeaksi ja vääräksi.

Ai niin, se toimiva parisuhde. Ehkä tiedät sitten, kun olet itse löytänyt sellaisen. Jos olisit jo, ei sinun tarvitsisi kysellä sen perään.

LaikaQ kirjoitti:

Sinä olet eri mieltä ja jostain syystä minun mielipiteeni ärsyttää sinua. Okei, olkoon niin.

Mistä muuten tulkitsit, että minusta ei-toimiva parisuhde joutaakin loppua? Totesin vain, että silloin mahdollisuus on luonnollisesti suurempi. Miksi hyvä parisuhde loppuisi? Jos kyllästyt, sekin on toimimattomuutta. Jos taas parisuhde ei sinusta ole asia, johon sitoutua, miksi yleensä olisit parisuhteessa? Aina voi deittailla ja hengailla jonkun kanssa.

Ja kyllä. Hyvin toimiva parisuhde tosiaankin kestää, vaikka välillä olisi pientä helvettiä. Se on nähty hyvin läheltä ja useaan kertaan, joten siitä en lähde edes kinaamaan kanssasi. Usko mitä haluat.

Minä voin puhua vain omasta puolestani. Omien loppuneiden (hyvien ja huonojen) suhteideni sekä tämän mainiosti jo pitkään jatkuneen suhteen sekä ympärilläni olevien ihmisten elämänkuvioiden tarkkailun perusteella olen tullut tähän tulokseen. Kun elämä kuluu, voi olla, että sitä joutuu taas tarkistamaan mielipiteitään. Niin käy aina, niin sinulle, minulle kuin muillekin.

Eikö jokaisella ole oikeus omiin mielipiteisiinsä siitä mikä on oikein ja mikä väärin? En väitä, että omani olisi se ainoa oikea, sen sijaan se on MINUN mielipiteeni tästä aiheesta. Yritän myös elää itse sen mielipiteen mukaisesti, yrittäen todellakin olla loukkaamatta ja satuttamatta muita vain siksi, että MINÄ MINÄ MINÄ haluan jotakin. Oikea ja väärä - ilmiö on hyvin monitahoinen juttu ja oikeastaan voi vain elää sen mukaisesti minkä on kokenut ja sitä kautta löytänyt oikeaksi ja vääräksi.

Ai niin, se toimiva parisuhde. Ehkä tiedät sitten, kun olet itse löytänyt sellaisen. Jos olisit jo, ei sinun tarvitsisi kysellä sen perään.

Lue lisää

En minä suinkaan ole sinuun ärsyyntynyt.

Mielestäni vain määrittelysi toimivasta ja ei-toimivasta parisuhteesta on ongelmallinen sekä tarkoituksellisen kahtiajakoinen. Sinä määrittelet toimivan parisuhteen vain sen kestämisen näkökulmasta. Katsot parisuhteen olevan toimiva, vaikka välillä olisikin pientä helvettiä.

Vetoat herkästi myös omiin kokemuksiisi, mikä onkin aina hyväksi havaittu keino saada auktoriteettiä. Epäilet myös, ettei minulla ole koskaan ollut toimivaa parisuhdetta. Pieni seikka, jossa oletkin aivan oikeassa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etten uskoisi parisuhteeseen. Näen sen vain niin monitahoisena, etten osaa tehdä kahtiajakoa hyvä/huono, toimiva/ei-toimiva välillä. Koska monet tekijät vaikuttavat parisuhteen toimivuuteen, minusta on jollakin tavoin vastenmielistä lähteä arvottamaan tilannetta ylhäältä päin tyyliin: Tuon täytyy olla väärin, koska minä en koskaan toimisi noin.

En minä, ja tuskin sinäkään, pidä alkuperäistä kirjoittajaa pahana ihmisenä. Näen hänet vain tilanteessa, jossa monet asiat ovat vaikuttaneet tapahtuneeseen, ja niistä perimmäisistä syistä sinä ja minä emme tiedä mitään. Mielestäni tällaisissa tilanteissa kyse ei ole aina MINÄ MINÄ MINÄ -asenteesta.

Laverdia kirjoitti:

En minä suinkaan ole sinuun ärsyyntynyt.

Mielestäni vain määrittelysi toimivasta ja ei-toimivasta parisuhteesta on ongelmallinen sekä tarkoituksellisen kahtiajakoinen. Sinä määrittelet toimivan parisuhteen vain sen kestämisen näkökulmasta. Katsot parisuhteen olevan toimiva, vaikka välillä olisikin pientä helvettiä.

Vetoat herkästi myös omiin kokemuksiisi, mikä onkin aina hyväksi havaittu keino saada auktoriteettiä. Epäilet myös, ettei minulla ole koskaan ollut toimivaa parisuhdetta. Pieni seikka, jossa oletkin aivan oikeassa.

Se ei kuitenkaan tarkoita, etten uskoisi parisuhteeseen. Näen sen vain niin monitahoisena, etten osaa tehdä kahtiajakoa hyvä/huono, toimiva/ei-toimiva välillä. Koska monet tekijät vaikuttavat parisuhteen toimivuuteen, minusta on jollakin tavoin vastenmielistä lähteä arvottamaan tilannetta ylhäältä päin tyyliin: Tuon täytyy olla väärin, koska minä en koskaan toimisi noin.

En minä, ja tuskin sinäkään, pidä alkuperäistä kirjoittajaa pahana ihmisenä. Näen hänet vain tilanteessa, jossa monet asiat ovat vaikuttaneet tapahtuneeseen, ja niistä perimmäisistä syistä sinä ja minä emme tiedä mitään. Mielestäni tällaisissa tilanteissa kyse ei ole aina MINÄ MINÄ MINÄ -asenteesta.

Lue lisää

Tähän nyt juututtiin. Näiden kirjoitettujen kommenttien ongelma on, että tekee mieli välillä oikoa. Ja sitten.. huokaus.

Kysymys ei ole suhteen kestämisestä. Vaan siitä, että vaikeiden aikojen tullessa sitoudutaan yhdessä selviämään niistä, ei luovuteta, vaikka kaikki ei mene niinkuin on ajateltu. Henkisestä yhteenkuuluvaisuudesta, halusta jakaa elämässä myös se, mikä ei ole kivaa ja helppoa.

Pienet helvetit voivat olla aivan muuta kuin kahden ihmisen väliseen suhteeseen liittyviä. Usein ovatkin. Vakava sairaus, taloudellinen romahdus, lähellä elävien ihmisten aiheuttamat ongelmat, lapsen kuolema. Esimerkiksi. Asioita, joiden tulolle kumpikaan ei voi mitään mutta joista on yhdessä luovittava yli. Silloin hyvä ihmissuhde kestää, toimii ikäänkuin ytimenä, jonka varassa eletään eteenpäin, ennen muuta jaetaan vastuu ja taakka.

Vedät hitusen hätäisiä johtopäätöksiä suhteestani parisuhteeseen. Etenkin kun elän siinä hyvässä parisuhteessa, jossa kaikki osaset toimivat ja molemmilla on hyvä olla. Kyllä. Ihmissuhteet yleensäkin ovat monimutkaisia. Kuitenkin samaan aikaan ne ovat hyvin yksinkertaisia. Hyvän ihmissuhteen pohjalla on tietyt perusainekset, jotka siellä aina on, on kyse ystävyydestä tai rakkaudesta. Minusta tuntuu monesti, että liiallisella monimutkaistamisella, sanojen ja ajatusten veivaamisella ihmiset tekevät parisuhteesta monimutkaisemman kuin se onkaan. Tämä monimutkaisuus-teema antaa mahdollisuuden selittää ja selittää, lopulta vakuuttaa itselleen, että on ollut oikeassa, vaikka kyse on loppujen lopuksi ollut jostain hyvin yksinkertaisesta. Haluttomuudesta ottaa vastuuta. Pelosta. Kyllästymisestä.

Minä en haluaisi pitkäjännitteisyyttä ja vastuun ottamista vaativaan tilanteeseen rinnalleni ihmistä, johon en voi luottaa. Joka jättää itselleen avoimen oven luikkia pois, kun itsestä alkaa siltä tuntua. Näin rakkaudessa, vastuullisessa työssä, elämän kriiseissä ja niin edelleen. En tiedä kuinka moni haluaisi, jos etukäteen tietäisi toisen asenteista.

Niinpä niin. Ei kukaan ole paha, vain toinen toistaan heikompi. Mehän voimme kommentoida vain sen perusteella mitä ihmiset kertovat. Sinä et tiedä tilanteesta enempää kuin minäkään, joten et voi tulkita sitä kuin omien ajatustesi pohjalta. Minusta kolmanneksi osapuoleksi suhteeseen pyrkivä on aina väärällä tiellä. Minusta myös suhteessa olevien tulisi ensin selvittää omat välinsä ja sitten vasta ryhtyä uusiin, on kyse mistä tahansa. Se on kunnioitusta myös niitä tulevia suhteita kohtaan. Arvostan todella paljon niitä, jotka tähän pystyvät ja joilla motivaatio asioiden todelliseen selvittämiseen riittää.

Huikkasin muuten tuossa kommenttiasi lukiessani murulle, että täällä eräs vihjaa minun hakevan auktoriteettia mielipiteilläni. Muru, joka siis tuntee minut kohtalaisen hyvin, nauroi. Se riittänee vastaukseksi tähän auktoriteetti-asiaan.

LaikaQ kirjoitti:

Tähän nyt juututtiin. Näiden kirjoitettujen kommenttien ongelma on, että tekee mieli välillä oikoa. Ja sitten.. huokaus.

Kysymys ei ole suhteen kestämisestä. Vaan siitä, että vaikeiden aikojen tullessa sitoudutaan yhdessä selviämään niistä, ei luovuteta, vaikka kaikki ei mene niinkuin on ajateltu. Henkisestä yhteenkuuluvaisuudesta, halusta jakaa elämässä myös se, mikä ei ole kivaa ja helppoa.

Pienet helvetit voivat olla aivan muuta kuin kahden ihmisen väliseen suhteeseen liittyviä. Usein ovatkin. Vakava sairaus, taloudellinen romahdus, lähellä elävien ihmisten aiheuttamat ongelmat, lapsen kuolema. Esimerkiksi. Asioita, joiden tulolle kumpikaan ei voi mitään mutta joista on yhdessä luovittava yli. Silloin hyvä ihmissuhde kestää, toimii ikäänkuin ytimenä, jonka varassa eletään eteenpäin, ennen muuta jaetaan vastuu ja taakka.

Vedät hitusen hätäisiä johtopäätöksiä suhteestani parisuhteeseen. Etenkin kun elän siinä hyvässä parisuhteessa, jossa kaikki osaset toimivat ja molemmilla on hyvä olla. Kyllä. Ihmissuhteet yleensäkin ovat monimutkaisia. Kuitenkin samaan aikaan ne ovat hyvin yksinkertaisia. Hyvän ihmissuhteen pohjalla on tietyt perusainekset, jotka siellä aina on, on kyse ystävyydestä tai rakkaudesta. Minusta tuntuu monesti, että liiallisella monimutkaistamisella, sanojen ja ajatusten veivaamisella ihmiset tekevät parisuhteesta monimutkaisemman kuin se onkaan. Tämä monimutkaisuus-teema antaa mahdollisuuden selittää ja selittää, lopulta vakuuttaa itselleen, että on ollut oikeassa, vaikka kyse on loppujen lopuksi ollut jostain hyvin yksinkertaisesta. Haluttomuudesta ottaa vastuuta. Pelosta. Kyllästymisestä.

Minä en haluaisi pitkäjännitteisyyttä ja vastuun ottamista vaativaan tilanteeseen rinnalleni ihmistä, johon en voi luottaa. Joka jättää itselleen avoimen oven luikkia pois, kun itsestä alkaa siltä tuntua. Näin rakkaudessa, vastuullisessa työssä, elämän kriiseissä ja niin edelleen. En tiedä kuinka moni haluaisi, jos etukäteen tietäisi toisen asenteista.

Niinpä niin. Ei kukaan ole paha, vain toinen toistaan heikompi. Mehän voimme kommentoida vain sen perusteella mitä ihmiset kertovat. Sinä et tiedä tilanteesta enempää kuin minäkään, joten et voi tulkita sitä kuin omien ajatustesi pohjalta. Minusta kolmanneksi osapuoleksi suhteeseen pyrkivä on aina väärällä tiellä. Minusta myös suhteessa olevien tulisi ensin selvittää omat välinsä ja sitten vasta ryhtyä uusiin, on kyse mistä tahansa. Se on kunnioitusta myös niitä tulevia suhteita kohtaan. Arvostan todella paljon niitä, jotka tähän pystyvät ja joilla motivaatio asioiden todelliseen selvittämiseen riittää.

Huikkasin muuten tuossa kommenttiasi lukiessani murulle, että täällä eräs vihjaa minun hakevan auktoriteettia mielipiteilläni. Muru, joka siis tuntee minut kohtalaisen hyvin, nauroi. Se riittänee vastaukseksi tähän auktoriteetti-asiaan.

Lue lisää

Emme varmaankaan puhu edes samasta asiasta. Joten tästä ei päästä mihinkään.

Lopputulos kai on, että katsot alkuperäisen kirjoittajan toimineen väärin. Minä puolestani myönnän, että en tiedä.

Laverdia kirjoitti:

Emme varmaankaan puhu edes samasta asiasta. Joten tästä ei päästä mihinkään.

Lopputulos kai on, että katsot alkuperäisen kirjoittajan toimineen väärin. Minä puolestani myönnän, että en tiedä.

Lue lisää

Voi olla. Ja päätelmäsi on aivan oikea.
Katsomme selvästi asiaa aivan eri näkökulmista, joten tämän kauemmas tuskin pääsisimme, vaikka jatkaisimme. Mutta hyvä keskustelu silti, ainakin minusta.

tekopyhää vaan karu totuus.