Mikä mättää? Koirani, 7 vuotias cockerspanieli, joka ei pidä pienistä lapsista.. Koira pakenee nähdessään lapsen, tai murisee.. Se ei hyökkää päälle tms. Eikä varmasti pure. Tavallaan pelkää lasta. Mutta murina.. se on ikävää. Tilanne on tällähetkellä tukala, koska luonamme käy pieni lapsi monta kertaa viikossa.
Mitä pitäisi tehdä?? Komentaminen ei auta, enkä edes pidä siitä..!
Toivon vastauksia!
Mitä pitäisi tehdä?? Komentaminen ei auta, enkä edes pidä siitä..!
Toivon vastauksia!
Vastaukset 15
Vanhimmat
sille sattunut jotain että lapsi olisi sitä kiusannut ja se johtaa kyseiseen asiaan.Itse löysin koirani ongelmaan sellaisesta kirjasta joka oli kirjoittanut joku ruotsalainen koira psygologi hyvät ohjeet että kannttaisi etsiä esim.kirjastosta se kija siinä voisi ollla hyviäkin neuvoja sinun koirasi ongelmaan.
koiraasi on joku pieni lapsi joko satuttanut joskus tai joutunut ahdistetuksi esim. johonkin nurkkaan mistä ei ole päässyt pakenemaan. Näin enoni cockerilla, ja tapahtuman jälkeen aina murisi pienille lapsille. Tämä tapaus ei vaan juossut karkuun vaan käveli vielä perässä; eli pelote oli suuri vaikka ikinä ei purrut.
Niinkuin tuossa edellisessäkin neuvottiin, etsi kirjastosta kirjallisuutta. Mutta semmosia perusohjeita on muutamia jo ennalta: lapsi on totutettava ensinnäkin rauhalliseen käyttäytymiseen koiran kanssa ( ei saa lähestyä koiraa juosten, ei takaa tai sivulta vaan suoraan edestä ja rauhallisesti puhuen). Jos on kyseessä kovin pieni lapsi niin ensin aikuisen sylissä jne. Toisekseen koirasi on kyllä varmaan tuohon ikään mennessä niin viksu, että tuntee torumisesi joten tuskin sinun tarvitsee ihan huutamalla komentaa vaan silleen ihan rauhallisesti moitit? Pidä lasta sylissäsi ja koira vieressäsi, ja näytä koiralle ettei sitä satu (koska siitä todennäköisesti tuo on alkuaan).
Tiedän kyllä valitettavasti tapauksia että on ollut esim. niin villejä lapsia etteivät millään opi käsittelemään koiraa varovasti ja rauhallisesti. Silloin pitää kyllä antaa koiralle mahdollisuus olla kokonaan toisessa huoneessa rauhassa. Cockerit ainakin ovat hyvin oman arvonsa tuntevia vanhemmiten, eivät liian kovakouraista käsittelyä siedä ja myös osoittavat sen :)
aluksi tipsuni oli aiva ihana on se vieläkin,mut ihmettellin sen käytöstä jonkin ajan kuluttua kun lapset halusivat koirani ulos tipsu lähti yleensä mielellään mut yks kaks ei halunnut lähteä kyseisten lasten kanssa olin ehkä sokea silloin kun en heti tajunnut miksi se alkoi käyttäytyä oudosti jos jotai lapsia tuli meille kylään,tai hakemaan ulos,hää pisti heti jarrut päälle...minulla oli kaksi saman ikäistä tipsua,mutta jouduin luopumaan toisesta koska ne alkoivat vuoden ikäisenä pomottelee niin pahasti,että olimme ite verillä vähän välillä eikä siitä tullut loppua,ku ne tappelivat jopa paperin palasesta se ei ollut mitään leikkiä eikä pientä kinastelua vaan kunnon tappelua että piti mennä väliin jonkin ajan kuluttua,ku ne ei osannut tai tuntu ettei osannut lopettaa ja taas viiden minuutin kuluttua uusi tappelu jn...eli mennään pikemmiten sun asiaa.tipsuni on erittäin vihainen koirille,lapsille sekä vieraille ihmisile,se jopa voisi hyökätä suurimman rodun kimppuun ,siitä lähtee ääntä ja todella paljon taukoamatta hurjan kuulosta ja näköistä miten noin pienestä söötistä koirasta voi lähtä suurinpiirtein leijonan ääni..jos se pääsisi vapaaksi en tiiä mitä kävisi jos lähellä ois toinen koira tai lapsi.meille ku tulee vieraita toiset se hyväksyy ja toisii taas ei, sama pätee lapsii mikä on pahempi asia.ostin sitruunapannan haukkumista varten,ei tarvin kun muutaman kerran käyttää perituntia sitä jo loppu murinat ja haukkumiset,se jotenki häpeää koko pantaa nykyää,ei tarvi ku näyttää se lähtee makaamaa ja jättää vieraat ja lapset rauhaa.ps.muutama vuosi se kävi kahen lapsen punttii kiinni,mut onneksi nyt on vähän asiat paremmin mut en anna ulos koiraani edes omien lasten kanssa jotka ovat 10 ja 12 vuotiaat,koska siinä on pidättelemistä ja jos varsiki lapsii tai koirii tulee vastaa.....luulisin et sulla on käynnyt tai koiralle jotai koska itse kun aloin kelata asiota taaksepäin mitä sattui omalle koiralleni,ei halunnut enää lasten kanssa ulos...toisen koiran kova pomottelu..miksiköhän se ei sulata toisia lapsia ja koiria...koska se tuntee ne uhatuksi.
Hauvelisi pitäisi saada yhdistämään joku kiva asia lapsen läsnäoloon. Olisiko joku makupala, jonka lapsi antaisi aina silloin tällöin sopiva vaihtoehto tai joku kiva leikki esim. palloleikki yhdessä.
"komentaminen ei auta, enkä edes pidä siitä"
johtuisikohan tuo tottelemattomuus siitä että et tykkää komentaa joten et ole komentanut ollenkaan/tarpeeksi. eläin kuin eläin niin joskus sitä joutuu komentamaan. ihminen - eläin suhteessa ihmisen pitäsi olla pomo, se, joka määrää mitä saa ja mitä ei saa tehdä. eläintä ei tarvitse alistaa, mutta sen on tiedettävä paikkansa perheessä. ja se ei ole ihmisen yläpuolella.
En usko että tässä tapauksessa on kyse siitä että koiraa ei olisi komennettu tarpeeksi tai koiran kuri olisi liian löysä. Kuten edellä jotkut kirjoittivat niin voisi kuvitella että koiralla on negatiivisia kokemuksia lapsista, mikä taas aiheuttaa tuo murinan. Tuollaista asiaa on turha yrittää saada pois komentamalla tai käskemällä koiraa, se saa koiran vain epävarmaksi ja turhautuneeksi.
Oma suursnautserini ei pidä myöskään lapsista ollenkaan. Syynä on luultavasti se että joskus käydessäni kaupassa ja koira oli yksin kaupan edessä niin tullessani takaisin muutama lapsi ärsytti koiraani mm. heittelemällä sitä kivillä. Ja sama talvella lumipalloilla. Joskus myös koirani ollessa aidatulla pihallaan niin kadulla menevät lapset huutelevat sille yms. ja kun itselläni ei ole lapsia niin ei ole mikään ihme että tiettyä varautuneisuutta lapsia kohtaan esiintyy.
Olen muutaman hieman vanhemman sukulaispojan kanssa tehnyt niin että he ovat antaneet koiralleni makupaloja, joskus ruokakipon yms. tai sitten minun seurassani muuten silitelleet ja rapsutelleet koiraani ja aina käyttäytyneet rauhallisesti. Tämä on ihan selkeästi parantanut tilannetta ja vaikka vieläkin pientä epäluuloa lapsia kohtaan esiintyy niin tuo murina ja kyräily on loppunut ja esim. kadulla kun lapsia tulee vastaan, koirani ei välitä yhtään.
Olen samaa mieltä Vesan kanssa, eli "siedätyshoitoa", pyri hankkimaan koiralle mukavia kokemuksia lapsista. Jos jotain pitää komentaa, niin mieluummin sitten lasta jättämään koira rauhaan. Koiran lapsikammo vain pahenee, jos komennat pelkäävää koiraa.
en tajua todellakaan ihmisiä jotka jättävät koiransa kaupan eteen kun menevät kauppaan! jos koiran ottaa niin pitäisi sitä sen verran jaksaa ulkoiluttaa ettei tarvitse kauppareissulle mukaan ottaa ja jättää kivitettäväksi oven eteen. ja tämä oli vielä toistuvaa sinullakin!!!!
ja sitten räksyttävät rakit kauppojen edessä. mammat on lapsiensa kanssa kaupassa jopa tunteja ja koira parka räksyttää ja ulisee kaupan edessä lyhyeen naruun kytkettynä.
hyvät ihmiset, olkaa armollisempia kanssaihmisille sekä koirillenne! älkää jättäkö niitä koiria kaupan eteen itkemään. jättäkää ne kotiin ja käyttäkää erikseen lenkillä!
en tajua todellakaan ihmisiä jotka jättävät koiransa kaupan eteen kun menevät kauppaan! jos koiran ottaa niin pitäisi sitä sen verran jaksaa ulkoiluttaa ettei tarvitse kauppareissulle mukaan ottaa ja jättää kivitettäväksi oven eteen. ja tämä oli vielä toistuvaa sinullakin!!!!
ja sitten räksyttävät rakit kauppojen edessä. mammat on lapsiensa kanssa kaupassa jopa tunteja ja koira parka räksyttää ja ulisee kaupan edessä lyhyeen naruun kytkettynä.
hyvät ihmiset, olkaa armollisempia kanssaihmisille sekä koirillenne! älkää jättäkö niitä koiria kaupan eteen itkemään. jättäkää ne kotiin ja käyttäkää erikseen lenkillä!
sori!ja vielä eri otsikoilla... heh
Toivoisin ettet alkaisi yleistämään asioita ennenkuin tiedät mistä puhut. Olen osittain kanssasi samaa mieltä ja en ota koiria mukaan kauppareissulle kuin äärimmäisen harvoin. Joskus kuitenkin tulee tilanne ettei ole mahdollista ajan puutteen tms. takia näin toimia vaan on pakko hoitaa nuo kaksi asiaa kerralla. Silloin olen pyrkinyt jättämään koirani sivummalle ja paikkaan jossa se ei ole kenenkään tiellä tai muuten jaloissa. Ja kauppareissuni muuten ovat olleet aina < 20 minuuttia eli parkainen koirani ei ole ehkä vielä tuossa ajassa vaipunut synkkyyteen.
Hugo on opetettu niin että se makaa maassa ja odottaa minua, eikä räksytä ihmisille. Ja takuuvarmasti ei muuten ulise. Se että jotkut idiootti-kakarat sattuvat alkamaan sitä kiusata tuskin on koiran tai minun syyni. Toki kummallakin kerralla annoin tenaville hieman eläimiä kunnioittavaa tapakasvatusta, jota olisi pitänyt saada jo kotona.
En tässä ala eritellä tekemisiäni koirieni kanssa mutta voin kertoa sinulle että jaksan kyllä harrastaa koirieni kanssa huomattavasti enemmän muutakin kuin lenkkeilyä kuin olisi edes tarpeen. Se että joskus olen olosuhteiden pakosta koirani jättänyt hetkeksi kaupan eteen ei riipu pätkän vertaa aktiviteetin määrästä.
Täällä on toki hyvä kun kertoo mielipiteensä mutta kannattaa aina hieman miettiä ennen kuin alkaa yleistämään asioita.
sun pitää selittää vaan kaikille ettei se oo vihanen yms. ja ala totuttaan se pieniin lapsiin. viet aina pikkuhiljaa lähemmäs niitä... kyllä se vielä tottuu =) ei musta varmaan apua ollu mutta.....
Kiitos todella paljon mielipiteistä ja vinkeistä. Vielä vähän:
Koirahan ei ole aina ollut minulla. Se tuli meille vasta noin 3 vuotiaana. eli sille on voinut edellisessä kodissa saattanut tulla "lapsikammo". Ja siitä vielä, että koira on koulutettu todella hyvin.Sitä aina välillä itsekin ajattelee että vähempikin riittäisi..kaiken se tekee niin kunnolla. :) Komentaa ei tarvitse juuri koskaan, koska tietää tämän talon pelisäännöt. Mutta jos jotain koira tekee väärin pelkkä sanominen riittää!!
Lapsi on iältään vasta 8kk. Eli vähän aika täytyy vielä odottaa kunnes lapsi voi antaa makupaloja koiralle yms.
Mutta kiitokset teille kaikille.. Vinkit on mielessä ja niitä täytyy harjoitella koirani kanssa. :)
Tilanne voi korjaantua kun lapsi oppii kävelemään. Konttaava ihminen kun saattaa näyttää omituiselta koiran silmissä. Meillä ainakin koiran epäluulo lapseen katosi kun "jalat alkoivat kantaa". Ja seuraavan muksun kanssa ei ollut ongelmaa, kun koira jo tiesi mistä on kyse.
Peppi
Koira reagoi täysin luonnollisella tavalla. Pienillä lapsilla on tapana tuijottaa koiraa suoraan silmiin tai jopa kävellä uteliaana kohti. Koirankielelle tulkittuna tämä tarkoittaa: nyt hyökkään kimppuun! Kyseessä on selvä uhkaus. Koirallasi ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin uhkailla takaisin, jotta odotettavissa oleva tappelu vältettäisiin. Täysin järkevää siis.
Tästä koiraa ei voi rangaista: se käyttäytyy sentään erittäin hyvin jos vain murisee. Onhan monia tapauksia, joissa temperamenttisempi koira syöksyy suorastaan uhkaajansa kimppuun.
Lasta pitää varoittaa: ei näin saa koiran kanssa käyttäytyä. Komenna myös lasta, älä pelkästään koiraa. Itselläni on monen koiran ja lapsen myötä saatu kokemus. Ongelma poistuu itsestään kun lapsi kasvaa ja vähän viisastuu. Ja jotain voi lapsellekin opettaa.
Koira reagoi luontonsa mukaan, ei se ole mikään koriste-esine tai kone jolta voi vaatia mahdottomia.