erityisluokista

...molemmat pojat menivät aikoinaan dysfasialuokalle, joka on tarkoitettu sinänsä "täysiälyisille" mutta puhevaikeuksista tms kärsiville lapsille. Eivät ne luokat mitenkään rauhattomia ole tietääkseni olleet.

Esikoisellani oli kouluun mennessään tarkkaavaisuushäiriödiagnoosi (ei puhehäiriötä), mutta viime syksynä se vaihtui Aspergerin syndroomaksi (autismin lievempi muoto). Siis hän oli silti dysfasialuokassa, koska se oli täällä päin ainoa normaalin opetussuunnitelman mukainen luokkamuoto. Nyt hän on 9. luokalla ja suunnittelee lukioon menoa. Kyllä hän sielläkin varmasti pärjää.

Kuopuksellani ongelma on ollut enemmänkin puheen tuottamisen puolella, mutta naapurin pojalla oli samantyyppisiä vaikeuksia kuin sinun tyttärelläsi. Poika oli dysfasialuokassa kuten meidänkin poikamme, mutta hän meni ymmärtääkseni ihan tavalliselle luokalle, kun pääsi seiskalle.

En ole hetkeäkään katunut lasteni siirtämistä pienluokkaan. Jos mitenkään mahdollista, ota selvää, millainen koulu/opettaja olisi mahdollisesti opettamassa tytärtäsi. Ensi syksynä oma kuopukseni siirtyy seiskalle, ja lähikoulun tuttu erityisluokanopettaja sanoi rehellisesti, että siinä koulussa ei ole kuopukselle sopivaa luokkaa. Siispä poika menee luultavasti noin 4 km päähän.

Jos paikkakunnallasi toimii dysfasiayhdistys - joka ajaa juuri niiden asiaa, joilla on kielenkehityksen erityisvaikeus - suosittelen ilman muuta siihen liittymistä. Siltä porukalta voit saada käytännön tietoa esimerkiksi paikallisista kouluista ja opettajista. Tietoa yhdistyksistä saat esim täältä:

http://www.stroke.fi/dys_yhdistykset.html

meillä kummatkin lapset ovat avaruudellisen hahmottamisen takia pienluokalla ja ovat siellä pärjänneet hyvin. Luokissa on n.10 oppilasta ja opettajan lisäksi kaksi avustajaa,joilla aika vankka opetuspohja heilläkin. Yhteistyö kodin ja koulun välillä on tiivistä ja positiivista, lapset ovat oppineet ja jos on tullut vaikeuksia, on menty hitaammin kouluaineissa eteenpäin ja aineet voi myös yksilöistää. Takana on koulun soveltuvuustestit ja koulupsykologit ja vuosien toimintaterapia,joka jatkuu edelleen koulun ohella kerran viikossa. Toimintaterapia on leikkien ja pelien ja motoristen toimintojenkin avulla toimivaa terapiaa, lapset tykkäävät hirveästi.
Kyllä, suosittelen pienluokkaa.
Luokat eivät ole levottomia, ja yksittäiset tapaukset pystytään valvomaan hyvin.

Meidän molemmille pojillemme tehtiin kouluvalmiustestit (tai koulukypsyystestit, mitä sanaa nyt käytetäänkin) kouluun menoa edeltäneenä talvena. Niistä saa jonkinnäköistä osviittaa, mikä luokkamuoto voisi olla hyvä.

Meillä esikoisella kokeiltiin tavallista luokkaa avustajan kanssa hänen ollessaan toisella. Se osoittautui turhan vaikeaksi, vaikka älyssä ei ollut vikaa. Hän esim. kirjoitti hitaammin kuin muut ja murehti sitä, että joutui kirjoittamaan välitunnillakin.

Kun kolmannella luokalla sitten palattiin pienluokkaan, pojan itseluottamus alkoi lisääntyä kohisten, kun hän huomasi pärjäävänsä sittenkin. Itseluottamuksen ja oikean opetuksen myötä koulumenestyksensä parani niin, että hän sai kuudennella luokalla stipendin luokkansa priimuksena, ja hänen keskiarvollaan olisi menty tavallisessakin luokassa kärkipäähän. Opetussuunnitelma oli kuitenkin sama kuin kenellä tahansa, konstit vain ehkä vähän toiset. Jätkä muuten on edelleenkin luokkansa priimus.

vielä miettiä asiaa moneen kertaan, mutta jos eskarissa näyttää ettei ala sujumaan niin alku tai nollaluokka olisi varmaan hyvä vaihtoehto jos tarjolla.

Lapsesi varmaan käy ainakin puheterapeutilla? Onko muuta kuntoutusta? Niiden aika on nyt ja nopsaan että pääsee harjoittamaan noita asioita. Ainakin luettelemasi ongelmat ovat opittavissa vaikka hankaloittavat elämää jossain määrin kenties aikuisenakin.

Erityisluokka on aina viimeinen vaihtoehto koska se rajoittaa lapsen elämää jatkossa. Mukautettu ja tuo eka erilaisena versiona ovat suosituimpia jos oppimisvaikeus ei paha ja mahdollisuus edetä normaaliin tahtiinkin on. Tavaööisessa koulussa pienluokka paikallaan.

on makeutusaine joka korvaa luonnollisen sokerin.Ethän vaan käytä sellaisia tuotteita lapsellesi.Luepa lisää aiheesta netistä...vaikuttaa hermostoon, aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja vaikuttaa näkökykyyn.Monet ajattelee että ei käytä sokeria kun se vie hampaat mutta keinosokeri vie aivot päästä.Meillä oli aikanaan lauantai karkkipäivä ja meillä syötiin ksylitolikarkkeja.Sunnuntaisin lapset oli kuin villipetoja kun lisäaineet vaikuttivat hermostoon.se päivä loppu siihen.ostamme satunnaisesti karkkeja nykyään ja mieluiten suklaata ja lakua jotka ovat molemmat peräisin luonnosta..yksi vinkki vaan muiden asioiden joukkoon.Mulla on yksi adhd-lapsi ja hän reagoi eniten lisäaineisiin,koska aineenvaihduntahäiriö jo olemassa.kannattaa kokeilla.Poika oli aluksi normaaliluokassa ja kouluunlähtöä viivästytettiin vuodella.mutta eihän adhd koskaan muutu mihinkään.se on ja pysyy päässä.sen kans oppii elämään kun siihen annetaan mahdollisuus.Kaikki lapset oppii aina jotain.Jokainen omaan tahtiinsa.Kokeilemalla sen oikean paikan sitten löytää.Ehkä mä laittasin ensin tavalliseen luokkaan ja oma apuopettaja mukaan.sitä haetaan lääkärilausuntojen perusteella.ERityisluokka ei ollut meilläkään oikea paikka pojalle joka oli tunne-elämältään erityisen herkkä lapsi.Se raukka mietti kaikki illat toisten lasten pahaa oloa siinä luokassa.Musiikki on hyvä rytmitajun opettaja joten suosittelen että aloitatte jonkun musiikki harrastuksen lapsen kanssa.Liikunta musiikin tahdissa auttaa myös hahmottamaan omaa kehoa ja liikettä ja ääntä toisiinsa.Adhd-lapsille suositeltiin musiikkiterapiaa joka stimuloi aivoja.Sitä saa vain helsingissä kun me asutaan keski-suomessa.joten se siitä.sulla on onneksi netti apuna toisin kuin mulla silloin kun lapsi oli pieni.Eläkää päivä kerrallaan.Elämä kantaa kyllä eteenpäin.

vielä senverran että kävin pojan kanssa psykologilla ja sen piti kans tehdä sellanen avaruushahmotustesi.siinä oli rivissä a-tikkaita joista olispitänyt erottaa erilaiset. minäkään en erottanut sitä..ei myöskään poika...ja mä olen ylioppilas ja kaksi ammattia hankkinut lukemalla.harrastan puutöitä ja olen kolmen lapsen äiti.mitäs noista tikkaista.Pääasia että tietää että niilä pääsee korkealle kun alkaa vaan kiivetä.tsemppiä