Kapakala

Näyttää siltä, et me toisillemme puhutaan.
Mut se ei meitä vaivaa, se on vaan vaikutelmaa.
Roolit päällä suoritetaan jotain unelmaa.
Mut mä en oo tässä, enkä tule olemaan.

Toisiamme hivellään ja kännyyn vastaillaan.
Kukaan ei oo selvinpäin, eikä kotona.
Jointti kiertää ympyrää ja alkaa tanssimaan.
Aamulla kun herätään, mietin kuka olikkaan.

Sä haluut tietää musta liikaa, liikaa mun taustoja.

Nitä mä en viitti kertoo,vaan elän tulevaisuudessa.

Js jotain tosissaan haluaa, kandee varautua.

Varautua saamaan toiveensa ja kestää mukana.

Muutenkin pää pakkasessa ilmassa leijutaan,
ja kaikki tuntuu lumelta joka pian sulaa.

http://groups.msn.com/zombiegallery