mitä taivaassa

tylsisty jos se on samanlainen kuin tämä maailma?
Ikuisuus on pitkä aika...ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä :(

siihen sitten kirjoitti:

tylsisty jos se on samanlainen kuin tämä maailma?
Ikuisuus on pitkä aika...ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä :(

Ja hänen henkisestä tasostaan. Tavan jamppa joka on kiinnostunut materiaalisista asioista, menee ns. kesämaahan, joka muistuttaa tätä maailmaa kauniina kesäpäivänä. Siellä on puita, ruohikkoja, lampia jne. aivan kuten täälläkin, mutta myös kaupunkeja, sillä jotkut viihtyvät paremmin siellä.

Eikä siellä siis olla ikuisuutta, vain jonkin aikaa, kunnes siirrytään joko ylemmälle tasolle, jossa taas on kaikki astetta kivempaa, tai sitten synnytään uudelleen tänne maapallolle tai jollekin toiselle planeetalle, jos kehitysvaihe sitä vaatii tai itse haluaa.

Eli emme jämähdä jonnekin taivaaseen ikuisuudeksi, vaan kehitymme ja opimme koko ajan uutta.

Ei siis pelkoa tylsistymisestä. Itse asiassa täällä on paljon suurempi vaara tylsistyä, koska elämässä on hirveästi rajoitteita: rahaa ei ole rajattomasti, aikaa ei ole, terveys voi olla huono ja sen takia jotain ei voi tehdä jne. Mitään noita rajoitteita ei henkimaailmassa ole. Voit vaikka alkaa vierailemaan universumin asutuilla planeetoilla ja katsoa minkälaisia otuksia siellä asustelee. Eli ei taatulla ole tylsää.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Ja hänen henkisestä tasostaan. Tavan jamppa joka on kiinnostunut materiaalisista asioista, menee ns. kesämaahan, joka muistuttaa tätä maailmaa kauniina kesäpäivänä. Siellä on puita, ruohikkoja, lampia jne. aivan kuten täälläkin, mutta myös kaupunkeja, sillä jotkut viihtyvät paremmin siellä.

Eikä siellä siis olla ikuisuutta, vain jonkin aikaa, kunnes siirrytään joko ylemmälle tasolle, jossa taas on kaikki astetta kivempaa, tai sitten synnytään uudelleen tänne maapallolle tai jollekin toiselle planeetalle, jos kehitysvaihe sitä vaatii tai itse haluaa.

Eli emme jämähdä jonnekin taivaaseen ikuisuudeksi, vaan kehitymme ja opimme koko ajan uutta.

Ei siis pelkoa tylsistymisestä. Itse asiassa täällä on paljon suurempi vaara tylsistyä, koska elämässä on hirveästi rajoitteita: rahaa ei ole rajattomasti, aikaa ei ole, terveys voi olla huono ja sen takia jotain ei voi tehdä jne. Mitään noita rajoitteita ei henkimaailmassa ole. Voit vaikka alkaa vierailemaan universumin asutuilla planeetoilla ja katsoa minkälaisia otuksia siellä asustelee. Eli ei taatulla ole tylsää.

-Pete

Lue lisää

käsityksen? Ja miksi uskot siihen? Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?
kiinnostaisi tietää enemmän tuosta...

saanut tuollaisen kirjoitti:

käsityksen? Ja miksi uskot siihen? Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?
kiinnostaisi tietää enemmän tuosta...

Eli tähän nykyiseen käsitykseen olen päätynyt näin:

Käsitys on tullut pitkällisen tutkimisen tuloksena. 5 vuotiaana minulle tapahtui ns. paranormaali tapahtuma, joka herätti näkemäään, että maailmassa on muutakin kuin tämä fyysinen alue. Siitä lähtien olen lukenut oikeastaan kaiken mitä käsiini sain aiheesta. Vähitellen huomasin että kaikki eri kirjat ja ihmisten kertomukset sopivat yhteen. Jokainen eri ilmiö ja kokemus oli kuin palapelin palanen, joka oli osa suurempaa kokonaisuutta, ja tuo suuri kokonaisuus oli hyvin looginen ja järkeenkäypä. Sen avulla kaikki nuo mystiset tapahtumat eivät enää olleetkaan niin ihmeellisiä, vaan luonnollisia. Kunhan ensin ymmärsi ja hyväksyi tietyt perusasiat.

Tiivistettynä tuo perusidea maailmankuvalleni on tämä:

"Me olemme kuolemattomia sieluja, koska olemme osa Jumalaa. Jumala ei ole joku parrakas ukko jossain pilven päälle vaan se energia, josta KAIKKI on "tehty". Koko universumi on yksi iso soppa tuota energiaa, eli mikään ei ole koskaan erossa Jumalasta, sillä Jumala on kaikki mitä on. Ei ole mitään muuta."

Kun tuon ymmmärtää niin kaikki kummitusjutut, enkelit, kuolemanjälkeinen elämä, ufot jne, ovat aivan luonnollisia asioita ja huomaa että loppujen lopuksi mitään pelättävää ei ole. Et voi lakata olemasta, koska Jumala ei voi lakata olemasta. Eikä sinun tarvitse pelätä Jumalaa, koska olet osa häntä.

Toinen kysymyksesi oli, että miksi uskon siihen:

1. Koska se on looginen.
2. Kaikki mitä olen aiheesta tutkinut viittaa sen todenperäisyyteen.
3. Omat kokemukset vahvistavat osaltaan tuota kuvaa.


Viimeinen kysymyksesi oli:

"Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?"

Oikeastaan kysyt tuossa sitä, mikä on kaiken tarkoitus. Tämä on aika hankala kysymys, olen itse ollut tästä montaa mieltä.

Tässä kohtaa joudun vähän selittämään universumin luonnetta, mutta koita pysyä mukana.

Sanoin tuossa aikaisemmin että koko maailmankaikkeus on yksi iso soppa energiaa. Energialla on myös yksi ominaisuus, se värähtelee.

Tuossa energiasopassa on eri "kerroksia", sen mukaan millä taajuudella energia värähtelee. Vähän niinkuin jos kaadat vesilasiin öljyä, niin öljy asettuu pinnalle kerrokseksi, koska se on tiheydeltään erilaista kuin vesi.

Samalla tavalla universumi on rakentunut tavallaan eri kerroksiin sen mukaan, millä taajuudella energia värähtelee. Alhaisemmat värähtelyt muodostavat alemmat kerrokset ja korkeammat värähtelyt muodostavat ylemmät kerrokset.

Tämä materiaalinen universumi, jossa me tällä hetkellä elämme, on yksi noista kerroksista. Ja aika alkainen sellainen, koska energia värähtelee täällä niin hitaasti, että vaikuttaa kiinteältä, eli kaikki mitä ympärilläsi näet on tuota energiaa, eli ainetta.

Kun kuolemme, sielumme erkanee tästä materiaalisesta ruumiistamme ja siirtyy askeleen ylemmäs, eli seuraavaan ylempään kerrokseen.

Siellä meillä on sen tason materiasta tehty keho, eli ns. astraalikeho. Tuolla energia värähtelee nopeammin kuin täällä ja siksi siellä voi esineitä luoda pelkästään ajattelemalla niitä.

Kuten sanoin edellisessä viestissä, niin tavan jamppa menee kuoleman jälkeen sinne kesämaahan. Mutta joku henkisempi ihminen voi mennä suoraan sitä seuraavalle tasolle. Tämä mille tasolle menee riippuu sinun henkisestä tasostasi. Tässäkin on kyse värähtelytaajuudesta. Menet kuoleman jälkeen sille tasolle, joka värähtelee samalla taajuudella kuin mitä "sielusi" värähtelee. Se on luonnonlaki, aivan samoin kuin se öljy siinä vesilasissa asettuu pinnalle vain sen takia, että sen tiheys on pienempi kuin veden.

Kun me siis elämme useita elämiä, niin meidän henkinen tasomme nousee, eli pääsemme korkeammalle ja korkeammalle noilla tasoilla. Kun olemme saavuttaneet tietyn tason, ei meidän tarvitse enää syntyä tänne fyysiseen maailmaan, koska tämä on jo sitten liian alhainen paikka meille, eikä täällä ole enää mitään uutta opittavaa. Sitten jatkamme matkaamme pelkästään noilla ylemmillä tasoilla, kunnen lopulta pääsemme ylimmälle tasolle, jos sellaista edes on.

Ja sitten tulee uusi alkuräjähdys ja koko homma alkaa alusta..

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Eli tähän nykyiseen käsitykseen olen päätynyt näin:

Käsitys on tullut pitkällisen tutkimisen tuloksena. 5 vuotiaana minulle tapahtui ns. paranormaali tapahtuma, joka herätti näkemäään, että maailmassa on muutakin kuin tämä fyysinen alue. Siitä lähtien olen lukenut oikeastaan kaiken mitä käsiini sain aiheesta. Vähitellen huomasin että kaikki eri kirjat ja ihmisten kertomukset sopivat yhteen. Jokainen eri ilmiö ja kokemus oli kuin palapelin palanen, joka oli osa suurempaa kokonaisuutta, ja tuo suuri kokonaisuus oli hyvin looginen ja järkeenkäypä. Sen avulla kaikki nuo mystiset tapahtumat eivät enää olleetkaan niin ihmeellisiä, vaan luonnollisia. Kunhan ensin ymmärsi ja hyväksyi tietyt perusasiat.

Tiivistettynä tuo perusidea maailmankuvalleni on tämä:

"Me olemme kuolemattomia sieluja, koska olemme osa Jumalaa. Jumala ei ole joku parrakas ukko jossain pilven päälle vaan se energia, josta KAIKKI on "tehty". Koko universumi on yksi iso soppa tuota energiaa, eli mikään ei ole koskaan erossa Jumalasta, sillä Jumala on kaikki mitä on. Ei ole mitään muuta."

Kun tuon ymmmärtää niin kaikki kummitusjutut, enkelit, kuolemanjälkeinen elämä, ufot jne, ovat aivan luonnollisia asioita ja huomaa että loppujen lopuksi mitään pelättävää ei ole. Et voi lakata olemasta, koska Jumala ei voi lakata olemasta. Eikä sinun tarvitse pelätä Jumalaa, koska olet osa häntä.

Toinen kysymyksesi oli, että miksi uskon siihen:

1. Koska se on looginen.
2. Kaikki mitä olen aiheesta tutkinut viittaa sen todenperäisyyteen.
3. Omat kokemukset vahvistavat osaltaan tuota kuvaa.


Viimeinen kysymyksesi oli:

"Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?"

Oikeastaan kysyt tuossa sitä, mikä on kaiken tarkoitus. Tämä on aika hankala kysymys, olen itse ollut tästä montaa mieltä.

Tässä kohtaa joudun vähän selittämään universumin luonnetta, mutta koita pysyä mukana.

Sanoin tuossa aikaisemmin että koko maailmankaikkeus on yksi iso soppa energiaa. Energialla on myös yksi ominaisuus, se värähtelee.

Tuossa energiasopassa on eri "kerroksia", sen mukaan millä taajuudella energia värähtelee. Vähän niinkuin jos kaadat vesilasiin öljyä, niin öljy asettuu pinnalle kerrokseksi, koska se on tiheydeltään erilaista kuin vesi.

Samalla tavalla universumi on rakentunut tavallaan eri kerroksiin sen mukaan, millä taajuudella energia värähtelee. Alhaisemmat värähtelyt muodostavat alemmat kerrokset ja korkeammat värähtelyt muodostavat ylemmät kerrokset.

Tämä materiaalinen universumi, jossa me tällä hetkellä elämme, on yksi noista kerroksista. Ja aika alkainen sellainen, koska energia värähtelee täällä niin hitaasti, että vaikuttaa kiinteältä, eli kaikki mitä ympärilläsi näet on tuota energiaa, eli ainetta.

Kun kuolemme, sielumme erkanee tästä materiaalisesta ruumiistamme ja siirtyy askeleen ylemmäs, eli seuraavaan ylempään kerrokseen.

Siellä meillä on sen tason materiasta tehty keho, eli ns. astraalikeho. Tuolla energia värähtelee nopeammin kuin täällä ja siksi siellä voi esineitä luoda pelkästään ajattelemalla niitä.

Kuten sanoin edellisessä viestissä, niin tavan jamppa menee kuoleman jälkeen sinne kesämaahan. Mutta joku henkisempi ihminen voi mennä suoraan sitä seuraavalle tasolle. Tämä mille tasolle menee riippuu sinun henkisestä tasostasi. Tässäkin on kyse värähtelytaajuudesta. Menet kuoleman jälkeen sille tasolle, joka värähtelee samalla taajuudella kuin mitä "sielusi" värähtelee. Se on luonnonlaki, aivan samoin kuin se öljy siinä vesilasissa asettuu pinnalle vain sen takia, että sen tiheys on pienempi kuin veden.

Kun me siis elämme useita elämiä, niin meidän henkinen tasomme nousee, eli pääsemme korkeammalle ja korkeammalle noilla tasoilla. Kun olemme saavuttaneet tietyn tason, ei meidän tarvitse enää syntyä tänne fyysiseen maailmaan, koska tämä on jo sitten liian alhainen paikka meille, eikä täällä ole enää mitään uutta opittavaa. Sitten jatkamme matkaamme pelkästään noilla ylemmillä tasoilla, kunnen lopulta pääsemme ylimmälle tasolle, jos sellaista edes on.

Ja sitten tulee uusi alkuräjähdys ja koko homma alkaa alusta..

-Pete

Lue lisää

loogistakin :)
Itseäni kyllä edelleen ahdistaa tuo ikuinen eteenpäin meneminen vaikka taso kasvaisikin...onko lopullinen päämäärä sama kuin tiibettiläisillä kai? eli tyhjyys ja ei mitään eli liittyminen puhtaaksi "yhteisölliseksi" energiaksi, jossa tavallaan minuudet muodostaa yhteisen kokonaisuuden häviten lopulta siihen.

ja tosiaan kirjoitti:

loogistakin :)
Itseäni kyllä edelleen ahdistaa tuo ikuinen eteenpäin meneminen vaikka taso kasvaisikin...onko lopullinen päämäärä sama kuin tiibettiläisillä kai? eli tyhjyys ja ei mitään eli liittyminen puhtaaksi "yhteisölliseksi" energiaksi, jossa tavallaan minuudet muodostaa yhteisen kokonaisuuden häviten lopulta siihen.

Lue lisää

Saattaa olla että tuo ylin taso on sitten se liittyminen Jumaluuteen, jossa identiteetin voi halutessaan heittää menemään, mutta kuten kaikessa, kukaan ei pakota mihinkään. Eli jos tuon joku tekee, niin se täytyy olla houkutteleva vaihtoehto.

Eteenpäin menokin on sinusta kiinni. Kun kuolet, voit mennä asumaan vaikka jonkin lammen rannalle ja istua kalassa vaikka sen miljoona vuotta. Mutta luulen että ennen sitä sinulle tulee pitkä aika, ja alat kysellä että mitä täällä vois tehdä. Valinta on sinun.

Yleensä ne mukavimmat hommat on kuulema niitä, kun pääsee auttamaan muita, esim. juuri kuolleita, jotka on ihan pihalla kun eivät ymmärrä miten he voivat yhä olla elossa, vaikka kuolivat. Eli tuommoinen auttajan homma on kivaa puuhaa ja siinä myös kehittyy koko ajan.

Niin ja onhan se mukavaa kun on hyvä olla. Mitä ylemmäsi noilla tasoilla mennään sitä paremmalta tuntuu. Ne jotka ovat kokeneet kuolemanrajakokemuksen, ovat kertoneet että jo tuolla seuraavalla tasolla olo on niin sanoinkuvaamattoman loistava, että se pesee 10-0 minkä tahansa täällä olevan tunteen. Heidät on pitänyt yleensä suorastaan melkein pakottaa tulemaan takaisin ruumiiseensa, ja yleensä ainut asia minkä takia he sitten lopulta ovat "uhrautuneet" ja suostuneet tulemaan takaisin on omat lapset, jotka muuten jäisivät ilman äitiä tai isää.

Niin ja sama kehitys jatkuu kun mennään tasoilla ylemmäs. Eli aina seuraava korkeampi taso on kirkkaampi, värikkäämpi, vapaampi jne. kuin edellinen. Eli kaikki vaan paranee koko ajan.

Tämä maallinen elämä on se vaikein, raskain, masentavin kokemus mitä tulet kokemaan. Turha sinun on masentua ikuisuuden ajatuksesta, kun ei sitä järjellä kuitenkaan pysty käsittämään.

Tärkeintä minusta tällaisessa tiedossa on se, että ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta, vaan
pystyy elämään hetkessä ja ottamaan siitä kaiken irti.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Eli tähän nykyiseen käsitykseen olen päätynyt näin:

Käsitys on tullut pitkällisen tutkimisen tuloksena. 5 vuotiaana minulle tapahtui ns. paranormaali tapahtuma, joka herätti näkemäään, että maailmassa on muutakin kuin tämä fyysinen alue. Siitä lähtien olen lukenut oikeastaan kaiken mitä käsiini sain aiheesta. Vähitellen huomasin että kaikki eri kirjat ja ihmisten kertomukset sopivat yhteen. Jokainen eri ilmiö ja kokemus oli kuin palapelin palanen, joka oli osa suurempaa kokonaisuutta, ja tuo suuri kokonaisuus oli hyvin looginen ja järkeenkäypä. Sen avulla kaikki nuo mystiset tapahtumat eivät enää olleetkaan niin ihmeellisiä, vaan luonnollisia. Kunhan ensin ymmärsi ja hyväksyi tietyt perusasiat.

Tiivistettynä tuo perusidea maailmankuvalleni on tämä:

"Me olemme kuolemattomia sieluja, koska olemme osa Jumalaa. Jumala ei ole joku parrakas ukko jossain pilven päälle vaan se energia, josta KAIKKI on "tehty". Koko universumi on yksi iso soppa tuota energiaa, eli mikään ei ole koskaan erossa Jumalasta, sillä Jumala on kaikki mitä on. Ei ole mitään muuta."

Kun tuon ymmmärtää niin kaikki kummitusjutut, enkelit, kuolemanjälkeinen elämä, ufot jne, ovat aivan luonnollisia asioita ja huomaa että loppujen lopuksi mitään pelättävää ei ole. Et voi lakata olemasta, koska Jumala ei voi lakata olemasta. Eikä sinun tarvitse pelätä Jumalaa, koska olet osa häntä.

Toinen kysymyksesi oli, että miksi uskon siihen:

1. Koska se on looginen.
2. Kaikki mitä olen aiheesta tutkinut viittaa sen todenperäisyyteen.
3. Omat kokemukset vahvistavat osaltaan tuota kuvaa.


Viimeinen kysymyksesi oli:

"Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?"

Oikeastaan kysyt tuossa sitä, mikä on kaiken tarkoitus. Tämä on aika hankala kysymys, olen itse ollut tästä montaa mieltä.

Tässä kohtaa joudun vähän selittämään universumin luonnetta, mutta koita pysyä mukana.

Sanoin tuossa aikaisemmin että koko maailmankaikkeus on yksi iso soppa energiaa. Energialla on myös yksi ominaisuus, se värähtelee.

Tuossa energiasopassa on eri "kerroksia", sen mukaan millä taajuudella energia värähtelee. Vähän niinkuin jos kaadat vesilasiin öljyä, niin öljy asettuu pinnalle kerrokseksi, koska se on tiheydeltään erilaista kuin vesi.

Samalla tavalla universumi on rakentunut tavallaan eri kerroksiin sen mukaan, millä taajuudella energia värähtelee. Alhaisemmat värähtelyt muodostavat alemmat kerrokset ja korkeammat värähtelyt muodostavat ylemmät kerrokset.

Tämä materiaalinen universumi, jossa me tällä hetkellä elämme, on yksi noista kerroksista. Ja aika alkainen sellainen, koska energia värähtelee täällä niin hitaasti, että vaikuttaa kiinteältä, eli kaikki mitä ympärilläsi näet on tuota energiaa, eli ainetta.

Kun kuolemme, sielumme erkanee tästä materiaalisesta ruumiistamme ja siirtyy askeleen ylemmäs, eli seuraavaan ylempään kerrokseen.

Siellä meillä on sen tason materiasta tehty keho, eli ns. astraalikeho. Tuolla energia värähtelee nopeammin kuin täällä ja siksi siellä voi esineitä luoda pelkästään ajattelemalla niitä.

Kuten sanoin edellisessä viestissä, niin tavan jamppa menee kuoleman jälkeen sinne kesämaahan. Mutta joku henkisempi ihminen voi mennä suoraan sitä seuraavalle tasolle. Tämä mille tasolle menee riippuu sinun henkisestä tasostasi. Tässäkin on kyse värähtelytaajuudesta. Menet kuoleman jälkeen sille tasolle, joka värähtelee samalla taajuudella kuin mitä "sielusi" värähtelee. Se on luonnonlaki, aivan samoin kuin se öljy siinä vesilasissa asettuu pinnalle vain sen takia, että sen tiheys on pienempi kuin veden.

Kun me siis elämme useita elämiä, niin meidän henkinen tasomme nousee, eli pääsemme korkeammalle ja korkeammalle noilla tasoilla. Kun olemme saavuttaneet tietyn tason, ei meidän tarvitse enää syntyä tänne fyysiseen maailmaan, koska tämä on jo sitten liian alhainen paikka meille, eikä täällä ole enää mitään uutta opittavaa. Sitten jatkamme matkaamme pelkästään noilla ylemmillä tasoilla, kunnen lopulta pääsemme ylimmälle tasolle, jos sellaista edes on.

Ja sitten tulee uusi alkuräjähdys ja koko homma alkaa alusta..

-Pete

Lue lisää

Suunnilleen näin olen itsekin asian ajatellut.

siihen sitten kirjoitti:

tylsisty jos se on samanlainen kuin tämä maailma?
Ikuisuus on pitkä aika...ahdistaa ajatus ikuisesta elämästä :(

Mita olen aiheesta lukenut, niin siella "taivaassa" on erilainen aikakasitys, eli esim. muutama tunti "taivaassa" voi vastata montaa sataa vuotta maan paalla...

Ei siella ajan pitaisi pitkaksi tulla.:)

TheOneAndOnly kirjoitti:

Saattaa olla että tuo ylin taso on sitten se liittyminen Jumaluuteen, jossa identiteetin voi halutessaan heittää menemään, mutta kuten kaikessa, kukaan ei pakota mihinkään. Eli jos tuon joku tekee, niin se täytyy olla houkutteleva vaihtoehto.

Eteenpäin menokin on sinusta kiinni. Kun kuolet, voit mennä asumaan vaikka jonkin lammen rannalle ja istua kalassa vaikka sen miljoona vuotta. Mutta luulen että ennen sitä sinulle tulee pitkä aika, ja alat kysellä että mitä täällä vois tehdä. Valinta on sinun.

Yleensä ne mukavimmat hommat on kuulema niitä, kun pääsee auttamaan muita, esim. juuri kuolleita, jotka on ihan pihalla kun eivät ymmärrä miten he voivat yhä olla elossa, vaikka kuolivat. Eli tuommoinen auttajan homma on kivaa puuhaa ja siinä myös kehittyy koko ajan.

Niin ja onhan se mukavaa kun on hyvä olla. Mitä ylemmäsi noilla tasoilla mennään sitä paremmalta tuntuu. Ne jotka ovat kokeneet kuolemanrajakokemuksen, ovat kertoneet että jo tuolla seuraavalla tasolla olo on niin sanoinkuvaamattoman loistava, että se pesee 10-0 minkä tahansa täällä olevan tunteen. Heidät on pitänyt yleensä suorastaan melkein pakottaa tulemaan takaisin ruumiiseensa, ja yleensä ainut asia minkä takia he sitten lopulta ovat "uhrautuneet" ja suostuneet tulemaan takaisin on omat lapset, jotka muuten jäisivät ilman äitiä tai isää.

Niin ja sama kehitys jatkuu kun mennään tasoilla ylemmäs. Eli aina seuraava korkeampi taso on kirkkaampi, värikkäämpi, vapaampi jne. kuin edellinen. Eli kaikki vaan paranee koko ajan.

Tämä maallinen elämä on se vaikein, raskain, masentavin kokemus mitä tulet kokemaan. Turha sinun on masentua ikuisuuden ajatuksesta, kun ei sitä järjellä kuitenkaan pysty käsittämään.

Tärkeintä minusta tällaisessa tiedossa on se, että ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta, vaan
pystyy elämään hetkessä ja ottamaan siitä kaiken irti.

-Pete

Lue lisää

Jep. Sinahan olet lukenut Michael Newtonin "Sielujen matka" ja "Sielujen kohtalo" -kirjat? Ne ovat todella mielta avartavia.:)

Hienointa juuri siina, etta tajuaa taman "kiertokulun" ja "kyvyn jatkuvaan kehittymiseen" on se, etta voi todellakin lakata pelkaamasta kuolemaa ja sen jalkeista tilaa.:)

(Itse lakkasin kylla pelkaamasta kuolemaa jo KAUAN aikaa sitten...)

Noita-Nainen kirjoitti:

Jep. Sinahan olet lukenut Michael Newtonin "Sielujen matka" ja "Sielujen kohtalo" -kirjat? Ne ovat todella mielta avartavia.:)

Hienointa juuri siina, etta tajuaa taman "kiertokulun" ja "kyvyn jatkuvaan kehittymiseen" on se, etta voi todellakin lakata pelkaamasta kuolemaa ja sen jalkeista tilaa.:)

(Itse lakkasin kylla pelkaamasta kuolemaa jo KAUAN aikaa sitten...)

Lue lisää

Mutta paljon olen muuta lukenut, ja niiden pohjalta tuon kuvan muodostanut. On jännä huomata miten kaikki erilaiset kirjat nivoutuvat yhteen kun niitä tarpeeksi lukee näistä jutuista.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Mutta paljon olen muuta lukenut, ja niiden pohjalta tuon kuvan muodostanut. On jännä huomata miten kaikki erilaiset kirjat nivoutuvat yhteen kun niitä tarpeeksi lukee näistä jutuista.

-Pete

Lue lisää

Joo no sittenhan tama oli taas vain yksi todiste siita, etta periaatteessa melkeinpa kaikki "alan kirjat" tulevat samoihin johtopaatoksiin asioista.:)

Olin aivan varma sen perusteella, mita olit kirjoittanut, etta olit lukenut M. Newtonin kirjat.:)

Noita-Nainen kirjoitti:

Joo no sittenhan tama oli taas vain yksi todiste siita, etta periaatteessa melkeinpa kaikki "alan kirjat" tulevat samoihin johtopaatoksiin asioista.:)

Olin aivan varma sen perusteella, mita olit kirjoittanut, etta olit lukenut M. Newtonin kirjat.:)

Lue lisää

Melkein kaikki opukset kertoo tuota samaa tarinaa, pienillä vivahde-eroilla. Joko ne kertovat samaa tarinaa siksi, että tuo on totuus, ja ihmiset kuvaavat samaa asiaa kukin omasta perspektiivistä, tai sitten koko homma on yksi suuri salaliittoteoria, jolla ihmisiä "narutetaan" uskomaan valoisaan tuonpuonleiseen...

No minä valitsen noista kahdesta tuon valoisan tulevaisuuden ;)

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Saattaa olla että tuo ylin taso on sitten se liittyminen Jumaluuteen, jossa identiteetin voi halutessaan heittää menemään, mutta kuten kaikessa, kukaan ei pakota mihinkään. Eli jos tuon joku tekee, niin se täytyy olla houkutteleva vaihtoehto.

Eteenpäin menokin on sinusta kiinni. Kun kuolet, voit mennä asumaan vaikka jonkin lammen rannalle ja istua kalassa vaikka sen miljoona vuotta. Mutta luulen että ennen sitä sinulle tulee pitkä aika, ja alat kysellä että mitä täällä vois tehdä. Valinta on sinun.

Yleensä ne mukavimmat hommat on kuulema niitä, kun pääsee auttamaan muita, esim. juuri kuolleita, jotka on ihan pihalla kun eivät ymmärrä miten he voivat yhä olla elossa, vaikka kuolivat. Eli tuommoinen auttajan homma on kivaa puuhaa ja siinä myös kehittyy koko ajan.

Niin ja onhan se mukavaa kun on hyvä olla. Mitä ylemmäsi noilla tasoilla mennään sitä paremmalta tuntuu. Ne jotka ovat kokeneet kuolemanrajakokemuksen, ovat kertoneet että jo tuolla seuraavalla tasolla olo on niin sanoinkuvaamattoman loistava, että se pesee 10-0 minkä tahansa täällä olevan tunteen. Heidät on pitänyt yleensä suorastaan melkein pakottaa tulemaan takaisin ruumiiseensa, ja yleensä ainut asia minkä takia he sitten lopulta ovat "uhrautuneet" ja suostuneet tulemaan takaisin on omat lapset, jotka muuten jäisivät ilman äitiä tai isää.

Niin ja sama kehitys jatkuu kun mennään tasoilla ylemmäs. Eli aina seuraava korkeampi taso on kirkkaampi, värikkäämpi, vapaampi jne. kuin edellinen. Eli kaikki vaan paranee koko ajan.

Tämä maallinen elämä on se vaikein, raskain, masentavin kokemus mitä tulet kokemaan. Turha sinun on masentua ikuisuuden ajatuksesta, kun ei sitä järjellä kuitenkaan pysty käsittämään.

Tärkeintä minusta tällaisessa tiedossa on se, että ei tarvitse olla huolissaan tulevaisuudesta, vaan
pystyy elämään hetkessä ja ottamaan siitä kaiken irti.

-Pete

Lue lisää

Minua kauhistutti se , että sitten tulee uusi alkuräjähdys ja kaikki alkaa taas alusta...Voihan itku ! että sitten taas kaikki tämä vaiva ja huoli ja kurjuus alusta?

Minulla on ollut kissoja ja koiria . Uskotko sinä siihen että ovat "joukkosieluja"?
Onko varma ettei ole vain ihmisen ylemmyydentuntoista keksintöä? että jokin ero se pitää ihmisellä ja eläimellä olla ?

Minulla on ollut aikoinaan (vastoin tahtoani alussa , kun "vahingossa" minulle jäivät) akvaariokin ja en ikinä olisi uskonut että kalatkin voivat olla niin älykkäitä. Luulen ettei monikaan paneudu eläimiinsä tietääkseen mitä ne ovat. Sikojakin pidettiin tyhminä mudan tonkijoina kunnes psykologit testasivat ne yhtä älykkäiksi kuin koirat.

Vastasit niin hyvin tuossa aiemmalle kysyjälle , että olisin kiitollinen jos yrittäisit lieventää tätä minunkin huoltani :)

Ja vielä kolmas huoli : miksi kummassa eläimet on laitettu tähän suohon ? Ajattelen kidutettuja eläimiä , tarhakettuja, riistaeläimiä, ihan kaikkea kurjuutta täällä. Eivätkös ne kuitenkin ole jotenkin syyttömiä (ties mihin?) Mitä niiden pitää oppia näin karmealla tavalla ?
Kun esim. kiltti ihana ,rakastava kissa on nyljetty nuorten toimesta elävänä niin pitääkö sen kissan ymmärtää rakastaa seuraavassa elämässä paremmin tai viestittää ryhmäsieluille että kannattaa rakastaa.Onko suurikin paha odottamassa jos syntyykin seuraavaksi hullunkiilto silmissä?

Yritä lukea hiukka ahdistuneen kirjoitukseni läpi. en tarkoita olla sarkastinen yhtään . asia on vain niin "kipeä" että en löydä sanoja miten tätä kysyä.

hei kirjoitti:

Minua kauhistutti se , että sitten tulee uusi alkuräjähdys ja kaikki alkaa taas alusta...Voihan itku ! että sitten taas kaikki tämä vaiva ja huoli ja kurjuus alusta?

Minulla on ollut kissoja ja koiria . Uskotko sinä siihen että ovat "joukkosieluja"?
Onko varma ettei ole vain ihmisen ylemmyydentuntoista keksintöä? että jokin ero se pitää ihmisellä ja eläimellä olla ?

Minulla on ollut aikoinaan (vastoin tahtoani alussa , kun "vahingossa" minulle jäivät) akvaariokin ja en ikinä olisi uskonut että kalatkin voivat olla niin älykkäitä. Luulen ettei monikaan paneudu eläimiinsä tietääkseen mitä ne ovat. Sikojakin pidettiin tyhminä mudan tonkijoina kunnes psykologit testasivat ne yhtä älykkäiksi kuin koirat.

Vastasit niin hyvin tuossa aiemmalle kysyjälle , että olisin kiitollinen jos yrittäisit lieventää tätä minunkin huoltani :)

Ja vielä kolmas huoli : miksi kummassa eläimet on laitettu tähän suohon ? Ajattelen kidutettuja eläimiä , tarhakettuja, riistaeläimiä, ihan kaikkea kurjuutta täällä. Eivätkös ne kuitenkin ole jotenkin syyttömiä (ties mihin?) Mitä niiden pitää oppia näin karmealla tavalla ?
Kun esim. kiltti ihana ,rakastava kissa on nyljetty nuorten toimesta elävänä niin pitääkö sen kissan ymmärtää rakastaa seuraavassa elämässä paremmin tai viestittää ryhmäsieluille että kannattaa rakastaa.Onko suurikin paha odottamassa jos syntyykin seuraavaksi hullunkiilto silmissä?

Yritä lukea hiukka ahdistuneen kirjoitukseni läpi. en tarkoita olla sarkastinen yhtään . asia on vain niin "kipeä" että en löydä sanoja miten tätä kysyä.

Lue lisää

Sinua näköjään huolettaa tämä maailman nykyinen tila, ja sen takia ajatus siitä, että jos tämä "kurjuus" joskus loppuu, niin ei ole kiva jos se alkaa uudestaan uudessa alkuräjähyksessä.

Mitä tuohon nyt voisi sanoa muuta kuin että me emme tiedä tiedä kuin häviävän pienen osan siitä mitä kaikkea tässä universumissa on. Ja siitäkin osasta vain häviävän pienen ajanjakson. Joten tuo huolesi että "miksi tämä kurjuus alkaa uudestaan" perustuu pitkälle siihen, että näet vain maailman kurjuuden.

Maailmassa on paljon ihaniakin asioita.

Tämän lisäksi kaiken takana näyttää olevan systeemi, jossa kaikki elämä kehittyy koko ajan ja tämä kehittyminen ja uuden oppiminen (sielun tasolla) on se syy miksi olemme täällä. Tästä seuraa se, että jotkut ovat pidemmällä tässä kehityksessä kuin toiset. Noiden toisten teot ovat monesti raskasta katsottavaa hänelle, joka on jo kyseisen asian oivaltanut. Täytyy vain muistaa että he ovat kuin lapsia, he eivät ymmärrä mitä tekevät. Ainoa mitä voimme tehdä on yrittää opettaa heitä, mikäli mahdollista. Valitettavasti yleensä tuollainen opetus menee kuuroille korville, eli heidän täytyy oppia läksynsä kokemalla tekojensa seuraukset.

Tuo joukkosielu ajatus on tuttu minulle, ja päteehän se osittan ihmiseenkin. Meilläkin on tavallaan joukkosielu, joka tulee esille, esim. suurissa konserteissa ja urheilutapahtumissa, joissa ihminen voi menettää yksilöllisyytensä ja "sulautuu massaan" hetkellisesti.

Onko eläimillä sitten samanlainen "sielu" kuin meillä..en tiedä. Sielu heillä varmasti on, kuten kaikella muullakin. Se vain on valinnut kokemuksekseen elää elämän eläimen ruumiissa. Ja erilainen ruumis asettaa erilaiset rajoitukset sille, miten sielu voi ilmentää itseään tällä materiaalisella tasolla. Esim. halvaantunut ihminen ei pysty juoksemaan maratonia, ja näin ilmentämään itseään. Hänen sielunsa on tietenkin aivan yhtä täydellinen kuin muidenkin ihmisten. "Ajoneuvo" vain asettaa tiettyjä rajoituksia.

Tuohon että miksi eläimet on tässä suossa sanoisin, että me kaikki olemme tässä samassa suossa, jos asian haluaa noin ilmaista.

Se että muut tekevät asioita, jotka sinusta näyttävät hirveiltä, tarkoittaa sitä, että sinä olet oppinut erään sielun läksyn: että me kaikki olemme arvokkaita, olemme loppujen lopuksi kaikki yhtä. Joten se, että toinen joutuu kärsimään, tarkoittaa sitä että sinä joudut kärsimään. Siksi sinä et koskaan enää tekisi samaa kuin mitä nuo, jotka eivät tuota samaa ymmärrä, tekevät.

Mitä tuo kissa sitten tekee on hänen valintansa. Haluaako hän kostaa, vai antaako hän anteeksi? Tämä on puhtaasi valintakysymys. Yksi ikävä asia on jo tapahtunut, sille ei voi enää mitään. Pyyhkiikö kosto tuon teon pois? Tekeekö se kostajan onnelliseksi? Vai auttaako kosto ymmärtämättömiä oppimaan tekojensa seuraukset?

Tällaiset asiat täytyy jokaisen itse päättää kun vääryyttä sattuu omalle kohdalle.

Kirjoituksesi on todellakin ahdistunut. Kärsit itse nähdessäsi kärsimystä. Ja olen samaa mieltä, että tässä maailmassa yleinen kehityksen taso on alhainen, ihmiset tappavat toisiaan ja tuhoavat ympäristöään. Jos keskittyy vain tuohon puoleen, niin varmasti siinä masentuu. Pitäisikö sitten olla katsomatta maailman vääryyttä, jotta voisi olla onnellinen?

Tämä on taas valintakysymys. Jos asioille voi tehdä jotakin, ja itsestä tuntuu että pitäisi, niin tee. Mutta jos et asioille mitään mahda, niin onko parempi että masennut asioista, joille et mitään mahda, vai yrität ymmärtää, että maailmassa on paljon sieluja, jotka tarvitsevat oppitunteja, kunnes he tulevat samalle ymmärryksen asteelle kuin missä itse olet.

Elämä on koulu, jossa on joskus raskaita oppitunteja. Mutta muista kuitenkin, että tämä elämä vain häviävän pieni hetki kuolemattoman sielun mittakaavassa. Jokainen sielu tietää tarkalleen mihin päänsä pistää ennen kuin syntyy tänne. Tuolta "toiselta puolelta" katsottuna tämän maailman hetkellinen kärsimys näyttää sen arvoiselta, että se kannattaa ottaa harteilleen, koska mahdollisuus sielulle kehittyä on niin suuri.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

Sinua näköjään huolettaa tämä maailman nykyinen tila, ja sen takia ajatus siitä, että jos tämä "kurjuus" joskus loppuu, niin ei ole kiva jos se alkaa uudestaan uudessa alkuräjähyksessä.

Mitä tuohon nyt voisi sanoa muuta kuin että me emme tiedä tiedä kuin häviävän pienen osan siitä mitä kaikkea tässä universumissa on. Ja siitäkin osasta vain häviävän pienen ajanjakson. Joten tuo huolesi että "miksi tämä kurjuus alkaa uudestaan" perustuu pitkälle siihen, että näet vain maailman kurjuuden.

Maailmassa on paljon ihaniakin asioita.

Tämän lisäksi kaiken takana näyttää olevan systeemi, jossa kaikki elämä kehittyy koko ajan ja tämä kehittyminen ja uuden oppiminen (sielun tasolla) on se syy miksi olemme täällä. Tästä seuraa se, että jotkut ovat pidemmällä tässä kehityksessä kuin toiset. Noiden toisten teot ovat monesti raskasta katsottavaa hänelle, joka on jo kyseisen asian oivaltanut. Täytyy vain muistaa että he ovat kuin lapsia, he eivät ymmärrä mitä tekevät. Ainoa mitä voimme tehdä on yrittää opettaa heitä, mikäli mahdollista. Valitettavasti yleensä tuollainen opetus menee kuuroille korville, eli heidän täytyy oppia läksynsä kokemalla tekojensa seuraukset.

Tuo joukkosielu ajatus on tuttu minulle, ja päteehän se osittan ihmiseenkin. Meilläkin on tavallaan joukkosielu, joka tulee esille, esim. suurissa konserteissa ja urheilutapahtumissa, joissa ihminen voi menettää yksilöllisyytensä ja "sulautuu massaan" hetkellisesti.

Onko eläimillä sitten samanlainen "sielu" kuin meillä..en tiedä. Sielu heillä varmasti on, kuten kaikella muullakin. Se vain on valinnut kokemuksekseen elää elämän eläimen ruumiissa. Ja erilainen ruumis asettaa erilaiset rajoitukset sille, miten sielu voi ilmentää itseään tällä materiaalisella tasolla. Esim. halvaantunut ihminen ei pysty juoksemaan maratonia, ja näin ilmentämään itseään. Hänen sielunsa on tietenkin aivan yhtä täydellinen kuin muidenkin ihmisten. "Ajoneuvo" vain asettaa tiettyjä rajoituksia.

Tuohon että miksi eläimet on tässä suossa sanoisin, että me kaikki olemme tässä samassa suossa, jos asian haluaa noin ilmaista.

Se että muut tekevät asioita, jotka sinusta näyttävät hirveiltä, tarkoittaa sitä, että sinä olet oppinut erään sielun läksyn: että me kaikki olemme arvokkaita, olemme loppujen lopuksi kaikki yhtä. Joten se, että toinen joutuu kärsimään, tarkoittaa sitä että sinä joudut kärsimään. Siksi sinä et koskaan enää tekisi samaa kuin mitä nuo, jotka eivät tuota samaa ymmärrä, tekevät.

Mitä tuo kissa sitten tekee on hänen valintansa. Haluaako hän kostaa, vai antaako hän anteeksi? Tämä on puhtaasi valintakysymys. Yksi ikävä asia on jo tapahtunut, sille ei voi enää mitään. Pyyhkiikö kosto tuon teon pois? Tekeekö se kostajan onnelliseksi? Vai auttaako kosto ymmärtämättömiä oppimaan tekojensa seuraukset?

Tällaiset asiat täytyy jokaisen itse päättää kun vääryyttä sattuu omalle kohdalle.

Kirjoituksesi on todellakin ahdistunut. Kärsit itse nähdessäsi kärsimystä. Ja olen samaa mieltä, että tässä maailmassa yleinen kehityksen taso on alhainen, ihmiset tappavat toisiaan ja tuhoavat ympäristöään. Jos keskittyy vain tuohon puoleen, niin varmasti siinä masentuu. Pitäisikö sitten olla katsomatta maailman vääryyttä, jotta voisi olla onnellinen?

Tämä on taas valintakysymys. Jos asioille voi tehdä jotakin, ja itsestä tuntuu että pitäisi, niin tee. Mutta jos et asioille mitään mahda, niin onko parempi että masennut asioista, joille et mitään mahda, vai yrität ymmärtää, että maailmassa on paljon sieluja, jotka tarvitsevat oppitunteja, kunnes he tulevat samalle ymmärryksen asteelle kuin missä itse olet.

Elämä on koulu, jossa on joskus raskaita oppitunteja. Mutta muista kuitenkin, että tämä elämä vain häviävän pieni hetki kuolemattoman sielun mittakaavassa. Jokainen sielu tietää tarkalleen mihin päänsä pistää ennen kuin syntyy tänne. Tuolta "toiselta puolelta" katsottuna tämän maailman hetkellinen kärsimys näyttää sen arvoiselta, että se kannattaa ottaa harteilleen, koska mahdollisuus sielulle kehittyä on niin suuri.

-Pete

Lue lisää

Kylläpä sinulla on jännä "lahja" kertoa asioita ihmisille niin että se vaikuttaa selventävästi kysyjälle!

Lähinnä ajattelin että jos me jotka olemme jo käyneet läpi tämän maanpäällisen tason , joudumme taas käymään tätä samaa "matalaa" maapallon tms. tasoa läpi ? Siis sen uuden alkuräjähdyksen seurauksena. Mutta ehkei se ihan niin ole.

En näe vain maailman kurjuutta. Mutta työni puolesta ja ystävieni kärsimysten (myös psyykkisesti sairaita) kautta sekä älykkäänä , empaattisena lehtiä lukevana tiedän että maailmassa on muutakin kuin minun hyvin vointini ja onneni :)
Ja aika ajoin se toisten varsinkin eläinten )ahdistus ja kurjuus ahdistaa minua periaatteellisella tasolla. Kun minä kasvatan lapsiani pyrin tekemään heidän elämänsä' onnelliseksi ja viisaaksi antamalla vain kohtuullisen määrän frustraatioita . Siis kestettävän ja käsiteltävän määrän .
Mutta tässä luonnonjärjestyksessä näkyy olevan että mitä avuttomampi olet sitä kamalampien tekojen eteen joudut. Vrt. esim. kissat joilla ei ole samanlaista tietomäärää ja käsityskykyä ymmärtää miksi heitä esim. kidutetaan kuin ihmisellä , joka saattaa ainakin AJATELLA että herra jumala jouduin psykopaatin käsiin.

Ja psykoottisen tai kliinisesti masentuneen ihmisen yksi päivä saattaa todellakin tuntua sadan vuoden ahdistukselta , kauhulta tai tyhjyydeltä (ja tyhjyys on kamala olotila myös).
Siinä ei auta ajatus että tämä jossain muualla on vain silmänräpäys.
Mutta tämä ei minua ahdista , ainoastaan eläimet koska en edelleenkään saa tajua miksi se kehitys on alettava näin suojattomana ja valmistautumattomana. Ihmisiä voi tukea monin tavoin mutta tehotuotantosikoja , kanoja ja lehmiä ei. Ei voi mennä sinne puhelemaan lehmille jotta piristyisivät tai sanoa että käydääs väliillä vähän niityllä syömässä ruohoa ja katsomassa aurinkoa niin jaksat taas seistä tehotuotantolaitoksessa paremmin.

MUTTA minä tajusin hyvin , luulisin , tuon joukkosielujutun . Oli järkeenkäypää eikä sinun tavallasi esitettynä halvenna eläintä :)
Yksi suuri huoli on siis nyt ohi. *hyväntuulinen nauru*
Kiitos TheOneAndOnly! Ja ihanaa talvipäivän jatkoa sinulle!

Noita-Nainen kirjoitti:

Mita olen aiheesta lukenut, niin siella "taivaassa" on erilainen aikakasitys, eli esim. muutama tunti "taivaassa" voi vastata montaa sataa vuotta maan paalla...

Ei siella ajan pitaisi pitkaksi tulla.:)

Lue lisää

Mulla on vähän sama käsitys ajasta siellä taivaassa kuin mitä sinä tossa kirjoitit, mitä olen asiaa tutustunut. Sillein, et se aika on siellä ihan erilainen kun täällä maanpäällä. Mut sitä että mikä se lopullinen totuus on, niin mun käsityksen mukaan se selviää sitten vasta siellä taivaassa, mä olen asian ymmärtänyt niin että me ei voida sitä ymmärtää ihan loppuun asti täällä maanpäällä.

TheOneAndOnly kirjoitti:

Eli tähän nykyiseen käsitykseen olen päätynyt näin:

Käsitys on tullut pitkällisen tutkimisen tuloksena. 5 vuotiaana minulle tapahtui ns. paranormaali tapahtuma, joka herätti näkemäään, että maailmassa on muutakin kuin tämä fyysinen alue. Siitä lähtien olen lukenut oikeastaan kaiken mitä käsiini sain aiheesta. Vähitellen huomasin että kaikki eri kirjat ja ihmisten kertomukset sopivat yhteen. Jokainen eri ilmiö ja kokemus oli kuin palapelin palanen, joka oli osa suurempaa kokonaisuutta, ja tuo suuri kokonaisuus oli hyvin looginen ja järkeenkäypä. Sen avulla kaikki nuo mystiset tapahtumat eivät enää olleetkaan niin ihmeellisiä, vaan luonnollisia. Kunhan ensin ymmärsi ja hyväksyi tietyt perusasiat.

Tiivistettynä tuo perusidea maailmankuvalleni on tämä:

"Me olemme kuolemattomia sieluja, koska olemme osa Jumalaa. Jumala ei ole joku parrakas ukko jossain pilven päälle vaan se energia, josta KAIKKI on "tehty". Koko universumi on yksi iso soppa tuota energiaa, eli mikään ei ole koskaan erossa Jumalasta, sillä Jumala on kaikki mitä on. Ei ole mitään muuta."

Kun tuon ymmmärtää niin kaikki kummitusjutut, enkelit, kuolemanjälkeinen elämä, ufot jne, ovat aivan luonnollisia asioita ja huomaa että loppujen lopuksi mitään pelättävää ei ole. Et voi lakata olemasta, koska Jumala ei voi lakata olemasta. Eikä sinun tarvitse pelätä Jumalaa, koska olet osa häntä.

Toinen kysymyksesi oli, että miksi uskon siihen:

1. Koska se on looginen.
2. Kaikki mitä olen aiheesta tutkinut viittaa sen todenperäisyyteen.
3. Omat kokemukset vahvistavat osaltaan tuota kuvaa.


Viimeinen kysymyksesi oli:

"Ja mikä on ihmisen perimmäinen tarkoitus tuossa kiertokulussa? Ja eläinten?"

Oikeastaan kysyt tuossa sitä, mikä on kaiken tarkoitus. Tämä on aika hankala kysymys, olen itse ollut tästä montaa mieltä.

Tässä kohtaa joudun vähän selittämään universumin luonnetta, mutta koita pysyä mukana.

Sanoin tuossa aikaisemmin että koko maailmankaikkeus on yksi iso soppa energiaa. Energialla on myös yksi ominaisuus, se värähtelee.

Tuossa energiasopassa on eri "kerroksia", sen mukaan millä taajuudella energia värähtelee. Vähän niinkuin jos kaadat vesilasiin öljyä, niin öljy asettuu pinnalle kerrokseksi, koska se on tiheydeltään erilaista kuin vesi.

Samalla tavalla universumi on rakentunut tavallaan eri kerroksiin sen mukaan, millä taajuudella energia värähtelee. Alhaisemmat värähtelyt muodostavat alemmat kerrokset ja korkeammat värähtelyt muodostavat ylemmät kerrokset.

Tämä materiaalinen universumi, jossa me tällä hetkellä elämme, on yksi noista kerroksista. Ja aika alkainen sellainen, koska energia värähtelee täällä niin hitaasti, että vaikuttaa kiinteältä, eli kaikki mitä ympärilläsi näet on tuota energiaa, eli ainetta.

Kun kuolemme, sielumme erkanee tästä materiaalisesta ruumiistamme ja siirtyy askeleen ylemmäs, eli seuraavaan ylempään kerrokseen.

Siellä meillä on sen tason materiasta tehty keho, eli ns. astraalikeho. Tuolla energia värähtelee nopeammin kuin täällä ja siksi siellä voi esineitä luoda pelkästään ajattelemalla niitä.

Kuten sanoin edellisessä viestissä, niin tavan jamppa menee kuoleman jälkeen sinne kesämaahan. Mutta joku henkisempi ihminen voi mennä suoraan sitä seuraavalle tasolle. Tämä mille tasolle menee riippuu sinun henkisestä tasostasi. Tässäkin on kyse värähtelytaajuudesta. Menet kuoleman jälkeen sille tasolle, joka värähtelee samalla taajuudella kuin mitä "sielusi" värähtelee. Se on luonnonlaki, aivan samoin kuin se öljy siinä vesilasissa asettuu pinnalle vain sen takia, että sen tiheys on pienempi kuin veden.

Kun me siis elämme useita elämiä, niin meidän henkinen tasomme nousee, eli pääsemme korkeammalle ja korkeammalle noilla tasoilla. Kun olemme saavuttaneet tietyn tason, ei meidän tarvitse enää syntyä tänne fyysiseen maailmaan, koska tämä on jo sitten liian alhainen paikka meille, eikä täällä ole enää mitään uutta opittavaa. Sitten jatkamme matkaamme pelkästään noilla ylemmillä tasoilla, kunnen lopulta pääsemme ylimmälle tasolle, jos sellaista edes on.

Ja sitten tulee uusi alkuräjähdys ja koko homma alkaa alusta..

-Pete

Lue lisää

Jees, tää värähtelyjuttu on jotakuinkin selvää kamaa. Tahtoisin tietää miten ihmiset ajattelevat siitä että nämä ylempien värhtelytasojen "asukit" seikkailevat täällä meidän tasollamme. Voivatko he värähdellä alemmilla tasoilla vapaasti vai onko sattunut jokin hupsis-vahinko. Haluavatko he ehkä muuttaa tai korjata jotain meidän taajuuksillamme.

Toivottavasti joku sai selvän sepustuksestani, vääntäkää rautalangasta.

Morpheus. kirjoitti:

Jees, tää värähtelyjuttu on jotakuinkin selvää kamaa. Tahtoisin tietää miten ihmiset ajattelevat siitä että nämä ylempien värhtelytasojen "asukit" seikkailevat täällä meidän tasollamme. Voivatko he värähdellä alemmilla tasoilla vapaasti vai onko sattunut jokin hupsis-vahinko. Haluavatko he ehkä muuttaa tai korjata jotain meidän taajuuksillamme.

Toivottavasti joku sai selvän sepustuksestani, vääntäkää rautalangasta.

Lue lisää

..noilla ylempien värähtelytasojen asukeilla. Siellähän on vaikka mitä porukkaa. On kuolleita ihmisiä ja sitten on muuta porukkaa esim. enkeleitä.

Niin, no yleisesti voidaan kyllä sanoa, että ylempien tasojen asukit pystyy kyllä alentamaan värähtelyään ja tulemaan katselemaan mitä täällä alemmilla tasoilla puuhataan. Ainakin enkelit on päteviä siinä hommassa ja tulevathan kuolleet omaisetkin katsomaan rakkaitaan aika ajoin. Joten kyllä onnistuu, eikä ole "hupsis"-juttu.

Kyllä noi enkelit puuttuvat joskus meidän tason tapahtumiin aika kovallakin kädellä, mutta he sotkeutuvat meidän asioihin aika harvoin. Joten vaikuttaa että heillä on oltava siihen jokin hyvä syy.

-Pete

TheOneAndOnly kirjoitti:

..noilla ylempien värähtelytasojen asukeilla. Siellähän on vaikka mitä porukkaa. On kuolleita ihmisiä ja sitten on muuta porukkaa esim. enkeleitä.

Niin, no yleisesti voidaan kyllä sanoa, että ylempien tasojen asukit pystyy kyllä alentamaan värähtelyään ja tulemaan katselemaan mitä täällä alemmilla tasoilla puuhataan. Ainakin enkelit on päteviä siinä hommassa ja tulevathan kuolleet omaisetkin katsomaan rakkaitaan aika ajoin. Joten kyllä onnistuu, eikä ole "hupsis"-juttu.

Kyllä noi enkelit puuttuvat joskus meidän tason tapahtumiin aika kovallakin kädellä, mutta he sotkeutuvat meidän asioihin aika harvoin. Joten vaikuttaa että heillä on oltava siihen jokin hyvä syy.

-Pete

Lue lisää

Mietin havaintoja henkiolennoista/räyhähengistä jotka vaikeroivat, kiusaavat tai valittavat, ihan niin kuin he joutuisivat vastoin tahtoaan kummittelemaan keskuudessamme.
Luulisi että jos ylemmillä värähtelytasoilla on mukavempaa, miksi he täällä vaikeroivat? Tietysti on niittäkin jotka neuvovat ja varoittavat jostakin, esimerkiksi tulevasta tapahtumasta.
Arvelujahan on myös siitä että henget olisivat jääneet meidän ja henkitason väliin jostain syystä.

"Itse uskon siihen, että ihminen menee kuolemansa jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin, riippuen siitä että mihin hän uskoo."

Täsmälleen samoin ajattelen myös minä. Joskus on tullut mietittyä, että vaikka Jumalan nimi vaihtelee Jumalattaresta (ja Hänen eri nimityksistään) Allahin ja muiden jumaluuksien kautta Jahveen, niin kenties kyse on vain saman jumalallisen ulottuvuuden eri nimityksistä. Kenties, aivan vain kenties, jokainen palvoo omalla tavallaan samaa jumaluutta, joka ilmenee eri ihmisille jokaiselle henkilökohtaisella tavalla ja tasolla. Miksei näin siis myös kuolemankin jälkeen.

Wiccalaisilla on tarina siitä mitä tapahtuu kun wicca kuolee ja päätyy Taivaan porteille. Siellä häntä vastassa on Pyhä Pietari, joka vie wiccaa kiertokulkumatkalle Taivaassa. Yhdellä puolella on kaunis maa täynnä onnellisia ihmisiä, ja Pyhä Pietari kertoo sen olevan Kesämaa, jonne wicca uskoikin joutuvansa kuolemansa jälkeen. Matkalla Kesämaahan oli näkynyt paljon iloisia onnelliselta näyttäviä ihmisiä, joiden Pyhä Pietari oli kertonut olevan oman uskontonsa määrittelemässä Paratiisissa. Tämä oli tehnyt pieneen wiccaan vaikutuksen.

Äkkiä maa tärisi ja rakoili ja Helvetin lieskat nousivat maan rakosista ja wicca säikähtäen katsoi kysyvästi Pyhään Pietariin. Sielujen matkatessa heidän ohitseen kohti Ikuista Kadotusta Pyhä Pietari mainitsi wicalle, ettei niistä kannattanut välittää. Ne olivat kristittyjä, jotka eivät olleet onnellisia ilman Helvettiään.

Ja tarinan opetushan on, että jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, mikäli se tekee hänet onnelliseksi ja hitusen paremmaksi ihmiseksi. Myös siihen Helvettiin. Jumala(tar) (tai miksi kukakin Häntä haluaa kutsua) on silti hyvä ja ihmistä ymmärtävä.

elisant kirjoitti:

"Itse uskon siihen, että ihminen menee kuolemansa jälkeen joko taivaaseen tai helvettiin, riippuen siitä että mihin hän uskoo."

Täsmälleen samoin ajattelen myös minä. Joskus on tullut mietittyä, että vaikka Jumalan nimi vaihtelee Jumalattaresta (ja Hänen eri nimityksistään) Allahin ja muiden jumaluuksien kautta Jahveen, niin kenties kyse on vain saman jumalallisen ulottuvuuden eri nimityksistä. Kenties, aivan vain kenties, jokainen palvoo omalla tavallaan samaa jumaluutta, joka ilmenee eri ihmisille jokaiselle henkilökohtaisella tavalla ja tasolla. Miksei näin siis myös kuolemankin jälkeen.

Wiccalaisilla on tarina siitä mitä tapahtuu kun wicca kuolee ja päätyy Taivaan porteille. Siellä häntä vastassa on Pyhä Pietari, joka vie wiccaa kiertokulkumatkalle Taivaassa. Yhdellä puolella on kaunis maa täynnä onnellisia ihmisiä, ja Pyhä Pietari kertoo sen olevan Kesämaa, jonne wicca uskoikin joutuvansa kuolemansa jälkeen. Matkalla Kesämaahan oli näkynyt paljon iloisia onnelliselta näyttäviä ihmisiä, joiden Pyhä Pietari oli kertonut olevan oman uskontonsa määrittelemässä Paratiisissa. Tämä oli tehnyt pieneen wiccaan vaikutuksen.

Äkkiä maa tärisi ja rakoili ja Helvetin lieskat nousivat maan rakosista ja wicca säikähtäen katsoi kysyvästi Pyhään Pietariin. Sielujen matkatessa heidän ohitseen kohti Ikuista Kadotusta Pyhä Pietari mainitsi wicalle, ettei niistä kannattanut välittää. Ne olivat kristittyjä, jotka eivät olleet onnellisia ilman Helvettiään.

Ja tarinan opetushan on, että jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, mikäli se tekee hänet onnelliseksi ja hitusen paremmaksi ihmiseksi. Myös siihen Helvettiin. Jumala(tar) (tai miksi kukakin Häntä haluaa kutsua) on silti hyvä ja ihmistä ymmärtävä.

Lue lisää

Mullakin on vähän samat mietteet. Että siis on yksi Jumala johon kaikki uskovat, jokaisella on vain eri käsityksiä sen nimestä ja tavoista. Jos Jumala rakastaa meitä, en usko että ihmiset joutuvat ikuiseen kadotukseen jos eivät usko Jumalaan. Uskon, että jokainen pääsee taivaaseensa, toisille se on saatanan luona, toisilla Jumalan luona, toisilla jossain muualla. Olen syntynyt luterilaiseen perheeseen, ja mietin perheestämme eniten hengellisiä asioita. Vaikka olenkin vasta 12-vuotias, olen kiinnostunut näistä asioista. On muutenkin hyvin vaikea löytää omanikäistään seuraa puhumaan tällaisista asioista.