hyvät ystävät..asia on vaivannut mua niin monia vuosia.96-pentueesta nuoripari otti narttupennun ja myöhemmin kertoivat että vaimo on raskaana,siis ei siinä mitään,kaksosia odotti ja koirakin haluttiin pitää.
Aikanaan lapset syntyi,keskosia,meni viikkoja ennenkuin kotiin pääsivät...ja sitten koitti se hieno päivä =)
Koira rakasti lapsia,Bella siis ja oli hienosti niiden kanssa vaikka pieniä olivat ja minäkin olin onnellinen,olin pelännyt pienten puolesta,pariskunnasta kun kovasti pidin.3 viikkoa alkaneen idyllin jälkeen olivat reissussa,koti matkalla ja huoltamoreissun jälkeen taas matkalla kunnes rattijuoppo ajoi liian lähelle,töytäisi vaan takakulmaa.Pysähtyivät ja nousivat autosta,auto roihahti tuleen ja paloivat pienet kaksoset ja bella elävältä.Tästä on kohta 9 vuotta,ikinä en pääse yli,aina kummittelee minulle.Nauttikaa elämästä kun se teillä on!
Aikanaan lapset syntyi,keskosia,meni viikkoja ennenkuin kotiin pääsivät...ja sitten koitti se hieno päivä =)
Koira rakasti lapsia,Bella siis ja oli hienosti niiden kanssa vaikka pieniä olivat ja minäkin olin onnellinen,olin pelännyt pienten puolesta,pariskunnasta kun kovasti pidin.3 viikkoa alkaneen idyllin jälkeen olivat reissussa,koti matkalla ja huoltamoreissun jälkeen taas matkalla kunnes rattijuoppo ajoi liian lähelle,töytäisi vaan takakulmaa.Pysähtyivät ja nousivat autosta,auto roihahti tuleen ja paloivat pienet kaksoset ja bella elävältä.Tästä on kohta 9 vuotta,ikinä en pääse yli,aina kummittelee minulle.Nauttikaa elämästä kun se teillä on!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tuollaista ei ikinä unohda. Miten vanhemmat selvisivät raskaasta kokemuksesta? Kestikö liitto.
paikkakuntaa muutettuaan ottivat uuden mastiffin ja saivat uuden lapsen :)
Tapasin heidät myöhemmin uudestaan,toipuivat sen minkä tuosta voi toipua,itse en ikinä kai unohda kun puhelin soi,tuttu numero ja vastaan iloisesti ja toisesta päästä kuuluu...bella ja tytöt on kuollu...arpia mulle,millaisia heille??
sillä usein vähemmän kamalan asian tapahduttua liitto ei kestä. Eräs väitöskirja käsitteli aihetta ja esim. lapsen vakava sairaus ja pitkät hoidot, vaikka syöpä jutut, murentavat liiton aikaa myöden, vaikka eivät onneksi kaikkia.
Kyllä tuo kamala tapahtuma varmaan unessa seuraa loppuelämän vanhempia. Aina lasten synttäripäivä, tapahtuma päivä jne. muistuttavat jatkuvasti tapahtuneesta menetyksestä jonka itse vielä näki, voimatta tehdä mitään. Jos sana on varmasti heilläkin ollut kovassa käytössä.
asiaa ei heilläkään ole ihan "kivuttomasti"käsitelty...kun ajattelen omia lapsia ja koiria tuntuu,etten mitenkään voisi päästä tuosta yli,ikinä.
Kyllä monet liitot kaatuu vastaaviin kriiseihin,onneksi ei heillä.
ja sekin on minusta todella nurinkurista, jos vanhemmat saattavat lapsensa viimeiselle matkalle, kun sen pitäisi olla toisinpäin.
Tuollaista tappahtumaa ajatellassa omat murheet ja huolet eivät mitään olekkaan, ja hämmästyttävää havaita miten onnellinen itseasiassa onkaan kahdesta jo aikuisesta lapsesta ja omasta elämästään.
Ihan hävettää nuo omat murheet, jotka eivät nyt ajateltuina ole mitään.
suhteellisia,sen tajuaa aina vasta kun on tosi iso murhe,silti niitä pikku asioita suree aina,kyllä sinäkin olet elämässä saanut kaikkea mistä voi olla todella onnellinen,on leo,lapset ja pippuri-pipsa ja muut,kaikkea jos näin voi sanoa :)
olen kyllä kanssa nyt sanaton. hirveä tapaus kyllä oli:(
ei toivoisi pahimmalle vihamiehellekkään :(
Ihan hätkähdin kun tuon luin! Kyllä välillä miettii että miksi..miksi noin pitää käydä? Mutta elämä ei ole meidän omissa käsissä.
miettinyt,että mikä oikeus tuossa toteutui?pienet lapset joitten eloonjäämismahikset oli 50/50% selvisivät ja kuolivat onnettomuudessa melkein heti,väheksymättä bellaa joka sekin oli lapsi ja hyvin rakas heille..
Ei pysty kaikkea ymmärtämään.Ei vaan pysty.
On nää elämänpolut sellasia ettei todellakaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan.
Siksi pitäisikin yrittää nauttia elämän pienistä iloista ja huolehtia lähimmäisistä ja lemmikeistään.
oikeassa,pitäis osata nauttia niistä pas***takin hetkistä,kaikesta.
ja jää tavallaan olemaan tässä ja nyt huolimatta siitä miten pitkä aika tapahtumista on!
Tuo on yksi ilkeimmistä ja olisi tosi helppo sanoa, että älä ajattele sitä. Vaan kun se ei aina ole niin yksinkertaista kuitenkaan....helpompi sanoa kuin tehdä.
Niin kävi mullakin aikoinaan ja siitä jäi ikuinen ja hirviä tulipalonpelko.
Lemmenkujalla Präntööllä paloi ja tietysti uteliaana piti sinne mennä kattomaan. Tuli siihen sit pari mustalaispoikaa huutamaan, että sielä on ihmisiä sisällä. No eivät piitanneet palomiehet, kuin ei poliisitkaan noista tiedoista, vaan käskivät pojat pois. Alue oli rajattu muovinauhoin ja siinä seisoin ja katselin, kun palaneita hiiltyneitä ihmisiä kannettiin eteeni....yksi niistä oli tuttuni, vaan en tunnistanut...silloin.
Vaikka tuosta on jo vuosia monta ja monta, niin vieläkin selvästi ne palaneet ruumiit näen...ja tulen varmasti sen tekemään koko lopun elämäni.
voi mitä vaan,ajatella voi mitä vaan,mutta unohtaa en voi minäkään ikinä,kamalia kokemuksia ja minä en onneksi nähnyt tuota...no ei tarvinnut,näen sen sieluni silmillä ja osaan kuvitella millaista on ollut.
Mutta loppuiän varjostaa elämää,aina kun sen muistan ja tulee mieleen,niin kyllä itken vaikka jo siitä kauan onkin.
pelkään sitä tiettyä, jonka onneksi tuo isäntäkin ymmärtää niin, että jos sisälle tulee jostain savunhajua, niin rauhoittelee mua että ei mitään hätää...se tulee naapurin piipusta.
Iso paniikki oli mulla, kun edellinen kiuas sanoi yhteistyön irti ja koko talo oli täynnä savua....
On asioita ja tapahtumia, joista ei parhaalla tahdollaankaan pääse yli, eikä niiden kanssa edes välttämättä opi elämään, vaan kummittelevat mielessä jatkuvalla syötöllä.
Kamalan surullinen tarina. Tuohon ei osaa muuta sanoa kuin että elämä on täynnä vääryyttä...
Ja sitten noi rattijuopot! Olen monesti ihmetellyt että mikä tässä maailmassa mättää kun useimmiten noiden rattijuoppojen uhreiksi joutuu ne kaikkein viattomimmat itse juoppojen selvitessä ilman mustelman mustelmaa! Rattijuopot selviävät tekosistaan usein sakoilla ja parin kuukauden "lomalla", joka koituu veronmaksajien(uhrienkin omaisten) kustannettavaksi! Harvemmin taitavat edes jälkikäteen miettiä kuinka paljon ovat teoillaan saaneet surua ja tuskaa aikaiseksi.
ja epäoikeudenmukaista. ei tuollaista voi unohtaa. minun läheinen tuttuni poltti itse itsensä ja lapsensa,(2 pikkuista tyttöä).
Ja minun poikani ystävä menetti myös henkensä 13-vuotiaana rattijuopon päälle ajamana. kamalimmat hautajaiset missä ikinä olen ollut. kyllä niin säälitti äiti, isä ja sisarukset.
kyllä tälläiset mielessä pysyy ainiaasti. silloin alkaa miettimään tämän elämän tarkoitusta.
uutiset ovat aivan kamalia. Sydän pakahtuu rintaan eikä sanoja ole. Sain viime kesänä kans ystävältäni viestin että olivat sairaalassa ja ihmettä toivoivat: alle nelivuotias poika oli tukehtunut, aamulla Hän siirtyi pilven reunalle meitä katselemaan.
kauheeta!koira ja lapset palo elävältä!kauheeta!