Moikka!
Halusin vaan toivottaa kaikille vauvaa yrittäville kanssasisarille paljon plussaonnea ja jaksamista yritykseen.
Meillä reilu vuosi yritystä takana eikä mitään ole kuulunut, testeihin ollaan menossa, mutta se tavallaan pelottaa =(
Paljon on lähipiirissä kuultu lähiaikoina vauvauutisia ja oma olo on ollu aikalaisen epätoivonen, mutta vielä pää pystyssä ja toiveikkaana etiäpäin!
Kaikille aurinkoista kevään odotusta =)
Halusin vaan toivottaa kaikille vauvaa yrittäville kanssasisarille paljon plussaonnea ja jaksamista yritykseen.
Meillä reilu vuosi yritystä takana eikä mitään ole kuulunut, testeihin ollaan menossa, mutta se tavallaan pelottaa =(
Paljon on lähipiirissä kuultu lähiaikoina vauvauutisia ja oma olo on ollu aikalaisen epätoivonen, mutta vielä pää pystyssä ja toiveikkaana etiäpäin!
Kaikille aurinkoista kevään odotusta =)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun yks kaverini yritti vuosia lasta. Menivät lopulta tutkituttaa ittensä. Ensin nainen tutkittiin perusteellisesti, munasarjat jne. Sitten miehen sperma. Kaikki oli okei. Sit naiselle annettiin hormonihoitoja lääkkeillä. Ei tepsinyt. Sitten nainen joutui piikittämään itteensä. Ei tepsinyt. Sitten tehtiin inseminaatio. Ei tulosta. Lopulta keinohedelmöitys. Ja jo tuli tuloksena ihana poikavauva! Aikaa ja pettymyksiä tietysti kului ja tuli, mutta kannatti! Joten tsemppiä sinulle ja kumppanillesi! Positiivinen asenne vain, niin kyllä ihan varmaan teilläkin on tulevaisuudessa oma pieni nyssykkä kainalossa!
Aurinkoista kevättä ja onnea teille!
me yritimme lasta mieheni kanssa vain n. puoli vuotta eli viime elokuussa jäi ehkäisy pois ja tammikuussa tärppäsi. vaikka aikaa menikin suht. vähän, niin kyllä se joka kuukausi harmitti kun kuukautiset alkoivat. Ystäväni sanoi minulle aina että koita saada jotain muuta ajateltavaa äläkä aina kehittele niitä oireita ja odota alkaako ne menkat vai ei. viime syksy meni pelkkään "sättäilyyn" vauva-asian kanssa, mutta tammikuussa kun otin itseäni niskasta kiinni, ja siirsin vauva-ajatukset ja unelmat,ja keskityin pelkästään koulunkäyntiin. siinä sai muuta ajateltavaa enkä enää miettinytkään muuta kuin koulua, ja kas kummaa sitten tärppäsi. vaikka kuulostaakin ihmeelliseltä mutta uskon että stressaamisella oli oma tekijänsä ettei tärpännyt. helppoa se ei ole, mutta kun keksii itselleen jonkun kivan aktiviteetin mihin voi täysin uppoutua niin meillä se ainakin auttoi.. oikein paljon tsemppiä sinulle ja miehellesi