Muistatko kun ensikerran kohdattiin, salaa toisiamme tarkasti tutkiskeltiin? Muistatko ne ujot hymyt ja katseet joita toisillemme lahjoitettiin? Kun huomattiin kuinka katseet kohtasi, lattia kohta ujoina tuijotettiin.
Entä muistatko ne hetket kun mielet rohkaistuna kaksin istuttiin ja siellä toimistokopissa kahvia maisteltiin? Kaikista asioista ujoina juteltiin ja kilpaa hymyiltiin?
...Sinä päivänä vajosin silmiesi tummiin vesiin ja sinuun rakastuin. Aina olin sinusta todella paljon pitänyt mutta silloin katsoit suoraan sisimpääni...silloin saapui rakkaus minun elämääni.
Siitä lähtien olen sinusta haaveillut, unelmilleni siivet antanut. Siitä asti olen sinua kaivannut ja ikävääni ilmoille itkuna kantanut.
Kerran kauniina talvi-iltana taas näimme ja toisiamme silmiin katsomaan jäimme. Jälleen juteltiin ja yhdessä naurettiin. Aika loppui liian pian mut se päättyi suudelmiin.
En tiedä mitä toivot tai mitä näet minussa. Ainoa jonka tiedän näen oman rakkauteni sinussa. Haluan olla omasi, viettää aikaa luonasi. Haluan sua rakastaa, sen mukana pystyn paljon antamaan.
Mitä mieltä lienetkään sut eteeni jostain tuotiin, yhteiset rakkaudentäyteiset hetket meille suotiin. Usko tai älä meidät tähän maahan toisillemme luotiin.
Kun nähdään, ei sanoja tarvita lain. Katseet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa sen viimeksi todistaa sain. Kun siihen lähellesi katsomaan jäin, mä rakkauden silmistäs näin.
Nyt kyselen ja mielessäin mietin miks yhdes ei olla saa, kun molemmat toisiansa ihan selvästi rakastaa? Moni muukin sitä ihmettelee,miks jäivät omilleen, kun aivan selvää on se...OLIVAT LUODUT TOISILLEEN!
...no ehkäpä peliä ei ole vielä menetetty...
Entä muistatko ne hetket kun mielet rohkaistuna kaksin istuttiin ja siellä toimistokopissa kahvia maisteltiin? Kaikista asioista ujoina juteltiin ja kilpaa hymyiltiin?
...Sinä päivänä vajosin silmiesi tummiin vesiin ja sinuun rakastuin. Aina olin sinusta todella paljon pitänyt mutta silloin katsoit suoraan sisimpääni...silloin saapui rakkaus minun elämääni.
Siitä lähtien olen sinusta haaveillut, unelmilleni siivet antanut. Siitä asti olen sinua kaivannut ja ikävääni ilmoille itkuna kantanut.
Kerran kauniina talvi-iltana taas näimme ja toisiamme silmiin katsomaan jäimme. Jälleen juteltiin ja yhdessä naurettiin. Aika loppui liian pian mut se päättyi suudelmiin.
En tiedä mitä toivot tai mitä näet minussa. Ainoa jonka tiedän näen oman rakkauteni sinussa. Haluan olla omasi, viettää aikaa luonasi. Haluan sua rakastaa, sen mukana pystyn paljon antamaan.
Mitä mieltä lienetkään sut eteeni jostain tuotiin, yhteiset rakkaudentäyteiset hetket meille suotiin. Usko tai älä meidät tähän maahan toisillemme luotiin.
Kun nähdään, ei sanoja tarvita lain. Katseet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa sen viimeksi todistaa sain. Kun siihen lähellesi katsomaan jäin, mä rakkauden silmistäs näin.
Nyt kyselen ja mielessäin mietin miks yhdes ei olla saa, kun molemmat toisiansa ihan selvästi rakastaa? Moni muukin sitä ihmettelee,miks jäivät omilleen, kun aivan selvää on se...OLIVAT LUODUT TOISILLEEN!
...no ehkäpä peliä ei ole vielä menetetty...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Häviöllä ollaan kuitenkin jo pahanlaisesti kun pitää osoittaa kaipuu yleiselle palstalle. Pitäiskö jo tunnustaa tappionsa? Luodut toisilleen..liikaa pyydetty minusta. minusta tuntuu nyt että kunhan vaan olisi JOKU joka kohtelee minua ihmisenä. Muuta en pyydä tässä vaiheessa enää. Eiväthän läheskään kaikki saa rakastaa mutta voi pitää kovasti toisesta ja sen on nyt riitettävä.
ja unohda en....niin kamalan surullista tää elämä.Mulla on niin vaikea olla,enkä voi kenellekään kertoa miksi....hohhoijaa.
rakkaani.Hyväksytään se ja eletään tästä lähin niinkuin meiltä odotetaan, ei niinkuin haluttais.Olis varmaan ihan liikaa pyydetty,että sen ihanan onnen kohtaisi,jossa kaikki olis täydellistä.Ei sellaista ole eikä tule.Ei ainakaan minulle.