Luodut toisilleen

Muistatko kun ensikerran kohdattiin, salaa toisiamme tarkasti tutkiskeltiin? Muistatko ne ujot hymyt ja katseet joita toisillemme lahjoitettiin? Kun huomattiin kuinka katseet kohtasi, lattia kohta ujoina tuijotettiin.

Entä muistatko ne hetket kun mielet rohkaistuna kaksin istuttiin ja siellä toimistokopissa kahvia maisteltiin? Kaikista asioista ujoina juteltiin ja kilpaa hymyiltiin?

...Sinä päivänä vajosin silmiesi tummiin vesiin ja sinuun rakastuin. Aina olin sinusta todella paljon pitänyt mutta silloin katsoit suoraan sisimpääni...silloin saapui rakkaus minun elämääni.

Siitä lähtien olen sinusta haaveillut, unelmilleni siivet antanut. Siitä asti olen sinua kaivannut ja ikävääni ilmoille itkuna kantanut.

Kerran kauniina talvi-iltana taas näimme ja toisiamme silmiin katsomaan jäimme. Jälleen juteltiin ja yhdessä naurettiin. Aika loppui liian pian mut se päättyi suudelmiin.

En tiedä mitä toivot tai mitä näet minussa. Ainoa jonka tiedän näen oman rakkauteni sinussa. Haluan olla omasi, viettää aikaa luonasi. Haluan sua rakastaa, sen mukana pystyn paljon antamaan.

Mitä mieltä lienetkään sut eteeni jostain tuotiin, yhteiset rakkaudentäyteiset hetket meille suotiin. Usko tai älä meidät tähän maahan toisillemme luotiin.

Kun nähdään, ei sanoja tarvita lain. Katseet kertoo enemmän kuin tuhat sanaa sen viimeksi todistaa sain. Kun siihen lähellesi katsomaan jäin, mä rakkauden silmistäs näin.

Nyt kyselen ja mielessäin mietin miks yhdes ei olla saa, kun molemmat toisiansa ihan selvästi rakastaa? Moni muukin sitä ihmettelee,miks jäivät omilleen, kun aivan selvää on se...OLIVAT LUODUT TOISILLEEN!

...no ehkäpä peliä ei ole vielä menetetty...