Olen tehnyt elämäntyötäni useassa sosiaali-ja terveyspuolen työpaikassa. Miksi ihmeessä naiset puhuvat niin paljon pahaa toisistaan selän takana? Kahvitunnilla tuntuu,että tärkein puheenaihe on juuri toisten mollaaminen ja juoruista nautiskelu. En ole itsekkään pyhimys, mutta joskus suorastaan kuvottaa naisten käyttäytyminen, etenkin yli 50 vuotiaitten.
Oletteko muut huomanneet saman ilmiön. Työohjauskaan ei tunnu auttavan ko. asiaan.
Oletteko muut huomanneet saman ilmiön. Työohjauskaan ei tunnu auttavan ko. asiaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pahimpia on juuri nuo yli 50.set.
Paha sanoa kun itsekkin kuulun juuri siihen ikä luokkaan ..
Lähes kaikki nuoret on ihania paitsi nuo kiusaajien "kakarat" Tuntuu olevan sukuvika tuo työpaikka kiusaaminen.
Kamalaa juoruamista ja selän takana puhumista. Sitten kun olisi aika ja tilaisuus sanoa asiat niin kuin ne ovat, kukaan ei saa suutansa auki. Hymistään ja hyssytellään vaan, vaikka selän takana on uhottu.
Toinen asia on, että naiset eivät pysty pitämään puoliaan palkka- ym. asioissa. Niistäkin aina vaan valitetaan ja maristaan, mutta mitään ei saada aikaiseksi. Liitotkin ovat täysin saamattomia. En usko, että miehet hyväksyisivät tälläistä, he menisivät lakkoon ja tekisivät jotain asialle. Me kiltit ja saamattomat naiset vaan juorutaan ja valitetaan ja alistutaan kaikkeen.
Kyllä vain, iät ja ajat tuon ikäluokan edustajat ovat olleet enemmistönä niitä "vaikeita tapauksia" työpaikoilla. Varmaan asiaan vaikuttaa hormonaalisetkin syyt...
Kuitenkin olen viimevuosien aikana havainnut myös uuden nousevan sukupolven, 20-30 vuotiaat, varsinkin juuri ammattiin valmistuneet.
Kulussa opetetaan, että nykyisin työpaikkaa hakiessa pitää olla "itsevarma, tiukka, näyttää kyntensä jne". Joko se tämä ylimielisyys ja töykeys juontaa sieltä koulun penkiltä vai ovatko nämä niitä vaikeiden viisikymppisten lapsia?
Hyvin usein selän takana juoruilevat ja pahansisuiset muijat ovat myös potilaita kohtaan erittäin epäasiallisia. Samoin pyrkivät neuvomaan sellaista, joka on työpaikassa ja alalla ollut ikänsä. Eiköhän ne neuvomiset pitäisi kuitenkin mennä enemmän toisinpäin jos tarvetta ilmenee ja ihan hyvää tarkoittaen, asiasta sanoen?
enkä koskaan ole herjannut edessä enkä takanapäin työtovereitani. Sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.
Omassa työssäni olen tavannut myös ihania viidenkympin korvilla olevia työkavereita. Mutta valitettavasti enemmistö on mitä on...