Olen eronnut 2 vuotta sitten ja nyt halusin ihan todella jonkun rinnalle, ja kun niitä ottajiakin olis, mutta kun ei vaan jaksa, hyviä miehiä varmasti ovat, mutta joku ei vaan täsmää... Nyt sitten olenkin alkanut epäilemään ettei minulle oikeasti kelpaa kukaan, aina haluan enemmän. Pitääkö minun nyt aikuisena joutua miettimään sitä että olenko vain kranttu vai eikö he oikeasti vain ole minulle sopivia? Vai olenko nyt niin ihastunut yksin elämiseen etten haluakkaan siihen ketään mutta silti kaipaan vierelleni miestä...miestä jonka kanssa voisi jakaa huolet, ilot ja surut, miestä joka olisi sinut itsensä kanssa. Ehkä en vaan tiedä mitä haluan?
tyytymättömyys yksinäisyyteen...
mistä tietää että rakastaa?
8
672
Vastaukset
- Silja
Maailmassa tapahtuu kamalia. Ihmiset tappaa toisiaan, hukkuu tulviin, tuhoutuu maanjäristyksiin. Sinä vain mietit ei oo hyvä näin eikä noin.
Kyllähän sitä jois, kun ois
kyllähän sitä ilmankin ois, jos vois.
Kossu saattaisi auttaa syndroomaasi. Ei se nyt mikään hyvä neuvo ole, mutta mutta...- paranna mikään
Jos on aikaa miettiä koko maailman murheita päivät pitkät, on jotain pielessä henkilökohtaisessa elämässä! Maailmantuskaa potevat vain ne, joilla on siihen aikaa eikä heillä ole sidoksia. Sellainen ihminen voi olla joku uskonnollisen herätyksen saanut tai rikas ja yksinäinen joka haluaa kokea itsensä tarpeelliseksi. Usein myös yksinäinen, tavalla tai toisella (ei elossaolevia omaisia tai omaa aikuisena perustettua perhettä).
Taviksilla on vain oma elämänsä ja vähän lähipiiriä. Taviksen elämä pyörii jokapäiväisen leivän hankinnassa ja mahdollisten ihmissuhteiden puutteena tai läsnäolona.
Ilman taviksia maailma ei etenis yhtään sillä he ovat juuri niitä jotka pitävät tavallisuudellaan työelämän käynnissä ja huolehtivat lastensa koulunkäynnistä, tarhoitsa, perhe- ja sosiaalilaeista, vahtivat lainsäätäjiämme, poliitikkojamme ja ylipäätään kaikkia päättäjiä voidakseen kritisoida ja antaa lopulta maailmantuskaa tuntevien yksinäisten ihmisten hoitaa homma loppuun sen jälkeen kun taviksen on tas keskityttävä omaan elämäänsä.
Vain maailamantuskaihmisillä on aikaa surra maailmantuskaa! - aloittaja...
Ei viitti sitä kossua...siit tulee vaan pahempi olo.
Mutta niinkuin sinulle tuossa jo vastattiinkin, aivan ihanasti mielestäni, en voi ottaa koko maailman murheita miettiäkseni, silloinhan en nukkuis koskaan, nyt mietin vain pienessä mielessä pientä pahaa oloani ja kaipuutani.
Mutta kiitos kuitenkin vastauksestasi.
- sympatiaa!!!
Tuo kuuluu eroprosessiisi. Olet saanut nenällesi (tavalla tai toisella) ja nyt olet varovainen. Ja se tekee sinusta kriittisen. Et uskalla enää heittäytyä samalla tavalla. Etkä voisikaan jos sinulla on lapsia.
Teet varmaan jonkin verran myös vertailua exän ja vastatapaamasi hlön kanssa, ainakin alitajuisesti. Se kuuluu asiaan.
Silmissäsi on todennäköisesti nyt se kuuluisa "haku päällä-katse" joka kriittisesti arvioi ympärillään nakyviä vastakkaisen sukupuolen edustajia... Se muuten näkyy jollakin tapaa! He vaistoavat sen haun. Ja etenkin kriittisyytesi.
Herkimmät eivät tule lähellesi ja ne jotka tulevat, eivät ole ilmeisesti selvinpäin?
Jossain vaiheessa lakkaat etsimästä ja se haku päällä-katse sammuu. Tilalle tulee itseensäluottava varma ihminen ja sellaisen perään moni suorastaan kuolaa! Ai miksikö? No, he kokevat itsensä heikoiksi ja pyrkivät "voittajan" läheisyyteen imeäkseen sinusta tarvitsemaansa voimaa. Seuraasi hakeutuvat ovat molemmista sukupuolista ilman että olisivat jotain muuta kuin heteroja. Oma sukupuolesi hakee vain henkistä voimaasi.
Se onkin sitten sinun asiasi kenet otat. - Timppa
Kyllä maasoikiollamme riittää niin naisia kuin miehiä ihan maailman tappiin asti. Ja pyörykkämme on ihan selkeästi vanhempi kuin isoäidin perintösormus.
Miksi kiirehtiä? Kyllä joskus joku ihminen innostaa niin ettei tahdo ihmispolo nahoissansa pysyä. Silloin on aika tehdä jotain. Turha väkisin mitään yrittää. Täytyy ensin käsitellä tunteensa entistä kohtaan ja hyväksyä uusi tilanne. 2 vuotta on hetki vain erosta. Jotkut sanovat, että vuodessa on päässyt ylitse erosta.
Minä sanoisin, että jos tosissaan on rakastunut niin vuosi menee, ennen kuin voi elää normaalia elämää. Toinen vuosi menee miettiessä ja kolmantena vuotena saattaa nähdä kaiken loksahtavan paikalleen ja pikkuhiljaa kykenevän rakastamaan vaikka yleensä ihminen on niin hätäinen luonne, että pari ekaa suhdetta menee pieleen.- Anneli
Kyllä tuli pari vuotta katseltua välillä pakonomaisesti ja välillä tosi kriittisesti. Rilluteltua, bailattua vietettyä välillä luxus elämää, vietettyä pojan kanssa laatuaikaa sekä monta yksinäistä iltaa.. Kyllä minullekin sanottiin ettei sulle mikään kelpaa ja miehiä olisi ollut mistä valita. Ja tulihan niitä kokeiltuakin.
Mutta sitten tuli hän jonka rintaa vasten kun ensimmäisen kerran painoin pääni tiesin että olen tullut kotiin. Erilainen kuin muut, erilainen kuin kukaan eikä mikään prinssi mutta minun toinen puolikkaani. Silti vaikka sen tiesi ajatukset vielä pakonomaisesti koitti keksiä vikoja mutta hyväksyttävä se tosiasia lopultakin oli että olin mennyttä naista.
Anneli
- alkup.
Ihania kommentteja(ja yksi vähemmän ihana, mut se on vaan elämää) Tuo oli osittain maanantai masennuksessa kirjoitettu, mutta paljon siinä on jotain joka päiväistä. Joka päivä sanon itselleni ettei ole mikään kiire, mutta joku piru silti mun sisällä laittaa sen kaipauksen...
Mutta jokaisesta viestistä sain jotain itselleni ja ehkä jatkan työntekoa hymy huulillani, ja ehkä mä sen treffipastan sivun käyn tarkastamassa aika ajoin =) - k-mamma
itselläni ei eroprosessi mieltä paina, ei kaipaus exään.
Olen ilmeisesti tottunut itsenäisyyteeni, omiin tapoihini.
Seurustelu suhteita on ollut, mutta ei ole tullut mieleenkään saman katon alle muuttaa.
Se olisi iso prosessi, minulle, uudelle puoliskolle ja ennen kaikkea lapselle.
lapsen kanssa kaksin asuttu aina.
10 vuotta nyt asunut itsekseni, sitä ennen avosuhteessa muutaman vuoden.
Toistaiseksi en voi kuvitella itseäni asumassa miehen kanssa.
Käydä voisi, ja jonkin verran ”olla”, mutta ei tarvitsisi kokonaan tänne jäädä..
Tietenkin tilanne voi joskus muuttua, mutta tällä hetkellä on täysin hyvä näin.
kenties olen kranttu, mutta mitä siitä,
saanhan minä päättää, millaisen haluan.. :)
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Vesikin maksaa, miksei hengitysilma?
Jatkuvasti itketään ettei ole rahaa mihinkään, mutta tilastojen mukaan rahaa on enemmän kuin koskaan, joten miksei asial341962Satuolennoista tarinointi ei kuulu peruskoulun tehtäviin
Opetustunteja on muutenkin käytössä vain rajallinen määrä. Eli nämä satuhommat koulun ulkopuolelle vapaaehtoisiin harras1651890Suomalainen perheenisä vaatii Suvivirren esittämisestä hyvityksiä
Itse lapsena uskonnonopetuksesta vissiin traumoja saanut ihka suomalainen (!) perheenisä vaatii Espoon kaupungilta korva3821792Mies profiloin sinut
Etsit täysin hallittavaa mutta samalla poikkeuksellista ihmistä. Etsit jotain mitä et koskaan tule saamaan.2161248- 921123
Kiantama kartelli
Onko alhaisempaa kuin toimia ensin kartellissa ja lopuksi koittaa pelastaa nahkasa vasikoimalla muut kun jää kiinni? Eip34970- 95765
Kiantama oy
Tämän päivän uutiset.....https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000012036470.html.15698- 32674
Saako 60 v vielä töitä? Arto Nyberg puhuu suoraan elämästä ilman töitä
Arto Nyberg täyttää tänään 60 v. Onnea! Nyberg totuttiin näkemään suoran haastatteluohjelman kapteenina vuodesta toise47665